OHJEET

OHJEET
OHJEET

OMPELEMINEN

OMPELEMINEN
OMPELEMINEN

NEULOMINEN

NEULOMINEN
NEULOMINEN

Muistoista ommeltu tilkkupeitto

Tilkkupeiton tilkut tuovat mieleen monta muistoa.

Muutamia vuosia sitten tein valovoimaisen idiootin ostoksen. Hankimme vieraspeittoja ja -tyynyjä ja samalla ostimme "varalle" muutamat aivan halpishöpöhöpöpeitot ja tyynyt Ikeasta. Investointi ei ollut suuri, ehkä euron, kaksi, siksi ne olivat mukamas hyviä varalle. Mutta tietäähän sen. Eihän ne varapeitoiksi jääneet, vaan tulivat käyttöön. Ja tietäähän senkin, ettei semmonen rimpula höttöpeitto kestä yhtään mitään. Tänä keväänä havahduin siihen, että pian on edessä roskis, jos en tee jotain. Vaikka tiedän, ettei  maailman jäteongelma pelastu yhden peiton pelastuksella, otin "challenge accepted"-asenteen. Tämä yksi peitto ainakin pelastetaan. Ja niin muuten otetaan käyttöön myös ne aivan höpsäkän muotoiset puuvillakangaspalat sieltä kangaslaatikosta viemästä tilaa.
Vanhat kapiokoristelut ovat minusta aivan hurmaavia. Niihin on laitettu monta ajatusta ja paljon aikaa. Ihanaa, että tämäkin kirjailu pääsi vielä käyttöön.

Lähdin kokoamaan tilkkupeittoa aika tunteella ja ilman suurempaa suunnitelmaa. Peitosta muodostuikin muistojen peitto, vaikka se ei ollut ensisijaisena tavoitteenani. Ruutukangas on pappani vanhasta peltotyöpaidasta. Mummoni kapioista otettu kirjailtu osio pääsi mukaan myös, muu lakana oli jo puhkikäytetty. Opiskeluaikoina tein shiborivärjäyskokeiluja äitini kirjailemiin kapiotyynyliinoihin, nyt nekin ovat osa peittoa. Kuin myös vuosia sitten painamani pingviinit ja Een kanssa viime talvena painetut kissat. Yksi kaistale on roskiksesta serkkuni dyykkaama Marimekon kangas muistuttamassa, että yhden roska on toisen aarre. Ja yksi afrikkalainen kangas pääsi myös mukaan.

Pienet kankaanpainotilkut pääsivät myös käyttöön.

Lopulta peiton kokoon ompeleminen ei ollut ihan helppo homma, sillä sisään tullut peitto oli jo venynyt ja vanunut. Otin kuitenkin aika hövelin asenteen, ei ole ehkä maailman suorin peitto, mutta on ihan riittävän hyvä. Peittoon on kiva kääriytyä ja se tuntuu muistoineen mukavalta. Vaikka oli tarkoitus, että tämä tilkkupeitto toimittaisi lakanan sisuksiin laitettavan peiton virkaa, saattaa olla, että tästä tulikin torkkupeitto, joka saa olla näkösällä ja käytössä päiväunipeittona.

Tästä peitosta tuli kiva kääriytymispeitto.

Nyt tulikin viileämmät kelit. Peittoon on kiva kääriytyä vaikkapa iltauinnin jälkeen.

Ihania kesäpäiviä!

Anni
4

Adidas-villasukat

Voiko lahjaksi antaa itse tehtyä? Tähän kysymykseen olen törmännyt välillä eri asiayhteyksissä ja olen aina ollut aika pöyristynyt tuosta kysymyksestä. Onko maailma mennyt niin ahneeksi ja kylmäksi, ettei itse tehty enää kelpaa, etenkin jos se on tehty hyvin? Tänä keväänä kuitenkin mietin ensimmäistä kertaa tuota kysymystä itse. Mieheni nimittäin pyysi, että neuloisin hänen kummipojalleen lahjaksi villasukat, mutta mietin, osaisiko nuori mies arvostaa sellaista. Pohdin hetken lahjan saajaa ja tuumasin, että kyllä, villasukista saadaan sellaiset, että varmasti niistä hänkin pitäisi. Adidas-villasukat.

Adidas-villasukat teinille.

Tein villasukat ihan perinteisesti 7 veljestä -langasta ja silmukoin Adidas-logon jälkikäteen, malli löytyy täältä. Silmukointi on mukavaa ja helppoa, joskin aika hidasta. Tulikin manattua, että miksi en valinnut pienempää kuviota. Sukista kuitenkin tuli mielestäni tosi kivat ja toivottavasti saajalleen mieluisat. Oli sukan varressakin vähän jotain ekstraa, joka varmasti nuorta miestä ilahduttaa.

Mutta mitä ajatuksia itse tehdyt lahjat sinussa herättävät?

Anni


3

Camella-pipo kesän alkuun

Kukaanhan ei toivo näkevänsä kesän aikana yhtään pipoa. Ei kukaan. Kuitenkin historia on opettanut, että Suomen kesässä on hyvä varautua kaikkiin mahdollisiin säämuotoihin aina helteistä rakeisiin. Siksi ajattelin ottaa vihdoin haltuun patenttineuloksen ja neuloa pipon näin kesän alkuun. Olen pitkään ihaillut instagramissa Katrin Schubertin (@katta_rinah) upeita neuletöitä. Pääsääntöisesti patenttineuloksella tehdyt upeat kaksiväriset pipot ihastuttavat herkillä koukeroillaan ja kauniilla väriyhdistelmillä. Pitkään selailin ravelryssä Schubertin pipomalleja ja mietin, minkä ottaisin työn alle. Camella-pipolla lähdin alkuun ja nyt tässä sormet syyhyävät, että mikä malli seuraavaksi.

