lauantai 31. toukokuuta 2014

Sängynaluslaatikot vetolaatikoista

Vuosia sitten törmäsin Helsingin Ullanlinnassa suosiolliseen roskalavaan. Lavalta löytyi mm. kaksi täyspuista vetolaatikkoa ilman laatikostoa. Idea sängynaluslaatikoista kyti nämä vuodet, kunnes sain aikaiseksi toteuttaa. Ostin Starkista renkaat ja porasin ne kiinni laatikoihin, ei sen kummempaa! Laatikot liukuvat sopivasti sängyn, sohvan tai sohvapöydän alle piilottaen lelut ja tavarat. Laatikoiden laakeuden ansiosta sinne piilotetut tavarat löytyvät helposti. Täydellinen säilytin! Ja roskalavoille sydän.



Iloa!

Anni

perjantai 30. toukokuuta 2014

Pullonkorkeista monitoimiasia

Kuten jo edellisessä postauksessa mainostelin, sain serkultani ison muovikassillisen viinipullonkorkkeja. Siinä on ihailtava ihminen! Jos edes kolmannes maapallon asukeista omaisi samanlaisen maailmanparannusvimman, tällä maailmalla olisi toivoa. Esimerkiksi hän säännöllisesti kerää taloyhtiönsä roskiksesta käyttökelpoiset tavarat ja vie ne kierrätyskeskukseen ja näin korjaa muiden laiminlyönnit! Hän myös kaupan salaattien sijaan kerää antimet luonnosta villivihannesten joukosta. Ja toki kerää talteen kaiken keräilemisen arvoisen niitä käyttäville, kuten nämä pullonkorkit. Nämä nyt olivat vain pienet kuriositeetit hänen elämäntyylistään, joka on ennen muuta ihailtavan luontoa kunnioittava.


Mutta asiaan eli se kassillinen viinipullonkorkkeja. Rakennusjämistä löytyi pala kovalevyä ja pullollinen puuliimaa. Yksinkertaisesti liimasin nuo 200 viinipullonkorkkia vieriviereen kovalevylle. Ajatuksenani oli tehdä siitä ilmoitustaulu, mutta toistaiseksi se on esittänyt kattauksessa pannunalusen osaa. Oikeastaan siis aika kätevää, kun toimii monenlaisena kapistuksena! Vielä jonain päivänä se kuitenkin komeilee seinässä muistuttaen meitä erinäisistä muistettavista asioista.

Muistirikasta toukokuun jämää!

Anni

keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Kuohuvia pannunalusia

Törmäsin täydelliseen kierrätyskorkki-ideaan eli kuohuviinipullonkorkeista tehtyihin pannunalusiin ferm livingin henkeen. Ilokseni sainkin ravintolassa työskentelevältä serkultani ison muovikassillisen pullonkorkkeja ja pääsin toteuttamaan pannunalusprojektin kertaa kolme. Sen huomasin, että jos reiän poraa keskelle korkkia, pannunalunen vaatii parisenkymmentä korkkia, mutta jos reikä onkin toisessa reunassa, saa aikaan sirommat 14 korkin aluset.



Aikas kiva kierrätyshenkinen, nopea, hyödyllinen ja kätevä askartelu!

Mukavaa viikon loppupuolta ja joko a) parempia säitä tai b) luovuutta sään kestämiseen!

Anni

torstai 22. toukokuuta 2014

Timantteja ja lintuja

En tiedä, kasvoiko Ee kerralla 10 cm vai olenko ollut vain niin kiireinen koko kevään, että vasta nyt huomaan, että lapsen paidat ovat 4/4-hihaisten sijaan 3/4-hihaisia ja hupparitakin napit eivät mahdu kiinni. Onneksi olin talvella hamsteroinut kankaita. Syntyi timanttinen huppari pystykauluksella ja epäsymmetrisellä napituksella ja lintuhenkinen tunika.


Kaava: muokattu Huntsman OB 6/13, koko 92
Kangas: Timantti-luomujoustocollege, Käpynen
Napit: Ikivanhat Antiikkimessuilta, Oy. Suomen Nappitehdas


Kaava: muokattu Arctic Sun OB 6/13, koko 92
Kangas: Tintit, Linnel

Ihania kuoseja on nettikaupoissa loputtomiin, mutta ovathan ne aika hinnakkaita, yli 20€/m. Useat ihmettelevätkin, miksi teen itse, kun kaupasta saisi halvemmalla. Itse kääntäisin kysymyksen toisinpäin: jos laadukkaista materiaaleista itse tekeminen maksaa tämän verran, miksi kaupassa myydään niin halvalla. Uskonkin, että ei ole olemassa laadukasta ja halpaa. Kuluttajalle halpa vaate on kallis joko sen tekijälle tai luonnolle. Jossain kusee. Joko kankaan värin laadussa, jätevesien määrässä, käytettyjen myrkkyjen määrässä, ihmisoikeuskysymyksissä jne. Uskon, että kun ostan materiaalin, ei vaatteen valmistuksessa ole niin montaa mutkaa ja väärinkäytösten mahdollisuutta. Voin hyvällä omallatunnolla käyttää vaatetta ja uskon vaatteenkin kestävän pidempään. Noniin, tässä oli päivän paatos!

