NEULOMINEN

OMPELEMINEN

Paininjalkapussi

Minulla oli eilen ns. vapaapäivä. Esikoinen lähti isin kanssa reissuun ja me jäätiin vauvan kanssa kotiin. Tällaisen rauhallisemman hetken sattuessa minuun iskee yleensä järjetön kässä-flow. Tein itselleni monikohtaisen to do -listan, joka sisälsi niin "oikeita hommia" kuin kässäräpellyksiäkin. Yksi kohta listassani oli "pakkaa yksi laatikollinen kässätavaroita", se muutto kun on tulossa kuukauden päästä. Ja tuo kohta antoi kuoliniskun niille muille listassa oleville kässähommille. Pakkasin sen yhden laatikollisen ja siinä vastaan tuli paininjalkaa, sitten rievuiksi menneistä vaatteista talteen napattuja vetoketjuja, ompelukoneen neuloja, sitten taas paininjalka, puuvillanauhaa, vähän sitä sun tätä, paininjalka ja vielä epämääräisen kokoinen pala kierrätyshuopaa. Hmmmm. Päästäni alkoi kuulua raksraksraks. Paininjalkani selvästikin tarvitsivat jonkin järkevän säilytyssysteemin. (Kas uusi projekti ja vanhat jäi kesken. Thihhih.)


Saatuani sen yhden laatikollisen täytettyä ja suljettua, oli suunnitelma päässäni valmis. Minulla oli kolme pitkänpitkää vetoketjua, kaikki napattu vanhoista elähtäneistä vaatteista, se kierrätyshuopapala, Eurokankaan puuvillanauhaa sekä muovinen pussi, jossa joskus on ostettu tyyny. Ompelin nauhaa vetoketjujen reunoille ja kiinnitin nauhat tuohon tyynyn myyntipakkausmuoviin ja nämä setit sitten kierrätyshuovalle. Näin muodostui pitkänomaisia läpinäkyviä taskuja, joista vetoketju ulottuu reunasta reunaan. Lopuksi ompelin taskujen poikki pystysuuntaisia saumoja niin, että tuloksena oli monen monta pikkiriikkistä paininjalan mentävää taskua. Pystysauma ei koske vetoketjuun, joten vetoketjun saa koko leveydeltä auki. Kappaleen toisessa reunassa olevilla naruilla saa pyöräytettyä koko hela hoidon ympäri paininjalkapussin rullalle.


Vähän toki tämä vaatisi tuotekehittelyä, mutta ekaksi versioksi paininjalkapussista tämä oli oikein hyvä. Nyt on paininjalat hyvässä ja söpössä tallessa. Vielä kun saisi askarreltua taskuihin pikkulappuset, joissa lukisi, mikä paininjalka kussakin taskussa on, niin olisi tosi hyvä.


Ennen paininjalat majailivat ompelukoneen lokerossa ja loput pikkulaatikossa, nyt kaikki yhdessä paikassa. Mistäs sinun paininjalkasi löytyvät?

Anni

Tee-se-itse syli eli painopeitto

Muistatteko lapsuudesta (tai mummolasta tai mökiltä) ne ihanan painavat puuvillatäkit? Sellaisen kun hulautti päälleen, tuntui olo turvalliselta ja jotenkin levolliselta. Enpä tuota olotilaa osannut silloin ajatella, että mistä se tuli. Kunnes tämä palautui mieleen alkaessani kuulla juttuja painopeitoista. Yhdysvalloissa kuulemma painopeitot alkavat olla uusi hyvinvointihitti. Myös ompeluryhmissä on näkynyt itsetehtyjä painopeittoja. Suhtauduin painopeittoihin vähän skeptisesti, kunnes kokeilin ystävälläni sellaista. Tunsin oloni kuin lapseksi, joka on päässyt isoon syliin. Painavan peiton syvälle porautuva kosketus sai olon todella rennoksi ja levolliseksi. Tämä oli tehtävä meillekin!

