OHJEET

OHJEET
OHJEET

OMPELEMINEN

OMPELEMINEN
OMPELEMINEN

NEULOMINEN

NEULOMINEN
NEULOMINEN

Pääsiäisaskarteluja

Tänä vuonna on tehnyt mieli koristaa pääsiäistä. En edellisvuosina ole kauheasti niin tehnyt, mutta nyt mieli on kotiäitinä rauhaisa ja tekee mieli eri tavoin valmistautua eri juhliin. Toiset ehkä suunnittelevat menua ja syötävää. Itse en niin viihdy hellan äärellä, mieluummin ripottelen pieniä juhlasta kertovia koristuksia sinne ja tänne.

Kirjotut munat ovat herkkiä ja hempeitä.


Viime vuonna kirjoin värikkäämpiä munia, nyt mieleni teki tehdä vähän graafisempia ja simppelimpiä munia. Kirjottuihin muniin löydät ohjeeni täältä. Munien kirjominen vaatii rauhallista ja keskittynyttä mieltä. Sellaista saa perhe-elämän keskellä vähän hakea, taisi aluksi muutama muna mennä rikkikin - joko vahingossa tai pöytään paiskattuna. Lopulta sain kolme silmääni miellyttävää munaa valmiiksi ja mielikin oli siinä vaiheessa jo aika zen.

Betonista valmistuu hieman rouheampia betonimunia.

Halusin askartelulaatikostani löytyneestä askartelubetonipussista eroon, joten kutsuin ystäväni askartelemaan hieman pääsiäisen hengessä. Teimme betonimunia - tosin nyt en ollut kauhean huolellinen ilmakuplien kopsuttelun kanssa, joten sain aikaan aika rosoisia munia. Laitoin rosoihin hieman kultaista glitteriä - onhan pääsiäismunan symboliikkaa juurikin se munan sisältä kuoriutuva uusi elämä. Viimeiset betonit jätin "partasuujogurttipurkkiin" ja nakkasin perään synttärijuhlilta jääneen hieman tyhjentyneen ilmapallon. Kansi päälle ja kuivumaan, ja parin päivän päästä sain kauniin kulhon. Maalasin kulhon sisuksen kultaiseksi. Tämä kulho taitaa jäädä näkösälle kyllä pääsiäisen jälkeenkin.

Kipsinauha on helppo materiaali työstää lapsen kanssa. 

Hieman värikkäämpiä askarteluja tein Een kanssa kipsistä. Kipsinauha on todella helppo materiaali työstää lapsen kanssa. Vesi-ilmapallojen päälle teimme pienet kulhot suklaamunia varten. Rautalangasta ja kipsinauhasta valmistui sympaattiset puput. Näihin ohjeet löytyy uusimmasta Ihana-lehdestä 1/19.

Sympaattiset puput valmistuivat yhdessä lapsen kanssa.

Valoisaa ja rauhallista pääsiäisviikon jatkoa!

Anni

Kimono viskoosista

Yhteistyössä Eurokangas.


Päivät pitenevät, hetken saimme nauttia ihan oikeasta keväästäkin ennen takatalvea. Kesä tulee! Enää ei tee mieli valita päälle turvallista mustaa, jonka sisuksiin hävitä. Nyt kaipaan väriä ja keveyttä! Eurokankaan viskoosihaaste tuli kuin tilauksesta!

Vielä viimeiset lumet ja jäät. Kimonolla tarkenee kivasti talvellakin (vaikka takin tarvitsee päällensä).

Tykkään pukeutua ja kääriytyä aina erilaisiin (neule)takkeihin. Vieläpä tässä imetysvaiheessa erilaiset takit ja kaavut tuntuvat ainoilta järkeviltä vaatekappaleilta imetystoppien seuraksi. Eurokankaan kimono-kaava oli mainio juuri tähän tarpeeseen. Kaavassa käytetään ihan koko kangas, joten sitä voi kutsua zero waste -kaavaksi. Lyhensin kimonoa muutamankymmentä senttiä, jotta se näyttäisi päiväkäyttöiseltä ennemmin kuin aamutakilta. Vyötäkään en usko käyttäväni - vyökappaleet odottavat työpöydälläni ompelemista edelleen, jos sen kuitenkin varuilta ompelisin.

