OHJEET

OHJEET
OHJEET

OMPELEMINEN

OMPELEMINEN
OMPELEMINEN

NEULOMINEN

NEULOMINEN
NEULOMINEN

Virkattu saippuapussi

Palasaippuat tulivat elämääni n. 1,5 vuotta sitten. Ensin kiehtoi ajatus niiden itse tekemisestä (täällä ensimmäiset saippuani). Sitten tajusin, miten ihanan riittoisia ne on. Ja lopulta tajuntaan iskeytyi se, mitä pidän palasaippuoissa nykyään tärkeimpänä asiana: ne ovat ekologisempia. Ne yleensä myydään paperiin pakattuna, ei siis sitä ainaista muovijätettä tai kovia nestesaippuapulloja roskiksessa. Rahtiakin ajatellen, on aika eri juttu roudata litrakaupalla painavaa nestesaippuaa kuin pienempään tilaan menevää ehtaa palasaippuaa. Lisäksi usein varsinkin käsityöläiskaupoista saa lähellä käsityönä tehtyjä saippuoita, ihana tukea käsityöläisiä ja lähituotteita.


Yksi juttu on näissä palasaippuoissa semmonen "äh"-reaktion aiheuttava. Kivoja palasaippua-astioita on hankala löytää. Onneksi olen löytänyt muutamat kivat kotiin, niin niillä pärjätään. Toiseksi palasaippualla peseminen on jotenkin vähän hankalaa, kun saippua lipeää käsistä helposti. Siihen ratkaisuna on ollut virkattu saippuapussi. Tein tällaisen saippuapussin, johon kierrätin vanhaa pitsiä, jo vajaat nelisen vuotta sitten, mutta se menikin lahjaksi ja itselle on jäänyt tekemättä. Nyt kävin tuumasta toimeen.


Kalalankaa, 1,5-numeron koukku ja hommiin. Halusin saippuapussin, joka sanoo SOAP, ja tekniikkanaan ruutuvirkkaus. Toisin kuin tuossa Punomon ohjeessa, ruutuni muodostui kahden sijaan vain yhdestä ketjusilmukasta tai täytetyn ruudun tapauksessa pylväästä. Kirjaimet nappasin mukaani kirjainten ristipisto-ohjeesta. Tuo kiva teksti ei oikein tahdo erottua vaaleaa saippuaa vasten. Tässäkin työssä se erottui parhaiten keskeneräisestä työstä ja nyt valmiina siten, että saippuapussin sisällä on pala mustaa kangasta. Seuraava saippuapussi saa siis luvan olla jostain tummasta langasta, niin kuviokin pääsee oikeuksiinsa.


Ja nyt saunan lämmitykseen!

Anni

Tilkkuperhosia

Nykyään pitää olla tehokas. Toisaalta koen yhteiskunnan vaativan tehokkuutta niin työelämässä kuin muutenkin. Pitäisi saada paljon aikaiseksi ja harrastaa ja kokea. Toisaalta myös lapsiperhe-elämä asettaa omat tehokkuuspaineensa. Jos aion saada jotain tehdyksi, täytyy se tehdä nopeasti ja mieluiten neljä kärpästä yhdellä kertaa. Tehokkuusajattelu on hiljalleen hiipinyt myös käsityöharrastukseeni. Pitkäveteiseltä tuntuva huivin neulominen on saanut jäädä ja olen löytänyt itseni istumasta ompelukoneen äärellä tehden nopeasti valmistuvia (ja toki tarpeellisiakin) lastenvaatteita. Nopeammin, enemmän.


Niinpä vain huomasin, että kaiken sen tehokkuuden alla väsyin. Siinä hetkessä kun vähiten tekisi mieli pysähtyä, on pysähdyttävä. Voi sanoa ääneen, että väsyttää, eikä maailma kaadu. Ikkunoista näkee vielä läpi, ne voi siis pestä myöhemminkin. Vieraista voi kieltäytyä. Vaatteet voivat olla viikkaamattomina ikea-kassissa, kunnes ne on käytetty ja siirretty pyykkikoriin. Rikkaruohotkin voivat odottaa, talvi ne kaataa viimeistään. Ja jotain olisi tehtävä myös tälle suorituskeskeiselle ompelemisellekin.


