NEULOMINEN

OMPELEMINEN

Mitä on tällä hetkellä työn alla?

Minion alikeompelulla

Veljen poikani täytti vuosia. Hän pitää erityisesti minioneista (kukapa ei!). Isältään tuli toive, että jonkinsortin pussukka olisi kiva, mihin saisi reissussa aina hammasharjat ja muut. No tämähän oli ihan selvä juttu. Minion lähti syntymään alikeompelulla.



Vaikka lopputulos oli oikein kiva, niin jäin miettimään, että alikeompelu ei ehkä kuitenkaan ollut se paras vaihtoehto tähän työhön. Nyt ääriviivoista tuli monikerroksisuudesta johtuen hieman suttuisia, vaikka tikkasinkin ne päältä. Eli vastaisuudessa minionit päällikeompelulla!

Tässä vielä kuva keskeneräisestä työstä, ennen tikkauksia.



Poopaye!

Anni

2

Huovutettu kulho

Pinterest. Tuo ideoiden luvattu maa. Tuo craftaholistin tiedon ja ideoiden lähde. Tuo luovuuden tuskaa aiheuttava sivusto, jota välillä täytyy tietoisesti välttää, koska idearikas pää ylikuumenee. Ensin on kuva. Sitten tulee idea. Sitten pakottava tarve toteuttaa tuo idea. Sitten vasta mietitään, oliko järkeä tai mihin tätä käytetään.

Idea oli siis huovuttamalla toteutettu kulho. Ohje täällä, pinterestin välityksellä löydetty.

Toteutus tässä. Hauska projekti toteuttaa ja kiva lopputulos. Tiedä vaan sitten, mihin tätä käyttäisi. Toistaiseksi saa kätkeä sisälleen puuhelmiä.




Valoa!

Anni
2

Kirjottu pääkallo

Olen viehättynyt viime aikoina pääkalloihin. Tai oikeastaan viehätys lähti dias de los muertos -päivästä eli kuolleiden päivästä, jota vietetään Meksikossa marraskuussa ja jolloin muistellaan kuolleita läheisiä ja pyhimyksiä. Toisin kuin meillä Suomessa, juhla on siellä päin riemukkaampi. Siihen kuuluu kirkkaita värejä, koristeltuja pääkalloja, kukkia, ruokien tarjoamista vainajille jne. Mielestäni siinä on jotain kaunista. Että suruun voi tuoda iloa, tai että ilo ja suru voi olla yhtäaikaa läsnä. (Tämä nyt on omaa tulkintaani juhlan luonteesta.) Mutta tästä lähti viehtymykseni pääkalloihin.


Löysin pinterestistä todella kauniin pääkallon kuvan. Viime keväiseltä kirjonnan kurssilta oli jäänyt kirjontalankaa jäljelle ja koneparsintapaininjalka janosi päästä käyttöön. Koska tarvitsen erityisesti töissäni jatkuvasti kassia, johon mahtuu mapit ja kansiot ja paperit, päätin tehdä vahvan kassin pääkallokuvioinnilla. Kangas on Ruotsin armeijan ylijäämäkangasta (sain sen kaverilta). Ja sitten kirjomaan.


Pääsi muuten sellainen aivopieru, että jäljensin pääkallon kaavapaperille, kiinnitin paperin kankaan Oikealle (!) puolelle, kirjoin koko  kuvion ja sitten vasta aloin irrottelemaan paperia. Oli muuten aika homma! Olisi siis ehdottomasti kannattanut jäljentää kuva kuitukankaalle, joka oli kankaan nurjalla puolella, niin ei olisi tarvinnut repiä. Harmi, kun en tästä työvaiheesta tullut ottaneeksi kuvaa. Pettymys oli liian suuri sen hetken ikuistamista varten. Mutta nyt on kassi valmis ja tämä onkin lempparikassialmakassi!

Iloa!

