Aarrekankaat ja rento pellavaneule

Väitän, että Tolkien on Klonkkua hahmotellessaan taatusti tavannut naisen. Kangashamsterinaisen. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun olen mennyt neliömetrin kokoiseen käsityöhuoneeseeni, hiplaillut kankaitani ja kähissyt "my precious". Yleensä kähisen nimenomaan niille kankaille, joita en kehtaa leikata ja käyttää.

Jälleen yksi sellainen aarre saapui kangashyllyyni Tallinnan tuomisinani. Karnaluksia enemmän himoitsen nykyisin Tallinnassa Karnaluksin läheistä pikkaraista Solveig Tekstiilid -kangaspuotia. Siellä on ihania vähän erikoisempia kankaita, joista aika usea näytti olleen italialaista alkuperää. Asiakaspalvelukin on ylellistä (etenkin Karnaluksin tökeröisyyksien jälkeen). Samaisesta kaupasta löysin myös viskoosi-villakankaan, josta tein ihanaisen jakun tässä tovi sitten. Tämän syksyn Tallinnan reissulla sieltä tarttui mukaan harmaan sävyinen (minkäpä muunkaan!) pellava-puuvilla-polyesteri -neulos. Ihana. Hiplhiplhipl (=hiplaamisesta kuuluva ääni), my precious.


Mutta mitä ihmettä siitä tekisi? Ihanasta ja erikoisesta kankaasta, jonka käyttäytymisestä ei ihan tiedä. Eniten päänvaivaa aiheutti se, miten saisin ikinä pääntien huoliteltua siististi. Ongelma ratkesi kiertämällä se. Kuosittelin neulevaatteen peruskaavasta neuletakin. Etuliepeet jatkuvat suorina pääntieltä helmaan. Ei siis vinoja tai  kaarevia osia, jotka mahdollisesti venyisivät ikävästi ommellessa. Pääntietä ja helmaa kiertää kaksinkertainen neulekappale, kankaan leveys riitti tähän juuri. Takana pääntiellä on framilonia tuomassa tukea. Helman ja kädensuut huolittelin saumurilla ja päärmäsin käsin.


Vaikka pähkimiseen ja hiplailuun meni oma aikansa, itse neuletakki valmistui nopeasti; kangas purkaantui nopeasti, joten se oli oikeastaan ommeltava heti, kun sen oli leikannut. Valmistunut neuletakki oli kaikkea sitä, mitä pellavaneuleelta voi toivoa: Rento mutta asiallinen, lämmin muttei kuuma. Ihana.

Nyt en enää säästele pennosiani Karnaluksin reissuun. Haaveilen enää yhä ylellisimmistä ja erikoisemmista kankaista Solveigissa.

Anni

6 kommenttia

  1. Onpas kaunis! Ihanan näköinen materiaali ja tyylikäs malli (sekä takki että kantajansa). :) Viron kangaskaupoissa tekee kyl löytöjä. Tuo mainitsemasi kauppa onkin ihan uusi tuttavuus. Itse tosin kangasshoppailen yleensä Tartossa.

    VastaaPoista
  2. Oi miten kaunis!! Hihih, taisit kuvailla tuossa alussa mut ;)

    VastaaPoista
  3. Hyvin kirjoitettu (ja ommeltu!).. :D Täällä toinen kangas-klonkku ilmoittautuu! Turhan usein tulee vain ihasteltua ja jemmailtua sen sijaan, että myös tekisi niistä jotain ja nauttisi valmiista ompeluksesta.

    VastaaPoista

Jokainen kommentti ilahduttaa - kiitos!

Sisällön tarjoaa Blogger.