Pieni lomareissu vei Mathildedalin Terho-kahvilaan. Imetyskin sujui kimonon suojissa.

Viskoosi on hieman kinkkinen työstettävä, se kun on niin laskeutuvaa, ettei sitä tahdo saada asettumaan aloilleen. Olen kuitenkin lohduttautunut, että se on laskeutuva myös päällä, joten pienet heitot leikkaamis- tai ompelemisvaiheessa ei haittaa. Päärmeiden ompelussa valttia oli silitysmaltti. Silitin päärmeet valmiiksi mittaliisan kanssa ja näin päärmeiden ompeleminen oli paljon helpompaa.

Herkkä vesivärikuosi on kovasti mieleeni. Nyt vain odotan, että kimonon alle puhaltaa talviviiman sijaan kesäinen lempeä tuuli.

Kimono on osoittautunut mainioksi vaatekappaleeksi jo nyt. Julkisilla paikoilla imettäessä on kiva heittää liepeet vauvan peitoksi. Vaikka ilmat viilenivät, viskoosi lämmittää. Odotan kovasti kuitenkin kesähelteitä, jolloin tuuli saa puhallella kimonon alle vilvoittavaa ilmaa ja saan nauttia viskoosin vilpoisasta ominaisuudesta.

Kesämielellä,
Anni

Viisi vinkkiä istuvan vaatteen tekemiseen

"On vain väärän kokoisia vaatteita, ei väärän kokoisia ihmisiä." Näin kaavoituksen opettajani opetti taannoin käsityönopeksi opiskellessani. Niin aivan. Mehän olemme kaikki aivan eri muotoisia! Siksi onkin alkanut tuntua aika absurdilta, että on jotkut tietyt vaatekoot ja niihin pitäisi kaikkien pystyä sulloutumaan, vaikka yhdellä on vähemmän tissiä, toisella enemmän kättä ja niin edelleen. Tästä asiasta puhuin jo useampi viikko sitten instastooreissani, missä tykkään pohtia kässähommia (ja ehkä vähän muutakin) ääneen. Kävin tämän jälkeen useita keskusteluja eri ihmisten kanssa ja useiden viesti oli tämä: kerro lisää! En ole ompelualan ammattilainen ja monista asioista voi joku olla eri mieltä, mutta paljon olen tehdessä oppinut. Siksi jaan nyt teille viisi minulle hyödyllistä juttua, josko niistä hyötyisi joku muukin. Niinhän se on, ettei tiedosta ole mitään iloa, jollei sitä jaa muiden kanssa. Ja jakaessa oppii usein itsekin.

Ei ole aina ruusuilla tanssimista tuo ompelu, töitä pitää tehdä, mutta lopussa kiitos seisoo!

1. Ota omat mitat

Minulle suurin ahaa-elämys kaavojen parissa on ollut omat mitat. Ensimmäisiä tehtäviä kaavoituksen kurssilla oli omien mittojen ottaminen. Mittoja oli 22 eikä todellakaan mittani osuneet yhteen tai kahteen kokoon. Omat mittani ovat pienemmillään 32 (esim. selän leveys) ja suurimmillaan 52 (istumakorkeus). Näiden mittojen pohjalta kurssilla tehtiin omat peruskaavat, jotka ovatkin olleet aivan kullanarvoiset. Omien mittojen mukaan tehtyä peruskaavaa olenkin käyttänyt omissa ompeluissani säännöllisesti. Mittaaminen kannattaa muuten tehdä kaverin kanssa, on aika vaikea tehdä yksin.