Anni
15

Leikitään ruoalla

Ee sai syksyllä lahjaksi kahvittelusetin kaatimineen ja kippoineen. Hitti. Meillä on kahviteltu ahkerasti. Sittemmin hän sai lahjaksi ikean leivontasetin kaulimineen. Brion hella on meillä on ollut jo kauan, mutta todelliseen käyttöön se on löytynyt vasta nyt. Vaikka ruokaleikit sujuvat mielikuvitusruoalla, on (ainakin craftaholisti-äidin mielestä) kiva höystää leikkejä myös leikkiruoilla.


Piparit leikkasin ruskeasta huovasta piparkakkumuottien mukaan. Paahtoleivät syntyivät teellä värjätystä lakanasta ja pehmustepalasta. Juustot leivän päälle syntyivät keltaisesta sadetakista leikkaamalla. Tomaatit tein alikeompelulla kolminkertaisesta huovasta keskimmäistä palaa esiin leikaten. Ruokaompeluksissa on se hyvä puoli, että luovuus on vain rajana, ruoka-aineet ei hetkessä lopu. Mitäs siis seuraavaksi?

Hyvää ruokahalua loppuviikkoon!

Anni
2

Taskullinen jämätilkkupeitto

Tykkään peitoista. Niihin on kiva kääriytyä ja niitä on hyvä olla eri kokoisia ja eri sorttisia eri tarkoituksia varten. Milloin kääriydytään koko perhe katsomaan leffaa, milloin käärin Een pakkaselta suojaan hoitomatkan ajaksi, milloin taas otetaan nokosia peiton alla.

Kangaslaihiksen puitteissa päätin tyhjentää jämätilkkulaarini. Leikkasin tilkut pikkaraisiksi neliöiksi ja yhdistin ne peitoksi. Vuorimateriaalia en halunnut ostaa. Niinpä tein vuoriksi toisen tilkkupeiton - tosin isommista tilkuista - fleecen jämistä ja miehen vanhasta nukkaantuneesta hupparista. Pistin hupparin nurjan eli pehmeämmän puolen peiton oikeaksi puoleksi, näin ruma nukkaantunut puoli ei näy ja pehmoinen puoli ei erotu fleecestä. Hupparin taskut tulivat kahden tilkun mukana peiton vuoriin, näin taskuihin voi piilottaa muutaman pikku-muumin, tai mitä nyt Ee sattuukaan kuljettamaan mukanaan. Nämä kaksi tilkkupeittoa yhdistin toisiinsa kanttinauhalla, pitää peiton ryhdissään.



Nautin kovasti siitä ajatuksesta, että peitto on valmistunut leikkuujätteestä, siis sehän on suorastaan ilmainen ja jämätilkut tulivat käyttöön, jes. Peitto valmistuikin juuri sopivasti pakkasille. Nyt on lämpimämpi!

Lämpimiä ajatuksia!

Anni
10

Pitsityyny

Kierrätän tekstiilejä. Myös ystäväni ja sukulaiseni tietävät sen. Siksi minulle kertyy melko laajat varastot tekstiilejä saatesanoin "keksisit tästä vielä varmaan jotain" (ja kyllä minä ostan välillä myös ihan uusiakin materiaaleja). Itsekin sorrun samaan ajatteluun, kun näen houkuttelevia materiaaleja, siksi harvoin sanonkaan ei. Ja materiaalivarastot pullistelevat. Koska ompeluhuoneeni on 1,1 neliömetriä ja tila on oikeasti rajallinen, on nyt laitettava luovuutensa koville ja käytettävä materiaalit pois. Tavoitteena on saada materiaalit oikeasti mahtumaan ompeluhuoneeseen. Se on pidempi urakka, mutta aloitetaan tammikuu pikaisella kangaslaihiksella. Mitään uutta kangasta ei saa ostaa ja vanhoja pitää ommella isolla buumilla.

Tein mökille vanhasta virkatusta pitsistä ja parista jämämarkiisipalasta ison kaposen tyynyn. Vierassänkyyn tein lopusta markiisista päiväpeiton. Siitä alkoi kangaslaihis. 


