Oman aikataulunsa joulukalenterin 3. luukku: Kynttilänjalka kipsistä

Rakastan ensimmäisen adventin tunnelmaa. Muistan ikuisesti, kuinka Helsingin kantakaupungissa asuessani heräsin eräänä adventtiaamuna siihen, että joka puolella oli 30 cm lunta. Aura-autot eivät olleet ehtineet aurata ja kävelin vanhoja katuja pitkin lumihangessa kohti adventtikirkkoa. Siinä oli ihanaa tunnelmaa. Ihan kuin sata vuotta sitten. Muutenkin ensimmäinen adventti on ihana. Sytytetään ensimmäinen kynttilä. Mennään kirkkoon ja lauletaan hoosiannaa. Vaikka jouluvalmistelut aloitan jo lokakuussa (joulu luo minulle toivoa pimeässä syksyssä), joululauluja kuuntelen vasta adventtina.


Ensimmäisen adventin kynttilänjalka valmistui kipsistä. Tein kipsiseoksen ja laitoin maitopurkkiin. Kopsautin muutaman kerran purkkia pöytään, jotta ilmakuplat lähtisivät pois. Perään tuikkasin kynttilän reikää tekemään. Annoin kuivua yön yli, minkä jälkeen revin maitopurkin pois ja poltin ja kaavin kynttilän reiästä pois (polttamisessa kannattaa olla todella varovainen). Helppoa ja nopeaa.

Ihanaa adventinaikaa!

Anni
2

Oman aikataulunsa joulukalenterin 2. luukku: Joulupallot paperista

Kuukauden päästä ollaan jo Tapaninpäivässä, toisen joulukalenteriluukun aika siis (tämä mun joulunodotus paistaa niin kilometrin päähän). Näpsäkät joulupallot syntyvät tällä ohjeella. Itse toteutin tämän myös viidesluokkalaisilla oppilaillani ja he tykkäsivät siitä kovasti, joskin tulos oli hiukan värikkäämpi kuin omat tyylikkäät aka aneemiset palloni. Samalla harjoittelimme harpin käyttöä, monta kärpästä yhdellä iskulla siis. Helppoa ja näyttävää!


Joulujoulu, tule jo. Tule edes joulukuu!

Anni
4

Ihan oman aikataulun joulukalenterin 1. luukku: Joulukalenteri

Olen luonteeltani aika kärsimätön ja kestän jännitystä huonosti. Saatan katsoa jännittävän kirjan loppuratkaisun  ennen kirjan puoliväliä, googlata Muodin huipulle -voittajan tuotantokauden alussa ja lukea netistä elokuvan juonen jo alkutekstien aikana. Joulu on odotuksen aikaa ja minusta kuuluu ping, koska olen niin jännittynyt, koska odotan kaikkea niin paljon! Tämä syksy on ollut jotenkin todella painava, joten odotan tuota valon juhlaa aiempia vuosia enemmän. Ensimmäiset jouluvalot laitoin jo lokakuun alussa ja jouluaskareita olen tehnyt jo pitkän tovin.

Yksi osa joulun odotustani on joulukalenterit. Niin kuin viime vuonna, myös tänä vuonna pidän joulukalenteria täällä blogissa. Joulukalenterin luukut koostuvat tee se itse -jutuista ja -ohjeista. Mutta olen malttamaton. Haluan avata ensimmäisen luukun jo nyt! Toinen syy, miksi koen suorastaan tarpeelliseksi aloittaa joulukalenterin jo nyt, on se, että tsi-jutut vaativat aikaa. Esimerkiksi tämän luukun joulukalenterin ehtii vielä aivan hyvin toteuttaa ennen joulukuuta. Tässä siis Sormustimen joulukalenteri, ihan omassa aikataulussaan!


Innostuin joulukalenteri-teemasta ihan todella ja päätin toteuttaa sen pikkupaketein Eelle! E on nyt päälle kaksi ja haluan hänelle joulusta elämyksen! Kieltämättä nautin joulukalentereilusta itsekin. Hän on myös vielä sen ikäinen, että tarpeelliset jutut menevät ihan täydestä joulukalenterissa. Paketeista löytyy siis lähinnä pantoja, ponnareita, pinnejä, alushousuja ja sukkia. Ihanat ilmaiset tulostettavat joulukalenterirasiat löytyvät TÄÄLTÄ. Tosin puolet luukuista piti paketoida toisin, koska yllärit eivät mahtuneet pikkurasioihin, kääreeksi päätyi vanhoja nuotteja ja kirjan sivuja.


Nyt vaan odottamaan joulukuun ensimmäistä päivää! Katsotaan, milloin seuraava luukku tulee...