Mittoja pitää ottaa monenmonta, että saadaan peruskaava aikaiseksi.

Peruskaavan tekemiseen on ohjeet mm. Naisten pukimien peruskaavat 1 -nimisessä opuksessa, mutta kansalaisopistoissa on peruskaavakursseja ja peruskaavaa voi tehdä myös nettikursseina. Esimerkiksi kaavakoulu sekä Sik Sak Ompelukoulu järjestää kaava-nettikursseja ja ainakin Ompelinossa Espoossa voi piirtää opastetusti omaa peruskaavaa. Kaavoja voit tilata myös valmiiksi omilla mitoilla tehtynä esimerkiksi Suvikaavalta.

peruskaava =  omien mittojen mukaan tehty kaava paidalle, hameelle tai housulle. Peruskaava ei itsessään ole valmis kaava vaatteen tekoon, sillä siinä on vähän väljyyttä sekä paljon muotolaskoksia, vaan peruskaavasta kuositellaan kaava halutulle vaatteelle. Usein kaavaa vielä korjataan proton ompelun jälkeen. Usein peruskaavat ovat joustamattomille kankaille.
väljyysvara = peruskaavaan lisätään eri mittoihin tietyt väljyydet eli "ekstraa", jotta vaate on mukavampi päällä (voi esimerkiksi hengittää). Peruskaavan väljyydet ovat melko vähäiset. Trikoovaatteissa käytetään usein miinusmerkkistä väljyyttä, jotta vaate on napakka - esim. kaavan eli myös vaatteen ympärysmitta on  pienempi kuin mitä vastaava mitta vartalossa

2. Kuosittele

Peruskaavaa käytetään harvoin sellaisenaan kaavana, joten sitä pitää kuositella hieman. Käytännössä peruskaavaa leikataan ja liimataan. Kuosittelussa voi lisätä tai vähentää väljyyksiä, siirtää muotolaskoksia tai lisätä kangasta sinne ja ottaa pois täältä. Kuosittelussa on aivan omat sääntönsä ja totta puhuakseni en ole kovin taitava siinä, oppimista on paljon. Onneksi on kuitenkin apuja. Esimerkiksi Minna Taatilan kirjassa Kuosittelu on kuositteluohjeita aina hihoista röyhelöihin

Kuosittelua voi harjoitella myös pienemmässä koossa. Ohjeita löytyy niin kirjoista kuin netistä.

kuosittelu = "Kuosittelu on peruskaavan muuttamista varsinaiseksi vaatteen kaavaksi. Kuosittelu sisältää kaikki ne toimenpiteet, jotka peruskaavalle tehdään, ennen kuin siitä saadaan valmis kaava." Minna Taatila: Kuosittelu

3. Suunnittele

Pikkutytöillä on jo vuosia näkynyt Top Model -kirjoja. Isopäiset ja hoikkarakenteiset typyskät keikistelevät sivuilla ääriviivoineen ja heidän päälleen suunnitellaan vaatteita piirrellen. Minusta on ihanaa, että (omaan makuuni ehkä liian ällöhempeä) Top Model -maailma kutsuu lapsia suunnitteluun. Meille aikuisille se ei kuitenkaan ehkä toimi, koska tosiaan olemme kaikki eri muotoisia ja meille sopii erilaiset vaatteet. Siksi tämä vinkki on hyvä, vaikka tuntuikin vaikealta toteuttaa omassa realismissaan: Pistä päällesi mustat sukkahousut ja musta toppi. Sido vyötärölle valkoinen nauha vyötärön merkiksi. Ota itsestäsi kuva edestä, takaa ja sivusta. Piirrä näistä kuvista ääriviivapiirrokset ja piirrä suunnitelmasi uudesta vaatteesta noihin ääriviivapiirroksiin. Piirroksen pohjalta on helpompi lähteä kuosittelemaan.