Mikäs sen parempi keino hidastaa ompeluharrastusta kuin tilkkutyöt. Tein ensimmäisen paperpiecing-tilkkutyöni muutama viikko sitten ja yllätyksekseni pidin siitä. Se, miten pienet kangaspalat alkoivat muodostaa yhtä kokonaisuutta, oli koukuttavaa. Matemaattisen suorat viivat hivelevät tarkkaa minääni. Se ei valmistu nopeasti, mikä on juuri hyvä. Siihen täytyy rauhoittua, sille täytyy antaa aikaa. Se vaatii keskittymistä, jolloin kaikki se muu elämän häsellys unohtuu.


Ee tarvitsi meikkipussia, ponnarit ja pannat ovat täällä mökillä olleet aivan sikinsokin milloin missäkin. Päätin siis tehdä meikkipussin paperpiecing-tekniikalla. Ee kun rakastaa perhosia ja pinterestin avulla löysin sopivan perhosmallin, oli projekti sillä selvä. Kankaat ovat sukulaiselta saatuja Hilcon kankaita. Perhosten mallit ovat täältä. Perhosia oli ihana työstää. Ensimmäinen perhonen tosin oli lopuksi aika hassun muotoinen, mutta reunat sain tasatuksi ja perhonen ei mennyt hukkaan. Päätin olla myös välittämättä siitä, että perhosia reunustavat kappaleet eivät ole luotisuorassa. Lapsen meikkipussissa se menee kuitenkin ihan hyvin ja ehkäpä sekin on hyvä muistutus siitä, ettei kaiken tarvitse aina olla niin vimpan päälle.


Tämä työ oli ihanan rentouttava ja huomaan vähän väliä etsiväni uusia paperpiecing-malleja. Toivottavasti tulisi pian vastaan joku aivan ihana ja koukuttava eläinkuvio. Jos on tiedossa, saa vinkata!

Rentouttavia ajatuksia toivotellen, Anni

Mitä tapahtuu palautetuille käsityökauppojen tuotteille?

Taas reilu viikko sitten mediaan nousi se ikävä totuus nettikauppojen asiakaspalautuksista (https://yle.fi/uutiset/3-10272882). Kuluttaja ei tule ajatelleeksi nettikauppaan tuotetta palauttaessa, että tuotteen kohtalo ei suinkaan ole toinen kuluttaja vaan sen sijaan jätepuristin. Isoille yrityksille on edullisempaa tuhota tuote kuin laittaa se käyttöön, mikä on aivan älytöntä, etenkin, kun kaikki tiedämme luonnonvarojen vähäisyyden ja ympäristöongelmat.

Vaikka tämä surullinen asianlaita on ollut tiedossani aiemminkin, nyt vasta heräsin pohtimaan, miten paljon asiakaspalautuksia sekä reklamaatioita kotimaiset käsityöyritykset kohtaavat entä mitä tapahtuu heidän asiakaspalautuksilleen. Lähetin kymmeneen suomalaiseen kankaita ja/tai vaatteita myyvään yritykseen viestin, jossa kyselin, tuleeko heillä paljon asiakaspalautuksia tai reklamaatioita ja mitä näille tuotteille tapahtuu. Kesäloma-aikana ymmärrän, ettei sähköposteja lueta joka päivä, mutta sain kuitenkin muutaman vastauksen, joka kertoo hyvin, missä Suomessa mennään.

Nämä kankaat ovat minulla nyt työn alla. Reklamoitavaa ei ole löytynyt, vaan kankaat ovat olleet juuri sellaisia kuin odotinkin.

Suomessa kaikilla tuotteilla on 14 vuorokauden vaihto- ja palautusoikeus. Määrämittaan leikatuilla kankailla ei ole kuluttajasuojalain mukaan vaihto- eikä palautusoikeutta. Tämä tokikaan ei koske virheellisiä tuotteita. Kankaitakin saatetaan palauttaa reklamaatioina hyvinkin. Ainolan Marja kertoi, että palautukset - joita Ainolaan tulee vain muutama vuodessa - ovat leikkaajan inhimillisestä virheestä johtuvia reklamaatioita. Kankaassa on siis saattanut olla reikä, tahra, neulovirhe tai vastaava virhe. Asiakkaalle aiheutunut harmi sumplitaan jotenkin vaikkapa lisäkangaspalalla tai virheettömään tuotteeseen vaihtamalla.

