NEULOMINEN

OMPELEMINEN

Laskostyyny vekkihameesta

Muuton yhteydessä on löytynyt monenlaisia aarteita vuosikymmenien takaa, niin myös äitini rippihame yli 50 vuoden takaa. Muistan, kuinka näin viimeksi tämän hameen teininä ja olisin halunnut siitä hameen itselleni, mutta ei se silloinkaan mahtunut päälleni. Nyt oli aika tuoda tuo upea materiaali ihmisten ilmoille ja päätin jatkaa kierrätysteemaisia tyynyjä. Viimeksi ompelin mummini säilömiä nappeja kirjaintyynyiksi mummoni kutomaan kankaaseen. Nyt halusin leikitellä laskoksilla.


Tyyny syntyi tästä vekkihameesta ja hameen kangas kului ihan muutamia suiroja lukuunottamatta aivan kokonaan.



Ensin ompelin hameen yläosasta muotokaitaleen alta vekkihameen laskokset paikoilleen. Tämän jälkeen leikkasin lopullista tyynyä hieman reilumman palan. Jaoin kankaan kolmeen osaan ja ompelin laskokset paikoilleen. Tässä piti olla melko tarkkana, ettei laskokset lähde avautumaan ja kappale leviämään.





Sen jälkeen olikin toiseen suuntaan menevien laskosten vuoro. Se ei ollutkaan helppo homma, sillä laskokset olivat todella tiukasti omaan suuntaansa kääntyneet. jokainen laskos piti neulata paikoilleen - kerran kun käytetään nuppineuloja, käytetään niitä sitten kunnolla.


Jäljelle jääneestä tyynypalasta syntyi takakappale, kun laskokset venytti auki. En kuitenkaan silittänyt laskoksia pois, mielestäni nuo taitteet ovat oikein hauskat. Tyyny sujahtaa sisään tyynynpäälliseen lomittain menevien kappaleiden välistä.


Valot ja varjot ovat tämän tyynyn juttu. Voisin käännellä ilta-auringossa tyynyä loputtomiin ja katsella, miten valo taittuu laskosten väliin kauniisti. Tätä tyynyä ei taideta möyhätä päiväunien ajaksi pään alle - ihan jo poskeen jättävän kuvioinnin vuoksi. Tämä laitetaan sohvan kulmaan ihasteltavaksi.



 Lisää kierrätysaiheisista tyynyistä voit lukea kierrätystyynyhaasteen heittäjän Heidi did it -blogista 

Jos tekemiseni kiinnostaa enemmänkin ja haluat tietää, kun postaan uutta tai mitä muuta sattuu olemaan työn alla, löydät minut

ja 

Ihanaa viikonloppua!

Anni



Kotimetsän kainalossa -juhannusmekko

Kuulen suustani kahta virkettä aika usein. "Varastoistani löytyy..." on aika usein kuultua, sillä varastoni ovat liian isot ja sieltä löytyy yhtä sun toista. Kankaita on kertynyt niin äidiltä, kavereilta ja kyllä, olen niitä ostanutkin. Ideoita on enemmän kuin aikaa ideoiden toteutukseen. Toinen virke on "olen pihi ostamaan kankaita." Niin on tullut sanottua, vaikka se ei vaikkapa Ommelin ostosten perusteella näytä siltä. Eikä kangasvarastojenkaan. Mutta olen. Mietin jokaista ostostani todella tarkkaan enkä osta kangasta ellen tiedä, mihin sen käytän. Mutta nyt tein poikkeuksen.


Verson puodilla on Ompelukerho, jonka ideana on "ostaa sika säkissä". Kangasta on pieni erä, se myydään paloissa haasteen omaisesti eikä usein kankaasta tiedä muuta kuin suunnittelijan. Tietyn haasteviikon puitteissa kankaista tehdyt ompelukset paljastetaan omassa Ompelukerho-ryhmässä ja toki niitä näkyy muuallakin someissa. En yleensä ikinä-ikinä-ikinä osta sikaa säkissä, en possupusseja, en mitään yllätyksiä, koska en halua kankaita, jotka eivät inspiroi. Mutta kun sain tietää, että ompelukerhon juhannuskankaan on suunnitellut Outi Virtanen eli Sokru, en voinut olla klikkailematta kangasta ostoskoriin. Enkä pettynyt.