Kaivelin lakanakaapista raidallisen lakanan, joka on ollut hyvin vähällä käytöllä viime vuosina. Ompelin pystyraitoja pitkin n. 10 senttimetrin välein pitkiä saumoja, lakanan raidallisuudesta oli tässä kohtaa paljon hyötyä. Tai siis todellisuudessa kyläilemässä ollut kummityttöni ompeli melkein kaikki, koska kyllästyin suoran ompelemiseen sen kolmen sauman jälkeen (jep, pitkäjännitteisyyteni on ihailtavaa). Kun pystysuorat saumat olivat valmiit, kipittelin mieheni riistahernevarastoille. N. 30 ml herneitä kuhunkin sarakkeeseen ja 10 sentin päähän poikittaissuunnassa sauma. Sitten taas 30 ml herneitä kuhunkin sarakkeeseen ja taasen poikittaissauma. Näin kunnes ollaan lakana täytetty. Viimeiseksi leikkasin ja päärmäsin lakanan päädyn. Peitolle tuli painoa noin kuuden kilon verran.


Ompeluryhmäkeskusteluja seuranneena tiedän osan haukkovan nyt henkeä. Kyllä, käytin herneitä. Eli elintarviketta. Eli en voi pestä peittoa. Ja kyllä, tiedän ottaneeni riskin joidenkin öttismöttisten suhteen. Mutta ajattelin, että tämä ihan muutamien eurojen investointi (tai no hei, vanha lakana ja puluille menevät herneet eli en nyt ehkä puhuisi edes investoinnista) ei ole suuri, jos peiton joutuu jossain kohtaa heittämään pois. Jos olisin joutunut tämän projektin eteen hankkimaan jotain kalliimpaa ja hienompaa painoraetta, tiedän, että peitto olisi jäänyt tekemättä.

Mutta lopuksi katsastetaampas #valmiiksihelmikuussa-haasteeni! Kuukauden puoliväli on jo ohitettu. Haasteen alussa ottamani kuva sisälsi neljät villasukat, viisi ompelutyötä ja 11 korjaustyötä. Nyt kuvassa näkyy neljät villasukat, seitsemän ompelutyötä ja vain kaksi korjaustyötä. Avataanpas tilannetta hieman, ettei epätoivo iske: kolmissa villasukissa on tapahtunut edistystä, kaksi ompelutyötä valmistui ja tilalle tuli neljä uutta, jotka kylläkin ovat jo hyvässä vaiheessa. Korjauspino on kutistunut kiitettävästi ja vasempaan alanurkkaan ilmestyi 10cmx10cm-tilkkupino. Yritän tässä samalla tuhota höpönmuotoisia tilkkuja, katsotaan, mitä saan tilkuista aikaiseksi. Mutta kaiken kaikkiaan vähän niin kuin edistystä. Onneksi on vielä helmikuuta jäljellä!


Levollista sunnuntai-iltaa!

Anni

Helmaisa hame

Meidän huushollissa on käynyt viime aikoina aikamoinen tohina, ruuhkavuodet tulivatkin sitten kertalaakista rauhallisen äitiysloman päätteeksi. Niin kuin edellisessä postauksessa kerroin, olen aloittanut osa-aikaiset opehommat. Meidän koti on myynnissä ja uuteen muutto tulossa remppoineen reilun kuukauden päästä. Lisäksi musahommissa (joista kerroin tässä postauksessa) on tulossa uusia tuulia, meinaa ensimmäinen keikka. Hui miten jännittävää!


 Olemme siis julkaisseet ANIG-artistinimen alla viime vuoden aikana kolme musiikkivideota, neljäs on tuloillaan. Minulle on ollut itsestäänselvää, että ompelen jokaisen videoissa käyttämäni vaatteen itse, siksipä oli luontevaa päättää ommella myös ensimmäiselle keikalle vaatteet. Keikka tulee olemaan ystävänpäiväkeikka, joten jotain rakkaudenväristä sen pitäisi olla, vaikka turvallisimmaksi oloni tunnenkin mustassa.


