OHJEET

OHJEET
OHJEET

OMPELEMINEN

OMPELEMINEN
OMPELEMINEN

NEULOMINEN

NEULOMINEN
NEULOMINEN

Camella-pipo kesän alkuun

Kukaanhan ei toivo näkevänsä kesän aikana yhtään pipoa. Ei kukaan. Kuitenkin historia on opettanut, että Suomen kesässä on hyvä varautua kaikkiin mahdollisiin säämuotoihin aina helteistä rakeisiin. Siksi ajattelin ottaa vihdoin haltuun patenttineuloksen ja neuloa pipon näin kesän alkuun. Olen pitkään ihaillut instagramissa Katrin Schubertin (@katta_rinah) upeita neuletöitä. Pääsääntöisesti patenttineuloksella tehdyt upeat kaksiväriset pipot ihastuttavat herkillä koukeroillaan ja kauniilla väriyhdistelmillä. Pitkään selailin ravelryssä Schubertin pipomalleja ja mietin, minkä ottaisin työn alle. Camella-pipolla lähdin alkuun ja nyt tässä sormet syyhyävät, että mikä malli seuraavaksi.

Katrin Schubertin Camella oli nopea ja kaunis neulottava. Pipo sopii päähäni mainiosti!

Patenttineulos - englanniksi brioche stitch - oli helppoa ja todella koukuttavaa! Ohjekaavion seuraaminen oli yhtä koukuttavaa kuin kirjoneuleissa. Aina teki mieli neuloa seuraava rivi, jotta näkisi, miten kuvio alkaa muotoutua. Valkoinen lanka oli pehmoista Dropsin Punaa, harmaa jotain lankahyllyni löytöä, 7 veljestä -lankaa kenties. Karheaa lankaa en otsaani vasten neuloisi, mutta patenttineuloksen ansiosta ihoa vasten onkin vain tuo pehmoinen alpakkalanka. Pieni ohjeidenlukuvirhe minulla tuli heti pipon alussa. Nostin kavennuskohdissa ensimmäisen silmukan niin kuin nurjan enkä niin kuin oikean silmukan, mistä johtuu ensimmäisten kavennusten erinäköisyys. Huomasin virheen kuitenkin ajoissa ja jatkoin kavennusten tekemistä oikein sopivassa kohtaa, jolloin virhe ei kauheasti edes paista silmiin. Pienet virheet mahtuvat elämään ja kertovat vain oppimisen tiestä, ei ne haittaa! Pipo on superlämmin ja malli niin ihana, että aloitin heti toisen.

Kukkakuviot tulevat valkoista kontrastiväriä vasten kauniisti esille.

Toivotaan kuitenkin, että tämä pipo saa pysytellä pipolaatikossa aina syksyn kylmille saakka!

Mukavaa toukokuista viikkoa!

Anni


4

Huivi kuin halaus

Joskus on niin täynnä kiitollisuutta, että haluaisi halata pitkään. Sellaista kiitollisuutta olen kokenut omaa äitiäni kohtaan. Hän on auttanut paljon monessa kohtaa, aina ymmärtänyt, kuunnellut, tsempannut, rohkaissut. Siksi halusin häntä halata, neuloen. Päätin neuloa huivin, joka olisi kuin lämmin halaus, lämmittäisi niin fyysisesti kuin henkisestikin.


Neuletyöt voi sitoa osaksi kukkakimppua. Näin kukat ja neule täydentävät toinen toisiaan.


Päätin jo syksyllä tehdä Katia yarnsin Infinity shawl -langasta huivin äidilleni, mutta en millään keksinyt huivimallia. Aloitin ja purin ja aloitin taas. Mielestäni huivimalli ei saanut olla liian monimutkainen, koska halusin langan väriliu'un tulevan selkeästi esiin. Lopulta päätin, että teen huivin ihan vain aina-oikein-neuleella. Väri erottuu näin hyvin ja huivi on lämpimänä. Ja näin oli oikein hyvä!

Väriliuku erottuu kauniisti yksinkertaisesta huivista.

Sidotutin huivin kukkakimppuun yhdeksi kukaksi Neiti Neilikassa ja kimppu sekä huivi oli äitienpäivälahja äidilleni. Kukkakimppu oli upea! Värit sointuivat kauniisti toisiinsa ja näin kukat ja neule täydensivät toisiaan kauniisti. 