Kangas on ihanan maalauksellinen. Nimeltään se on Kotimetsän kainalossa. Siinä on Suomen kesän ihanuus kuvattuna suloisesti. Tummia puita, kuulasta valoa, yöttömässä yössä hohtavia kasveja. Tämä oli täydellinen! Malliksi valitsin uusimman Ottobren 3/2018 Sunset on the Beachin.


Sunset on the Beach -mekossa on söpönen frilla, joka kiertää takaa eteen ja taas taakse. Toinen kiva juju on kyljissä olevat rypytykset. Mekon alaosa leikattiin kaavassa leveämmäksi ja muotolaskoksen alareuna rypytettiin framilonilla muotolaskoksen yläreunan mittaiseksi. Rypytys tuo mukavasti ilmaa helmaan. Kankaan kuviokin on sen verran abstrakti, ettei kuvion katkeaminen haittaa yhtään.

Nyt iloitsen tästä juhannusmekosta ja yritän kerätä intoa pähkäilyä vaativaan juhannushameeseen, joka on tulossa minulle.

Ihania kesäiltoja toivotellen, Anni

OMMEL 2018

Meillä on ollut tapana tehdä joka kesäkuun alussa pikkureissu Helsingin suunnille, nähdä kavereita, käydä jossain lapselle kivassa nähtävyydessä, nauttia hetki hieman erilaista arkea. Aijettä kun olinkin tyytyväinen, kun tähän reissun saumaan osui myös ensimmäistä kertaa järjestettävät OMMEL 2018 -festarit.

Kuuntelin ihaillen OMMEL -festareiden perustajan, Jenni Salmisen, kertomusta festareiden synnystä. Idea festareista tuli 1,5 vuotta sitten. Salminen oli tajunnut, miten käsityömessut myyvät toisaalta materiaaleja mutta enimmäkseen myös valmiita käsin valmistettuja tuotteita ja näille on kuitenkin omat aika erilaiset kohdeyleisönsä, vaikka niitä myydään samoissa tapahtumissa. Myös ajatus siitä, että maksetaan sisälle messuille, jotta voi ostaa lisää, tuntui kummalta. Niin syntyi idea OMMEL-festareista. Festareista, joilla myydään materiaaleja käsityöntekijöille, jotka ovat vain ompelijoille, jotka ovat ilmaiset ja joissa on muutakin tekemistä kuin ostamista. Vau! Tätä olen odottanut! 


Festaria järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa, mikä toi omat haasteensa järjestelyihin. Ruokakojuja oli kuulemma vaikea saada paikalle, koska ei ollut tiedossa, miten paljon porukkaa saapuu paikalle. Apurahoja ei herunut helposti, sillä ei ollut edellisvuosien kävijämäärätietoja saati liikevaihtoja, tämä kun oli ensimmäinen kerta. Kaikki palikat saatiin kuitenkin kohdalleen, Martat ja pitsavaunu pitivät porukan kylläisinä ja Espoon kaupungilta saadulla apurahalla katettiin luennot. Peruspalikka näillä festareilla taisi olla siis kultaiset vapaaehtoiset ja mukaan innostuneet yritykset.


Menin käymään festareilla viisivuotiaani kanssa jo perjantaina. Porukkaa oli muttei liikaa. Tavoitteenani oli päästä hiplaamaan erilaisia materiaaleja ja ostamaan kerrankin kotimaisilta kangasyrittäjiltä ilman postikuluja. Tämä toteutui. Moni haaveissa ollut kangas pääsi ostoskassiini. Kuuntelin mielenkiinnolla myös luentoja, joita oli tarjolla hyvin erilaisia aina materiaalien ekologisuudesta ja Suuren Käsityölehden valmistusprosessin kuvaamiseen.

