NEULOMINEN

OMPELEMINEN

Liitutaulumaalispraylla muuntautuvia kukkaruukkuja

*Spraymaali saatu blogiyhteistyönä ColorSmilelta*

Näin lempikukkakauppani Neiti Neilikan instagramissa ihania itse piirrettyjä kukkaruukkuja kasvokuvalla. Ne olivat jotenkin todella symppiksiä. Tiesin kuitenkin, että nopeasti vaihtuva mieleni ei varmaan jaksaisi samoja naamoja katsella. Olisi keksittävä siis jotain muuta. Mikä sattuma siis olikaan, että sain blogiyhteistyönä testattavaksi liitutaulumaalisprayta ja muuttoruljansseissa löytyi kaksi vääränväristä ruukkua!




Spraymaalit ovat mielestäni helppoudessaan askartelijan ykköstarvike, siksi olinkin aika innoissani, että löytyi liitutaulumaaliversio spraysta, joka lupaa tarttuvansa kaikenlaisille pinnoille. Kalkkimaalispraymaaleja maahantuova Colorsmile tuo maahan myös tätä 1st editionin liitutaulumaalisprayta. Tarjoushinta Kevätmessuilla oli tällä maalilla vitonen, normaali myyntihinta varmaan muutaman euron enemmän, ei siis mikään tähtitieteellinen summa.

Edellinen telalla maalattu liitutaulumaaliprojekti oli vielä tuoreessa muistissa - maalia piti levittää kolmesti ennen peittävän lopputuloksen saamista - joten suhtauduin sprayhin varauksella. Yllätyksekseni kuitenkin sprayllä riitti vain yksi levityskerta. Sen verran kiiltäväpintainen ruukku kuitenkin oli, että terävällä liidulla piirtäessäni maaliin tuli jo muutamat naarmut. En osaa sanoa, tuleeko naarmuja niin helposti, jos alla on hieman pehmeämpi materiaali kuten puu tai ruukku ilman kiiltävää pintaa.


Tämän viikon teema meillä on ollut norovirus, josta on saanut osansa itse kukin. Ajattelin monia voimaannuttavia ajatuksia kaikkia sairastelevia lapsiperheitä kohtaan. Kun lapsi sairastaa, oma sydän särkyy, mutta kun itse sairastaa, on voimavarat koetuksella, kun jotenkin ne pienetkin pitäisi huomioida omasta kurjasta olosta huolimatta. Pienenä jalkeilla olon hetkenä pyyhin lempeästi hymyilevän kasvon ruukun kyljestä ja kirjoitin itselleni otteita Eeva Kilven runosta itselleni muistutukseksi: "Nukkumaan käydessä ajattelen: ... Sinä pieni urhea nainen. Minä luotan sinuun."
Niin se vain on. On luotettava itseensä ja siihen, että kaikki järjestyy ja huomenna paistaa aurinko. Niin kuin tekikin.

Voimaannuttavia ajatuksia teidän jokaisen iltaan!

Anni

Kissanpäivät -ompelukuvat + tulostettava malli

Lempieläimeni on kissa. Olen aina sanonut, että jos uskoisin jälleensyntymisiin, olisin ollut kissa edellisessä elämässäni, niin kissan tyyppiseksi tunnen itseni - ne ovat etäisiä mutta lempeitä, itsenäisiä mutta seuraa kaipaavia, itsepäisiä mutta halutessaan sopeutuvaisia.


Ee on kehittynyt kädentaidoissaan paljon ja erilaiset askartelut ovat hänelle mieluisia. Ompelukuvat ovat kivoja puuhia, niitä kun voi ompelemisen jälkeen myös värittää. Etsiskelin netistä tulostettavia ompelukuvia ja törmäsin hauskaan ideaan ommella - ei ääriviivat vaan - sisukset. Niitä voi kirjoa järjestelmällisesti ja vaikka harjoitella ristipistoja tai sitten antaa mennä ihan sattumanvaraisesti. Tästä syystä tällainen ompelukuva sopii niin pienille neulan käyttöä harjoitteleville kuin isommillekin lapsille. Oitis aloin piirrellä Eelle ikiomia ompelukuvia, ja alkuselostukseni vuoksi oli päivänselvää, että nyt piirtelisin kissoja.



Nämä Kissanpäivät-ompelukuvat voit tulostaa myös omille tai tuttujen lapsille - tai miksei ihan itsellekin - ommeltaviksi.

Kissanpäivät -ompelukuvat voit ladata pdf-muodossa TÄÄLTÄ.