Anni



2

1.1 neliömetriä

Ostimme kesällä ensiasuntomme (mustasta lattiastamme voit lukea täältä ja valkaistusta keittiöstämme täältä). Yksi ehto asunnolle oli, että minulle löytyisi sieltä oma käsityötila. Löytämämme asunto ei tarjonnut minulle omaa ompeluhuonetta, joten piti olla hieman luova. Makuuhuoneen vaatehuoneeseen rakentui oma ompelusoppini, 1,1 neliömetriä täyttä kultaa!

Vähän oli haasteita kuvaamisessa...

Oikean puolen hyllyt olivat ompeluhuoneessa valmiina. Vasemmalta löytyvän hyllyn sain lahjaksi isältäni, joka teetti sen paikallisessa hyllyliikkeessä. Hyllyltä löytyvät pikkulokerikot sekä musta jakkara ovat Ikeasta. Työkaluseinä on Clas Ohlsonilta, oikealla ylhäällä olevat mustat laatikot sekä alhaalla oleva metallinen vetolaatikosto on Ikeasta. Työkaluseinällä olevat säilytyspussit ompelin paksusta kankaasta, jota löytyi (ehtymättömistä) varastoistani, isoimmassa säkissä on langat, pikkutilpehööriä niissä pienemmissä sitten. Ihan kaikki käsityötarvikkeeni ja kankaani ei vielä mahdu tänne, mutta ehkä ajan kanssa saan raivatuksi tilaa niillekin. Aika söpö ja ihana ja minulle hyvin erityinen huone, ihan oma tilani!

Luovaa viikonloppua!

Anni


8

Painetut sirkuslakanat

Lasten peitot ja tyynyt ovat mystinen asia. Meille on kotiutunut kolme lasten peittoa, jotka kaikki ovat keskenään eri kokoisia. Tyynyliinatkaan eivät tahdo olla samankokoisia kuin tyynyt. Hämmästyin, kun (samaa kuosiakin olevat) Finlaysonin vauvatyyny ja vauvalakanasetti eivät sopineet yhteen, tyynyliina oli auttamattomasti liian pieni tyynylle. Täytyy tehdä siis itse.


Een huoneen verhot ovat Sirkus-puuvilla paapiilta. Halusin verhoihin sopivat lakanat. Lakanakangasta olen perinyt sekä mummon että äidin varastoista (projektit näemmä ovat jääneet joskus kesken myös minua edeltävillä sukupolvilla - miten lohdullista). Jäljensin Sirkus-kankaan sirkusteltan sabluunaksi silkkipainoon, kohdistin kuviota merkkilangoin, painoin ja sain raikkaan sirkuslakanakankaan aikaan. Vinkki kankaanpainoon (jonka sain opiskelukaveriltani Siniltä): silkkipainon sabluunaksi käy oikein hyvin tulostuspaperin käärepaperi. Ei siis tarvitse lähteä piirtoheitinkalvo- tai litoposterikauppaan. Tuo tulostuspaperin käärepaperi toimi todella hyvin ja kesti monet painot ihan ehjänä! Lisävinkit voisin antaa tämän projektin perusteella: tee pöydällä. Meillä ei ole kotona riittävän isoa pöytää ja päädyin lattialle, missä on aina omat kommervenkkinsä. Toiseksi sulje kissa jonnekin projektin ajaksi. Kissanomistajat tietänevät, mitä tarkoitan.


Kankaanpainanta on niin hullun kivaa! Olisin voinut sirkustelttailla koko huushollin samoin tein! Sitten hurrur ommellen. Samalla signeerasin lappuineni. Tyynyliinan tein hotelli-/sairaalatyyliin vain yksinkertaiseksi pussiksi, jonka saan taiteltua minkä kokoisen tyynyn ympärille tahansa. Tykkään kokonaisuudesta ja hienosti sopii yksi yhteen kaikki!

Sirkusterveisin, Anni
7

Signeerauksia töihin

Monesti olen nähnyt keskusteluja koskien sitä, mistä hankkii käsitöihin kiinnitettäviä lappuja, jossa lukee tekijän tai blogin nimi. No paikkojahan on. Itse tilasin taannoin Ikast Etiketiltä niminauhoja Sormustin-tekstillä ja onhan niitä muitakin paikkoja. Erään opiskeluprojektin puitteissa piti kehitellä itselle "logo" ja liittää se signeerauksena kurssitöihin. Pelkistin nimeni kahteen kolmioon ja ympyrään. Signeerauksin toteutin erillisenä "lappuna", joka liitetään töiden saumaan. Signeeraus itsessään on toteutettu alikeompeluna. Alikeompeluun ohje löytyy aiemmasta postauksestani täältä. Kivaa oli näprätä ja tuli kivat ja persoonalliset nimikoinnit. Itsekin saa siis tehtyä nimikointeja ja tykkään näistä enemmän kuin tehtaalta tulleista!