Työpajoja oli vaikka millä mitalla. Muistilistassani luki, mitä kaikkea olisin halunnut päästä kokeilemaan ja tekemään, mutta jotenkin se aika humpsahti ja työpajoista ainoaksi jäi Een kanssa tehty pehmolintu. Nahkapaperikassi jäi vielä vähän kaivelemaan, sellainen varmaan pitää ommella sitten itse kotona. Myös lanit ja tietyt kurssit jäivät houkuttelemaan, pitää varmaan niille osallistua sitten ensi vuonna - kovasti vaikuttaisi siltä, että ensikin vuonna festarit järjestettäisiin, sillä yleisötavoite oli 1000 ja kävijämäärä kipusi kolmen tonnin yli.


Kaikki oli mietitty todella pitkälle. Olin vaikuttunut, että ensimmäistä kertaa järjestettävät festarit olivat näinkin pitkälle mietityt. Ainaisena kehittäjänä kuitenkin kehittäisin paria juttua. Olisin toivonut selkeää kulkusuuntaa, tai ehkä sellainen olikin, mutta väenpaljous sekoitti sen. Ensimmäisen päivän perusteella kouluun sijoittunut messuympäristö vaikutti sekavalta enkä ihan hahmottanut, missä on mitäkin. Koska tykkään messuilla kulkea käytäviä järjestelmällisesti reunasta reunaan, piti ajatuksella miettiä, onko jokainen paikka nyt varmasti koluttu. Ehkä joku yksityiskohtainen karttakin auttaisi tässä. Toinen, mikä voisi olla monesta lapsellisesta aika kiva, olisi lastenhoitopiste. Olisin ollut valmis maksamaankin hieman, jos olisin voinut jättää tyttäreni hetkeksi jonkun hoiviin vaikkapa ompelemaan ompelukuvia. Ehkäpä ensi vuonna!


Mutta ihanaa! Nautin valtavasti joka hetkestä, uusista ostoksista, tuttujen kohtaamisesta, letkeästä tunnelmasta, hymyilevistä kasvoista, kangasyrittäjien näkemisestä ja tukemisesta, käsityön tunnelmasta. Kassiin tarttui enemmän kuin piti, mutta kaikki toki tuikitarpeellisia. Tällaista lisää!

Anni

Röyhelömekko tuulipuuvillasta

Kesä on tehnyt hyvää mielelle. Olen muistanut hassutella, se kun on aiemmin päässyt vähän unohtumaan. Olen ehkä myös jaksanut ottaa lapsia syliin ja höpsötellä heidänkin kanssaan. Kaikista huipuinta on, kun alkaa tanssia aivan pöhkösti mainoskatkon musiikkien tahtiin ja muu perhe lähtee mukaan. Ne on niitä onnen hetkiä, joiden toivon muistuvan mieleen, kun muistelen menneitä vanhana kiikkustuolissa.


Onnenhetkiä on ollut myös nähdä tyttären ilo uudesta mekosta ja taas kerran kuvata uutta mekkoa ja ihanaa tytärtä ihan kahdestaan. Jatkoin tuulipuuvillaompeluita haalarin jälkeen ja tällä kertaa ompelin Eelle Fairy wings -röyhelömekon. Kaava tähänkin löytyy uusimmasta Ottobresta 3/2018. Pikkasen on vielä ehkä tuo 110-koko reilu, mutta sehän ei ole kasvavalle lapselle mikään ongelma. Ee ihastui ikihyviksi volankiröyhelöihin eikä edes huomannut, että mekon väri oli ehkä enemmän äidin kuin hänen mieleen. Win-win siis! Mekon takana on kaunis halkio ja rusetti. Nyt ei ihan rusetin väri ollut sävysävyyn kankaan kanssa, mutta olkoot, mustaa nyt sattui löytymään varastoista ja sillä mentiin.


Mekon valmistuttua ehdotin Eelle, että mennäänkös kuvaamaan. Kuvaushetkistä on tullut meille ihan erityisiä. Hän saa olla jakamattoman huomioni kohde, meillä on hauskaa ja saamme niistä hetkistä ihania kuvia muistoksi. Tällä kertaa ehkä vähän hassuteltiinkin. Olikin aika ihanaa, kun ehdotin, että nappaistaiskos tuosta upeasti kukkivasta juhannusruususta oksa päähän ja Ee oli aivan mukana. Juhannusruusu päässään hän viipotteli koko illan kuvaamisten jälkeenkin ja juhannusruusu tuoksui koko kodissa. Illalla vielä sai nuuskutella ruusun tuoksua Een hiuksista. Ehkä nappaamme ruusuja hiuksiin huomennakin.