Katrin Schubertin Camella oli nopea ja kaunis neulottava. Pipo sopii päähäni mainiosti!

Patenttineulos - englanniksi brioche stitch - oli helppoa ja todella koukuttavaa! Ohjekaavion seuraaminen oli yhtä koukuttavaa kuin kirjoneuleissa. Aina teki mieli neuloa seuraava rivi, jotta näkisi, miten kuvio alkaa muotoutua. Valkoinen lanka oli pehmoista Dropsin Punaa, harmaa jotain lankahyllyni löytöä, 7 veljestä -lankaa kenties. Karheaa lankaa en otsaani vasten neuloisi, mutta patenttineuloksen ansiosta ihoa vasten onkin vain tuo pehmoinen alpakkalanka. Pieni ohjeidenlukuvirhe minulla tuli heti pipon alussa. Nostin kavennuskohdissa ensimmäisen silmukan niin kuin nurjan enkä niin kuin oikean silmukan, mistä johtuu ensimmäisten kavennusten erinäköisyys. Huomasin virheen kuitenkin ajoissa ja jatkoin kavennusten tekemistä oikein sopivassa kohtaa, jolloin virhe ei kauheasti edes paista silmiin. Pienet virheet mahtuvat elämään ja kertovat vain oppimisen tiestä, ei ne haittaa! Pipo on superlämmin ja malli niin ihana, että aloitin heti toisen.

Kukkakuviot tulevat valkoista kontrastiväriä vasten kauniisti esille.

Toivotaan kuitenkin, että tämä pipo saa pysytellä pipolaatikossa aina syksyn kylmille saakka!

Mukavaa toukokuista viikkoa!

Anni


4

Huivi kuin halaus

Joskus on niin täynnä kiitollisuutta, että haluaisi halata pitkään. Sellaista kiitollisuutta olen kokenut omaa äitiäni kohtaan. Hän on auttanut paljon monessa kohtaa, aina ymmärtänyt, kuunnellut, tsempannut, rohkaissut. Siksi halusin häntä halata, neuloen. Päätin neuloa huivin, joka olisi kuin lämmin halaus, lämmittäisi niin fyysisesti kuin henkisestikin.


Neuletyöt voi sitoa osaksi kukkakimppua. Näin kukat ja neule täydentävät toinen toisiaan.


Päätin jo syksyllä tehdä Katia yarnsin Infinity shawl -langasta huivin äidilleni, mutta en millään keksinyt huivimallia. Aloitin ja purin ja aloitin taas. Mielestäni huivimalli ei saanut olla liian monimutkainen, koska halusin langan väriliu'un tulevan selkeästi esiin. Lopulta päätin, että teen huivin ihan vain aina-oikein-neuleella. Väri erottuu näin hyvin ja huivi on lämpimänä. Ja näin oli oikein hyvä!

Väriliuku erottuu kauniisti yksinkertaisesta huivista.

Sidotutin huivin kukkakimppuun yhdeksi kukaksi Neiti Neilikassa ja kimppu sekä huivi oli äitienpäivälahja äidilleni. Kukkakimppu oli upea! Värit sointuivat kauniisti toisiinsa ja näin kukat ja neule täydensivät toisiaan kauniisti. 

Ihanaa iltaa!

Anni


2

Kukkamekko peruskaavan pohjalta

Kangas saatu Almandiinilta

Kesämekkoni koostuu raikkaasta väristä sekä helposta helmasta.

Olen usein maininnut rakkaudestani mustaan. Musta on turvallinen ja helppo väri. Ei tarvitse pohtia, sopivatko vaatteiden värit yhteen, kun ne kaikki ovat mustia. Rakkaus mustaan syveni esikoiseni synnyttyä. Elämän järjestys muuttui niin rytinällä, että sain turvallisuudentunnetta helposta, mustasta väristä. Nyt kuitenkin, kun elämän järjestys on muuttunut eksponentiaalisesti vielä kaaoksemmaksi, värit ovatkin alkaneet miellyttää silmää! Tässä sekametelisopassa, johon mahtuu kolme lasta ja mies, erisorttisia lemmikkejä, mökkiä, kotia ja kaikenlaisia projekteja, värikkäämmäksi muuttuva garderoobi on vain piste iin päälle. Olen värien vaatekaappiin saapumisesta puhunut usein ja useissa postauksissa. Se kertokoon siitä, miten iso juttu tämä värihomma minulle on! Jos on seitsemän vuotta pukeutunut kokomustaan, jokainen värikäs vaatekappale on minulle iso asia.