Ihanaa iltaa!

Anni


2

Kukkamekko peruskaavan pohjalta

Kangas saatu Almandiinilta

Kesämekkoni koostuu raikkaasta väristä sekä helposta helmasta.

Olen usein maininnut rakkaudestani mustaan. Musta on turvallinen ja helppo väri. Ei tarvitse pohtia, sopivatko vaatteiden värit yhteen, kun ne kaikki ovat mustia. Rakkaus mustaan syveni esikoiseni synnyttyä. Elämän järjestys muuttui niin rytinällä, että sain turvallisuudentunnetta helposta, mustasta väristä. Nyt kuitenkin, kun elämän järjestys on muuttunut eksponentiaalisesti vielä kaaoksemmaksi, värit ovatkin alkaneet miellyttää silmää! Tässä sekametelisopassa, johon mahtuu kolme lasta ja mies, erisorttisia lemmikkejä, mökkiä, kotia ja kaikenlaisia projekteja, värikkäämmäksi muuttuva garderoobi on vain piste iin päälle. Olen värien vaatekaappiin saapumisesta puhunut usein ja useissa postauksissa. Se kertokoon siitä, miten iso juttu tämä värihomma minulle on! Jos on seitsemän vuotta pukeutunut kokomustaan, jokainen värikäs vaatekappale on minulle iso asia.

Helmassa on sekä etu- että takapuolella vastalaskokset. 
Oli kesämekon aika. Semmoisen istuvan, mutkattoman, juhlaan ja arkeen sopivan kesämekon aika. Instastoorissani esittelinkin tämän mekon syntyä, nimittäin lähdin ompelemaan aika summanmutikassa. Yläosan kaavan kuosittelin peruskaavastani. Työn edetessä mittailin ja tuumailin ja leikkelin niin pääntielle omaa muotoaan kuin vastalaskosten syvyyttä helmaan. Kankaan sain blogiyhteistyönä Almandiinilta. Onkin ihanaa, että päällä on jotain, mitä ei ihan heti vastaan tule, sillä Almandiini tuo kankaansa Japanista. Mekon kangas on Pienet kukat niityllä -nimistä eläväpintaista puuvillaa. Aivan suloinen ja kevyt päällä. En vuorittanut mekkoa, jotta se olisi kevyt pitää arkisemmissakin tilanteissa.

Pääntien muodon piirtelin liidulla sovittaessa. On kiva ommella siten, että kuulostelee, mitä kangas haluaa.

Nyt vain sitten odottelemaan kesämekkokelejä, nyt onneksi näyttää lupaavalta!

Kesäisiä päiviä toivotellen, Anni
4

Äitienpäiväsukat ja sukupolvien ketjussa viipyilevät ajatukset

Tänä vuonna päätin neuloa Niina Laitisen yhteisneulonta-äitienpäiväsukat itselleni. Jo vuoden päivät olen ajoittain taistellut väsymystä vastaan. Äitiydessä lienee rankinta tuo riittämättömyyden tunne. Pitäisi ja haluaisi tehdä sitä ja tätä, "kaiken maailman kotkotukset" iholle tuova sosiaalinen media myös lisää painetta suorittaa äitiyttä monin eri tavoin. Myös ihmiselle, joka tarvitsee omaa tilaa melko paljon, ainainen tarvittavuus ja kolmen lapsen jaloissa roikkuminen on rankkaa. Olenkin tietoisesti opetellut ottamaan rennommin, olemaan välittämättä sisäisistä ja ulkoisista vaatimuksista ja suorittamisen sijaan nauttimaan äitiyden eri puolista. Olemaan lempeä itselleni. Kun aloitin äitienpäiväsukat, päätin joka ilta neuloessani miettiä lempeitä ajatuksia itsestäni. Minä riitän äitinä. Olen hyvä äiti.

Vuoden 2019 äitienpäiväsukat ovat ehdottomasti kaunein mutta varmaan myös haastavin neuletyö, minkä olen tehnyt. 