Mutta hei! Tiesittehän te OMMEL-festareista, jotka järkätään Espoossa ensi viikonloppuna 8.-10.6! Olen aivan kikkarassa odottanut festareita. Paikalle menen ainakin lauantaina, mutta yritän päästä poikkeamaan jo perjantaina. Jos törmätään, niin moikataanhan!

Anni

Hellehaalari tuulipuuvillasta

Voi miten nämä helteet ovat hellineet. Olen nauttinut jokaisesta säteestä, joka on kasvoilleni paistanut ja iloinnut lämpimistä päivistä. En ollut osannut varautua, että Suomessa voisi olla kesällä lämmin ja helle, viime kesät kun ovat näyttäneet toista. Todellinen tarveompelu oli siis edessä pikku-Aan osalta, kun hänen vaatehyllyltään ei löytynyt kuin muutama peritty t-paita eikä oikein muuta kesävaatetta.


Päätin nappasta kaksi kärpästä yhdellä iskulla - housut ja paita samalla kertaa. Tämän kesän uusi villitysmatsku taitaa olla tuo ihanainen tuulipuuvilla. Nappinja myy samaa matskua nimellä double gauze. Kansanomaisesti voidaan varmaan puhua harsosta. Kangas on kuitenkin paksumpaa kuin perinteinen "pyllyharso". Eurokankaassa kankaan hinta oli muistaakseni 8,50€/m, ei siis mikään älykallis.


Kaava Sloppy-olkainhaalarille löytyi uusimmasta Ottobresta 3/2018. Kaavasta poikkesin ainoastaan siinä kohtaa, että korvasin alkuperäisen mallin olkainsolmut neppareilla. Kankaan työstämisessä oli omat kuvionsa. Kankaan juju (ja toisaalta myös huono puoli) on sen reipas rypistyvyys pesussa, mutta mukautuvuus päällä. Tämä tekee kankaasta ilmavan ja juuri sopivan hellekeleille. Kankaan ominaisuudet oli kuitenkin huomioitava sen työstämisessä. Haalarin ohjeessakin luki, että kangas kannattaa esipesun jälkeen silittää kevyesti höyryttämällä. Kangasta ei saa litistää liiaksi. Pohdinkin siinä ommellessani, että mikä on juuri se oikea silityksen keveys-aste. Kuitenkin kankaan littanuus vaikuttaa siihen, miten leveäksi kankaan voi venyttää. Mutta ehkä se näin kesällä ei ole niin justiinsa. Kankaan ominaisuudet näkyvät myös käytön jälkeen. Pienen konttaajan polvien kohdat olivat päivän käytön jälkeen lituskat kuin mitkä ja muu haalari oli pitänyt kutinsa. Itse takerrun tällaisiin yksityiskohtiin, vaikka ei sekään niin vakavaa ole. Mutta sanotaan nyt, että en tekisi tästä materiaalista mekkoa itselleni, koska oletan, että päivän istuskeluiden jälkeen mekon beba-osasto olisi aivan eriparia muun mekon kanssa.


Vaikka säätiedotus lupailee kylmempiä kelejä ensi viikolle, toivon ja uskon, että tätä haalaria vielä päästään pitämään lämpimillä säillä.

Anni

Vaahtokarkkitakki, pala rakkautta iholla

*Yhteistyössä NOSH organics*

Tänään oli äitiydessäni merkityksellinen päivä. Saatoin Een aamulla tutustumaan tulevaan eskariinsa. Esikouluun. Niin pieni vielä ja silti niin iso. Tulee vielä kiire kasvattaa hänelle niitä omia siipiä, jotta ne varmasti kantavat, kun on aika päästää irti. Vaikka päivittäin sanon Eelle rakastavani häntä, tällaisena päivänä tekisi mieli ottaa jokainen lapsen solu jättikokoiseen kahmaisuun ja valaa niihin rohkeutta, uskoa itseen, lempeyttä, sosiaalisuutta, vahvuutta ja paljon sitä äidin rakkautta. Olen niin kiitollinen tällaisena herkkänä hetkenä siitä, että osaan ommella. Kun vaatetan lapseni itsetekemilläni vaatteilla, koen jättäväni päiväksi sen rakkauden hänen iholleen. Jospa hauraana hetkenä hän katsoisi äidin ompelemaa saumaa, muistaisi, että minä olen häntä varten, ja saisi rohkeutta. Ja nyt minun tekisi mieli ommella tälle pienelle tytölle yötä päivää.