Omien ääriviivojen piirtäminen tuntui aluksi vähän liiankin paljastavalta, mutta on mukava apu uusien vaatteiden suunnittelussa.
4. Mittaa
Peruskaava on hyödyllinen mutta toki myös työläs tapa lähteä ompelun maailmaan. Valmiskaavat ovat hyviä ja tarpeellisia ja käytän niitä itsekin. Olen kuitenkin peruskaavan myötä oppinut mittailemaan kaavoja. Kaikissa ompelukirjoissa sekä käsityölehdissä on lähes poikkeuksetta mittataulukko, josta voi etsiä oman kokonsa. Itse tykkään kuitenkin vertailla omia mittojani suoraan kaavaan. Mittaan itseäni, mittaan kaavaa, ja mietin, tulisiko jostain kohtaa ottaa pois ja johonkin kohtaan lisätä. Joskus voikin olla ylläri, että vaikka mittataulukon lukujen mukaan valitsisin koon 38, kaavan mukaan kannattaisikin valita 34 tai 42. Toki myös ommeltavalla materiaalilla on tässä merkitystä.

5. Lue
Tykkään lukea ja selaillan erilaisia käsityökirjoja ja niistä usein oppii paljon. Kerran tulin ostaneeksi alennuslaarista kirjan Knight: Ompele, saumaa ja sovita (WSOY 2009). Tuo on osoittautunut aika kivaksi perusopukseksi. Siellä on esiteltynä kankaan työstäminen, työmenetelmät, koristeideat mutta myös kerrottu vartalotyypeistä sekä vaatemalleista. Tällaisia perusopuksia on varmasti muitakin ja nettihän on tietoa pullollaan, itse olen hyötynyt kuitenkin tästä. Lukiessa oppii ja oppiessa saa uusia ideoita.


Mieleeni siis nousi viisi vinkkiä kohti istuvaa vaatetta. Tuleeko sinulla mieleen vielä jokin verraton juttu, joka on sinulle ollut ahaa-elämys ja auttanut vaateompelussa?

Ihanaa kevätviikkoa!

Anni

Mollanukke

Ompelupaketti saatu Kuovilta 

Meillä on kotona muutamat tauluhyllyt, joiden sisältöä tykkään vaihdella. Milloin sinne etsiytyy astioita, milloin kortteja. Muutama pieni veistos sekä taideteoskin on ilahduttamassa hyllyillä. Mutta kuka sanoo, ettei hyllyille voisi laittaa jotain pehmeääkin!

Maggimolla sai vaihtomekon Paratiisi-kuosisesta mekosta. Vieressä on vanhempieni häälahjaksi saamat korkeajalkaiset lasit.

Kuovi oy valmistaa Birger Kaipiaisen kuva-aiheista sisustustekstiilejä. Mukana on myös kangasnukkesarja. Alkunsa kangasnuket saivat, kun Kaipiainen suunnitteli Anna-lehden kautta tilattavan Annamollan vuonna 1967. Kuovi on sittemmin laajentanut mollavalikoimaa yhdeksään erilaiseen mollaan. Itse miellyin sinimekkoiseen Maggimollaan, koska hänellä on vaaleat letit (kuten minulla), tosin halusin hänelle vaihtomekoksi Paratiisi-kuosisen mekon. Mekkoja voi vaihdella mielensä mukaan.
Mollanuken kaulassa on kello, joka aina näyttää 12.15.

Mollat myydään tarvikepakettina tai halutessaan valmiiksi ommeltuina. Myös mekkoja saa erikseen. Molla oli toisaalta helppo ja yksinkertainen ommeltava, mutta se vaati myös kärsivällisyyttä. Kädet, jalat sekä letit olivat todella kapeita ja pitkiä kappaleita, ja niiden kääntäminen vaati kärsivällisyyttä ja aikaa (tätä varoiteltiin Mollan ompeluohjeissakin). Kääntäminen tuntui välillä kätilön työltä - pienestä reiästä piti saada jotain suurempaa ja oli varottava, ettei mikään paikka ratkea. Kädet olivat ainoat, jotka vaativat ratkomista, kämmen kun ei mahtunut ranteesta tulemaan. Asia kuitenkin korjaantui käsinommellen.