Tulosta ompelukuva jämäkämmälle paperille tai kartongille. Leikkaa kissat erilleen. Painele neulalla jotain pehmeää, kuten vaahtomuovia, vasten pisteiden kohdat valmiiksi (helpottaa lapsella oikean neulan pistokohdan löytymistä nurjalta oikealle puolelle tullessa). Langan päähän solmu, lanka neulaan ja sitten voikin antaa mennä!



Iloisia kirjomishetkiä ja mukavia kissanpäiviä!

Anni




Kuplamuovitakki

Tänään vihdoin koitti se päivä, kun kaivoin laatikosta tennarit ja niskaan kevättakin. Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja ilmassa tuoksuu kevät. Kevään tunnistaa luonnossa kovasta meiningistä. Linnut visertää niin kovasti ja hössöttävät pesiensä kimpussa, sulavan lumen tiptip-ääni sen kuin vain kiihtyy ja yhtäkkiä valkoinen maa onkin purojen täyttämä. Kevät vuodenaikana kuvastaa omaa elämäntilannetta aika hyvin, kauhea meininki päällä. Saimme myytyä vihdoin asuntomme - huhhei se olikin stressaavaa. Hyväksytystä tarjouksesta meni alle 48h, kun entinen asuntomme oli tyhjä ja uudet asukkaat pääsivät tilalle. Onneksi uuden kotimme remppa oli juuri valmistunut ja pääsimme muuttamaan suoraan uuteen kotiin. Mutta voin kertoa kyllä, että mieli on aivan töttöröö eikä muistissa tahdo pysyä mikään, sen verran tohinalla on mennyt tässä viime viikko.

Kun kylmä tuuli puhaltaa, kaulukset voi noustaa ylös ja jatkaa auringonpaisteesta nautiskelua!

Tänään pukemani takki valmistui reilu vuosi sitten, mutta jäi vaan esittelemättä - olipa tuolloinkin aikamoinen muutosten kevät, kun perheeseen syntyi lempeä pikku-Aa. Tämä takki on juuri oiva näille kevätkeleille, jotka voivat vielä yllättää kylmillä tuulillaan. "Kuplamuovikangas" löytyi Eurokankaasta ja hurmasi kummallisuudellaan. Moda 2/14 tarjosi korkeakauluksisen villakangastakin kaavaa, mutta muokkasin sitä jämäkälle tekokuitukankaalle. Lisäsin hieman leveyttä, kankaani kun ei joustanut kuin villakangas, madalsin kaulusta sekä lisäsin vuorin sekä muistaakseni myös taskut (muistan kyllä, että takissa on taskut, mutta en muista, kuuluivatko ne kaavaan). Vanhasta takkimallista säilytin nepparikiinnityksen. Sikäli nepparit toimivat kivasti, että ne päästävät ilmaa läpi takista, joka on muuten aika hengittämätön, mutta tässä vuoden kuluessa olen huomannut neppareiden kuluvan siten, että ne eivät enää pidä niin hyvin. Eipä saa paljoa pullistella saati röyhistellä rintaa tuo takki päällä. Ehkä joskus vaihdan takkiin vetoketjun tai napinlävet sekä napit.


Ihania kevätpäiviä toivotellen,
Anni

Andante festivo -sukat

Joulukuussa tulin uhonneeksi, että neulon kaikki Sukka-Finlandian sukat ihan oppimismielessä. No tuota noin. Koko Sukka-Finlandia on päättynyt hyvä tovi sitten. Nyt valmistui niistä kahdeksista sukista vasta kolmannet. Nyt tietäen kaikki Sukka-Finlandian mallit, niin täytyy sanoa, että olen ihan vähän pettynyt. Sukkamalleissa tökkäisi ehkä eniten se, etteivät ne vaan ole minun makuuni. Alan siis ehkä taipua kuitenkin siihen, että ihan kaikki kahdeksat sukat eivät valmistu. Mutta ehkä vielä parit kuitenkin...


Ohje: Anna Mäkilä: Andante festivo
Lanka: Kaupunkilanka, Rotvalli

Juuri ennen muuttohulinoita valmistuivat Anna Mäkilän suunnittelemat Andante festivo -sukat. Valitsin kooksi lasten koon ja langaksi ohjeen suosituksia paksumman Kaupunkilangan Rotvallin. Tänä talvena valmistuneista villasukista nämä istuvat parhaiten jalkaani ja ovat muutenkin mieluisat.