Helmassa on sekä etu- että takapuolella vastalaskokset. 
Oli kesämekon aika. Semmoisen istuvan, mutkattoman, juhlaan ja arkeen sopivan kesämekon aika. Instastoorissani esittelinkin tämän mekon syntyä, nimittäin lähdin ompelemaan aika summanmutikassa. Yläosan kaavan kuosittelin peruskaavastani. Työn edetessä mittailin ja tuumailin ja leikkelin niin pääntielle omaa muotoaan kuin vastalaskosten syvyyttä helmaan. Kankaan sain blogiyhteistyönä Almandiinilta. Onkin ihanaa, että päällä on jotain, mitä ei ihan heti vastaan tule, sillä Almandiini tuo kankaansa Japanista. Mekon kangas on Pienet kukat niityllä -nimistä eläväpintaista puuvillaa. Aivan suloinen ja kevyt päällä. En vuorittanut mekkoa, jotta se olisi kevyt pitää arkisemmissakin tilanteissa.

Pääntien muodon piirtelin liidulla sovittaessa. On kiva ommella siten, että kuulostelee, mitä kangas haluaa.

Nyt vain sitten odottelemaan kesämekkokelejä, nyt onneksi näyttää lupaavalta!

Kesäisiä päiviä toivotellen, Anni
6

Äitienpäiväsukat ja sukupolvien ketjussa viipyilevät ajatukset

Tänä vuonna päätin neuloa Niina Laitisen yhteisneulonta-äitienpäiväsukat itselleni. Jo vuoden päivät olen ajoittain taistellut väsymystä vastaan. Äitiydessä lienee rankinta tuo riittämättömyyden tunne. Pitäisi ja haluaisi tehdä sitä ja tätä, "kaiken maailman kotkotukset" iholle tuova sosiaalinen media myös lisää painetta suorittaa äitiyttä monin eri tavoin. Myös ihmiselle, joka tarvitsee omaa tilaa melko paljon, ainainen tarvittavuus ja kolmen lapsen jaloissa roikkuminen on rankkaa. Olenkin tietoisesti opetellut ottamaan rennommin, olemaan välittämättä sisäisistä ja ulkoisista vaatimuksista ja suorittamisen sijaan nauttimaan äitiyden eri puolista. Olemaan lempeä itselleni. Kun aloitin äitienpäiväsukat, päätin joka ilta neuloessani miettiä lempeitä ajatuksia itsestäni. Minä riitän äitinä. Olen hyvä äiti.

Vuoden 2019 äitienpäiväsukat ovat ehdottomasti kaunein mutta varmaan myös haastavin neuletyö, minkä olen tehnyt. 

Nyt äitienpäivänä sain vihdoin sukat valmiiksi jalkoihini. Halusin kuvata ne vanhan puretun mummolani portailla. Minua liikuttaa ajatus, että äitini on juossut noita portaita niin pienenä lettipäänä kuin tuoreena äitinä itsekin. Noilla portailla äitini äiti on huutanut peltoväelle "syömään", kuten minä nyt huudahdan omalta oveltani pihalla leikkiville lapsille. On noita portaita kulkenut myös äitini isoäiti, joka joutui muuttamaan 7-vuotiaana pois kotoa töihin lapsia vahtimaan, kun kotona ei ollut hänelle riittävästi ruokaa. Mitä lie Hilman äidin, Annin, jolta nimeni olen saanut, mielessä liikkunut, kun on pitänyt tehdä kipeä päätös lapsen henkiinjäämisen turvaamiseksi. Äitiydessä on ollut eri vuosisadoilla aivan omanlaisensa haasteet.

Lankana äitienpäiväsukissa on Novitan 7 veljestä ja puikkoina kolmosen sukkapuikot.

Jokaisen äidin mieli on tunteita pullollaan. Välillä sydän itkee verta, kun ei itse jaksa tai kun lapseen sattuu, ja välillä meinaa sydän haljeta siitä onnesta, mitä lapset tuovat. Koko elämän ja tunteiden kirjo. Olen tänään liikuttunut kyyneliin Paula Tiessalon kolumnista riittävästä äitiydestä, jossa hän katselee äitiyttä siitä hetkestä käsin, kun lapset muuttavat pois. "Silloin äiti tajuaa, ettei tämä äitiys tämän valmiimmaksi tule. Että sen on tarkoituskin olla ajoittain epäröivää, vajavaista ja ohikiitävää. Että kun parhaansa tekee, tai edes yrittää, niin se riittää. Ja että niin on hyvä." Mitkä armolliset ja lempeät sanat.

Niina Laitisen äitienpäiväsukat 2019 ovat kauniit ja somat edestä ja takaa. 

Lempeää äitienpäivän iltaa!

Anni

2

Muodokas Doris-hame

Kehopositiivisuus on sana, johon olen törmännyt viime aikoina jatkuvasti. Olen törmännyt siihen mielessäni, kun katson peiliin. Viimeiset kolme vuotta ovat olleet keholleni aikamoista myllerrystä, kun saimme nämä meidän pojat alle kahden vuoden ikäerolla. Kaksi lähekkäin olevaa raskautta ja imetykset päälle. Keho ei ole tuntunut omalta, mutta silti olen yrittänyt katsoa sitä ihaillen, sillä se on tehnyt ihmeellisiä asioita. Kehopositiivisuus on vilahdellut aktiivisesti myös mediassa. Olisikohan aika jo unohtaa iän ikuiset laihikset ja pakottava tarve yrittää näyttää mainosmallilta? Jokaisen pitäisi pystyä rakastamaan kehoaan, vaikka se ei olisi langanlaiha.

Doris-hameen korkea, ristikkäin menevä resorikappale tekee hameesta todella mukavan tuntuisen päällä.