Jos sisustus kaipaa sinistä, voi mollan päälle vaihtaa alkuperäisen Maggimollan mekon.

Muistan lapsuudesta hetken, kun ihailin Kaipiaisen naishahmoja - ehkä jostain taulusta tai keraamisesta työstä. Onkin aika kiva, että samanhenkinen mollanukke, tai siis taideteos, nyt koristaa yhtä tauluhyllyistämme.

Iloa!

Anni

Ommeltu amppeli + ohje

Kotiutin kukkakaupasta itselleni helmivillakon. Kuulemma on vaikea hengissä pidettävä, ja minähän tunnetusti tapan hanakasti kasveja, mutta päätin ottaa riskin, onhan se niin kaunis kuitenkin. Nautinpa ainakin jokaisesta päivästä, kun se on hengissä! Tämä kranttu kasvi kaipasi amppelia, mutta mielestäni makrameeamppeli ei nyt sopinut tähän. Tarvittiin jotain vähän graafisempaa ja muotokieleltään simppelimpää. Päätin siis ommella sellaisen. Tässä ohje teillekin!


Tarvitset

Tekonahkaa tai vanhaa nahkatakkia
Sirkkarenkaita
Narua ripustamiseen

sekä ompelukoneen (ja nepparipihdit)





Leikkaa neljä pitkää kaitaletta tekonahkasta. Mitat kannattaa katsoa ruukun mukaan. Tässä mitat ovat n. 2 cm x 48 cm Materiaalina voit käyttää yhtä lailla vaikka vanhaa nahkatakkia tai jotain muuta materiaalia. Itse tykkään kuitenkin vähän nahkeasta materiaalista, koska tällöin ripustettava ruukku pysyy tukevammin kiinni. Ompele aina kaksi kaitaletta nurjat puolet vastakkain yhteen, niin saat amppelin osista tukevammat. Asettele ommellut kaksi kaitaletta keskikohdistaan ristikkäin ja ompele ne kiinni toisiinsa. Kiinnitä jokaiseen kaitaleen päähän sirkkarengas. Varmista, että kaikki sirkkarenkaat tulevat oikein päin amppeliin nähden. Pujota sirkkarenkaista ripustusnaru, ripusta ja asettele kukka.


Ihanan aurinkoista viikonloppua!

Anni


Kierot-sukat ehdasta suomenlampaanvillasta

Suomalainen villa puhutti jälleen viime syksynä, kun taas kerran nostettiin esille se, että Suomessa villaa hävitetään. Yksi syy siihen on se, ettei siitä makseta kunnolla, pahimmillaan alle euron kilolta. Jos aikuisesta lampaasta saa yhdessä kerinnässä kolmisen kiloa lankaa, niin ei kyllä tulot päätä huimaa, etenkin kun villankäsittelykään ei ole ihan ilmaista. Mutta toisaalta. Pirtin kehräämö laajenee ja kasvaa. Yhä useammin törmään käsityöihmisten käyttävän suomalaisvalmisteisia hittilankoja kuten Tukuwoolia tai Kässäkerho Pompomin Suomaa. Suomalaisuutta osataan arvostaa materiaaleissa ja valmistuksessa enenevissä määrin. Kyllä suomalaisella villalla paikkansa on ja toivon sen paikan kasvavan. 


