OHJEET

OHJEET
OHJEET

OMPELEMINEN

OMPELEMINEN
OMPELEMINEN

NEULOMINEN

NEULOMINEN
NEULOMINEN

Kirjan- ja vihkonpäälliset kankaasta - ohje

Esikoinen aloitti koulutaipaleensa reilu viikko sitten. Tämän mukana tulee monenlaista uutta opittavaa, kuten esimerkiksi se, että nyt pitäisi olla mielipide kontaktimuovista. Hieman pohdin ja mietin ja mielipidehän siitä löytyi: maalaisjärki. Jos kirjan pitää kestää esimerkiksi vielä toisellekin käyttäjälle, ehdottomasti muovia pintaan. Sillä muovikerroksella pidennetään koulukirjan ikää monen monituista vuotta! Mutta jos kirja on vaikkapa puoli vuotta käytössä oleva tehtäväkirja tai vihko, niin en suotta muovia siihen pintaan pistäisi. Se on mielestäni ajan-, vaivan- ja rahanhukkaa plus että vaikka sillä ei nyt maailmaa pelasteta, on se turhaa roskaa ja kulutusta joka tapauksessa. Koska kuitenkin tykkään, että tehtäväkirjat ja vihkot pysyvät käytössä hyvänä, on ne kiva suojata jotenkin. Näin kässäihmisenä yksi riesa on kangastilkut, joten päätin ottaa tilkut käyttöön ja ommella niistä päällisiä vihkoille ja tehtäväkirjoille.


Kirjan- ja vihkonpäälliset ovat todella nopeita tehdä ja tekeminen onnistuu vähemmänkin ommelleelta. Näin se käy:
1. Laita kangas kaksinkerroin ja aseta päällystettävä vihko tai kirja taitteelle. Leikkaa kangas siten, että ylä- ja alalaitaan jää n. sentin saumanvarat. Jätä leveyssuunnassa ylimääräistä kangasta n. puolet kirjan tai vihkon leveydestä tai hieman enemmän. Mitä syvemmälle suojatasku menee kannessa, sen tukevammin kannet pysyvät paikoillaan. (Kuvien päällisessä nuo läpät jäivät hieman liian kapeiksi, mutta toimii suoja onneksi siitäkin huolimatta!)
2. Päärmää tai huolittele saumurilla kangaskappaleen lyhyet sivut. Tarkista, miten paljon kangas menee vihkon tai kirjan yli ja merkkaa taite nuppineuloin.
3. Käännä yli jäävät läpät kankaan oikealle puolelle, oikeat puolet vastakkain. Ompele saumurilla ylä- sekä alalaita. Ommellessa läpät jäävät kiinni kankaan reunoihin.
4. Halutessasi voit kääntää kiinnitysläppien väliin jäävän taitteen ommellen. Vaihtoehtoisesti voit silittää taitteen. Sujauta päälliset vihkoon ja nauti opiskelusta!


Suojia oli niin mukava huristella, että niitä tuli tehtyä muutamat ylimääräisetkin. Suomen kielen tehtäväkirja sai päällisen vaateompeluista yli jääneistä kangaskaitaleista. Karvainen laikkukangas on omasta lapsuudestani - ompelin siitä silloin laukun, siitä yli jääneestä kankaasta teemme tällä hetkellä tyttären kanssa kepparia ja siitä yli jääneestä kankaasta ompelin matematiikan tehtäväkirjalle suojan. Muut kangaspäälliset ovat vihkoille, jotka ovat standardikokoisia eli tulevat käyttöön ihan varmasti!



Olen ommellut kansia myös kalentereille. Tekemäni ohje korkkikankaasta tehdyille kalenterin kansille löytyy täältä kotilieden kotisivuilta. Myös Kangaskorjaamolla-blogissa on selkeä ohje ja kivoja lisävinkkejä kirjankansiin!

Opiskelun iloa kaikille koulunsa aloittaneille tai sitä jatkaville! 

Anni

Tuhansien villasukkien maa - kirja oppijalle

Kirja saatu arvostelukappaleena. 

Yhtäkkiä lämpimän kostea ilma vaihtui sateeksi ja huomasin metsänreunassa kellastuneita puita. Syksy saapuu varkain. Vaikka haikein mielin hyvästelen kesää, on syksyssäkin omat ihanuutensa. Raikas ilma sateen jälkeen. Ne kirpsakat syysaamut. Ja toki myös se, että tekee mieli kilkutella puikkoja! Vaikka sain käsiini Tiina Kuun Tuhansien villasukkien maa -neulekirjan jo keväällä, siihen tekee mieli tarttua vasta nyt.