Näissä sukissa oli (lempparineulomistani) kirjoneuletta hieman höystettynä helmillä. Tuo helmien pujotus neuleeseen olikin minulle ihan uusi juttu. Jälkiviisaana pohdin tässä, että oli ihan pölhö idea valita tummat helmet tähän työhön, kun ne eivät erotu kertakaikkiaan yhtään. Vaaleat helmet olisivat tulleet kauniimmin esiin. Ensi kerralla tiedän sitten ottaa tämän asian huomioon.


Näissä sukissa pääsin myös palauttelemaan mieliin palmikkokuvioita. Kuvio tulee todella kauniisti esiin, kun oikeat silmukat neuloo takareunastaan. Tämä malli oli juuri tämän kauniin palmikkokuvion ansiosta näistä neulomistani kolmista sukista lempparein. Sukat ovat kauniit ja runolliset sekä ne istuvat omaan jalkaani todella kivasti.

Muut neulomani Sukka-Finlandian sukat löytyvät täältä:

Keväällä kerran
Kuvastin

Ihanaa sunnuntai-iltaa!
Anni

Kirjotut pääsiäismunat + ohje

Pääsiäinen on ollut hartaasti odotettu. Elämän vauhti kiihtyi kiihtymistään, tavarat siirtyivät laatikoihin ja laatikot vanhasta kodista uuteen kotiin samalla, kun uusi koti sai maalia pintoihinsa. Pääsiäinen tarkoittaa tässä hetkessä taukoa. Taukoa suhaamisesta, maalaamisesta, remppapölystä, muuttolaatikoista ja epävarmuudesta. Karkasimme mökille nauttimaan kirkkaista keväthangista ja rauhallisemmasta elämäntahdista.


En ollut kauaakaan istunut paikoillani, kun pääsiäisideoita puhelimelta skrollatessa törmäsin huikeaan ideaan: kirjotut munankuoret. Mieletöntä! Kaikki pääsiäiskoristeet ovat muuttolaatikoissa, joten uusia olisi aivan pakkopakko tehdä, ei tunnu muuten pääsiäiseltä. Lettutaikina tulille, pora kouraan ja testailemaan.




Napsuttelin veitsellä kananmunan taakse isohkon reiän. Kananmuna lettutaikinaan ja pesty munankuori talteen. Piirsin lyijykynällä simppeleitä ääriviivoja. Millisellä poranterällä porasin reikiä kuvion mukaisesti.  Tässä kohtaa pitää muistaa, että ei paina poraa liikaa ja että reiät eivät osu liian lähekkäin tai samoihin linjoihin, ettei isommat palat lohkea munankuoresta. Lyijykynäviivat kannattaa pyyhkiä pois. Sitten kirjontalankaa neulaan ja kirjomaan. Mitä pidempi neula, sitä helpompaa kirjominen on, kun ei tarvitse onkia neulaa munan sisältä. Ja vielä yksi vinkki: jos ei ole oikeanväristä lankaa, voi sitä tehdä itse. Nimittäin pääsiäinen huusi vihreää versoa, mutta vihreän langan puuttuessa värjäsin valkoista lankaa tussilla vihreäksi. Toimii!




Nyt on pääsiäiskoristeet pöydässä. Pääsiäinen saa tulla.


Ihanaa pääsiäisen aikaa kaikille!

Anni

Betonilla pääsiäistunnelmaan

Viime viikot ovat olleet aikamoista hulinaa suhaten rempan, muuton, lastenhoidon, lasten harrastusten ja töiden välillä. Pian on uuden kodin aika ja ajatukset on aikamoisella sykkyrällä. On uuden odottamista, vanhasta luopumisen haikeutta, väsymystä, iloa ja kaikkea näiden väliltä. Vaikka ajatukset eivät ole luovimmillaan, oli pakko pitää pieni askartelutauko ja tehdä jotain aivan muuta.


Sain synttärilahjaksi ihana-lehden. Tällä hetkellä minulle ei tule minkäänsorttista käsityölehteä, niin tämä oli oikein kiva yllätys. Ihanasta löytyi simppelien betonitöiden ohjeita. Samanmoisia olen nähnyt pinterestissä jo vuosia sitten ja ovat olleet to do -listalla, mutta nyt päätin vihdoin tarttua betonia sarvista. Kävin ostamassa Aspola shopista askartelubetonia. Kahden kilon säkki maksoi 9,90€ ja tämäkös rakennusalalla työskentelevää miestäni nauratti, raksabetoni taitaa olla vähän eri hinnoissa. Noh, en minä olisi lähtenyt kerrostaloasuntoon roudaamaan mitään kymppikilon säkkiä betonia. Lisäksi tuo askartelubetoni taitaa olla hieman nopeammin kuivuvaa, mikä sopii minun malttamattomalle luonnolleni oikein mainiosti.