Samaisesta vaihto- ja palautusoikeuden puuttumisesta johtuen kankaita palautuu NOSHille vain harvoin ja silloinkin usein siksi, että lähetetty paketti palautuu noutamattomana. Tällaiset kankaat hyödynnetään NOSHilla kilopusseissa. NOSH pyrkii pitämään vaatteiden asiakaspalautukset minimissään hyvillä tuotetiedoilla sekä valmistamalla monille vartalotyypeille sopivia vaatteita. Kaikki vaihtoina tai palautuksina saapuvat vaatteet tarkastetaan huolella, niistä tarvittaessa poistetaan kevyt irtopöly ja tavoitteena on pistää kaikki takaisin myyntiin. Jos vaate on sovituksessa sotkeutunut tai siihen on tarttunut vahva (esim. parfyymin) tuoksu, tuote poistetaan myynnistä. Poistetut mutta silti käyttökelpoiset tuotteet on vuosien varrella lahjoitettu eri hyväntekeväisyyskohteisiin. Jos reklamaationa saapuva tuote ei ole enää hyödynnettävissä, päätyy se odottamaan toimitusta tekstiilikierrätykseen. NOSHilla seurataan aktiivisesti alan kehitystä mm. poistotekstiilien kierrätykseen liittyen, yhtenä lupaavana hankkeena on mm. Telaketju-hanke.

 PaaPiin Anniina Isokangas vastasi viestiini ennätysnopeasti. Paapiille asiakaspalautuksia tulee ehkä 1-2% tilauksista. Palautetut tuotteet tarkistetaan. Virheettömät tuotteet palautetaan myyntiin, pieniä virheitä sisältävät mutta käyttökelpoiset tuotteet päätyvät tehtaanmyymälän kakkoslaaturekkiin myyntiin. Joskus virheellinen tuote saatetaan lähettää näytteenä tutkittavaksi, mikäli esimerkiksi tuotteen kangas vaatii jatkoselvitystä. Ja mikä oli ihaninta kuulla, Isokangas totesi: "Roskiin ei päädy juurikaan koskaan mitään. PaaPiin arvoihin ei sovi tuotteiden turha roskiin heittäminen tai hävittäminen ja sitä vältetään aina, mikäli vain mahdollista."

Eloisen Jannina Niskala kertoi palautusten olevan hänen yrityksessään vain reklamaatioita. Tällöin tuote joko korjataan tai tehdään uudelleen, myyntikelpoiset myydään eteenpäin. Jos reklamaationa palautettua tuotetta ei sellaisenaan voi käyttää, tuote jatkojalostetaan toiseksi tai tulee joskus käyttöön vaikkapa omille lapsille. Samanlaista ilmiötä kuin jättivaatenettikaupoissa ei kuitenkaan ole, että tilattaisiin useampi koko ja palautettaisiin väärät.


Useat kangasyritykset kertovat toimitusehdoissaan, että kankaiden reuna saattaa olla vino teknisistä syistä, kangas saattaa kutistua, vaalealle kankaalle painetut tummat kuviot (digiprintit) saattavat päästää vaaleaa hötöä tai pisteitä kankaan pintaan pesujen myötä, sekä tietokoneen näyttö saattaa vääristää kankaan värejä. Usein olen saanut kangasostokseni mukana lapun, jossa lukee kankaan oikeat pesuohjeet. Värien kiinnittymisen kannalta on merkittävää, missä lämpötilassa kankaan pesee erityisesti ensimmäisellä kerralla. Runsas informaation tarjoaminen varmasti osaltaan vähentää reklamaatioita.

Pieni katsaus osoitti, että Suomessa on asiat aika hyvin. Toki minulla olikin tällainen ennakkoaavistus - eihän nämä kotimaiset yritykset harrasta samanlaista massamyyntiä kuin vaikkapa YLEn artikkelin Amazon. Jokainen myytävä tuote on merkittävä ja arvokas oman liiketoiminnan kannalta. Mutta tämäkin asia on hyvä huomioida nettikaupoissa asioidessaan. Sillä on merkitystä, heitetäänkö palautettu tuote pois, koska niin on kannattavampaa, vai satsataanko todella siihen, että tuote pääsee käyttöön tavalla tai toisella.

Suomalaiset yritykset eivät vain tuo Suomeen työpaikkoja ja verotuloja. He toimivat tuotteidensa kanssa vastuullisesti. Se on minusta kannattamisen arvoinen asia!