Miten sopivasti olinkaan ostanut syksyllä Vimman Helsingin putiikistä punaisensekaista ihanan psykedeelistä sienikangasta (kuosin nimi on nyt hukassa, kerro jos tiedät!). En normaalisti perusta joukkoilmiöistä varsinkaan vaatetuksessa, enkä siis kuulu Vimman lettikuosin faneihin laisinkaan. Onneksi muitakin kuin lettikankaita löytyi liikkeestä paljon. Tarjoushaukkana tartuin kuitenkin vain alennuksessa oleviin kankaisiin. Tällä ohuella puuvillakankaalla taisi olla metrihinta jotain kympin tienoilla.

Käytin kaavoittelun pohjana mitoillani tekemääni kellohameen kaavaa, mutta lisäsin senttejä reilusti leveyteen, jotta sain leveitä vastalaskoksia tehtyä neljä sekä etu- että takakappaleelle. Kun laitoin vuoriksi eurokankaan jämäkkää puuvillakangasta, sain helmasta vielä jämäkämmän. Pienet yksityiskohdat ovat lemppareitani tässä mekossa. Ihan ykköslemppareitani ovat nuo vastalaskokset. Heti kakkoslempparina on piilovetoketju, jonka saa piilovetoketjujalalla niin kauniisti ja helposti ommelluksi. Kolmaslemppari on vyötärökaitaleen piilotettu tikkaus. Ei, ei se näykään siellä, sillä se on ommeltu yläkaitaleen ja helman väliin, eikä nimenomaan näy.


Jos liikut Mikkelissä päin huomenna ystävänpäivänä, niin poikkeappa keikalle! Se alkaa kahvila Nandassa klo 20, lippuja voi varata etukäteen Nandan numerosta 044 304 7104.

Ihanaa ystävänpäivää!

Anni

Muistilappu erikoispuolakotelon avulla

* Yhteistyössä Husqvarna Viking.*

Kun työarki pysähtyi vajaa vuosi sitten äitiyslomaan, aloin huomata ympärilläni kaikkea ihanaa ja kaunista. Mieli oli täynnä paitsi kiitollisuutta mutta myös hyvän näkemistä. Pysähdyin katsomaan, miten kaunis maailma onkaan. Jaksoin ymmärtää, auttaa, sanoa kiitos ja hymyillä. Ja mietin, että toivottavasti en ikinä kadota sitä valoisuutta, jonka elämääni löysin.

Aloitin muutama viikko sitten työt osa-aikaisesti. Vaikka osa-aikainen työaika on hyvin armollinen ja nautin näistä koulumaailmassa vietetyistä päivistä, huomasin aika pian, että kun arkeen tulee kellonaikoja ja hälyä, alkaa ajatukset harhaantua. Toki 10 kuukauden yövalvomisetkin tekevät tässä tehtävänsä, meillä ei oikein nukuta vieläkään. Väsyneenä kaunista ei olekaan niin helppo nähdä. Kiitollisuuden sijaan tekisi mieli alkaa valittaa. Mutta en halua antaa periksi. Yritän tietoisesti valita kiitollisuuden valittamisen sijaan.



Muisti kuitenkin tarvitsee välillä vähän apua. Päätin ommella kangaskassin ja kirjoa siihen itselleni muistutuksen. Make beautiful things. Tee kauniita asioita. Mietin, että olisinko kirjoittanut kauniiden asioiden näkemisestä, mutta tekeminen on paljon aktiivisempaa. Tekeminen sanana kertoo, että itse voi vaikuttaa ja ehkä myös muuttaakin. Haluan nähdä maailmassa sen kauneuden ja haluan tehdä maailmasta kauniimman niin omin ajatuksin kuin tartuttaa sitä kaunista mieltä lapsiinikin.


Viimeksi kirjoin käsin, tällä kertaa koneella. Husqvarna Viking -yhteistyön myötä tutustuin erikoispuolakoteloon. Erikoispuolakotelo on aika lailla tavallisen puolakotelon näköinen, mutta siinä on avara ohitusura, joka mahdollistaa paksumpien lankojen käytön alalankana. Ompelukoneen pistolevy nostetaan pois, puolakotelo vaihdetaan, pistolevy laitetaan takaisin ja alalangaksi laitetaan paksumpi lanka normaalisti puolassa. Ommel ommellaan nurjalta, jolloin paksumpi lanka jää näkyviin oikealle puolelle. 

Erikoispuolakotelo on tuo harmaa. Aika samannäköisiä. Tuo metalliosa on vain löysempi.

