Pikareppu nahkasta ja villasta

Huomenna on lähtö leirikouluun, minä opettajan asemassa. Vaikka olin kirjoittamassa varustelistaa, en oikein sisäistänyt sitä, että minulla ei kaikkia tarvittavia asioita ole. Nyt pakkaamista aloittaessani tajusin, että minulla ei ole reppua. Sunnuntai-ilta. Klo 17.30. Lähtö aamuaikaisella. Mitä tekee Anni? Hän tekee sen itse.

Pikaselaus pinterestissä pääelementteinään nopea ja helppo. Sitten mahdollisimman tukevan materiaalin etsiminen loppumattomista varastoista. Onneksi löysin villakangasjämätilkkuja, joista syntyi päämateriaali repulle. Vetoketju on otettu talteen miehen vanhasta hupparista, jonka kangas päätyi räteiksi. Nahkaa löytyi tehosteviivoiksi mummini vanhasta nahkatakista. (Ay caramba noita 50-70 vuotta vanhoja nahkatakkeja, niistä saisi vaikka puolijoukkueteltan!) Olkahihnoiksi ompelin koristenauhat kiinni nahkatakkinahkaan. Mukaan tuli vielä muinaista nahkan tukikangastakin, oikein jämäkät siis.


Aikaa meni kaikkinensa reilu tunti. Yksi kohta varustelistasta on "check" ja pakkaaminen voi jatkua.

Heissulivei!

Anni
6

Käsikoru farkkujen saumasta

Arki on imaissut kiireisenä mukaansa. Isommat projektit valmistuvat hitaammin ja luovuuskin käy vähän hitaalla. Silti tekee mieli näpertää.

Kaipasin käsikorua. Jotain vähän rouheampaa, kun ihana Lacon kellonikin tuntuu sitä vaativan. Vielä oli farkun rippeitä jäljellä lattiatyynyprojektista. Muistin nähneeni joskus idean käsikorusta, joka oli tehty farkun paksusta sisäsaumasta. Hommiin!



Tarvitsin
- käsikorun kokoista memory wire -vaijeria
- farkun sisäsaumaa

Käänsin vaijerin pään pyöreäksi ja pujotin. Vaijerin toisen pään taitoin samaten. Täytyy sanoa, että pujottaminen oli lopulta hidasta ja työlästä, että en ihan yhdellä istumalla sitä tehnyt.



Kiva pieni, kierrätyshenkinen askarteluvälipala!


Anni
12

Improvisoitu rento pellavaneule

Tiedättekö sellaisen ihmistyypin, joka suorittaa, on hieman takakireä, eikä halua koskaan tehdä virheitä? No se olen minä. Aiemmin en ole voinut tehdä mitään käsityötäkään ilman ohjetta ja jos virhe löytyy, on se korjattava. Olen tehnyt tämän perfektionismin kanssa töitä ja takakireyden olen yrittänyt (onnistuneesti) muuttaa mustaksi itseironiaksi. Olen löytänyt sisältäni luovan kaaoksen (joka valitettavasti näkyy myös ulospäin kodin ja työpöydän sotkuisuutena) sekä alituisen kokeilunhalun. Siispä kun sain vuosi sitten valmistujaislahjaksi lahjakortin lankakauppaan, yritin löytää erikoisia lankoja vailla suunnitelmia. Silmiini sattui ihanan siloinen Karen Noe Designin pellava-puuvillalanka. Langassa on löyhät kierteet ja säikeistä kolme on pellavaa ja yksi puuvillaa tukea tuomaan. Pellavan parhaat puolet tulevat esiin ja lanka kiiltää ihanasti näyttäen välillä todella vaalealta ja välillä todella tummalta -  ei samaksi langaksi uskoisi.


En oikein tiennyt, mitä langasta tekisin. Tein mallitilkun, mittailin hieman vanhoja paitojani ja aloin vain neuloa. Vailla suunnitelmaa. Ilman ajatusta. Hyvin epätyypillistä minulle. Neuloin ja mallailin neuletta neulevaatteen peruskaavaani ja hiljalleen ajatus alkoi muotoutua. Rento neule, lempparimateriaalistani pellavasta. Sellainen, joka on helppo vetää päälle tilanteessa kuin tilanteessa. Harmillisesti vein lankakaupasta viimoiset vyyhdit tätä lankaa eli kaksi kappaletta ja koko ajan jouduin neulomaan pieni langanloppumisenpelko takaraivossa. Onneksi päälleni istuu hyvin myös matalat jakut ja neuleet, joten neuletakistani tuli lyhyt. Hihat neuloin pyöriöstä kohti hihansuita, jotta tarvittaessa hihoistakin tulisi lyhyemmät. Lanka riitti kuitenkin mainiosti ja sain pitkät hihat. Lankaa jäi vähän vielä, joten neuletta voisi vielä jatkaakin.