Sadepäiväterveisin, Anni


Kokedama - sopivaa sadepäivän tekemistä

Sain illalla viestin ystävältäni, että tehtäiskös huomisaamuna kokedama-sammalpalloja. Ei ollut vaikea myöntyä, etenkin kun sääennuste näytti kylmältä ja sateiselta. Mutta että siis mikä? Itselleni kokedama-käsitteeseen tutustuin vasta tänä kesänä, vaikka googlailemalla kokedamoja on ennustettu kesä- ja jouluhiteiksi jo muutama vuosi sitten. Kokedama on siis alunperin japanilainen keksintö ja aivan simppelisti siis sammalpallo. Multapallo löytyy sammaleen sisältä ja kastelu tapahtuu upottamalla koko pallo veteen.


Kokedamoja voi tehdä monella tapaa, mutta nyt menimme aivan helpoimman kautta tasan niillä aineksilla, mitä sattui löytymään. Kasvit kaiveltiin omasta puutarhasta, yksi orkideankin poikanen pääsi mukaan, multaa kuopastiin kasvimaalta ja sammalet mökkimetsästä (muistathan, että sammaleen kerääminen tarvitsee maanomistajan luvan). Vain rautalanka piti ostaa kaupasta, tosin sen olisi voinut korvata millä tahansa narulla. Kasveiksi valitsimme sellaisia, mitkä eivät tarvitse kovin paljon multaa puutarhassakaan. Kävimme työn touhuun tämän ohjeen turvin, mutta tämäkin video-ohje näytti aika kivalta ja selkeältä etenkin jos haluaa tehdä enemmän multaa vaativia kokedamoja.


Kokedamat ovat oiva sadepäiväntekeminen erityisesti siksi, että sammaleita ei tarvitse erikseen kostutella näitä varten, vaan sammaleet voi laittaa kokedama-askarteluihin samoin tein. Myös sammaleen kerääminen metsästä oli vaivatonta kosteutensa vuoksi, ei suotta murtunut matkan varrella. Lisäksi loppukastelun jätimme tekemättä, kun jätimme sammalpallot suoraan sateeseen. Nämä kokedamat saavat jäädä ulos, ulkokasveja kun ovatkin. Ehkä syksymmällä innostun sisälle tulevista, isommista kokedamoista.


Tässäpä siis oiva sadepäivän tekemisvinkki! Aineksia ei tarvita kummoisia ja saa vähän vaihtelua puutarhaankin!

Tunnelmallista sadepäiväviikkoa!

Anni


Metsäseppele-kellohame

*Yhteistyössä Husqvarna Viking*

Olen ollut vannoutunut mustan ystävä viimeiset vuodet, mutta yllätyksekseni sieluni on alkanut kaivata väriä. Ehkä elämän rutiinit alkavat tasaantua ja mustan tuomaa balanssia voi horjuttaa hitusella väriä. Olinkin pakahtua ihastuksesta, kun näin NuppuPrintCompanyn Metsäseppele-kuosin! Tämä olisi saatava ja tästä olisi tehtävä juhannushame.


Ommel-festareilla päätinkin aloittaa ostosten teon NuppuPrintin kojulta. Harmikseni mustaa Metsäseppelettä ei ollut enää saatavilla, joten valitsin tummansinisen puuvillasatiinin. En ollut valmistautunut ostoon tsekkailemalla hintoja, joten kassalla sydämeni jätti lyömättä pari kertaa, kun kuulin, että tämä 1,4m x 1,7m raportti maksaa 66€. Yleensä kipurajani metrihinnoille on 25€ ja nyt tuo metrihinta ylittyi reippaasti. En kuitenkinkaan kehdannut saati halunnut perääntyä kassalta. Halusin tämän kankaan ja se oli ostettava.


Kankaassa on kaksi seppelettä, pienempi keskellä ja isompi reunoilla. Olisin kaivannut kovasti jotain pientä pistettä kankaan keskellä, josta olisin voinut nähdä oikean keskikohdan - olen kuitenkin aika matematiikkaorientoitunut. Mittailujen, liitupiirrosten ja empimisten jälkeen löysin itseäni miellyttävän viivan ja uskalsin upottaa sakseni kankaaseen. Olisin halunnut vyötärön kohdan ilman pientä seppelettä, mutta en jaksanut käydä laskostushommiin, joten sallin rehukasvuston vyötäröllekin. Kankaasta jäljelle jääneet palat ompelin pitkäksi kaitaleeksi vyötärölle, jatkuen pienen halkion yli rusetille solmittaviksi nauhoiksi. Halkion ja rusettinauhojen ansiosta hame tulee olemaan sopiva, vaikka tulisikin kiloja vuosien mittaan lisää.