Tilasin pari kuukautta sitten NOSHilta mustaa laine-neulosta. Vuosi sitten ompelin puuteria ja sinistä lainetta ja silloin kaipailin harmaata ja mustaa. Olinkin todella iloinen, kun sitä mustaa tuli kauppaan. Vaan kun avasin kangaspakettia, minua odotti jymy-ylläri. Musta olikin vaihtunut postittaessa vaahtokarkin vaaleanpunaiseen (virallinen nimitys on begonia). Minua nauratti koko illan. Sain uuden, mustan, laineeni, ja sain pitää myös sen vaaleanpunaisen. Vaikka tuo väri on todella-ei-minua, päätin ottaa sen haasteena. Lisäksi Ee rakasti sitä.


Vaaleanpunainen jo värinä oli ihan överi, mutta ajattelin, että pistetään (minun mittakaavallani) vähän vielä överimmäksi. Tehdään Eestä pieni söpö vaahtokarkki. Kaivelin pari vuotta sitten tekemäni ohjeen aaltohelmaiselle paidalle. Muita nimityksiä aallolle lienevät ainakin piparkakkureuna ja Muita ihanian lanseeraama pilven reunalla. Siispä tein kesäillan ja syysaamun viileään collegetakin aaltohelmalla. Alkuperäistä ohjeesta poikkesin ainoastaan siinä, että tukikangasta laitoin vain aaltokuvion toiselle puolelle, muutoin olisi saattanut tulla turhan jämäkkä. Kuvissa vilahtavista biker-housuista olen tarinoinut täällä


Nyt on Eellä uusi lempivaate ja pala rakkauttani puettavaksi. Ihana pieni vaahtokarkkini.

Kesäterveisin, Anni

Etelä-Savon käsityökaupat

Asun Mikkelissä, mikä on aika sympaattinen pikkukaupunki Etelä-Savossa. Talvella tuntuu kaupunki usein autiolta, mutta kesän lähestyessä kadut täyttyvät ihmisistä. Kesälomakausi tuo tullessaan mukavan ropsauksen mökkiläisiä ja turisteja tänne järvirikkaaseen Suomen osaan. Mekin usein kesäisin hyppäämme auton kyytiin ja teemme pikkuretkiä lähiseuduille.

Kyseistä karttaa päivitettynä voi tarkastella myös tämän linkin takaa.

Käsityöihmisenä tietenkin kaikki kässäkaupat kiinnostavat, mutta helposti sitä jumiutuu tuttuun ja turvalliseen. Nytpäs ajattelinkin koota listauksen Etelä-Savon alueen käsityökaupoista niin muistilistaksi itselleni kesäreissuille kuin kaikille muillekin, jotka kesälomillaan liikkuvat Etelä-Savon suunnilla tai läpi. Kovin moni kaupoista ei ole vielä tuttu, mutta sitä mukaa, kun ne tulevat tutuksi, pyrin lisäämään näistä jonkin kommentin.

Tämän kuvan napparin Pirtin kehräämön esittelykierroksella kolmisen vuotta sitten. Kierroksesta kerroin enemmän täällä.

Jos tiedät jonkun käsityökaupan, joka on jäänyt mainitsematta, vinkkaappa siitä minulle, niin lisään listaan. Etsinnässä on nyt kuitenkin juuri ne kaupat, joista saa pääasiassa materiaaleja, ei valmiita tuotteita. Jos olet myös käynyt jossain listan kaupoista, jossa en ole vielä päässyt itse käymään, kerroppa kokemuksistasi, niin lisään sen listaan - on kiva tietää vähän ennen kuin suuntaa matkan sivupoluille, millaiseen kauppaan on menossa.