Tein erilaisia testejä. Kokeilin eri paksuisia lankoja, alasyötön pois ottamista ja tavallista sekä koneparsintapaininjalkaa. Mielestäni tasaisin lopputulos tuli, kun alasyöttäjä oli päällä ja paininjalka oli tavallinen. Toki tämä yhdistelmä vaatii kankaan hyvin aktiivista kääntelyä kaikkiin ilmansuuntiin. Erikoispuolakotelo on myös näppärä kaksoisneulalla ommellessa. Alalanka tulee löysemmin puolasta ja näin kaksoisneulaompeleen saa nurjalta puolelta todella helposti näyttämään siltä kuin pitää.

Kauniita ajatuksia toivotellen,

Anni

Polvipaikkoja ja valmiiksi helmikuussa -haaste

Olen yrittänyt kasvaa käsityöntekijänä. Yksi etapeista oli kirjoittaa viidestä käsityöntekijän (minun) sudenkuopasta. Kohta neljä oli "liiallinen innostus", ja pohdin impulsiivista projektinaloittamiskykyäni. Se lopettamiskyky olikin sitten toinen homma. Koska haaveissamme on päästä muuttamaan ehkäpä jo kuukauden päästä uuteen kotiin, päätin, että en halua viedä järkyttävää liutaa keskeneräisiä töitä mukanani. En halua joutua perustamaan keskeneräisille töille omaa hyllyä, koska se olisi jo pikkusormen sijaan koko käden viemistä. Peiliin katsomisen paikka. Päätin aloittaa "valmiiksi helmikuussa" -haasteen.


Ladoin kaikki keskeneräiset työni pöytätasolle (voi olla, että Jostain löydän niitä vielä lisää, mutta tässä suurin osa). Otin kuvan. Ja tällaisen kuvan aion aina aika ajoin ottaa ja julkaista sen myös täällä blogissa. Tälle tasolle tuon aloittamani työt ja tasolta ne häviävät vasta, kun ne ovat valmiita. Oikean alakulman kasa on korjauspino. Siihen tulee kaikki korjattavat ja muokattavat vaatekappaleet. Pino on ollut aika lailla tuon korkuinen pidemmän aikaa, mutta päätin aloittaa haasteeni juuri tästä. Sainkin pinoa nopeasti pienemmäksi vain istumalla alas ja ompelemalla.

Kesken on neljät villasukat, viisi ompelutyötä, 11 korjaustyötä.

Kaikista mieluisin korjaustyö oli korjata sekä Een että Aan housujen polvet. Aivan käyttökelpoiset housut, mutta polvessa reikä. Aika tavallinen juttu. Koska tämän vuoden käsityötekniikaksi valittiin kirjonta, halusin ottaa kirjontaa hieman mukaan. Leikkelin sopivan kokoiset polvipaikat risoista farkuista ja kirjoin niihin Een ideoimat tekstit "ihana" ja "söpö". Kiinnitin paikkakappaleet kaksipuoleisella liimakankaalla housuihin silittämällä. Lopuksi ompelin paikat etupistoin kiinni housuihin. Nopea ja kätevä, lopputulos suorastaan suloinen.


Jos sinulla on samantyyppistä rönsyilypulmaa käsitöissä, lähde haasteeseen mukaan! Julkaise kuva omasta keskeneräisyyksien pinosta ja pistä mukaan #valmiiksihelmikuussa!

Ihania pakkaspäiviä!

Anni

Pandahelistin + ohje

Ähtäriin saapui jokin aika sitten ihanan lutuiset Pyry- ja Lumi-pandat. Ainakin meillä siitä mentiin vähän sekaisin ja katsottiin pitkä tovi pandavideoita. Nuo ihanat lylleröt, joiden koordinaatiokyky ei näytä ihan parhaimmalta mahdolliselta. Tietenkin myös niiden ihanan harmoninen musta-valko-väritys uppoaa tällaiseen mustan ystävään. Tiedän todella, mihin suuntaamme ensi kesänä!