Kirja on aivan hurmaava. Jokaisessa sukassa on erilaista jujua, kohoneuletta, kirjoneuletta, erilaista kantapäätä tai kärkeä. Tämän kirjan jos neuloisi läpi, olisi varmasti aikamoinen sukkakonkari. Minulla tosin tyssää tämän kirjan haltuunottaminen yhteen seikkaan: mallit on suunniteltu ohuelle sukkalangalle. Tykkään saada nopeasti valmista aikaan - etenkin kun omien käsitöiden tekemisaika on jatkuvasti kortilla - ja tunnistan itsessäni laiskuuden. Tuntuu työläältä ottaa ne minipuikot ja ohuet langat käsiin. Olisi ollut kiva nähdä vaikka pari mallia paksullekin sukkalangalle. Voi siis olla, että korkkaan kirjan todella vasta sitten, kun voin uppoutua neulomaan pidemmäksi aikaa kuin viideksi minuutiksi kerrallaan.


Jokainen sukkamalli tuntuu huolella suunnitellulta. On otettu huomioon erilaiset kantapäät. Jossain malleissa on lisänä helmiä, kaikissa kirjoneuletta, joissain myös kohoneuletta. Ohjeissa on eri tavoin otettu huomioon, miten kerroksen vaihtumiskohdan saa mahdollisimman huomaamattomaksi. Sukista kuudet neulotaan varpaista varteen, loput varresta varpaisiin. Upea neuleteos siis, kannattaa tutustua, etenkin jos haluaa nostaa sukantekotaitojaan seuraavalle tasolle!


Joko on sukkia puikoilla?

Ihanaa elokuista viikkoa!

Anni

Kulho köydestä

Olen pitänyt itseäni vähän tavaran ystävänä. Konmarihenkisesti kyselen tuon tuosta, tuottaako tämä ja tämä minulle iloa, käyn samoja kaappeja läpi yhä uudelleen ja heitän roskiin, myyn tai uudistan vaatteita ja tavaroita. Ajatus minimalismista houkuttaa, vaikka olen siitä Hyvin, hyvin kaukana. Vaatekaappini on jo kivassa kuosissa, astioistakin kaikista iloitsen. Mutta sitten on se häpeäpilkkuni. Nimittäin käsityömateriaalivarastoni. (Oikeasti on toinenkin häpeäpilkku ja se on lipasto, joka sisältää kaikenlaista muistorikasta roinaa ja tarvitsisin varmaan ammattiapua sen järjestämiseen.)


Järkeni sumentuu ja arvostelukykyni heikkenee, kun puhutaan käsityömateriaaleista. Aivoni suoltavat diy-ideoita enemmän kuin ehdin niitä toteuttaa. Siksipä saattaisin tarvita sitä tai tuota. Ja lähipiirinikin sen tietää, Annille kannattaa tarjota ennen roskista. Monesta olen oppinut kieltäytymään, mutta silti minulle kertyy käyttökelpoista matskua. Se on toisaalta ihanaa, mutta siinä on se säilytys aina riesana. 


Joten taas kerran katsoin materiaalivarastojani. Yhdessä laatikossa älyttömän tilan vei köysi. Sille oli idea, joka ei toiminut ja nyt minulla oli levahtanut köysiläjä. Aloitin pyörittelemällä ovistopparin. Tai ovistoppari siitä oli tarkoitus tulla. Solmun ohje on täältä, sisälle tungin pihalta kiven. Solmusta tuli kuitenkin liian pieni eikä stoppari pidä ovea tuulessa auki. Lisäksi painava moukari on mukavan heittohihnan päässä, joten tämä lienee taaperon ulottuvilla hengenvaarallinen. Siitä tuli nyt toistaiseksi tuommoinen koristeturhake syksyä odottavan kynttilän viereen. Koska köyttä oli vielä jäljellä, mutta en missään nimessä aikonut tunkea sitä takaisin matskulaatikkoon, jatkoin pyörittelyä. Pyöritin saman ohjeen mukaisesti mutta useammilla kierroksilla lapsen pallon ympärille. Kun läjä oli solmuhtava, aloin levittää solmua reunoille siten, että päälle jäi pienen ruukun mentävä aukko. Siitä tuli oiva ruukunpäällinen tai kulho. Ja mikä parasta, olen naamioinut hankalan materiaalin osaksi sisustusta. Jos joskus haluan askarrella köydestä jotain, on se pyöriteltävissä siitä vielä hyvin käyttöön.

