Virvoin varvoin

Palmusunnuntai tuli ja meni. Ensimmäistä kertaa Eekin osallistui virpomisperinteeseen. Pääsimme lorun opettelussa niinkin pitkälle kuin "viivon, vaavon". Yritin opettaa loppuloruakin, joka on vähän erilainen kuin tyly "sulle vitsa, mulle palkka" eli "hutsutamutsutaharasoo, annatsiä munan vai kanan", muttei se luonnollisesti 2,5-vuotiaalta luonnistunut.


Virpomisvitsoja piti tehdä kotiinkin koristeeksi. Kummatkohan on ne viralliset virpomisvitsat ja kummat ne sisustuskelpoiset? Heh.




Maljakkoon pääsi myös yksi oksa, jonka päällystin kieputtamalla villalankaa. Tännehän saa hävitettyä langanjämät helposti! Origamilinnut ja valkoiset sulat ajoivat muiden koristeiden asiaa.

Levollista hiljaista viikkoa!

Anni
2

Hypistelykärpässienimekko

Tein syksyllä Eelle mekon taskulinnulla. Ideasta viehättyneenä ystäväni pyysi tekemään tyttärelleen samankaltaisen mekon mutta kärpässienellä. Pieni pehmolelu, tässä tapauksessa kärpässieni, kiinnittyy satiininauhalla taskun pohjalle. Näin pieni hypistelysieni pysyy tallessa ja hypisteltävissä vaikka silloin, kun vähän jännittää.

Tässä siis kärpässienimekko Ottobren 4/14 China Girl -mallilla.



Vähän muutakin pertsaa tuli tehtyä samaan syssyyn. On se ompelu vaan mukavaa puuhaa. Alla komistelee ensimmäinen ja ainoa itse kutomani matto.



Laulujoutsenet lentelivät jo mökkirannan ohitse, ihan kohta on kesä ja kaikki herää henkiin, myös minä.

Näin ollen: Kevätiloa!

Anni
6

5 minuutin ommellut korvikset ja kraakraa

Nyt on kuulkaa sähäkkä fiilis, sillä minulla on uudet prillit! Kraakraan puiset prillit, suomalaista käsityötä suoraan Tampereelta. Niihin liittyy tarina, joka on hyvin vaiherikas ja ajattelin jakaa sen teillekin. Kraakraa päätti arpoa kaikkien fb-tykkääjien kesken yhdet pokat tuossa syksyllä. Arpaonni suosi minua ja olin siitä aikamoisen kikkarassa, olin meinaa kuolannut kraakraan pokia jo tovin. Testailin ja sovitin ja päädyin ihanaan deco-malliin ja sähkönsinisenä. Joulun alla postissa saapui kauniit pokani. Koska mieheni tarvitsi myös uusia kakkuloita, suuntasimme yhdessä Mikkelin Nissenille. Mies sai lasinsa parin viikon kuluessa, vaan omissani kesti. Sitten sain viestin. Ulkopuolinen linssittäjä, jolle Nissen oli lähettänyt lasini, oli linssittäessään rikkonut ne. Apua. En tiedä, mitä kaikkea Nissenin päässä tuolloin tapahtui, mutta joka tapauksessa Nissen tilasi erinäisten sumplimisten jälkeen uudet pokat, jotka jälleen kerran toiveideni mukaan valmistettiin. Pokat lähetettiin postissa, mutta tapahtui itellat. Ne hävisivät. Kului viikkoja, lähetettiin sähköpostiviestejä, jäljitettiin pakettia, kunnes se löytyi. Tästä eteenpäin tarina kulkee vakaammin. Pokat menivät toiselle linssittäjälle, joka sai ne ansiokkaasti linssitetyksi ja nyt lasit ovat päässäni, aika monta kuukautta myöhemmin, mutta ehjinä ja entistä kauniimpina. Kiitän kauniisti Mikkelin Nissenin Lauraa, joka taisteli silmälasini ehjiksi ja valmiiksi ja antoi hyvät alennukset vastoinkäymisten peittämiseksi.



Mutta jotain itse tehtyäkin tähän, nimittäin korvikset. Näin jossain jonkun kuvan, josta sain idean ja sen toteutin nyt. En muista, että millainen ja missä se inspiraation lähde on, mutta joku ulkopuolinen se oli. Päätin toteuttaa idean omalla tavallani ja tässä on myös ohje siihen. Eli ommellut korvikset - valmista tulee viidessä minuutissa!