Joroinen
Riikka-piikka, Joroistentie 5, Joroinen (Jari-Pekka -huoltoaseman yhteydessä). Äärimmäisen sympaattinen lankakauppa monensorttisella valikoimalla. Ehdoton stoppi pohjoiseen            vitostietä suunnatessa.

Juva
Marimekko Outlet, Tulostie 1, Juva.

Kangasniemi
Sinilila, Otto Mannisen tie 6, Kangasniemi

Mikkeli
Aspola shop, Porrassalmenkatu 27. Lankoja, kuteita ja askartelutarvikkeita. Kauppias Vuokko on ihanan iloinen ja palvelualtis. Pienestä koostaan huolimatta yllättävänkin kattava putiikki. Aspola on kantapaikkani Mikkelissä.
Kenkävero, Pursialankatu 6, Mikkeli. Kenkäverossa on paljon nähtävää, upea puutarha, ihana ravintola ja kaunein tietämäni miljöö. Kenkäverosta löytyy myös kauppa, jossa valikoima on melko sama kuin Taito shopeissakin.
Marimekko, Savilahdenkatu 8, Mikkeli.
Minnan ja Maijan lanka- ja käsityökauppa, Koulutilantie 12, Otava.
Otavan nahka ja tekstiili, Nuijamiestenkatu 21, Mikkeli. Pieni kangaskauppa parin kilsan päässä keskustasta. Valikoimista löytyy erilaisia kankaita.
Pirtin kehräämö, Kehräämöntie 2, Hiirola. Pirtin kehräämöllä myydään kehräämön omia suomalaisesta villasta kehrättyjä lankoja. Täältä olen myös ostanut ihania keraamisia nappeja. Värikäs ja söpö tehtaanmyymälä. Joskus kehräämöllä järjestetään myös esittelykierroksia, missä ainakin itse opin langan valmistuksesta yhtä sun toista.
Raijan aitta -pellavakauppa, Kipparintie 2, Majavesi
Silmukka, Brahentie 52, Ristiina.
Taito shop Hallituskatu 7-9, Mikkeli (kauppakeskus Akseli). Lankoja ja ontelokuteita. 

Pieksämäki
Blue velvet kangas- ja sisustusliike, Keskuskatu 5, Pieksämäki.
Taito shop, Keskuskatu 16, Pieksämäki.
Tohman tikki oy, Keskuskatu 17-19, Pieksämäki.


Savonlinna
Kangaskauppa Solmu. Olavinkatu 19-21, Savonlinna.
Kudontapalvelu. Kirkkokatu 10, Savonlinna.
Käden Taidon Kukka ja Sidonta Suopursu, Puruvedentie 49, Kerimäki. Kuuleman mukaan kukkien lisäksi saatavilla myös lankoja ja askartelutarvikkeita. "Täältä saattaa tehdä edullisiakin löytöjä ja löytää myös jo muualla myynnistä poistuneita värejä", kerrottiin minulle.
Käsityönurkka, Kuusitie 1, Punkaharju.
Pala-nurkka. Pajatie 7, Savonlinna.
Taito shop, Puistokatu 7, Savonlinna.

Pertunmaa
Käsityöpuoti Talvikki, Pertuntie 23, Pertunmaa.
Aliinin tila, Aliinintie 228, Nurmaa. Kuulemma tilalta saa omien lampaiden villoista tehtyjä lankoja.

Puumala
Löytöluhti, Keskustie 7, Puumala.


Mukavia kesäreissuja toivotellen, Anni



Ps. Haluaisikos joku muu blogi napata muita maakuntia? Sille taitaisi olla facebookissa käydyn keskustelun pohjalta olla tilausta!

Käsityöharrastajan kotona

Kun tekee paljon käsitöitä, jotenkin oman kädenjäljen huomaaminen alkaa hävitä. Se, että lapsilla on itse tehtyä päällä, on ennemmin sääntö kuin poikkeus. Me made mayn myötä olen huomannut, että aika pitkälti myös omat vaatteet on omaa tekoa. Nyt kun koti vaihtoi paikkaa, olen asetellut tuttuja tavaroita paikoilleen. Havahduin, että käsityöharrastus ei näy ainoastaan ompelukoneen tai saumurin näkymisenä käsityöhuoneessa. Oma kädenjälki näkyy siellä ja täällä, pienissä jutuissa. Hyvin moni tavara kertoo omaa tarinaansa.