Puhkoin viimeiset kotoa löytyvät kananmunat pohjasta ja valoin sisuksiin betonia. Kopsuttelin munia kennoonsa saadakseni ilmakuplat pois - tämä todella kannattaa, nimittäin yhtä munaa en testin vuoksi kopsutellut ja vähän ikävät epätasaisuudet jäivät munan pintaan. Jätin tarkoituksella munien pohjat tasaiseksi, pysyvät paremmin pystyssä. Valmistuneet munat ovat ihanan herkkiä, vaikka ovatkin lujaa tekoa.


Loput betonit levittelin ilmapallojen päälle. Taas testailin. Se ilmapallo-betoni-yhdistelmä, jonka päälle laitoin kelmun, on kestävämpi kuin se, jonka päälle en laittanut kelmua. Eli ilmeisesti hitaampi kuivumisaika tekee tuotteestakin kestävämmän. Tuo kelmuton betoni halkesikin kahteen osaan hyvin pian. Onneksipa se ei haittaa, nätti on tuikunalusena noinkin. Kuppien sisäpinnoille maalasin kultaisella maalilla. Varastoista löytyi kultaisena vain kankaanpainoon tarkoitettua painopastaa, hyvin tarttui sekin betoniin.


Ihan hauska oli tuo askartelubetoni materiaalina. Sitä jäi vielä hyvin jäljelle, joten sopii testailla muutakin. Nyt voin hetken rauhoittua pääsiäisentunnelmaan. Kunnes pakkaan nämäkin laatikkoon ja puran sitten uudessa kodissa.

Ihania kevätpäiviä ja rauhallista hiljaista viikkoa!

Anni

Kirjaintyynyt mummini muistoa kunnioittaen

*Yhteistyössä Husqvarna Viking*

Äitini toi minulle eräänä päivänä kaapistaan löytämänsä kankaan. Mummini oli kutonut sen vuosikymmeniä sitten, ehkä 30-40-luvun taitteessa, ja arvelimme sen olevan pellavaa. Tuntuu niin absurdilta, että ei ole sataakaan vuotta siitä ajasta, kun kankaat on kudottu itse. Kankaita oli useita samanlaisia, kooltaan vaan vähän hassuja - ei oikein käy pyyhkeeksi, laudeliinaksi eikä pöytäliinaksi. Ajattelin kuitenkin, että nämä vuosikymmenet erinäisissä kaapeissa ja laatikoissa maattuaan nyt olisi kankaan korkea aika päästä päivänvaloon.


Katsoin samoihin aikoihin kankaan saamisen kanssa nappilaatikkooni ja taas tuli mummi mieleen. Mummi säästi aina napit kaikista vanhoista vaatteista, jotka päätyivät matonkuteeksi tai räteiksi. Ja niitä nappeja oli paljon. Useissa napeissa oli vielä leikattua paitaakin jäljellä. Nämä pula-ajan pakon sanelemana huolella säilötyt napit ja suurella vaivalla kudotun kankaan ajattelin yhdistää seuraavalle sukupolvelle. Halusin tehdä lapsieni etukirjaimista tyynyt. Mietin hetken tauluja, mutta halusin tehdä käsinkosketeltavamman ja käytännöllisemmän tuotteen.


Hetki meni, kun sain kerätyksi rohkeutta upottaa sakset tuohon käsinkudottuun kankaaseen. Pesukoneessa pyöräytin kankaan toki ensin, siltikin ajan patina näkyy kankaassa tummuuseroina. Ompelin kirjainten ääriviivat ensin käsin kirjontalangalla, sitten kävin nappien ompeluun. Molempiin tyynyihin hävisi viitisenkymmentä nappia enkä suinkaan ommellut niitä käsin. Vähän piti kaivella varastoista muitakin kuin kierrätettyjä nappeja, niin paljon nappeja kirjaimet nielivät. Pelastuksekseni koitui ompelukoneeni (Husqvarna Viking Opal 670) automaattinen napinompelutoiminto. Napit ommeltiin kiinni ilman paininjalkaa. Nappien reikien välin oppi aika nopeasti arvioimaan ja sopivan tikinleveyden määrittelemään mutulla. Pienimmillä napeilla sopiva tikinleveys oli 2,5, isommat ja paksummat napit vaativat tikinleveydeksi 3,5-4. Taustalla minulla oli liimapintainen tukikangas jämäköittämässä nappien kansoittamaa kangasta.