Pandat innoittivat helistinhommiin! Keväällä virkkasin pupuhelistimen, johon ohje on luettavissa täällä. Sitä hieman muovasin ja panda-helistin oli valmis. Tässä ohje teillekin.


Tarvitset
Novitan Kotiväki-puuvillalankaa, valkoista (Kartano) sekä mustaa (Huvila)
Virkkuukoukku nro 2,5
Helistin-laatikoita, niitä saa esim. ebaysta edullisesti
6,5cm halkaisijan puurengas, esim. ebaysta edullisesti

Vinkki: aloituslangan häntä kannattaa päätellä silmukoiden sisään virkatessa.


Korvat, mustalla langalla
Virkkaa 2 kjs
1. krs. Virkkaa ensimmäiseen kjs:aan 7 ks.
2. krs. Virkkaa 2 ks jokaiseen s:aan. (14 ks)
3. krs. Virkkaa *1 ks ja tee lisäys eli 2 ks yhteen silmukkaan*, toista kerroksen ajan. (21 ks)
4.-6. krs. Virkkaa jokaiseen silmukkaan 1 ks. (21 ks).
Jätä lankaa reilusti, jotta voit ommella sillä korvan paikoilleen. Katkaise lanka.

Tee toinen korva.

Täplät
Virkkaa 2 kjs.
1. krs. Virkkaa ensimmäiseen kjs:aan 7 ks.
2. krs. Virkkaa neljään silmukkaan 2ks jokaiseen s:aan. Virkkaa 3 ks. (11ks)

Jätä lankaa reilusti, jotta voit ommella sillä täplän paikoilleen. Katkaise lanka.

Virkkaa toinenkin täplä.

Kuono
Virkkaa 2 kjs. 
1. krs. Virkkaa ensimmäiseen kjs:aan 7 ks.
2. krs. Virkkaa 2 ks seuraavaan viiteen s:aan. Virkkaa 2 ks. (12 ks)
3. krs. Virkkaa *1 ks ja tee lisäys eli 2 ks yhteen silmukkaan*, toista 5 kertaa. 2 ks. (17 ks)
4. krs. Virkkaa 15 ks, 2 ps.
5. krs. Virkkaa 3 ps, 12 ks, 2 ps.

Jätä lankaa reilusti, jotta voit ommella sillä kuonon paikoilleen. Katkaise lanka.

Ompele mustalla langalla kuonon päähän nenä.

Pää
Virkkaa 2 kjs. 
1. krs. Virkkaa ensimmäiseen kjs:aan 7 ks.
2. krs. Virkkaa 2 ks jokaiseen s:aan. (14 ks)
3. krs. Virkkaa *1 ks ja tee lisäys eli 2 ks yhteen silmukkaan*, toista kerroksen ajan. (21 ks)
4. krs. Virkkaa *2 ks ja tee lisäys*, toista kerroksen ajan. (28 ks)
5. krs. Virkkaa *3 ks ja tee lisäys*, toista kerroksen ajan. (35 ks)
6. krs. Virkkaa *4 ks ja tee lisäys*, toista kerroksen ajan. (42 ks)
7.-13. krs. Virkkaa jokaiseen silmukkaan 1 ks. (42 ks)
14. krs. Virkkaa *4 ks ja kavenna yksi silmukka*, toista kerroksen ajan. (35 ks)
15. krs. Virkkaa *3 ks ja kavenna yksi silmukka*, toista kerroksen ajan. (28 ks)
16. krs. Virkkaa *2 ks ja kavenna yksi silmukka*, toista kerroksen ajan. (21 ks)

Jätä työsi hetkeksi kesken, älä siis katkaise lankaa tai päättele. Tässä kohtaa taita korvat kahtia puoliympyräksi ja taita puoliympyrän reunat keskelle. Ompele korvat päälaelle. Ompele kuono haluamaasi kohtaan. Täytä kuono vanulla ennen viimeisiä pistoja. Ompele silmätäplät kuonon molemmin puolin. Kiinnitä täplät tukevasti, etteivät ne lähde vauvan käsittelyssä irti.

Täytä pallo vanulla ja asettele halutessasi helistin pään sisään.