Onko sinulla heikkoja kohtia jonkin tavaratyypin säilyttämisessä? Miten saat pidetyksi materiaalivarastot ruodussa? Entä mikä on paras materiaaliensäilytysniksi?

Anni

Hellepäivän ompeluksena bikinien yläosa

Mitä tekee kässähullu, kun iskee helteet? Aurinkoon menemisen sijaan istuu ompelukoneen taakse ompelemaan bikinejä. Eikä tarpeeseen, vaan siksi, kun huvittaa. Ompelin pikaisesti itselleni uudet bikiniyläosat, mutta niistä tuli minulle enemmän kuin ajattelin. Niistä tuli armollisuuden opettajat.


Näihin bikineihin meni alle tunti. Todella nämä olivat pikasurautus. En tehnyt taiteen sääntöjen mukaan, vaan tein vähän sinne päin ja sovellellen. Vähän niin kuin tulee ommeltua sitä "peruspertsaa", surrur vain. Kun bikinit olivat päällä, tuli huono omatunto. Olisi pitänyt laittaa bikineihin vissiin vuori, ehkä kuminauhaakin, mutta pistelin vaan menemään. Rikkinäisistä bikineistä napsittu lukkokaan ei ole täydellisen värinen bikinien kankaaseen. Osaisin tehdä huolellisemminkin, mutta miksi en tee! No esimerkiksi siksi, että oma rauhallinen ompeluaika on kortilla. Niin myös kärsivällisyys sekä jaksaminen nyhräämiseen. Päätin antaa itselleni armoa. Tämä elämänvaihe on nyt tämä. Nyt tehdään nopeita juttuja ja mennään sieltä, missä aita on matalin tai peräti sitä ei ole ollenkaan. Se parjattu peruspertsa on oikein arvokasta käsityötä sekin, vaikka se onkin ihan perus. Käsityöharrastus saa antaa onnistumisenkokemuksia niillä helpoilla jutuilla, aina ei tarvitse kikkailla ja näpertää. Nyt  siis opettelen armon antamista, näinkin on ihan hyvä.


Puin uutukaiset bikinit päälleni ja olin iloinen, kun ne näyttivät siltä kuin ajattelinkin. Sitten huomioni kiinnittyi kalman kalpeaan ihooni. Minuun ei väri juurikaan tartu, olen valkoinen, talvisin sinertävä. Olen ok ihoni värin kanssa, mutta kehtaako sitä näyttää rannalla saati somessa, kauneusihanne kun rusketuksen osalta on lähempänä kinuskikastiketta kuin sen alla olevaa jäätelöä. Entä tämä muu kroppani. Vaikka olen siihen ihan tyytyväinen sellaisenaan, se tuntuu vieraalta - onhan se paisunut ja kutistunut moneen otteeseen niin raskauksien kuin imetysten myötä. Tuntuu, ettei kehoni ole kuukauttakaan samannäköinen ja siksi se tuntuu vieraalta ja siksi myös vaikealta näyttää. Mutta entä jos antaisin armoa siinäkin. Tässä minä olen, tällaisena kuin olen, juuri nyt. Jos itse olen tällaisena itselleni ihan hyvä, ehkä olen sitä muillekin. Ja toisaalta, jos en ole, niin mitäpä siitä!



Armollisuus on toki ollut mielessäni muutenkin. Jos ihmiset olisivat armollisia itselleen ja toisilleen, ei ehkä sanottaisi niin ikävästi aina. Jaksettaisiin nähdä niin oma peilikuva kuin muutkin ihmiset ihan tavallisina ihmisinä, aidosti ja positiivisesta käsin.

Kaikenlaisia ajatuksia sitä voikaan nousta yksistä bikinien yläosista! Vielä pari sanaa itse bikineistä. Hieman muokkaamani kaava biksuihin löytyi täältä. Kangas on Mereenin Betoniromua-lycraa. Lukko on vanhoista, rikkinäisistä bikineistä. Taitteet tein kääntämällä ja ompelemalla siksakilla, niinkin voi tehdä. Bikinien malli tuntuu hyvältä ja kevyeltä.

Ihania hellepäiviä!