Mukavan loppusilauksen tyynyille antoivat piilovetoketjut, eipähän vetoketjut riko tyynyn tunnelmaa. Piilovetoketjujalasta on tullut uusin ihastukseni. Sillä saa niin näppärästi piilovetoketjun paikalleen ja neulan paikkaa vaihtamalla tikin saa juuri sinne vetoketjun syvänteeseen kohdalleen.


Nämä tyynyt kertovat mummin tarinaa vuosikymmenten takaa. Tarinaa siitä, miten kaikki piti tehdä itse ja pienetkin asiat piti säästää pahan päivän varalle. Tällaisesta säästäväisestä ja omatoimisesta elämäntyylistä meillä on paljon opittavaa. Mummin muisto säilyy näissä tyynyissä ja toivon lapsienikin muistavan vielä vuosikymmenten päästä, millainen tarina näillä tyynyillä on kerrottavanaan.


Anni


Ps. Huomasithan arvonnat, joihin voit käydä osallistumassa



ja

Neulottu tyyny ja arvonta

Aurinko on paistanut ihanasti ja lumituuli tuivertanut uusia kinoksia. Talvi on parhaimmillaan. Vielä ei kesä ole mielessä, vaan iltaisin käsiin etsiytyy neuletöitä. Viime viikolla arvostelin Muita ihania -käsityökirjan ja siitä kirjasta aloitin heti kirjan saatuani Maijun kirjoneulekaulahuivin. Ajattelin hävittää kirjoneulekaulahuiviin monta jämäkerää. Siinä neuloessani kuitenkin alkoi kuviot näyttää niin herkullisilta ja samalla olohuoneen sohvatyynyt niin tylsiltä, että päätin vaihtaa kaulahuiviajatukset tyynyajatuksiksi. Ensimmäinen tyyny valmistuikin aika ripsakasti, selkeän simppelit kirjoneulekuviot syntyivät kuin itsestään. Sadalla silmukalla tuli sellainen 30x30 cm tyyny. Seuraava voisi olla ehkä vähän isompi! Niin, lisäähän näitä on ilman muuta tehtävä, valmiita kirjoneulekuvioita löytyy kirjasta vielä lisää.


Jämäkerien tuhoamisajatukseni toimi, ainakin yksi jämä meni kokonaan ja monta jämää sain pienemmäksi. Mustan ja harmaan seuraksi sopi oikein loistavasti kasvivärjätyt keltainen (koivua) ja beige (avokado). Nämä värit voisivat toistua seuraavassakin tyynyssä.

Tähän samaan syssyyn ajattelin kertoa viime aikojen pohdintojani. Nimittäin olen pohtinut paljon niin omia kuin läheistenikin vahvuuksia. Olen tentannut viisivuotiaaltanikin, että missä Sinä olet Sinun mielestäsi hyvä ja miksi ajattelet niin. On ollut hauska myös kuulla lapsen näkemyksiä siitä, missä me aikuiset olemme hyviä. Vaan mikä ihme siinä on, että aikuisille tämä kysymys tahtoo olla aika paljon vaikeampi. Kun sanotaan, että "vau oletpa tehnyt hienosti", vastataan, että "noh eihän tämä nyt mitään". Ja kun kysyn, missä sinä olet hyvä, vastaus onkin aikamoisen puntaroinnin takana eikä tule kuin tykinsuusta kuten viisivuotiaalla, että "jalkapallossa, tanssimisessa ja käsityökerhossa" (=hänen harrastuksensa).

Haluaisin, että ihmiset näkisivät itsessä hyvää. Kun näkee hyvää itsessä, on helpompi nähdä sitä myös muissa. Joten kerro minulle, missä sinä olet hyvä. Vastanneiden kesken arvon Muita ihania -käsityökirjan!


Eli:
Arvontaan voi osallistua lauantaihin 31.3.2018 asti.
Voit osallistua arvontaan kirjoittamalla tähän blogipostaukseen kommentin, jossa vastaat kysymykseen: missä sinä olet hyvä?
Palkintona on käsityökirja Muita ihania. Lempeä ja hulvaton käsityökirja.
Arvon kirjan sunnuntaina 1.4.2018 ja kerron voittajan tässä postauksessa.


Ihanaa viikkoa! Odotan innolla vastauksianne!

Anni



Ps.
Ja hei! Arvontaa löytyy tämän illan aikana myös Sormustimen facebookista sekä instagramista, joten käyppäs osallistumassa sielläkin!

EDIT
Arvonta on suoritettu ajallaan, mutta siitä informoimaan pääsin vasta nyt. Voittajaksi osui Pikku Akka - onnittelut!
Sisällön tarjoaa Blogger.