Sain ystävältäni ison vyyhdin suomenlampaanvillalankaa. Lanka oli peräisin pientilalta ja harrastajan itsensä kehruuttamaa 100% villaa. Langassa oli alkuperäiset lanoliinitkin tuntumasta päätellen tallella ja siksi tuoksukin sen mukainen - tässä syy, miksi ystäväni ei sitä itse saanut neulotuksi. Minua tuo "lampaan haju" ei kuitenkaan haitannut, koska miellän sen ennemminkin tuoksuksi. Aloin neuloa sukkia miehelle, joka osaa arvostaa sukkalangan suomalaista alkuperää ja luonnollisuutta sekä käsityöpanostani niihin. Pikkujippoa sukkiin sain Rosanna of Mayn Kierot-kuviolla. Joustimen raidat vaihtavat siis kerran paikkaa varressa. Jalkapöytään jatkuva joustinneule pitää huolen, että sukat ovat napakat jalassa.


Hyvin vähän käsiteltyä villaa oli vinkeä neuloa. Toisaalta lanka tuntui karhealta, heinänpätkiäkin tuli välillä vastaan. Mutta kädet saivat ihanan lanoliinihoidon neuloessa. Langan "lanoliinitahma" aluksi vaati totuttelua, mutta totuin siihen nopeasti. Langankarheus sai aikaan kuitenkin sen, että huomasin neulekäsialani löystyvän hieman. 

Nautitaan vielä viimeisistä villasukkasäistä! Pian on kesä!

Anni

Väriä vaihtavat lapaset + kirjoneulekaavio

Löysät lapaset on kuin... löysä kädenpuristus. Vähän niin kuin kulahtaneet farkut. Ei tunnu hyvältä. Minulta puuttui kevätkeleille sopivat lapaset, jotka ovat tiukat ja joissa on "somepeukku" eli reikä peukussa puhelimen käytön mahdollistamiseksi lapaset kädessä, siispä kävin tuumasta toimeen.

Vaaleanpunainen sopii kauniisti harmaan kanssa.


Halusin käyttää avokadolla värjäämääni lankaa lapasiin (värin saaminen oli hyvin monivaiheinen ja monipäiväinen projekti, mutta yrityksen ja erehdyksen kautta sain vaaleanpunaista), mutta tiedostin, että vaalea väri ei lapasissa olisi kovin kauaa vaalea. Sain päähäni idean lapasista, joiden väritys muuttuu hiljalleen avokadon vaaleanpunaisesta harmaaseen lankaan. Harmaa olisi siinä osassa lapasia, joka likaantuu herkästi. Vaaleanpunainen huusi myös nirkkoreunaa, joten neuloin sellaisenkin. Koska en löytänyt mieleistä värikaaviota värin vaihtumiseen, raapustelin sellaisen itse. Mallikerta on kymmenen silmukan. Koska halusin kinttanat lapaset, tein ne 30 silmukalla, 3,5 cubics-puikoilla. Kaavio tässä myös teidän iloksenne!

Kirjoneulekuvio väriä vaihtaviin lapasiin.

Pidän näistä lapasista valtavasti. Ne ovat juuri niin tiukat pieniin käsiini kuin toivoin. Värit ovat just niin kuin pitää. Ne valmistuivat joutuisasti. Ja toki päivätolkulla taisteltu avokadosta saatu vaaleanpunainen muistuttaa siitä, että joskus kannattaa sinnikkäästi yrittää.

Vielä on hieman lunta. Lapaskelit jatkuvat minulla kuitenkin usein toukokuulle saakka.

Ihanan aurinkoista kevättalven viikonloppua!

Anni

Lempikaavat just nyt

Yhteistyössä Upea Clothing

On aikoja, jolloin paininjalan alla on ihan vain perusvaatetta tarpeeseen. Siinä kohtaa mieleni iloitsee kauniista kankaista. Vaikka tykkään yksityiskohdista, niihin menee aikaa. Joskus pitää vaan hurruutella menemään simppeliä ja kuosit saavat toimia vaatteen elävöittäjänä. Muutamista kaavoista on tullut suosikkejani ja ajattelin esitellä ne tässä. Näiden ompelusten kankaat on saatu Upea Clothingilta bloginäkyvyyttä vastaan.