Tästä tuli aivan ihana. Tykkään aivan hurjan paljon ja älyttömästi. Pellava on juuri kaikkea sitä, mitä vaatteelta voin toivoa. Rento, helppo, pehmeä, kylmällä lämmin ja lämpimällä kylmä. Pellavan kesto-stereotypia, jonkin sortin hippeys ja kuvisope-mainen henki, ei kuitenkaan mielestäni neuleesta välity. Jes.

Nyt neule niskaan ja menoksi!

Anni


PS. Jälleen on blogimaailmassa kierrellyt Liebster blog award ja minulle tämän haasteen heittivät MEmade, DoberMami sekä Pikku Akan Tilkkuvakka. Olen itse asiassa aika huono vastailemaan haasteisiin ja blogejakin luen aika fiiliksen mukaan, joten en laita haastetta eteenpäin, mutta vastailen kysymyksiin, sillä onhan blogien yksi parhaista puolista se pieni urkkimisen mahdollisuus toisen, mahdollisesti vieraan, ihmisen päähän.

Aloitin bloggaamisen lähinnä päiväkirja-ajatuksella. Halusin tallettaa käsityöni johonkin, jotta voisin palata niihin myöhemminkin. Siitä se sitten lähti. Sormustin-nimi oikeastaan tuli vain siksi, että halusin nimeksi jonkun hauskan sanan, joka liittyy käsitöihin. Haastavinta bloggaamisessa on ehkä tehdä sitä, jos ei huvita. Siksipä en tee sitä, jos ei huvita :)

Olen ylpeä monistakin tekemistäni käsitöistä. Erityistä ylpeyttä koen, kun vaate istuu ja olen tehnyt sen eteen paljon töitä. Ompelen usein peruskaavojeni pohjalta, koska tiedän niiden istuvan minulle parhaiten. Erityisesti paidan peruskaava on ollut suuressa käytössä. Haluaisin oppia tekemään yhä vaikeampia ompelujuttuja. Ajan löytäminen vaan sellaisen taidon opettelulle tuntuu haastavalta.

Varhaisin käsityömuistoni on virkkaamisen oppiminen. Se oli hurjaa ja huisia. Vaikka käsityöt ovatkin minulle äärimmäisen tärkeitä ja olen nauttinut aina niiden tekemisestä, ala- ja yläkoulun käsityötunnit ovat olleet minulle täyttä tuskaa. Yritän nykyisin käsityönopen ominaisuudessa välttää niitä virheitä, joita omat opettajani taannoin tekivät. Korostan opetuksessani suunnittelua ja mielestäni kaiken täytyy lähteä omasta motivaatiosta. Niin, käsitöitä teen harrastuksen lisäksi myös työni puolesta opena ja kässänopena.

Paras lapsuusmuistoni on ehkä lapsuudessani Tansaniassa vietetty kolmivuotiskausi. Ihana maa. Tulevaisuudesta taas en osaa sanoa, katsotaan, mihin elämä vie. Siksipä en osaa sanoa bloginikaan tulevaisuudesta mitään. Haluaisin matkustaa seuraavaksi Balille tai Vietnamiin. Kauas ja lämpimään. Elämäntilanne kuitenkin on nyt sellainen, että kalliit matkat jäävät tulevaisuuteen.

Ihmisenä olen välittävä ja rehellinen. Minusta saa todella huonosti valhetta irti. Olen suunnittelija, haaveilija, tekijä ja toteuttaja. Olen aika onneton ruoanlaittaja. Perusmätöt onnistuu, mutta en oikein jaksa seurata ohjeita, joten ennen pitkää hienot reseptit epäonnistuvat. Rakastan suklaakakkua, erityisesti kantikseni Nanda-kahvilan (Mikkelissä) suklaakakku on parasta ikinä. Lempikuukausia ei oikeastaan ole, mutta kesällä herään henkiin. Päässäni soi aina jokin korvamato, milloin mikäkin. Käsitöiden lisäksi tykkään juosta, vaikka en ole siinä kauhean hyvä. En myöskään kauheasti mainostele sitä juurikin tuosta syystä.