Kehopositiivisuus on ollut myös sana tämän kuvissa näkyvän Doris-hameen ympärillä. Pääsin Misusu patternsin Doris-hameen kaavatestaajaksi ja ah se on ollut ihanaa. Paitsi että kaava on ollut ihan super, on ollut ihana nähdä muiden versioita hameesta ja kuulla ajatuksia siihen liittyen. Koen, että monille on ollut haastavaa tehdä ja pukea hame, joka on tiukka ja joka korostaa naisellisia muotoja. Ei olla oltu ihan sinut oman kehon kanssa, siitä huolimatta on vedetty tuo kaunis hame päälle ja sitten onkin huomattu, että jestas, kylläpä näyttää hyvälle! Tämä hame on auttanut joitain sen oman kehopositiivisuuden löytämisessä. Eikö ole ihanaa, miten yksi vaatekappale voi olla niin merkittävä omien ajatusten kannalta!

Hameen leikkaus näkyy parhaiten sivusta. Taskut hameessa on kyllä parhautta!

Itse olen tottunut käyttämään kireitä vaatteita, joten hameen kireys ei ollut minulle ongelma. Kuitenkin hame korostaa kurveja enkä aina ihan ole ollut sinut vaikkapa leveän lantioni kanssa. Mutta. Olen pakottanut itseni katsomaan kehoani lempeydellä ja ihailulla. Ei se näytä samalta kuin 10 vuotta sitten. Mutta sen jälkeen onkin tapahtunut paljon, muun muassa kolme lasta, kolme imetystä, joista yksi jatkuu vielä. Ja toki kehossani näkyy myös muutot, työpäivät, väsymys, rakentamiset jne. Ihmehän se olisi, jos kehossani nämä asiat eivät näkyisi! Keho muuttuu elämän mukana ja koen vastuukseni ymmärtää kehoani eri ikäisenä ja muotoisena. Minulla ja keholla on ihan oma suhde ja sitä suhdetta voi vaalia esimerkiksi ihanilla kehoa arvostavilla vaatteilla. Jos jonkun mielestä hameeni on liian kireä tai muotoja nuoleva, hän voi katsoa pois päin.

Sivusaumoissa kulkevat tereet korostavat hameen leikkausta.

Doris-hameessa on kolme eri pituusvaihtoehtoa ja sen voi tehdä taskuilla tai ilman, myös raskaushameeksi se sopii. Valitsin midi-mitan ja ehdottomasti taskut, sillä minulla ei ole yhtään taskullista hametta tällä hetkellä. Kangas on Mereenin joustocollegea. Hame tuntuu todella hyvältä päällä. Se on toki kireä, mutta takahalkio sekä joustava hamemateriaali antaa riittävästi liikkumatilaa. Kaavan mukana tulee ohjeet, miten muokata kaavaa enemmän omalle keholle sopivaksi, jos omat mitat eivät kohtaa kaavan mittojen kanssa. Itse koin kaavan kuitenkin hyväksi juuri sellaisena.

Lempein ajatuksin kohti viikonloppua!

Anni
2

Kylpytakista kissa-asu

Vappu oli ja vappu meni! Ihana iloinen hassuttelujuhla, jolloin saa pukeutua hassusti ja heittää leikiksi. Meillä tosin vappu kääntyi aikamoiseksi norovirushulabalooksi - jo toistamiseen tänä vuonna. Nyt kun siitä on selvitty, on kiva kääntää katseet vielä vapun hassutteluaikaan ja Een eskarin naamiaisiin. Ee halusi pukeutua naamiaisiin kissaksi, joten kissa-asun tekoon sitä oli ryhdyttävä.

Kissan leikkiminen on mieluisaa ja sen näkee jo kissamaisesta elekielestä.

Ostin vuosi, pari sitten kirppikseltä 50 sentillä fleece-kylpytakin, josta puuttui vyö. Vaikka fleecestä en kauheasti materiaalina tykkää, ajattelin sen olevan ihanan lämmin talvisilla saunareissuilla ja niin se olikin. Nyt kuitenkin hihat olivat käyneet jo lyhyiksi ja halusin tuosta polyesteripallerosta eroon. Roskikseen en kuitenkaan halunnut ehjää takkia heittää ja jälleenmyyntiin se ei vyöttömyytensä puolesta sovi, joten siitä sain oivan materiaalin kissa-asuun.

Kylpytakista sai kierrätetyksi oivan kissa-asun lasten naamiaisiin.

Leikkasin hupparin kaavaa mukaellen etu- ja takakappaleet kylpytakista. Kylpytakki siis lyheni ja kapeni. Taskut saivat jäädä paikalleen ja ne ovatkin ihan näppärät naamiaisissakin. Pään- ja kädentiet sain huoliteltua hieman fleeceä venyttämällä, kääntämällä ja ompelemalla siksakilla päältä. Näin huolitttelin myös helman. Leikkasin alkuperäisen kylpytakin helmakäänteen vyöksi ja hupun käänteen hännäksi. Hihoista sain leikatuksi hatun kappaleet. Hattu on pipon kaavalla tehty, mutta etukappaleeseen tein kaarteet otsalle. Piponkin reuna on huoliteltu kääntämällä ja ompelemalla siksakilla päältä. 

Takkimallinen kissatakki mahtuu isompanakin päälle, joten asu ei jää kertakäyttöiseksi.