Tämä paita matkasi kummipojalle lahjaksi. Erityisesti maailmalla paljon reissanneet vanhempansa pitivät paidan karttakuosista.

Ehdottoman suosikki perus-trikoopaitakaava on Paapiin kaavakirjan Myyry. Sitä saa helposti myös muokattua ja kuositeltua erilaiseksi. Mitoitus sopii meidän lapsille tosi kivasti! Tällä kaavalla olen tehtaillut niin lahjaksi, naapurin lapsille kuin omillekin. Kartta-kuosi on aivan passeli niin tytöille kuin pojillekin. Erityisesti Ee iloitsee, kun paidasta löytyy Suomi ja paikkoja, joissa me tai ystävät ovat reissanneet. Halusin tehdä Een paidasta sellaisen, että pikkuveljetkin saavat sen vuorollaan käyttöönsä. (Vaan yritäppä kuvata vauva, taapero ja lapsukainen samalla kertaa! Siinä ihan oma pähkinänsä purtavaksi, huh!)

Samislinjalla, koko sisarusparvi.

Samaisesta Paapiin kaavakirjasta olen tykännyt tehdä Nuppu-kietaisubodya, mutta tämä malli ei oikein istu meidän pikku-Iille. Karttakankaasta valmistui Ottobren 6/13 kaavalla Warmly Wrapped -kietaisubody, mutta sekään ei ollut ihan ideaali leveälle Iille. Kietaisubodykaavaetsinnät siis jatkukoon.

Etelä-Amerikka korvassa, Suomi otsassa. Tämä hattu suojasi mainiosti tuulisella
pilkkiretkelläkin!

Tämän talven ehdoton kaavasuosikki on ollut AinoaPatternsin Lippahattu. Reilun viisi euroa maksava kaava on ollut jokaisen senttinsä arvoinen ja enemmänkin. Näitä lippahattuja olen tehnyt jo neljä - kaksi Iille, koska ensimmäinen meni melkein heti pieneksi. Hattuun saa upotettua pienempiäkin kangaspaloja, mutta mikä vielä parempaa - hattu on malliltaan aivan täydellinen! Resorikaitaleet pitävät hatun paikallaan niin edestä kuin takaa. Korvaläpät suojaavat korvia, lippa taas silmiä niin sateelta kuin paisteeltakin. Herkästi kaikkeen ylimääräiseen pukemiseen suhtautuva Eekin tykkää tästä hattumallista, sen kanssa kun pärjää ilman kypärämyssyä myös.


Jos hankin kangasta tietämättä, mitä siitä teen (näin käy onneksi aika harvoin), tulee sitä ostettua usein liikaa. Turhauttaa, kun jää kokoleveä kangaspala, jonka korkeus ei riitä paitaan tai housuihin. Ee on kuitenkin ihastunut nyt hulmuavahelmaisiin hameisiin, jotka saa helposti päälle ja pois, ei purista eikä kiristä. Tällaiset kriteerit täyttävä hame syntyy juuri siitä hassun korkuisesta, täysleveästä kangaskaitaleesta. Huolittelen helman päärmäysjalalla (kuten täällä), ompelen sivusauman ja lopuksi kuminauhavyötäröllä hame kasaan. Tässä Puutarha-kuosisessa hameessa tein kuminauhakujan hieman yläreunaa alemmas, jolloin yläreunaksi jäi ihanat röyhelöt myös.

Nyt on syntynyt sen verran perusvaatetta, että ehdottomat tarpeet on täytetty, ainakin melkein. Nyt tekeekin mieli pohtia, mitäs jujua vaatteisiin keksisikään! Vai meneeköhän vaateompelut nyt tauolle? Katsotaan!

Mitkäs on teidän lempikaavoja?

Anni
Sisällön tarjoaa Blogger.