Anni

Raivo-ompelua eli helppo neuletakki

Raivo-ompelus. Sellaiseen ryhdyin tällä viikolla. Kun perheessä on monta jonglöörattavaa osasta, ei juurikaan pääse käymään niin, että saisin ommeltua kerralla alusta loppuun yhden vaatekappaleen tai ylipäänsä mitään. Ja tämäkös ärsytti. Ja muutenkin kaikki oman ajan ja tilan puute. Joten raivo-ompelin. Se tapahtuu näin: peltorit korville, terveiset perheelle, että vaikka näyn, en ole läsnä,  ja sitten saksitaan kangasta vimmatusti ja ommellaan vielä vimmatummin. 

Pellavaneulos löytyi tähän neuletakkiin Eurokankaan palalaarista.
Työstön alle pääsi Eurokankaan palalaarista löytynyt pellavaneulos. Se ei maksanut montaa euroa, siksi uskalsinkin ottaa sen työn alle siinä tunnepuuskassa ja vähän summassa saksittavaksi. Koska sopivaa kaavaa en löytänyt, enkä sen puoleen olisi jaksanut alkaa piirtääkään, käytin luotto-pitkähihaisen kaavaa pohjana tälle neuletakille. Luonnosvihkopiirroksestani näkee suurinpiirtein, miten tein - violetilla on alkuperäinen kaava ja vihreällä lopullinen. Hihoille en siis tehnyt mitään. Etukappale kahtia keskeltä ja pääntietä laajensin ja leikkasin loivasti kohti liepeitä, jotka jatkuivat puoleen sääreen. Samaan linjaan alensin pääntietä takakappaleelta. Kun etu- ja takakappale olivat kiinni toisissaan, saumuroin leveän kaitaleen kaksinkertaisena liepeille niskan ympäri zurp. Taskut sopivaan kohtaan nips ja halkiot naps. Helmojen ja hihojen päärmeet zip. Tehokkaasti, nopeasti, raivossa. Tosin loppuvaiheessa ompelusta huomasin, että raivo ja ärtymys oli kadonnut jonnekin saumurin surinaan. Oli hyvä mieli ja minulla oli uusi neuletakki.

Luonnoskirja on uskollinen ystäväni, joka kulkee aina laukussa. Näin simppeleillä muutoksilla pitkähihaisesta saatiin pitkä neuletakki.

 Paitsi, että aivot tuulettuivat tätä neuletakkia ommellessa, tämä takki tuli todella tarpeeseen vaatevarastoissakin. Ensinnäkin näin imettäessä neuletakit ovat käytännöllisimmät vaatekappaleet ikinä. Toiseksi, mikä onkaan ihanampi vetäistä vilpoisana kesäpäivänä niskaan kuin hengittävä, lämmin, pellavahepenekaapu. Käytiin sateiden jälkeen ensimmäisenä aurinkoisena päivänä samoilemassa Mikkelipuistossa perheen kera ja hulmuavahelmainen pellavaneulostakki oli juuri mainio asuvalinta, ei tullut hiki eikä kylmä ja kivaltahan se näyttää luottoimetystopin ja -farkkujen päällä.

Kuvan upea kukkaloisto on Mikkelipuistosta.

Onko raivo-ompeleminen tuttua sinulle?

Raivo-ompeluksista huolimatta lempeitä ajatuksia sunnuntaihin!

Anni

Sade, kevyt kesäpaita

Oi kesä. Olen niin kesäihminen, herään henkiin kesällä ja rakastan oikeastaan kaikkea kesässä (paitsi ötököitä). Minua ei haittaa, jos välillä sataa - saapahan hyvällä omallatunnolla ommella sisällä. Helteen sattuessa voin tehdä kissat ja raukeasti pötkötkellä vaikkapa neuloen tai virkaten. Ihana, vehreä, ihmeellinen vuodenaika. Kesään teki mieleni myös ommella. Ensin ajattelin jotain helteeseen sopivaa. Sitten kun tulikin sadesää, alkoi mieli tehdä jotain pitkähihaisempaa. Silmiini osuikin jo valmiiksi piirtämäni Namedin Sade-kaava. Se sopisi niin lämpimään kuin viileämpäänkin säähän

Kevyt kangas ja ilmava kaava tekevät Sade-paidasta ihanan kesäpaidan.

Tein talvella Sade-paidan mutta kiintein hihoin, muokkasin siis hihan ehyeksi. Nyt ajattelin kuitenkin ottaa riskin ja tehdä kaavan alkuperäiset hihat. En siis kauheasti välitä rei'istä hihoissa yleisesti ottaen, mutta ajattelin kokeilla! Kankaaksi valitsin keväällä Salapakasta ostamani Atelier Brunetten ohuen puuvillan. Kangas ja kaava sopivatkin toisilleen mainiosti, niistä syntyi ilmava ja kevyt kokonaisuus, mikä onkin loistava kombo kesään.