Keveitä ajatuksia!

Anni
3

Kestävää vaatetta etsimässä

Edellisessä tekstissäni pohdin, onko 100-prosenttista lähivaatetta mahdollista tehdä Suomessa. Kävin tästä myös keskustelua eri tahojen kanssa. Puuvillahan ei Suomessa kasva. Muutenkin halvan tuotannon maat tuntuvat polkevan markkinoita alas siten, ettei Suomessa kehdata käydä oman tekstiilin tuottamiseen, kun se on kalliimpaa. Suomalaista pellavaa en ole löytänyt vielä. Sellaista pellavakangasta löytyy, jonka kuidut ovat ulkomailta ja kangas kudottu Suomessa. Sääli, sillä pellavaa voisi kasvattaa Suomessakin. Psst. Jos joku tietää, mistä saisi oikeasti Suomessa siemenestä asti tuotettua pellavaa, niin vinkatkaahan! Jonkin verran löytyy kuitenkin Suomessa (ulkomaisesta puuvillasta) valmistettuja trikoita ja neuloksia, esimerkiksi tämä. Myös Myllymuksujen kotimaisen tencel-neuloksen materiaali (kuidut ja langat) on peräisin eurooppalaisilta tukuilta, mutta langat värjätään ja kudotaan Suomessa. Toki se on parempi kuin kokonaan tietämättömissä ja ulkomaisissa olosuhteissa tehdyt kankaat. Vielä en voi Suomessa tehdä päätöstä käyttää vain 100-prosenttisia lähivaatteita, ehkä joskus on toisin (esim. vanhasta vaatejätteestä valmistetaan uutta kangasta, ehkä joskus meille kuluttajillekin). Valintojaan voi kuitenkin muuttaa kestävämmiksi. Itse ajattelin lähteä näistä liikkeelle.

Käytän kierrätysmateriaaleja. Hintaa ei ole nimeksikään, estän vaatetta joutumasta kaatopaikalle ja pidennän tekstiilin käyttöikää jne.
Käytän laadukkaita materiaaleja. Ne kestävät käytössä ja aikaa. Yritän enenevissä määrin myös vältellä (huonolaatuista) elastaania sisältäviä kankaita, koska ne eivät kestä käytössä. Pyrin suosimaan joustamattomia materiaaleja ja satsaan istuvuuteen käyttämällä peruskaavaani.
Käytän mahdollisimman suomalaista materiaalia. On sekin jo aika paljon parempi, että kangas on kudottu Suomessa.
Käytän vanhat varastot pois. Liika hamstraaminen ei ole ekologista, vaikka kankaat olisivat. Nyt olen kangaslaihiksella ja yritän käyttää varastoissa olevat kankaat pois.

Tässä pari esimerkkiä. Ystäväni antoi minulle tunikan periaatteella "keksisit tästä vielä varmaan jotain". Ja niin keksinkin, Eelle uuden mekon, kierrättäen.


Äitini kangasvarastoista löytyi sopiva soiro pehmoista, joustamatonta, laskeutuvaa ja laadukkaan tuntuista materiaalia, sisällöistä en tiedä. Siitä syntyi ihana löysä paita omasta peruskaavasta kuositeltuna. Tämän vaatteen ekologisuus perustuu siihen, että se istuu (peruskaava hurraa), jolloin se kestää myös käyttöä eri tavoin, siinä ei ole elastaania eli kangas ei kuole ennen aikojaan ja se on tehty ompelujätteestä eli jostain muinaisen projektin jämäpaloista.


Vaatteiden kestävyyden tie on loputon suo. Jostain on kuitenkin hyvä aloittaa. Minä aloitin jo ja jatkan näin. Miten sinä satsaat käsityöharrastuksesi kestävyyteen?

Iloa viikkoon!

Anni


6
Sisällön tarjoaa Blogger.