17. krs. Virkkaa *1 ks ja kavenna yksi silmukka*, toista kerroksen ajan. (14 ks)
18. krs. Virkkaa *kavenna yksi silmukka*, toista kerroksen ajan. (7 ks).
Lopeta työ ja jätä lankaa pitkä häntä.

Renkaan päällinen ja viimeistely
Virkkaa 13 kjs. Virkkaa edes-takaisin 12 ks n. 30 krs. Tarkista työsi alussa, että kappaleen leveys yltää renkaan ympäri.

Ompele pandan pää kiinni keskelle muodostunutta suorakaidetta. Ompele suorakaide reunoistaan puurenkaan ympärille. Päättele langanpäät hyvin.


Pandaterkuin, Anni

Villasukkien vuosi

Kirja saatu arvostelukappaleena Moreenilta.

Niina Laitinen: Villasukkien vuosi. 2018. Moreeni.

Internet on muovannut täydellisesti nykyihmisen elämäntyylin. Kaikki on saatavilla ja useimmiten puhelimessa. On uutiset, pelit, somet ja muut. Pinterest, ravelry ja google tekee mahdolliseksi myös käsityöohjeiden sekä kaavojen etsimisen ja ostamisen suoraan verkosta ja saa juuri sitä, mitä haluaa. Mihin siis tarvitaan enää käsityölehtiä, puhumattakaan kirjoista? Henkilökohtainen veikkaukseni on, että puhelimet ja pädit eivät korvaa kirjaa. Kirjoja tulee aina olemaan. Juuri hyppysiini saamani Niina Laitisen Villasukkien vuosi on oiva esimerkki siitä, miksi näin on. 


Villasukkien vuodessa tiivistyy juuri se kaikki, mitä hyvä käsityökirja pitää sisällään. Onhan se aivan ihanaa saada uunituore kirja käteen. Haistaa se painomuste, tuntea, miten kansi kääntyy kirjassa hieman narahtaen ensi kertaa. Mutta ei se siihen jää. Kirjassa on kauniit ja seesteiset mutta informatiiviset kuvat. Erilaisia jujuja sisältävät kantapäätkin näkyvät kuvissa, vaikka poseerausasento ei sukkamallille ole aina varmasti ollut mieluisin. Ohjeet ovat selkeät ja näen niissä hyvät mahdollisuudet lähteä soveltamaan itse. Kaikki se selkeys kutsuu tekemään ja tarttumaan puikkoihin. Koska kirja on kaunis ja kutsuva, on se kiva laittaa hyllyyn näkösälle ja siihen on kiva palata. Jos ei jaksa tehdä, kuvia voi katsella. Ja se on jotenkin levollisempaa kirjasta kuin näytöltä.



Yksi käytettävyyden kannalta aivan merkittävän huippujuttu kirjassa oli kirjan alussa oleva lankalista. Näitä lankoja kirjassa on käytetty ja tässä niiden v a i h t o e h d o t. Vaihtoehdot! Aivan mahtavaa! Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin saada käsiinsä ihana kässäkirja ja langat ovat jotain Ingridsdottir-höllerölle-skiggeböö-lankaa, jota saa jostain Perun islantilaisten naisten yhdistyksestä ja langan vahvuustietoja joutuu metsästämään sieltä ihanasta interneetistä. Ihan huippua on myös, että kyseiset vaihtoehdot sisältävät myös yleisimmät markettilangat, jotka ovat lähes kaikkien saatavilla niin rahallisesti kuin maantieteellisestikin ajatellen.

Nähtyäni kirjassa aika monta teekuppia ja muuta syötävää, oli minunkin tartuttava teekupposeen.