Tarvitset (kuva 1)
ohutta metallilankaa (esim. 0,8mm)
pyöröpihdit
kangasta
ompelulankaa ja neulan (tai ompelukoneen)
korvakorukoukut


  • Taittele metallilangasta haluamasi kuvio. Tee samalla kuvioon ripustuslenkki. (Kuva 2)
  • Asettele metallikuvio kankaan päälle (kuva 3). Ompele kuvio kiinni kankaaseen (kuva 4). Voit ommella joko käsin tai sitten koneella tiheällä siksakilla. Jos ompelet ompelukoneella, ole varovainen tai käytä ompeluun käsipyörää. 
  • Leikkaa ylimääräinen kangas pois (kuva 5).
  • Kiinnitä korvakorukoukut ja käytä.




Aurinkoterveisin, Anni
2

Retromekko

Muutama vuosi taakse päin pääsin kaivelemaan retroja kangasvarastoja. Mukaan tarttui kietaisuhame keltapohjaisella retrokankaalla. Mukavan kulunut ja pehmoinen. Kangas viehätti kovin ja mietin siitä itselleni paitaa, Mies kuitenkin puhui järkeä - en minä niin kirkkaan väristä paitaa kuitenkaan käyttäisi. Niinpä tein siitä Eelle mekon. Kaavana Mekkotehtaan Alviina. Pääsipä tänään postista putkahtanut Red Hand Gangin henkarikin heti toimiin (ostettu design life kid -verkkokaupasta).



Kevättä rinnassa, Anni
2

Kesähousut

Ilmassa tuoksuu kevät ja linnut laulaa. Kesän odotus on alkanut. Mustiin pukeutunut nainen menee tällaisesta kevään tulosta sekaisin ja suunnitteli itselleen kukkahousut Marimekon kukkakankaasta. Oma peruskaava oli lähtökohta ja väljyyttä poistin reilulla kädellä. Vetoketjun laitoin vasempaan sivusaumaan. Olenkin miettinyt, miksi nykyhousuissa on lähes poikkeuksetta vetoketju aina edessä ja litsillä. Itse kun käytän usein vähän pidempää paitaa, niin tuo vetoketju pullottaa sitten paidan alta ihan hassuna möykkynä. Päätinkin, että siirryn itse sivuvetoketjullisiin versioihin housuista.


Ja sitten vain harjoittelemaan, millaisia hyppyjä sitä tekisi, kun kesäloma alkaa. Toivottavasti housut ja sen saumat kestävät kirmaamisessa ehjänä!


Kevätterveisin, Anni
2

Henkseleitä paukutellen

Nyt kelpaa paukutella henkseleitä. Meinaa nyt on ikiomat henkselit ja ihan on itse tehdytkin vielä, niin.


Omista henkseleistä olen haaveillut jo pidempään, mutta vasta nyt pääsin toteuttamaan aikeeni. Pohdin, että kuminauhasta vai joustamattomasta nauhasta, säädettävät vai ei. Päädyin tekemään henkselit siten, että olkaosat ovat joustamattomasta nauhasta ja vain takaosa on kuminauhasta. Säätökappale on kuminauhaosassa. Nauhojen kohtaamispaikan päällystin vanhasta nahkatakista leikatulla kappaleella. Nipsuttimet ja nauhat ovat Karnaluksista, säätökappale Korunapista. Vinkkejä henkseleiden tekoon löytyi täältä ja täältä.


Nauhasysteemi toimii joo, mutta henkselit toimisivat ehkä parhaiten, jos olisivat kokonaan ja tyystin kuminauhaa (en löytänyt mistään riittävän khuulia ja sopivan levyistä epäkuminauhan näköistä nauhaa). Tällöin henkselit joustaisivat nätisti, istuisivat ja pysyisivät paremmin päällä. Nyt tuppasivat löpöttämään istuessa ja kovassa venytyksessä saattoi edestä jompi kumpi kiinnike napsahtaa auki. Vähän tuli sellainen "onko sepalus varmasti kiinni" -fiilis. Toisaalta olen niin kikseissä ensimmäisistä (eikä todellakaan viimeisistä) henkseleistäni, että ei tuo fiilis päässyt haittaamaan. Ei kun vaan hienoa kuminauhaa metsästämään ja uusien henkseleiden tekoon!