Koska kissa-asu on takkimallinen, mahtuu tämä päälle vaikka aikuisena, mikä on loistojuttu, koska en hirveästi pidä kertakäyttöasuista. Toisaalta ei tämä kertakäyttöiseksi ole jäänyt nytkään - se on eläinfani-Eellä vähän väliä päällä ja kissahattu päässä viiletetään ulkonakin miauta maukuen.

Pääsikö teillä ompelukoneet surraamaan vappunaamiaisten merkeissä?

Leikkimielistä sunnuntai-iltaa!

Anni
10

Raikasta kesävaatetta

Kankaat saatu blogiyhteistyönä Myllymuksuilta

Kyllä pienten palleroiden kelpaa nyt kesästellä.

Kesä yllätti perheenäidin. Lämpimät kelit tulivat kerralla ja kauhukseni tajusin, että vaatekaapissa ei ole kummallekaan pojalle Mitään kesävaatetta. Siis ei mitään. Ei yhtään t-paitaa, ei sortseja, ei mitään. Silloinhan ei käsityöharrastaja voi mitään muuta kuin ottaa kesäkaavalehdet kouraan ja alkaa etsiä kesäisiä kaavoja. Siinä kuumeisesti kaavoja etsiessäni pohdin, että onko käsityöharrastus jo sairaus, sillä tuntuu mahdottomalta ajatukselta ostaa mitään valmiina kaupasta. Kaikki pitää tehdä itse. (Okei, ostaisin kirpparilta, mutta olen aika tarkka laadun ja värimaailman suhteen, joten harvoin löydän mieleistä ja jos löydän, on joku muu jo ehtinyt sanoa av-yv-jne.)

Kesävaatesetit pikku-veljeksille farkkucollegesta sekä Klaara-trikoosta

The kaavalehdeksi valikoitui Ottobre 3/2016. Ii-vauvalle ompelin Sporty Baby-shortsit, tosin vain yhdestä kappaleesta eikä kolmesta, kuten kaavassa. Kaveriksi ompelin bodykaavan pohjalta muokkaillun hihattoman. Aa sai housut Trick-kaavalla sekä Panda & X print -kaavalla tehdyn paidan. Paidan reunaraidoista tykkään ihan älynä! Kankaana molempien poikien housuissa on Myllymuksujen farkkucollege, mukavan jämäkkä kangas. Paidoissa taas on Myllymuksujen ihanan raikas Klaara-digiprintattu trikoo. Lapsuudessani meillä on ollut monenlaisia papukaijoja, mm. kankaastakin löytyvä harmaapapukaija. Siksipä tämä kangas herättää hyvin lämpimiä muistoja ja tuntuu tavallistakin kauniimmalta silmissäni. Papukaija-kankaasta tykkään myös siksi, ettei se ole selvästi tytöille tai pojille suunnattu. Viime aikoina minun on ollut haastava löytää erityisesti pojille kuosikankaita, koska en niin välitä auto-kulkuväline-merirosvo-jne-kankaista, vaan haluaisin jotain kuvitukseltaan neutraalia.

Lippapipot on meidän perheen ehdoton kesähattumalli.

Myös Ee pääsi mukaan kangassamisteluihin, sillä koko kesävaateruljanssi piti aloittaa uusista kesähatuista. Kaavana lippapipoissa on NOSHin lippapipon kaava. Nämä ovatkin ihan huiput, kun sisarukset kulkevat ulkona kuin majakka ja perävaunu samispipoissaan.

Nyt saa kesä tulla, olemme valmistautuneet!

Mites, joko teillä ompelukoneet suoltaa kesävaatetta?

Anni
1

Solmupanta + ohje

Huhtikuu kun alkaa lähestyä loppuaan, erinäiset käsityö- ja askarteluryhmät alkavat täyttyä kyselyistä mitä lastenhoitajille ja opeille lahjaksi. Monet - niin kuin minäkin - haluavat tehdä jotain itse, mutta kuitenkin jotain käyttökelpoista mutta ei mitään liiaksi aikaa vievää, koska usein annettavia lahjoja on useita. Sitten toki keskusteluun mahtuu ne, jotka vastustavat lahjojen antamista. Noh, minusta kyse on hyvistä tavoista ja meidän perheessä lahjotaan kyllä eskarin henkilökunta. Tänä vuonna pakettiin sujahtaa nopeasti ommeltavat solmupannat.


Solmupanta valmistuu nopeasti ja sellaiseen saa kulutettua niitä kapeampiakin kankaanpaloja, joista ei vaatetta enää helposti saa. Panta on saanut innoituksensa Roosa Blomin blogista, jossa vastaava solmu on tehty neulottuun kappaleeseen.


Leikkaa kankaasta n. 52 x 20 cm kaitale. Pidempi mitta siis tulee pään ympäryksestä plus saumanvarat. Ompele pitkät sivut yhteen kankaan oikeat puolet vastakkain. Käännä pitkä putki oikeinpäin ja aseta tuo sauma keskelle - sauma jää pannan nurjalle puolelle. Aseta pannan oikeat puolet vastakkain mutta lomittain siten, että ne ovat vain puoliksi päällekkäin. Käännä päällimmäisen kappaleen ylimenevä reuna koko kasan alimmaiseksi ja alempi ylimenevä reuna kasan ylimmäiseksi. Pannan päät ovat siis kaksinkerroin lomittain. Ompele koko kasan päältä saumurilla tai ompelukoneella. Taittele ommeltu sauma poikittain pannan solmun alle.