Nyt äitienpäivänä sain vihdoin sukat valmiiksi jalkoihini. Halusin kuvata ne vanhan puretun mummolani portailla. Minua liikuttaa ajatus, että äitini on juossut noita portaita niin pienenä lettipäänä kuin tuoreena äitinä itsekin. Noilla portailla äitini äiti on huutanut peltoväelle "syömään", kuten minä nyt huudahdan omalta oveltani pihalla leikkiville lapsille. On noita portaita kulkenut myös äitini isoäiti, joka joutui muuttamaan 7-vuotiaana pois kotoa töihin lapsia vahtimaan, kun kotona ei ollut hänelle riittävästi ruokaa. Mitä lie Hilman äidin, Annin, jolta nimeni olen saanut, mielessä liikkunut, kun on pitänyt tehdä kipeä päätös lapsen henkiinjäämisen turvaamiseksi. Äitiydessä on ollut eri vuosisadoilla aivan omanlaisensa haasteet.

Lankana äitienpäiväsukissa on Novitan 7 veljestä ja puikkoina kolmosen sukkapuikot.

Jokaisen äidin mieli on tunteita pullollaan. Välillä sydän itkee verta, kun ei itse jaksa tai kun lapseen sattuu, ja välillä meinaa sydän haljeta siitä onnesta, mitä lapset tuovat. Koko elämän ja tunteiden kirjo. Olen tänään liikuttunut kyyneliin Paula Tiessalon kolumnista riittävästä äitiydestä, jossa hän katselee äitiyttä siitä hetkestä käsin, kun lapset muuttavat pois. "Silloin äiti tajuaa, ettei tämä äitiys tämän valmiimmaksi tule. Että sen on tarkoituskin olla ajoittain epäröivää, vajavaista ja ohikiitävää. Että kun parhaansa tekee, tai edes yrittää, niin se riittää. Ja että niin on hyvä." Mitkä armolliset ja lempeät sanat.

Niina Laitisen äitienpäiväsukat 2019 ovat kauniit ja somat edestä ja takaa. 

Lempeää äitienpäivän iltaa!

Anni

2

Muodokas Doris-hame

Kehopositiivisuus on sana, johon olen törmännyt viime aikoina jatkuvasti. Olen törmännyt siihen mielessäni, kun katson peiliin. Viimeiset kolme vuotta ovat olleet keholleni aikamoista myllerrystä, kun saimme nämä meidän pojat alle kahden vuoden ikäerolla. Kaksi lähekkäin olevaa raskautta ja imetykset päälle. Keho ei ole tuntunut omalta, mutta silti olen yrittänyt katsoa sitä ihaillen, sillä se on tehnyt ihmeellisiä asioita. Kehopositiivisuus on vilahdellut aktiivisesti myös mediassa. Olisikohan aika jo unohtaa iän ikuiset laihikset ja pakottava tarve yrittää näyttää mainosmallilta? Jokaisen pitäisi pystyä rakastamaan kehoaan, vaikka se ei olisi langanlaiha.

Doris-hameen korkea, ristikkäin menevä resorikappale tekee hameesta todella mukavan tuntuisen päällä.

Kehopositiivisuus on ollut myös sana tämän kuvissa näkyvän Doris-hameen ympärillä. Pääsin Misusu patternsin Doris-hameen kaavatestaajaksi ja ah se on ollut ihanaa. Paitsi että kaava on ollut ihan super, on ollut ihana nähdä muiden versioita hameesta ja kuulla ajatuksia siihen liittyen. Koen, että monille on ollut haastavaa tehdä ja pukea hame, joka on tiukka ja joka korostaa naisellisia muotoja. Ei olla oltu ihan sinut oman kehon kanssa, siitä huolimatta on vedetty tuo kaunis hame päälle ja sitten onkin huomattu, että jestas, kylläpä näyttää hyvälle! Tämä hame on auttanut joitain sen oman kehopositiivisuuden löytämisessä. Eikö ole ihanaa, miten yksi vaatekappale voi olla niin merkittävä omien ajatusten kannalta!

Hameen leikkaus näkyy parhaiten sivusta. Taskut hameessa on kyllä parhautta!

Itse olen tottunut käyttämään kireitä vaatteita, joten hameen kireys ei ollut minulle ongelma. Kuitenkin hame korostaa kurveja enkä aina ihan ole ollut sinut vaikkapa leveän lantioni kanssa. Mutta. Olen pakottanut itseni katsomaan kehoani lempeydellä ja ihailulla. Ei se näytä samalta kuin 10 vuotta sitten. Mutta sen jälkeen onkin tapahtunut paljon, muun muassa kolme lasta, kolme imetystä, joista yksi jatkuu vielä. Ja toki kehossani näkyy myös muutot, työpäivät, väsymys, rakentamiset jne. Ihmehän se olisi, jos kehossani nämä asiat eivät näkyisi! Keho muuttuu elämän mukana ja koen vastuukseni ymmärtää kehoani eri ikäisenä ja muotoisena. Minulla ja keholla on ihan oma suhde ja sitä suhdetta voi vaalia esimerkiksi ihanilla kehoa arvostavilla vaatteilla. Jos jonkun mielestä hameeni on liian kireä tai muotoja nuoleva, hän voi katsoa pois päin.