Yksi asia kuitenkin kirjassa yllätti hieman. Ja se yllätti, vaikka olin nähnyt kirjan sukkamallit etukäteen mm. sosiaalisessa mediassa. Niina Laitinen on tullut tunnetuksi yhteisistä neuletempauksista, KALeista eli knit alongeista. Taimitarha-sivulla on ollut niin ystävänpäivä-, joulu-, metsä- kuin pääsiäissukkia. Sukkia on neulottu porukalla ja kirjailija Laitinen on joka päivä julkaissut uuden kirjoneulerivin sukkiin. Kaikki onnessaan neulovat, odottavat kuumeisesti seuraavaa kuviota, hamstraavat alkosta pullokasseja (oiva lankojen säilytystapa kirjoneuleeseen) ja valmiiksi tulevat upeat ja ihanasti kuvioidut kirjoneulesukat. Kirjoneulesukat on se juttu. Ja kirjoneulesukat yhdistyvät automaattisesti Niina Laitiseen päässäni. Kirjan 20 sukkamallista kuitenkin vain neljässä on kirjoneuletta ja se oli minusta yllättävää. Olisihan se yllättävää, jos Molla Millsin kirjoissa yhtäkkiä neulottaisiin. Mutta yllätys ei ollut paha. Ehkäpä kirjoneuleen riivaamat suomalaiset tarttuvat Laitisen kirjaan ja päättävätkin kokeilla jotain aivan uutta kirjan innoittamina.

Mitä siis saan Villasukkien vuodesta, mitä en netistä saisi? Saan kauniit kuvat, joita on kiva selata. Kuvat ovat selkeät eikä ohjeissa tarvitse murehtia tulostimen huonoa laatua (siis vertaan netistä tulostettavaan ohjeeseen). Saan helposti sovellettavia ideoita neulekuvioihin ja sukan osiin. Ohjeisiin on helppo palata, kun ne löytyvät helposti kirjasta. Ja saan kirjan tunnun. Sitä ei saa puhelimesta.

 Inspiroivia hetkiä!

Anni

Ommeltuja ystävänpäiväkortteja + malli

Jo esikoisen elämän alkutaipaleilla podin syyllisyyttä siitä, etten jaksa leikkiä (ehkä vähän yksitoikkoisiakin) leikkejä. Minulle on vaikeaa pysähtyä ja tapsutella muovieläimellä kysymään, että moimikäsinunnimesionheippa ja tehdä tuo sama aina eri muovieläimillä noin sata kertaa. Onneksi puhuin tästä ääneen silloin Kukka-ystävälleni, joka sanoi sanat, jotka olen painanut mieleeni: "Rauhoitu. Minun mielestä sinun juttusi on se, että teet lapsesi kanssa asioita." Tätä ajatusta olen yrittänyt vaalia. Yritän keksiä asioita, mitä me voisimme tehdä, yhdessä. Käsityöjuttuja.


Alkuvuodesta haastoin itseni - ehkä hieman teitäkin - tekemään tänä vuonna hyväntekeväisyyttä. Innostuin näin alkuvuodesta Ihanat ilahduttajat -ryhmän korttihaasteesta. Ihan simppelisti tehdään kortteja, joilla ihanasti ilahdutetaan ilahdutusta kaipaavaa. Nyt ystävänpäiväksi kortteja tehtaillaan Kokkolan seudun vanhuksille sekä kehitysvammaisille nuorille aikuisille (mukaan ehtii vielä hyvin, jos innostuttaa). Korttiajatus plus pinterestistä löydetty idea plus Mehukekkerit-blogin jämätammikuu poiki pikkukasan kartonginpalasista ja lankakerien lopuista lapsen kanssa tehtyjä kortteja. 


Pistelin neulalla sydämen muotoon reikiä kartonkiin ja annoin Eelle kirjottavaksi. Tämä on oiva etupistoharjoitus pienelle ihmiselle. Itse taas intaannuin tekemään geometrisempaa kirjontaa sydämen sisään pistelemällä lankaa vierekkäin säännöllisesti esimerkiksi aina kuuden reiän välein. Oikein sopiva käsityö siis yhdessä lapsen kanssa tehtäväksi. Muutama pikkukerä saatiin loppuun ja toivottavasti näillä kivannäköisillä ja -tuntuisilla korteilla saadaan myös hymyjä aikaan. 

Jotta pyörää ei tarvitsisi keksiä uudelleen, tässä käyttämiemme sydänten mallit teillekin tulostettavaksi. (Hox opet, tämä toimii mainiosti myös eri ikäisille oppilaille!)


Sydän-mallit ovat ladattavissa pdf-muodossa TÄÄLLÄ.

Sydämellistä viikonloppua!

Anni

Sisällön tarjoaa Blogger.