Voila!
10

Älä heitä pois, käytä pois -kassi

Älä heitä pois, käytä pois, sanoo Rekku Een lempparisarjassa Ryhmä Hau. Tätä mentaliteettia toteutan välillä ehkä liiankin kanssa. Tässä yksi projekti, johon pätee sama iskulause, mutta ei kuitenkaan ihan övereissä määrin.

Värjäilin puolisentoista vuotta sitten värjäyksen kurssilla sitä ja tätä. En heittänyt pois jälkiliemiä, vaan käytin ne pois. Heitin mustaan jälkiliemeen palan jämälakanatilkkua, jota en ollut heittänyt pois aiempien projektien päätyttyä, vaan säästin sitä niin kuin tehdä pitää. Tilkusta tuli hauska epätasainen ja näin ollen elävän värinen harmaa. Nyt päätin vihdoin viimein käyttää pois tämänkin tilkun. Halusin tähän vähän lisää ja inspiroiduin Ferm Livingin Mountain -tyynyn epäsymmetrisistä kolmioista. En heittänyt pois virkaintoisen jääkaapin jäädyttämiä perunoita, vaan käytin ne pois pilkkomalla niistä kolmion muotoisia paloja. Painelin perunoilla ja mustalla kangasvärillä kankaan molemmat puolet kolmioille ja ompelin kankaan kassiksi. Kassi onkin sopivan muotoinen ja riittävän iso kaikenlaiselle tilpehöörille ja opeoppaille, joita kuljettelen työpaikan ja kodin välillä. Nyt olen ainakin periaatteessa siis valmis lopettamaan ihanan lomani ja aloittamaan jännittävän työvuoden.


Tsempit ja voimaintoivotukset kaikille töihin palaaville!

Anni
4

Made in ??? - tulostettava ympäristömerkkiopas

Kun pääsin kirjoittamasta puuvillan likaisesta tuotannosta, oli mielessäni jo uusi aihe. Nimittäin kaikenmoiset ekologisuudesta ja eettisyydestä kertovat merkit selityksineen, joita saattaa löytää vaatteista tai kankaista. Katsottuani dokumentin The True Cost (löytyy Netflixistä, suosittelen lämpimästi), ajatukseni siitä, että ekologisuudesta ja eettisyydestä kertovat merkit tulee tuntea, tuntui entistä välttämättömämmältä. Ei ole yhdentekevää, onko puuvilla reilua, luomua tai sitä tavallista. Dokumentista painui mieleeni kohta, jossa kerrottiin, että 16 vuoden aikana 250 000 puuvillan viljelijää on tehneet itsemurhan (torjunta-aineilla), koska tuottavuus pelloilla ei ole ollut tarpeeksi hyvä. Tai että Intian puuvillantuotantoalueilla on joka kylässä 60-80 kehitysvammaista lasta, koska kaikki ihmiset, myös raskaana olevat, altistuvat jatkuvasti torjunta-aineille ja muille kemikaaleille. Merkit tulee tuntea, jotta tietää, mitä oma vaate edustaa ja voi tehdä valintoja muunkin kuin hinnan perusteella.

Vihreät vaatteet -sivuilla on erittäin hyvä ja kattava listaus merkeistä ja sertifikaateista. Takaraivossa tykytteli myös ihan pedagoginen näkökulma - miten saada tarvittava informaatio lyhyesti ja ytimekkäästi kasaan. Koska vielä ainakin silloin tällöin tarvitsemme myös paperia, tässä on tulostettava pikkukirjanen, jossa on merkkiviidakkoa selityksineen. Suuri kiitos Vihreät vaatteet -sivuille tiedon kokoamisesta. Käytin sivuja tiedonhankinnan pohjana, etsin tietoa myös merkkien omilta kotisivuilta. Linkit löytyvät niihin lirpakkeen takasivulta.


 Voit tulostaa oman ympäristömerkkioppaasi TÄÄLTÄ.



Hyvin kätevät taitteluohjeet tällaiselle kirjaselle löydät täältä, tässä myös kuvasarja kirjasen taittelun tueksi.


Toivottavasti tästä kirjasesta on iloa ja hyötyä!

Anni


6
Sisällön tarjoaa Blogger.