Mitä te meinaatte antaa lastenhoitajille ja opeille tänä keväänä lahjaksi?

Rentoa viikonloppua!

Anni
2

Pellavapaita pikkutwisteillä

Välillä kun pysähdyn istumaan, tajuan, miten vilinää tämä elämä on. Päässä on kaksituhatta ajatusta ja mieli on koko ajan tarkkana, itkeekö joku lapsista jossain. Ajatukset skannaavat niin omaa tulevaisuutta kuin lastenkin, plus tietenkin kaikki käytännön jutut ja murheet. Kun pää on yhtä ajatussykkyrää, tuntuu välillä vaikealta asettua aloilleen. Huomaan tämän vaikuttavan myös käsitöihin. Käsityöt on pysähtymistä vaativa harrastus. Ei voi söheltää. Tekee myös mieli pysyä mukavuusalueella eikä lähteä kikkailemaan suuresti. Siltikin tuntuu ehdottoman tärkeältä tehdä käsitöitä. Koska on niin tarvittu koko ajan, käsityöt maadoittavat minut siihen, mitä Minä itsessäni olen.

Hihan hiuslaskosyksityiskohta on melko huomaamaton ja ehkä juuri siksi niin ihana.

Huomaan, että viime aikoina minulle on ollut erityisen tärkeää myös ommella juuri itselle. Ehkä kun antaa itsestään koko ajan jotain, tulee tärkeäksi hoivata ja hemmotella itseä. Ompelin itselleni pellavapaidan tutulla kaavalla, jota olen käyttänyt itselleni lukuisia kertoja. Olen sen vuosia sitten kuositellut omasta peruskaavastani. Halusin kuitenkin jotain vähän erilaista tällä kertaa, mutta ei niin erilaista, että se vaatisi kauheasti ajatustyötä. Koska kangasta ei ollut ihan riittävästi, aloitin tekemällä hihoihin pidennyskappaleet hiuslaskoksin. Hiuslaskosjalan toiminnasta olen kirjoittanut täällä.

Pääntien muodolla saa helposti pientä muutosta vaatteeseen.

Jatkoin pikkutwistin hakemista erilaisella pääntiellä kuin yleensä. Pääntie on edestä puolikkaan kymmenkulmion muotoinen. Tällainen pääntie on todella helppo tehdä muotokaitaleella.

Pellavapaita on monikäyttöinen vaate - niin viileälle kuin lämpimälle sekä arkeen ja juhlaan.
Paita on juuri sitä, mitä nyt tarvitsin. Maanläheinen, löysä ja mukava päällä, hyvin istuva, hieman trikoista imetysvaategarderoobia tyylikkäämpi ja asiallisempi mutta silti hitusen persoonallinen.

Levollista pääsiäisviikonlopun jatkoa!

Anni
5

Pääsiäisaskarteluja

Tänä vuonna on tehnyt mieli koristaa pääsiäistä. En edellisvuosina ole kauheasti niin tehnyt, mutta nyt mieli on kotiäitinä rauhaisa ja tekee mieli eri tavoin valmistautua eri juhliin. Toiset ehkä suunnittelevat menua ja syötävää. Itse en niin viihdy hellan äärellä, mieluummin ripottelen pieniä juhlasta kertovia koristuksia sinne ja tänne.

Kirjotut munat ovat herkkiä ja hempeitä.


Viime vuonna kirjoin värikkäämpiä munia, nyt mieleni teki tehdä vähän graafisempia ja simppelimpiä munia. Kirjottuihin muniin löydät ohjeeni täältä. Munien kirjominen vaatii rauhallista ja keskittynyttä mieltä. Sellaista saa perhe-elämän keskellä vähän hakea, taisi aluksi muutama muna mennä rikkikin - joko vahingossa tai pöytään paiskattuna. Lopulta sain kolme silmääni miellyttävää munaa valmiiksi ja mielikin oli siinä vaiheessa jo aika zen.

Betonista valmistuu hieman rouheampia betonimunia.

Halusin askartelulaatikostani löytyneestä askartelubetonipussista eroon, joten kutsuin ystäväni askartelemaan hieman pääsiäisen hengessä. Teimme betonimunia - tosin nyt en ollut kauhean huolellinen ilmakuplien kopsuttelun kanssa, joten sain aikaan aika rosoisia munia. Laitoin rosoihin hieman kultaista glitteriä - onhan pääsiäismunan symboliikkaa juurikin se munan sisältä kuoriutuva uusi elämä. Viimeiset betonit jätin "partasuujogurttipurkkiin" ja nakkasin perään synttärijuhlilta jääneen hieman tyhjentyneen ilmapallon. Kansi päälle ja kuivumaan, ja parin päivän päästä sain kauniin kulhon. Maalasin kulhon sisuksen kultaiseksi. Tämä kulho taitaa jäädä näkösälle kyllä pääsiäisen jälkeenkin.

Kipsinauha on helppo materiaali työstää lapsen kanssa. 

Hieman värikkäämpiä askarteluja tein Een kanssa kipsistä. Kipsinauha on todella helppo materiaali työstää lapsen kanssa. Vesi-ilmapallojen päälle teimme pienet kulhot suklaamunia varten. Rautalangasta ja kipsinauhasta valmistui sympaattiset puput. Näihin ohjeet löytyy uusimmasta Ihana-lehdestä 1/19.