Hihansuiden rusetit tuovat söpöä tyttömäisyyttä paitaan.

Yhden muutoksen olisin kuitenkin paitaan saanut kyllä tehdä. Sade on mallina meinaa melkoisen lyhyt enkä siinä leikkaamistohinassa tajunnut pidentää kaavaa. En haluaisi, että napa vilkkuu. Täytyykin vähän vielä miettiä, minkä muun kanssa kuin näiden lempparifarkkujeni kanssa voisin paitaa käyttää. Muutoin paita on tosi ihana!

Paidan takaosa on ehdoton lempparini,  ihana, hieman avonainen selkä.

Heinäkuu alkoi hieman sateisissa tunnelmissa, mutta eiköhän tästäkin ihan oiva kesälomakuukausi saada!

Ihania kesäpäiviä teille!

Anni

Ruokalappu koiranruokasäkistä

Kuopuksellamme on alkanut syömishommat kiinteiden muodossa ja ruokalaput ovat tulleet ajankohtaisiksi taas. Ruokalappuajatuksissani tuijottelin koiranruokasäkkiä ja välähti. Siitä olisi tehtävä ruokalappu!

Koiranruokasäkistä tuli oikein oiva ruokalappu.

Kierrätysmateriaalit ovat usein innostavia! Toki tykkään ekologisesta näkökulmasta - materiaali on jo olemassa ja usein se on vielä roska, joten materiaalin käyttöiän pidentäminen uusiokäytöllä on huippujuttu. Mutta kierrätysmateriaalit kutsuvat myös testaamaan, mihin kaikkeen erilaiset materiaalit voivat taipua. Usein materiaaleilla voi myös leikitellä ennakkoluulottomammin, ei haittaa, jos ei onnistukaan, koska kyseessähän tosiaan oli roska.

Iso koiranruokasäkki mahdollisti sen, että lopulliseen tuotteeseen ei jäänyt tekstejä tai muita viitteitä koiranruoasta kuin itse koira.

Leikkasin parin vanhan ruokalapun pohjalta koiranruokasäkistä ruokalapun. Alareunan kaukalokappaleen leikkasin aavistuksen leveämmäksi, jolloin sain taskun avautumaan paremmin tippuvalle ruualle. Kanttasin terävät reunat mummini kässäkätköistä löytyneellä vinonauhalla. Materiaalit olivat siis täysin ilmaiset ja oikein toimivat. Tositoimiin ruokalappu ei vielä kuitenkaan päässyt, sillä ruokalaput ovat niiiin kiinnostavia, että ne päällä syömisestä ei tule mitään. Vaikuttaisi kuitenkin ihan lupaavalta tämän ruokalapun toimivuus.

Mikä on sinun viimeisin kierrätyskäsityö?

Anni

Juhannushame ja ihanat seppeleet

Vuoteni tuntuvat jakaantuvan kahteen odotukseen, joulun ja juhannuksen odotukseen. Joulu on se valopilkku pimeänä vuodenaikana. Juhannus on taas se hetki, josta kesä tuntuu alkavan. Nyt siis on virallisesti kesä!



Kaipasin juhannukseen kevyttä hametta, joka pituudellaan kuitenkin suojaisi kinttujani hyttysiltä. Meninkin helpoimman kautta: ohut, läpinäkyvä batisti sekä sen alle viskoosikaitale kuminauhakujalla hameeksi. Helppo ja nopea! Tosin ajattelin kankaan olevan laskeutuvampi, vaan eipä ollutkaan, Siispä hame saattaa tietyssä kuvakulmassa ja pienen tuulen saattelemana luoda illuusion raskausmahasta, jota ei totisesti ole. Samapa tuo, kiva kesähame se on silti!


Kevyt kesähamepäällä teimme juhannuksena juhannusseppeleitä lupiineista"lupiinitalkoot"-hengessä. Kaunis kukka se kyllä on seppeleessä ja tuoksukin ihana. Kuitenkin tykkään enemmän katsella luonnossa suomalaisia kukkaketoja kuin lupiinikenttiä, joten hyvällä omallatunnolla näitä onkin ihasteltu nyt seppeleissä sekä maljakoissa!


Ihanaa juhannuksen jälkeistä aikaa ja kunnon kesän alkua!

Anni



Sisällön tarjoaa Blogger.