Paatoksesta kohti auringosta nauttimista, se kun kerran paistaa. Lämpöisiä säteitä teillekin!

Anni

tiistai 20. toukokuuta 2014

Pilvipeitto

Näin yksi päivä, kun liikkis Ee yritti peitellä nukkeaan isokokoisella ja raskaalla aikuisten peitolla. Nukke selvästikin tarvitsi oman peiton. Kangaslaatikosta löytyi jämäpala sinistä fleeceä. Ompelin alikeompelulla peittoon pilven ja pisaroita. Alikeompelukankaana oli testailutilkut lakanaprojektista. Tilkut käyttöön -tyyppinen nopsakanpuoleinen pikaompelus.


Piristäviä pisaroita helteen keskelle!

Anni

tiistai 13. toukokuuta 2014

Juhlatumput ja kolmiokoru

Olen usein miettinyt, miksi ommellut lapaset noudattavat vanhanaikaisen lapasen kaavaa, jossa peukalo kasvaa ikään kuin keskeltä kämmentä. No minun peukaloni kasvaa ainakin suoraan itään ja länteen. Otin haasteen tehdä itselleni joustamattomasta kankaasta juhlavat tumput. Tein käteni muodon mukaan kaavan, kämmenpuolelle tein muotolaskoksen peukalon ja etusormen välistä kohti kämmenen alaosaa. Tämä muotolaskos osoittautui helmeksi, nimittäin tumput kirjaimellisesti istuvat kuin hanska. Päällipuolella tumpuissa on satiinia, sisäpuolella vahvempaa puuvillakangasta, vuorina taas on flanellia. Alikeompelussa on mustaa puuvillakangasta. Tehokeinona alikeompelussa välistä pilkistää valkoinen tukikangas.


Innostuin kehittelemästäni kolmioyhdistelmästä ja tein kaksi kolmiorykelmää sekä alikeompeluna että vapaalla konekirjonnalla. Yritin tällä tavoin tuoda esiin kolmiulotteisuutta. Konekirjonnalla yritin luoda kolmioiden välille varjoja.


Samasta kolmiomuodostelmasta tein itselleni myös kaulakorun. Kolmiot leikkasin kaksinkertaisesta satiinista, jonka välissä on tukikangas. Reunat on ommeltu tiukalla siksakilla. Sitten koneparsinnalla Solvy-kalvon avulla ompelin kolmiot yhteen ja samalla ompelin myös nauhan koruun.

Kalenteri väittää, että kesä olisi tulossa, mutta sää näyttää siltä, että tumpuille olisi kysyntää jo nyt. Joka tapauksessa nämä ihanat tumput saavat minut odottamaan jo syksyä, kunhan kesä eletään täysillä ennen sitä!

Iloa!

Anni

maanantai 12. toukokuuta 2014

Kesäpalloja lakanaan

On se vaan kumma, että ne kolme lasten peittoa, jotka meille ovat tiensä löytäneet, ovat keskenään aivan eri kokoisia. Ja sopivan kokoisia lakanoita vailla. Mummin jäämistöistä löytyi metritolkulla korkkaamatonta lakanakangasta, joista päätin tehdä Eelle kesälakanat mökille, ihan (peiton) mittojen mukaan. Koska valkoinen oli... Liian valkoinen, päätin painaa siihen palleroita. Painoin pallot rasvapullon korkilla turkoosilla ja mustalla. Maalasin korkin siveltimellä ja painoin sitten. Siveltimen vedot siirtyivät kauniisti kankaalle.


Luin, että "Lähes puolet siitä tekstiilimäärästä, jonka kuluttajat hankkivat uutena tai käytettynä, hylätään jätteeksi. Kolmen maan (Ruotsi, Tanska ja Suomi) yhteenlaskettu tekstiilijätemäärä on noin 145 miljoonaa kiloa vuodessa." (http://www.norden.org/en/publications/publikationer/2012-545, s. 112.) Aika shokeeraava määrä, etenkin kun tajuaa, mikä prosessi on tuon tekstiilimateriaalin takana, materiaalinvalmistus ja tekstiilin työstäminen tuotteeksi ties missä oloissa. Olen tällä hetkellä siis aika tyytyväinen, etten heittänyt mummin tunkkaisia lakanoita pois, vaan pesin ne hyvin, sain hajun pois ja käytin ne lapsen lakanoihin. Tekstiilimateriaali pääsi käyttöön eikä tarvinnut ostaa uutta materiaalia tähän tarkoitukseen. Päivän ympäristöteko tehty. Joskin shokkini noiden lukujen äärellä on niin suuri, että taidan satsata kierrätettyyn tekstiilimateriaaliin jatkossakin.

Mukavaa ja aurinkoisempaa viikkoa!