Sympaattiset puput valmistuivat yhdessä lapsen kanssa.

Valoisaa ja rauhallista pääsiäisviikon jatkoa!

Anni
6

Kimono viskoosista

Yhteistyössä Eurokangas.


Päivät pitenevät, hetken saimme nauttia ihan oikeasta keväästäkin ennen takatalvea. Kesä tulee! Enää ei tee mieli valita päälle turvallista mustaa, jonka sisuksiin hävitä. Nyt kaipaan väriä ja keveyttä! Eurokankaan viskoosihaaste tuli kuin tilauksesta!

Vielä viimeiset lumet ja jäät. Kimonolla tarkenee kivasti talvellakin (vaikka takin tarvitsee päällensä).

Tykkään pukeutua ja kääriytyä aina erilaisiin (neule)takkeihin. Vieläpä tässä imetysvaiheessa erilaiset takit ja kaavut tuntuvat ainoilta järkeviltä vaatekappaleilta imetystoppien seuraksi. Eurokankaan kimono-kaava oli mainio juuri tähän tarpeeseen. Kaavassa käytetään ihan koko kangas, joten sitä voi kutsua zero waste -kaavaksi. Lyhensin kimonoa muutamankymmentä senttiä, jotta se näyttäisi päiväkäyttöiseltä ennemmin kuin aamutakilta. Vyötäkään en usko käyttäväni - vyökappaleet odottavat työpöydälläni ompelemista edelleen, jos sen kuitenkin varuilta ompelisin.

Pieni lomareissu vei Mathildedalin Terho-kahvilaan. Imetyskin sujui kimonon suojissa.

Viskoosi on hieman kinkkinen työstettävä, se kun on niin laskeutuvaa, ettei sitä tahdo saada asettumaan aloilleen. Olen kuitenkin lohduttautunut, että se on laskeutuva myös päällä, joten pienet heitot leikkaamis- tai ompelemisvaiheessa ei haittaa. Päärmeiden ompelussa valttia oli silitysmaltti. Silitin päärmeet valmiiksi mittaliisan kanssa ja näin päärmeiden ompeleminen oli paljon helpompaa.

Herkkä vesivärikuosi on kovasti mieleeni. Nyt vain odotan, että kimonon alle puhaltaa talviviiman sijaan kesäinen lempeä tuuli.

Kimono on osoittautunut mainioksi vaatekappaleeksi jo nyt. Julkisilla paikoilla imettäessä on kiva heittää liepeet vauvan peitoksi. Vaikka ilmat viilenivät, viskoosi lämmittää. Odotan kovasti kuitenkin kesähelteitä, jolloin tuuli saa puhallella kimonon alle vilvoittavaa ilmaa ja saan nauttia viskoosin vilpoisasta ominaisuudesta.

Kesämielellä,
Anni
2

Viisi vinkkiä istuvan vaatteen tekemiseen

"On vain väärän kokoisia vaatteita, ei väärän kokoisia ihmisiä." Näin kaavoituksen opettajani opetti taannoin käsityönopeksi opiskellessani. Niin aivan. Mehän olemme kaikki aivan eri muotoisia! Siksi onkin alkanut tuntua aika absurdilta, että on jotkut tietyt vaatekoot ja niihin pitäisi kaikkien pystyä sulloutumaan, vaikka yhdellä on vähemmän tissiä, toisella enemmän kättä ja niin edelleen. Tästä asiasta puhuin jo useampi viikko sitten instastooreissani, missä tykkään pohtia kässähommia (ja ehkä vähän muutakin) ääneen. Kävin tämän jälkeen useita keskusteluja eri ihmisten kanssa ja useiden viesti oli tämä: kerro lisää! En ole ompelualan ammattilainen ja monista asioista voi joku olla eri mieltä, mutta paljon olen tehdessä oppinut. Siksi jaan nyt teille viisi minulle hyödyllistä juttua, josko niistä hyötyisi joku muukin. Niinhän se on, ettei tiedosta ole mitään iloa, jollei sitä jaa muiden kanssa. Ja jakaessa oppii usein itsekin.

Ei ole aina ruusuilla tanssimista tuo ompelu, töitä pitää tehdä, mutta lopussa kiitos seisoo!

1. Ota omat mitat

Minulle suurin ahaa-elämys kaavojen parissa on ollut omat mitat. Ensimmäisiä tehtäviä kaavoituksen kurssilla oli omien mittojen ottaminen. Mittoja oli 22 eikä todellakaan mittani osuneet yhteen tai kahteen kokoon. Omat mittani ovat pienemmillään 32 (esim. selän leveys) ja suurimmillaan 52 (istumakorkeus). Näiden mittojen pohjalta kurssilla tehtiin omat peruskaavat, jotka ovatkin olleet aivan kullanarvoiset. Omien mittojen mukaan tehtyä peruskaavaa olenkin käyttänyt omissa ompeluissani säännöllisesti. Mittaaminen kannattaa muuten tehdä kaverin kanssa, on aika vaikea tehdä yksin.

Mittoja pitää ottaa monenmonta, että saadaan peruskaava aikaiseksi.