Ja miten minun nimeni asettuu noihin kuvioihin? Kahdella tapaa, isoin kirjaimin koko nimi ja kaunolla ensimmäinen kirjain, näin:


Projekteista, joihin signeeraukset tulee, kerron sitten jahka ne on valmiit.

Iloa viikonloppuun!

Anni
1

Pikainen muistikirja sateen keskelle

Minulla on aivan mahtavat työkaverit. Harmillisesti yhtä työkaveria on kohdannut vesi aivan väärässä paikassa liian monta kertaa. Ja se nyppii minuakin hänen puolestaan. Koska mielestäni nauru on paras lääke "kehtuutukseen" ja tämä ihanainen työkaverini onneksi (ainakin väittää, että) ymmärtää huumoriani, ajattelin lähestyä vastoinkäymistä sarkastisesti. Tein hänelle vesiaiheisen muistikirjan. Muistikirja on ihan muistikirja, mutta elävöitin sitä muutamin vesiaiheisin kuvin ja ompelin sivut keskeltä yhteen vihkoksi.



Pisara-aiheinen kansikuva löytyi täältä. Sivuille tulostin taas kuvia täältä, täältätäältä, täältä ja täältä.

Nyt sitten laulattaa niin kuin veljeni minulle lauloivat, kun olin pieni.

Sataa, sataa ropisee, pilipilipom.
Nallen varpaat rutisee, pilipilipompompom.

Toivottavasti vesisade vaihtuu pian lumisateeksi!

Anni
4

Taskulintu ja pikkuhenkarin kaava


Ihana lintukangas. Ihana lapseni. Ihana mekon malli (Ottobre 4/2014, China girl). Uhmakausi on selätetty taas hetkeksi ja lasta on helpompi rakastaa ja hänen kanssaan helpompi nauraa. Ompelin hänelle mekon, ehkä vähän niin kuin kiitokseksi siitä, että uhma ei ole juuri nyt niin kova ja potallekin suostuu menemään ja on niin hassulla tuulella usein. No oikeasti tämä ei ole mikään lahjontamekko, mutta kiitolliselle ja iloiselle vastaanottajalle on kivempaa ommella. En halunnut tehdä "vain" mekkoa. Tein sinne pienen jujun. Taskun pohjalta löytyy pieni taskulintunen, samanlainen laatuaan kuin mekon linnut. Lintu on kiinni satiininauhalla taskun pohjassa, niin ei pääse karkuun.



Kuvasta löytyvä henkari on myös omaa käsialaani. Henkari on tehty päällystämällä kankaalla vahvasta kartongista leikattu henkari. Ripustusosa kannattaa olla henkarissa tuplana. Kaava henkariin (hiukkasen suttuisena, sori) on tässä, olkaa hyvä. Tulostakaa haluamassanne koossa!



Lumista loppuviikkoa!

Anni
11

Pomatomus-sukat

Yksi ikuisuusprojekti on saatettu päätökseen. Kesällä 2012 raskaushormoneissani aloitin villasukat. Lankana aivan ihana Raijan Aitan Wolli -villapellavalanka, puikkoina nro 3 ja mallina hurmaava Pomatomus. Ymmärrettävistä syistä (=lapsi) sukat jäivät kesken. Nyt, lankavarastoja tyhjennellessä (neuloen toki), löysin ikuisuusprojektini ja päätin tehdä ne loppuun. Harmikseni lanka loppui kesken ja piti ostaa uusi vyyhti (onneksi tätä valmistetaan vielä) eli lankatilanne on edelleen sama kuin alussa, mutta nyt on yhdet sukat enemmän ja ai että tykkään näistä miljoonasti! Todella lämpöiset, istuvat ja kauniit. Olivat sen kaiken odottamisen ja vaivan väärti.

Wolli-villapellavalanka oli todella miellyttävää neuloa. Pellavaa langassa on 30%, villaa 70%. Alkutuntuma lankaan on karheahko, mutta neuloessa se tuntuu paljon pehmeämmältä kuin 100%-villalanka. Yleensä villalangalla neuloessa käteni kuivuvat vienon villa-allergiani takia. Wollin kanssa kädet tuntuivat kuitenkin pehmeämmiltä, kenties pellavan ansiosta.  Tästä neulon mielelläni jatkossakin!



Iloa uuteen viikkoon!

Anni
14
Sisällön tarjoaa Blogger.