Hetken pähkäilin helman sekä vuorin helmapäärmettä. Kaareva reuna ei koskaan ole maailman kivoin päärmättävä. Lisäksi helmaa pelkässä päällikappaleessa oli lähes 4,5 metriä, ja siihen kun lisää vuorin, niin helmaa on lähemmäs yhdeksän (9!!!) metriä. Onneksi muistin, että minulta löytyy kahden millimetrin päärmäysjalka. Se oli pelastukseni! Sen sijaan, että olisin neulannut ja ommellut tuntikaupalla, sain vaan painella ompelukoneella menemään. Päärmäysjalka kääntää kangasta rullalle ja ompelee sen päältä. Lopputulos on siisti ja kevyt päärmäys sopii liehuvahelmaiseen hameeseen. Tärkeintä on, että ei syötä liikaa kangasta päärmäysjalkaan, koska tällöin reuna kääntyy taitteen alta näkyviin. Päärmäyksen alkuun ja loppuun piti jättää pieni, muutaman sentin päärmäämätön pätkä. Sen kohdan neulasin ja ompelin päältä tavallisella paininjalalla, näin päärmeestä sai yhtenäisen.


Hame on i h a n a  ja se herätti ihastusta myös juhlissa, jossa pääsin tämän korkkaamaan (ihailu sai rahapussissa olevan loven ihan vähän katoamaankin). Ja kun sopivalla tuulella sattuu olemaan, voi pyörähdellä niin, että helmat nousevat paljastaen koko Metsäseppeleen kauneuden.

Kesäterveisin, Anni

Seppelekurssilla

Olen aina ollut sitä mieltä, etten ole kovin kasvi-ihminen. En tiedä sitten, onko tämä joku ikäjuttu vai mikä, mutta vuosi vuodelta nautin kukista enemmän ja enemmän. Ilo oli tänä keväänä suuri, aina kun huomasin uudesta puutarhastamme uusia kukkia. Olen myös alkanut vaalia "jos ne nyt tämän kesän eläisi"-mentaliteetilla mökille ostettuja kukkia huolellisemmin. Katseeni skannaa kukkakauppojen näyteikkunoita aina vain tarkemmin. Ja kyylään silmä kovana lempikukkakauppani Neiti Neilikan kurssivalikoimaa. Meillä täällä Mikkelissä on superihana kukkakauppa, joka järjestää erilaisia kursseja. Talvella osallistuin makrameeamppelikurssille. Nyt klikkasin itseni heti seppelekurssille, kun sen huomasin.


Ostin seppelekurssin samalla myös synttärilahjaksi kummitytölleni ja meillä olikin oikein mukavaa laatuaikaa yhdessä, kurssi sopi mainiosti monenikäisille. Seppeleen pohja tehtiin rautalangasta ja seppele tehtiin harsokukasta ja/tai ruskuksen oksista. Halutessaan seppeleeseen sai ostaa kukkakaupan valikoimasta lisäkukkia.



Kurssi oli supersuosittu ja kukkakaupassa kävi kova kuhina. Olikin kiva huomata, että kesällä järjestetään myös toinen seppelekurssi, jos tälle ei sattunut nyt mahtumaan.


Heti tietenkin aloin pohtia, mistä luonnonkasveista voisi tehdä vastaavanlaisen seppeleen, kun moni luonnonkukka nuupahtaa nopeasti. Puolukka olisi varmaan ainakin kestävä, mutta kukintahan on niissä mennyt jo ohi. Olisiko ideoita?

Ihanaa juhannuksen aikaa!

Anni

Ensimmäinen tilkkutyöni

*Yhteistyössä Husqvarna Viking*

Puolisen vuotta sitten tein käsityö-uudenvuodenlupauksia. Kaivelin ne tässä yksi päivä esiin, koska en muistanut yhtään, mitä oli tullut luvattua itselle kässärintamalla. Ja olipa käynyt juuri niin kuin arvelin. Huonolta näytti. Lupasin ottaa ompelukonetta enemmän haltuun ja siinä olen onnistunut, mutta neulekoneen kaivaminen naftaliinista on unohtunut (tai no on se jo pöydällä) ja tilkkutyöt olen siirtänyt sivuun. Nyt äkkiä oli korkattava ainakin toinen.