Sivusaumoissa kulkevat tereet korostavat hameen leikkausta.

Doris-hameessa on kolme eri pituusvaihtoehtoa ja sen voi tehdä taskuilla tai ilman, myös raskaushameeksi se sopii. Valitsin midi-mitan ja ehdottomasti taskut, sillä minulla ei ole yhtään taskullista hametta tällä hetkellä. Kangas on Mereenin joustocollegea. Hame tuntuu todella hyvältä päällä. Se on toki kireä, mutta takahalkio sekä joustava hamemateriaali antaa riittävästi liikkumatilaa. Kaavan mukana tulee ohjeet, miten muokata kaavaa enemmän omalle keholle sopivaksi, jos omat mitat eivät kohtaa kaavan mittojen kanssa. Itse koin kaavan kuitenkin hyväksi juuri sellaisena.

Lempein ajatuksin kohti viikonloppua!

Anni
2

Kylpytakista kissa-asu

Vappu oli ja vappu meni! Ihana iloinen hassuttelujuhla, jolloin saa pukeutua hassusti ja heittää leikiksi. Meillä tosin vappu kääntyi aikamoiseksi norovirushulabalooksi - jo toistamiseen tänä vuonna. Nyt kun siitä on selvitty, on kiva kääntää katseet vielä vapun hassutteluaikaan ja Een eskarin naamiaisiin. Ee halusi pukeutua naamiaisiin kissaksi, joten kissa-asun tekoon sitä oli ryhdyttävä.

Kissan leikkiminen on mieluisaa ja sen näkee jo kissamaisesta elekielestä.

Ostin vuosi, pari sitten kirppikseltä 50 sentillä fleece-kylpytakin, josta puuttui vyö. Vaikka fleecestä en kauheasti materiaalina tykkää, ajattelin sen olevan ihanan lämmin talvisilla saunareissuilla ja niin se olikin. Nyt kuitenkin hihat olivat käyneet jo lyhyiksi ja halusin tuosta polyesteripallerosta eroon. Roskikseen en kuitenkaan halunnut ehjää takkia heittää ja jälleenmyyntiin se ei vyöttömyytensä puolesta sovi, joten siitä sain oivan materiaalin kissa-asuun.

Kylpytakista sai kierrätetyksi oivan kissa-asun lasten naamiaisiin.

Leikkasin hupparin kaavaa mukaellen etu- ja takakappaleet kylpytakista. Kylpytakki siis lyheni ja kapeni. Taskut saivat jäädä paikalleen ja ne ovatkin ihan näppärät naamiaisissakin. Pään- ja kädentiet sain huoliteltua hieman fleeceä venyttämällä, kääntämällä ja ompelemalla siksakilla päältä. Näin huolitttelin myös helman. Leikkasin alkuperäisen kylpytakin helmakäänteen vyöksi ja hupun käänteen hännäksi. Hihoista sain leikatuksi hatun kappaleet. Hattu on pipon kaavalla tehty, mutta etukappaleeseen tein kaarteet otsalle. Piponkin reuna on huoliteltu kääntämällä ja ompelemalla siksakilla päältä. 

Takkimallinen kissatakki mahtuu isompanakin päälle, joten asu ei jää kertakäyttöiseksi.


Koska kissa-asu on takkimallinen, mahtuu tämä päälle vaikka aikuisena, mikä on loistojuttu, koska en hirveästi pidä kertakäyttöasuista. Toisaalta ei tämä kertakäyttöiseksi ole jäänyt nytkään - se on eläinfani-Eellä vähän väliä päällä ja kissahattu päässä viiletetään ulkonakin miauta maukuen.

Pääsikö teillä ompelukoneet surraamaan vappunaamiaisten merkeissä?

Leikkimielistä sunnuntai-iltaa!

Anni
10
Sisällön tarjoaa Blogger.