Anni

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Liukuvärjättyä silkkiä

Värjäys, koukuttavaa. Piti sitten testata liukuvärjättyä silkkihuivia. Ripustin silkkihuivin keskeltä pitkään kepukkaan ja nostin sitä asteittain ylöspäin, jolloin "helmat" saivat enemmän väriä. Värinä oli Levafix, 100 % musta ja liemi 2% vahvaa. Silkki ottaa aika tiukasti väriä ja nopeasti, joten huivia oli syytä nostaa nopeaan.


On se silkki vain kaunista! Tämä kaunokainen saa ilahduttaa äitiäni tänä kauniina äitienpäivänä. Haluan toivottaa jokaiselle äidille kaunista päivää! Haluan myös lähettää lämpöisen ajatuksen heille, jotka eivät toiveistaan huolimatta äitejä ole tai joiden äiti elää enää muistoissa!

Anni

lauantai 10. toukokuuta 2014

Kannustuspaita-Kekkonen

Sain Mieheltä toimeksiannon: Suomi-paita Suomi-pelien katsomista varten. Muuten vähän urheilua seuraava perheemme löytää sisäisen penkkiurheilijansa aina keväisin MM-jääkiekkopelien aikaan. Mietin, mikä olisi suomalaista muttei kornia. Kekkonen on aina rok. Kekkonen komistaa nyt paitaa.


Painoin Kekkosen seulalla ja litoposterilla. Vinkiksi painajille: kopiopaperin käärepaperi on mainiota painamistarkoitukseen! Tein sabluunan käärepaperiin ja kiinnitin paperin mattapinta seulaa vasten. Toimii kuin unelma. Ei tarvitse häsätä kalvojen kanssa eikä tarvitse valottaa seulaa. Ensimmäisen painamisen jälkeen paperi tarrautuu hyvin kiinni seulaan eikä päästä reunoista läpi pastaa. Valitettavasti en saanut paperia irrotettua ehjänä, mutta ei se suuri vaiva ollut tehdäkään, joten ei haittaa.

Olkoon Kekkonen Suomi-poikain kanssa! Lauantaita!

Anni

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Peruskaavan ylistys nro 2, paitapusero

Peruskaavan ylistys numero kaksi. Numero yksihän oli tuo edellinen postaus, villahame nahkan kera. Kakkonen on paitapusero. Paidan peruskaavan teko ei ollut yhtä helppoa ja yksinkertaista kuin hameen, mutta siitäkin saatiin kelvollinen. Kuosittelin oman paitani löysähköksi ja rennoksi mutta viralliseksi. Muuntautumiskykyinen vaate on paras vaate: mustien housujen kanssa menisi vaikka juhlaan, lipokkaat jalassa ja ylin nappi auki paita menee rennommin arjessa. Lemppariyksityiskohtani ovat takana oleva 12 cm laskos sekä kalvosimen korvaava järjestely: hihassa on vain päärme ja päärmeessä nappi, jonka vieressä kaksi napinläpeä, joilla paidan hihan saa kiinni. Tykkään myös tikkaamattomasta piilonapituskaitaleesta. Sama linja on kauluksessa ja takamuotokaitaleessa, niissäkään ei ole tikkauksia. On se niin nätti että ai ettttä!



Olen tähän mennessä käyttänyt aina elastaanipitoisia ja trikoisia vaatteita. Nehän nyt ovatkin luonnollinen vaihtoehto, kun kaupassa ei tahdo olla muuta - ei ihme, sillä venyvä vaate saadaan istumaan kenen päälle tahansa. Nyt alan kuitenkin kääntyä kudottujen kankaiden ja oman peruskaavan puoleen. Vaatteet istuvat päälle kuin hanska, saa oman näköistä, kangas kestää paremmin kuin pesusta suivaantuva elastaani ja vaate istuu sen takia, että se istuu eikä sen takia, että se venyy. Kaunista ja ihanaa. Voin vain toivoa, että kesä olisi vähän rennompi kuin aivan järjetön takana oleva vuosi (85 opintopistettä ja lisää on tulossa), niin ehtisi antaa luovuudellekin aikaa ja tilaa.

Voimaa keskiviikkoon, sieltä se viikonloppu hiipii esiin!

Anni

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Wannabe-hottis-villahame

Tehtävänanto: hame peruskaavasta kuositeltuna. Löysin kaapistani ainakin 15 vuotta vanhan villahameen, joka kaipasi uudistusta. Ainakin kangasta riitti ja vuorikin pääsi uusiokäyttöön. Kaverilta löytyi vanhojen nahkahousujen lahje, jolla ajattelin hieman piristää villahametta. Ja nahkahan on yhtä kuin hottis, joten siis tuloksena syntyi wannabe-hottis-villahame. Ja vetoketjua vaille kierrätystä kaikki.


Napinläpitaskut nahkasta oli oma hommansa - ja huomatkaa taskusta pilkottava miehustakangas, ei vuori. Takaa löytyy nappi, joka on tehty samaisesta nahkasta, uulalaa. Tykkään, tykkään, tykkään!


Simpsakkana uuteen viikkoon!

Anni