tiistai 24. tammikuuta 2017

Marimekon inspiroimat patalaput + ohje

Edelliset onteloneule-tekniikalla tehdyt patalaput olivat saaneet mökin kaasuhellalla vähän osumaa liekeistä ja tuumasin, että nyt on aika uusille patalapuille. Tekniikaksi valikoitui erittäin hyväksi patalapputekniikaksi osoittautunut onteloneule eli tuplaneulos eli double knitting. Tekniikassa neulotaan samanaikaisesti etu- ja takapuolta toistensa "väripeilikuvina". Lankajuoksuja ei kerrosten väliin tule, joten langankulutuksenkin näkökulmasta tekniikka on oikein oivallinen.

Marimekkoa teki mieleni lähteä tuomaan keittiöön ja napsuttelin kivan graafisen ja selkeän Maija Isolan Kaivo-kuosin neulekuvioksi. Ensimmäisestä lapusta tuli pienempi testiversio (takana) ja seuraavasta se parannellumpi ja isompi. Nyt kelpaa kahvia taas kaasuhellalla keitellä - ja nyt muistan olla varovaisempi patalappujen kanssa! Onneksi villalla on hyvä tulenkesto, niin säästyttiin isommilta havereilta!




Neulekaavion julkaiseminen lienee tekijänoikeudellisesti hieman harmaata aluetta. Ajattelin kuitenkin neulekaavion ilahduttavan muita ja säästävän pyörän uudelleen keksimiseltä, joten tässä kuvio teillekin. Älkäähän käyttäkö sitä kaupallisiin tarkoituksiin tai muuten väärin! Maija Isolalle suuri kiitos ja kunnia näin kauniin kuosin suunnittelemisesta.



Anni




perjantai 13. tammikuuta 2017

Kirjansidontaa

Kaikesta uudesta on helppo innostua! Niin oli myös tästä kirjansidontakirjasta, johon törmäsin kirjastossa (oikeasti, Mikkelin pääkirjasto on todella hyvä käsityökirjaosastoltaan!). Enpä ole juuri kirjansidontaan perehtynyt ja Arnen ja Carloksen sekopäisen pittoreski ja hupaisa tyyli pakotti nappaamaan Minun kirjani, muistot ja ideat kauniisiin kansiin -kirjan jo muutenkin täyteen kirjastokassiin.


Tykkään kirjasta kovin. Kirjansidontatapa ei käsittääkseni ole tässä kirjassa se perinteisin, mutta nykykässäilijälle oikein oivallinen - ei vaadi suuria investointeja tai taitopankkia. Ohjeet ovat selkeät ja helppotajuiset. Tämän kirjan avulla houkuttelin yläkoulun valinnaiskässäläisetkin testaamaan kirjansidontaan. 

Lähtökohtani tälle ensimmäiselle kirjalleni oli (taas kerran) kierrätys. Pääsääntöisesti kaikki käyttämäni materiaali oli jollain tapaa kierrätettyä. Kirjan sivuiksi valikoin Een ensimmäisen ikävuoden piirustuksia, aikansa eläneitä kaavoja, tapetin paloja, painotestailuja, mainoksia, paperikasseja, lahjapapereita jne. Kaikkea sitä varastoistani löytyikin!


A4-kokoiset sivut ommeltiin neljän paperin nippuihin. Jaksoin koota 12 nippua, jotka sitten solmin ja ompelin yhteen. Takakansi sai tuekseen palan tukikangasta, mutta mikä tahansa kangas lienee sopivaa tähän tarkoitukseen. 


Kansipahvi on askartelukartongin taustapahvista ja kangas on Lapuan kankureiden pellavaa, jämätilkku kassiprojektista. Selkämykseen pääsi mummin vanhaa nahkatakkia, jota ei ollutkaan enää kuin ihan muutama tilkkunen jäljellä.


Olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Kannet ovat juuri minua, hillityt, mustavalkoiset ja graafiset. Sisus taas on ihana sekamelska ja muistokokoelma jo elettyä elämää. Sivuille ajattelin liimata valokuvia ja näin lisätä muistojen määrää tässä kirjassa. Tämä ei jää viimeiseksi kirjakseni, ei. Tästä lähin ihan uudella katseella alan koota uutta nivaskaa A4-kokoisia papereita kohti uutta kirjaa.



Hymy alkavaan viikonloppuun!

Anni

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Valkoista ja harmaata

Jostain syystä puikoilleni on syksystä saakka eksynyt jatkuvasti valkoista ja harmaata. Onko suosimani mustan rinnalle nousemassa valoisampi kausi? Kenties!

Ensimmäin harmaa-valkoinen työ oli syksymmällä sydänsukat Eelle. Ohje on Kuneimmat käsityöt -lehden teemalehdestä Käsityön abc 7, Sukat, lapaset & asusteet. Söpö sydänkuvio toistuu erilaisena niin varressa, jalkapöydässä kuin kantapäässäkin. Lankana tässä oli vyötteettömät jämälangat.



Seuraavaksi puikoille etsiytyi Novitan lapaslehden Lovikka-lapaset. Lankana tässä on Carlsonilla tarjouksessa ollut Lauri-lanka. Kuvio vaati ohjeen seuraamista, etenkin kun tein lapasia eteenpäin aina vähän kerrallaan, mutta lopputulos palkitsi. Nämä ovat paitsi kauniit myös lämpimät!


Käsityövarastoani siivotessa kasasin yhteen kassiin keskeneräisiä töitä ja niitä olikin sitten vähän enemmän. Olin joskus taannoin aloittanut huivin tekemisen teeteen paljettilangasta Een toiveesta. Paljettilangan seurana on  Pirtin kehräämön ohutta kampalankaa. Neulekuvio on yksinkertaisesti langankiertoa ja silmukoiden yhteen neulomista joka toisella kerroksella. Olin päässyt peräti myös paljettilangan loppumiseen saakka neulomisessani, mutta sellaisena huivi jäi todella tyngäksi. Onneksi innostuin netissä näkemästäni kaulurityyppisestä kuvasta ja ompelin käsin tynkähuivin ensin putkeksi ja sen jälkeen rinkulaksi. Havainnekuva ompelusaumoista on alla. Tässä huivi on omassa kaulassani, sillä neljävuotiaan oli mahdotonta pysyä jotenkin aisoissa uusi kimallekauluri kaulassaan. Toimii siis aikuisellekin.



Vielä on valkoista ja harmaata puikoilla, mutta niistä lisää joku toinen kerta!

Talvista viikkoa toivotellen,
Anni