Pinterestistä olen selaillut mieluisia tilkkutyöjuttuja ja erityisesti paper piecing -tekniikka on näyttänyt houkuttelevalta. Löytyikin aivan ihana, ilmainen Rainbow Rays -malli. Sitä oli pakko päästä heti kokeilemaan. Mutta sen kerran kun olisin tarvinnut, ei varastoistani löytynyt kivoja toisiinsa sopivia joustamattomia kankaita ensihätään kuin yksi! Pöh! Onneksipa muistin boordikoristeommeljalkani! Isketäänpä kaksi kärpästä yhdellä kertaa, tilkkutyöt ja ompelukoneen koristeompeleiden haltuunotto. Koristeompeleilla saisin muutettua yhtä kangasta eri näköiseksi ja yksi kangas riittäisi.


Aloin valita koristeompeleita melko sattumanvaraisesti ja ompelin niitä riviin tai vähän päällekkäin. Läpinäkyvällä boordikoristeommeljalalla ompeleiden kohdistaminen oli todella helppoa ja linjoista tuli kauniita ja suoria. Ruudukon avulla ompeleita myös pystyisi kääntämään 90 asteen kulmassa oikeissa kohdissa, mutta sitä en nyt tarvinnut. Koristeompeleilla sain loihdittua puuttuvat kaksi kangasta. Tosin hermo meinasi mennä huonoihin lankoihin - erehdyin ostamaan vuosi sitten Lidlin tarjouksista lankasetin, jossa värisävyjä oli hurjan paljon. Suuri osa langoista on toiminut ihan kivasti, mutta punainen ei sitten millään. Punainen lanka katkeili vähän väliä ja teki myös hyppytikkiä. Jatkossa pidättäydyn siis halpalangoista, vaikka kuinka tarjous houkuttelisi. Löytämästäni markiisin soirosta sain loput osat sekä vuorin pussukkaani (joita yllätyksekseni minulla ei todellakaan ole liikaa, vaan koko ajan olen niitä vailla).


 Näin syntyi aika hauska ja erilainen tilkkutyö. Yksi uudenvuodenlupauksista on nyt korkattu!

Ihanaa kesäiltaa toivotellen,
Anni

Laskostyyny vekkihameesta

Muuton yhteydessä on löytynyt monenlaisia aarteita vuosikymmenien takaa, niin myös äitini rippihame yli 50 vuoden takaa. Muistan, kuinka näin viimeksi tämän hameen teininä ja olisin halunnut siitä hameen itselleni, mutta ei se silloinkaan mahtunut päälleni. Nyt oli aika tuoda tuo upea materiaali ihmisten ilmoille ja päätin jatkaa kierrätysteemaisia tyynyjä. Viimeksi ompelin mummini säilömiä nappeja kirjaintyynyiksi mummoni kutomaan kankaaseen. Nyt halusin leikitellä laskoksilla.


Tyyny syntyi tästä vekkihameesta ja hameen kangas kului ihan muutamia suiroja lukuunottamatta aivan kokonaan.



Ensin ompelin hameen yläosasta muotokaitaleen alta vekkihameen laskokset paikoilleen. Tämän jälkeen leikkasin lopullista tyynyä hieman reilumman palan. Jaoin kankaan kolmeen osaan ja ompelin laskokset paikoilleen. Tässä piti olla melko tarkkana, ettei laskokset lähde avautumaan ja kappale leviämään.





Sen jälkeen olikin toiseen suuntaan menevien laskosten vuoro. Se ei ollutkaan helppo homma, sillä laskokset olivat todella tiukasti omaan suuntaansa kääntyneet. jokainen laskos piti neulata paikoilleen - kerran kun käytetään nuppineuloja, käytetään niitä sitten kunnolla.


Jäljelle jääneestä tyynypalasta syntyi takakappale, kun laskokset venytti auki. En kuitenkaan silittänyt laskoksia pois, mielestäni nuo taitteet ovat oikein hauskat. Tyyny sujahtaa sisään tyynynpäälliseen lomittain menevien kappaleiden välistä.


Valot ja varjot ovat tämän tyynyn juttu. Voisin käännellä ilta-auringossa tyynyä loputtomiin ja katsella, miten valo taittuu laskosten väliin kauniisti. Tätä tyynyä ei taideta möyhätä päiväunien ajaksi pään alle - ihan jo poskeen jättävän kuvioinnin vuoksi. Tämä laitetaan sohvan kulmaan ihasteltavaksi.



 Lisää kierrätysaiheisista tyynyistä voit lukea kierrätystyynyhaasteen heittäjän Heidi did it -blogista 

Jos tekemiseni kiinnostaa enemmänkin ja haluat tietää, kun postaan uutta tai mitä muuta sattuu olemaan työn alla, löydät minut

ja 

Ihanaa viikonloppua!

Anni



Sisällön tarjoaa Blogger.