Nyt on jo asfaltti näkyvissä ja monilta kaduilta hiekat harjattu pois, uujea!

Kevätiloa, Anni




0

Koneneulottu peitto

Peitot, ah. Niitä ei voi koskaan olla liikaa. Halusin neuloa peiton. Hinta-laatusuhteeltaan parhaaksi langaksi valikoitu konepestävä Vikingin Wilma (75% villaa, 25% polyamidia, 100g=n. 260m). Ostin Wilmaa yhteensä 1200 grammaa, mustaa, valkoista ja harmaata, lempparivärejäni siis. Ja senkun surraamaan. Surauttelin neulekoneella pitkiä eri levyisiä kaistaleita aina yhdellä värillä. Kerroksia kussakin kaistaleessa on 647. Koneella neulottuna nopsakkaa hommaa, mutta kyllä syrttyjä selvittelyineen mahtui matkaan, eikä peitto ihan päivässä valmistunut. Jos totta puhutaan, on tuollaisten pitkien kappaleiden jauhaminenkin vähän tylsää ja välillä piti pitää projektissa taukoa. Mutta nyt on peitto valmis ja mikä parasta, lisäkaistaleita voi lisätä myös perästä päin, sen kun vain virkkaa kiinni. Tässä peitto siis on tämän kokoisena, joskus ehkä vähän suurempana.

Se sopii hyvin tyynyihin, jotka tein veljeni rikkoutuneesta neuleesta.


Siihen on myös kiva kääriytyä.


Ja sopiihan se myös koko olohuoneen sisustukseenkin. (Lupaan seuraavaksi yrittää etsiä kotiimme hieman väriä.)


Valoisaa viikonlopun jatkoa!

Anni
6

Hypistelyleluja

Törmäsin eilen tein -blogissa ihanaan kankaaseen ja siitä toteutettuihin vauvaleluihin ohjeiden kera. Siitä sitten lähdin itsekin Onni ja Ilona -katselukankaan hankintaan, sillä lähipiiriin tuntuu vauvoja suorastaan putkahtelevan. Tein hypistelylelut vähän toisella tavalla kuin mainitsemassani ohjeessa ja rapinaominaisuuden sijaan täytin lelut vanulevyllä, pehmoista katseltavaa siis. Mielestäni kuvat ovat vallan ihastuttavia ja toivon, että pehmoisista katseluhypistelyleluista on saajilleen iloa (psst. yhden taidan arpoakin tässä lähiaikoina, siitä lisää piakkoin).


Kiitos, Onni ja Ilona, kankaasta!


Hymyin,
Anni
8

Tähtipaita painamalla

 

Tiedättekö sen tunteen, kun omistaa jonkun kankaan, josta tykkää niin kovin, ettei siitä osaa enää tehdä mitään? Painoin viime keväänä opintojen puitteissa kankaan itse suunnittellulla kuviolla ja itse valotetulla seulalla. Kuvion muusana oli taiteltu paperihaitari. Kuvio muistuttaa toisaalta Afrikan tähden puolikasta, toisaalta taas origamiperhosta. Painamisessa ja kohdistamisessa oli oma hommansa, mikä ei yhtään helpottanut kankaaseen tarttumisessa. Seulassa oli siis vain tuo yksi kuvioyksikkö, fiksumpaa olisi ollut laittaa niitä samoin tein useampi samaan seulaan.

Nyt sitten pakotin itseni tekemään kankaasta jotain. Päädyin tekemään siitä itselleni paidan - paitavarastoni ja oikeastaan koko vaatevarastoni on aika puutteellinen, joten pidän ihan missionani ommella itselle vaatteita. Paidan kaavana käytin jo kolmatta kertaa samaista peruskaavasta kuositeltua kaavaa (edelliset paidat täällä ja täällä). Kaava tuntuu niin hyvältä päällä, että näitä varmaan tulee tehtailtua lisääkin vielä.


Ilomieltä sunnuntai-iltaan!

Anni
10
Sisällön tarjoaa Blogger.