Elin vajaat kymmenen vuotta sitten maalaisromanttista kauttani. Pitsihörsylät ovat väistyneet, mutta nämä taulut, joihin kokosin taannoin isovanhempieni tarve-esineitä, ovat saaneet jäädä. Pappani palkintolusikat ja sokerisakset koristavat nykyisin mieheni työhuonetta. Samaan taulusarjaan kuuluu vielä jauhokauha sekä vanhat isot sakset.


Tekemääni kelloa esitellessäni tämä kuva tuli tutuksi. Kuvan vasemmassa reunassa on myös kunnostamani peili. Tein peilin vanhasta ikkunankehyksestä ehkä viisi vuotta sitten. Ikkunankehys oli taas ikkunana vanhempieni rakentamassa mökissä, johon se oli dyykattu joskus 70-80-luvun taitteessa puretusta talosta. Mökki on paikoillaan, mutta sinne hankittiin uudet ikkunat jokunen vuosi sitten. Tämä ikkuna koristaa peilinä tässäkin kodissa.


Yksi sisustuksellisista haaveistani on, että kaikki mattomme olisi itse tehtyjä. Toki virkattuja on muutamat, mutta haluaisin vihdoin palautella mieliin kangaspuilla paukuttelun taidon. Tämä matto valmistui osana kudonnan kurssia käsityönopettajaksi opiskellessani. Kangaspuut odottavat kotimme alakerrassa ja loimikin on vedetty. Nyt vaan pitäisi aloittaa maton paukuttelu.


Sohvatyynyt ovat varmaan helpoin ja klassisin itse ommeltava juttu. Siellä ovatkin mummin kutomasta pellavasta ja mummin säilömistä napeista tehdyt tyynyt, virkattu tyyny, muita ihania -kaulahuivin pätkästä tehty tyyny. Ihana, mutta väärän värinen nojatuoli sai päälleen koneella neulomani peiton.


Yksi ihanimmista kirpparilöydöistäni on tämä vanhojen ompelukoneiden kuva, varmaankin jostain tietokirjasta peräisin. Ei ehkä ihan tavan talliaisella ole sänkynsä yläpuolella kuvaa ompelukoneista, mutta minulle se on ihana muistutus rakkaasta harrastuksesta. Kirpparikuvasta tuli liimailtua joku vuosi sitten "everybody say cheese"-taulu. Sen myötä halusin muistuttaa itseäni aina siitä, ettei elämä ole niin vakavaa.


Itse tehtyä löytyi eteisenkin pöydältä. Vanhasta kirjasta ja pakkaussilkkipaperista tehdyt kukat saavat tässäkin kodissa patsastella katkaistuissa ja maalatuissa lasipulloissa.


Olipa ihana huomata, että myös Een suosikkileluihin kuuluu valmistamiani pehmoja. Paapiin bambia raahattiin kaulasta niin pitkään, ettei pää pysy enää nätisti pystyssä. Psykedeelihkö mutta sitäkin rakkaampi balettikissa on vuosien saatossa tullut ihan ykkösleluksi Eelle. Ja jos leikkeihin eksyy nukke, se on tämä pinkkipää. Nämä pötköttelevät ompelemani päiväpeiton päällä


Aan sänkyä koristaa talvella ympyräohjaimella tekemäni peitto ja lisälämpöä saa trikoon jämistä ommellusta tilkkupeitosta. Vielä on mukana Unikuun terapiahuoneen kuuden vuoden takaisesta arvonnasta voittamani ompputyyny - se on ihana!

Tässäpä oli siis muutamia paloja siitä, miten se oma käsityöharrastus näkyy muuallakin kuin käsityöhuoneessa. Mutta miltäs teillä näyttää? Ovatko kädentaidot kaapeissa piilossa vai näkyykö käsityöharrastus muuallakin kuin vaatteissa?

Ihanan luovaa ja lämpöistä viikkoa!

Anni
Sisällön tarjoaa Blogger.