Peruskaavan tekemiseen on ohjeet mm. Naisten pukimien peruskaavat 1 -nimisessä opuksessa, mutta kansalaisopistoissa on peruskaavakursseja ja peruskaavaa voi tehdä myös nettikursseina. Esimerkiksi kaavakoulu sekä Sik Sak Ompelukoulu järjestää kaava-nettikursseja ja ainakin Ompelinossa Espoossa voi piirtää opastetusti omaa peruskaavaa. Kaavoja voit tilata myös valmiiksi omilla mitoilla tehtynä esimerkiksi Suvikaavalta.

peruskaava =  omien mittojen mukaan tehty kaava paidalle, hameelle tai housulle. Peruskaava ei itsessään ole valmis kaava vaatteen tekoon, sillä siinä on vähän väljyyttä sekä paljon muotolaskoksia, vaan peruskaavasta kuositellaan kaava halutulle vaatteelle. Usein kaavaa vielä korjataan proton ompelun jälkeen. Usein peruskaavat ovat joustamattomille kankaille.
väljyysvara = peruskaavaan lisätään eri mittoihin tietyt väljyydet eli "ekstraa", jotta vaate on mukavampi päällä (voi esimerkiksi hengittää). Peruskaavan väljyydet ovat melko vähäiset. Trikoovaatteissa käytetään usein miinusmerkkistä väljyyttä, jotta vaate on napakka - esim. kaavan eli myös vaatteen ympärysmitta on  pienempi kuin mitä vastaava mitta vartalossa

2. Kuosittele

Peruskaavaa käytetään harvoin sellaisenaan kaavana, joten sitä pitää kuositella hieman. Käytännössä peruskaavaa leikataan ja liimataan. Kuosittelussa voi lisätä tai vähentää väljyyksiä, siirtää muotolaskoksia tai lisätä kangasta sinne ja ottaa pois täältä. Kuosittelussa on aivan omat sääntönsä ja totta puhuakseni en ole kovin taitava siinä, oppimista on paljon. Onneksi on kuitenkin apuja. Esimerkiksi Minna Taatilan kirjassa Kuosittelu on kuositteluohjeita aina hihoista röyhelöihin

Kuosittelua voi harjoitella myös pienemmässä koossa. Ohjeita löytyy niin kirjoista kuin netistä.

kuosittelu = "Kuosittelu on peruskaavan muuttamista varsinaiseksi vaatteen kaavaksi. Kuosittelu sisältää kaikki ne toimenpiteet, jotka peruskaavalle tehdään, ennen kuin siitä saadaan valmis kaava." Minna Taatila: Kuosittelu

3. Suunnittele

Pikkutytöillä on jo vuosia näkynyt Top Model -kirjoja. Isopäiset ja hoikkarakenteiset typyskät keikistelevät sivuilla ääriviivoineen ja heidän päälleen suunnitellaan vaatteita piirrellen. Minusta on ihanaa, että (omaan makuuni ehkä liian ällöhempeä) Top Model -maailma kutsuu lapsia suunnitteluun. Meille aikuisille se ei kuitenkaan ehkä toimi, koska tosiaan olemme kaikki eri muotoisia ja meille sopii erilaiset vaatteet. Siksi tämä vinkki on hyvä, vaikka tuntuikin vaikealta toteuttaa omassa realismissaan: Pistä päällesi mustat sukkahousut ja musta toppi. Sido vyötärölle valkoinen nauha vyötärön merkiksi. Ota itsestäsi kuva edestä, takaa ja sivusta. Piirrä näistä kuvista ääriviivapiirrokset ja piirrä suunnitelmasi uudesta vaatteesta noihin ääriviivapiirroksiin. Piirroksen pohjalta on helpompi lähteä kuosittelemaan.

Omien ääriviivojen piirtäminen tuntui aluksi vähän liiankin paljastavalta, mutta on mukava apu uusien vaatteiden suunnittelussa.
4. Mittaa
Peruskaava on hyödyllinen mutta toki myös työläs tapa lähteä ompelun maailmaan. Valmiskaavat ovat hyviä ja tarpeellisia ja käytän niitä itsekin. Olen kuitenkin peruskaavan myötä oppinut mittailemaan kaavoja. Kaikissa ompelukirjoissa sekä käsityölehdissä on lähes poikkeuksetta mittataulukko, josta voi etsiä oman kokonsa. Itse tykkään kuitenkin vertailla omia mittojani suoraan kaavaan. Mittaan itseäni, mittaan kaavaa, ja mietin, tulisiko jostain kohtaa ottaa pois ja johonkin kohtaan lisätä. Joskus voikin olla ylläri, että vaikka mittataulukon lukujen mukaan valitsisin koon 38, kaavan mukaan kannattaisikin valita 34 tai 42. Toki myös ommeltavalla materiaalilla on tässä merkitystä.

5. Lue
Tykkään lukea ja selaillan erilaisia käsityökirjoja ja niistä usein oppii paljon. Kerran tulin ostaneeksi alennuslaarista kirjan Knight: Ompele, saumaa ja sovita (WSOY 2009). Tuo on osoittautunut aika kivaksi perusopukseksi. Siellä on esiteltynä kankaan työstäminen, työmenetelmät, koristeideat mutta myös kerrottu vartalotyypeistä sekä vaatemalleista. Tällaisia perusopuksia on varmasti muitakin ja nettihän on tietoa pullollaan, itse olen hyötynyt kuitenkin tästä. Lukiessa oppii ja oppiessa saa uusia ideoita.


Mieleeni siis nousi viisi vinkkiä kohti istuvaa vaatetta. Tuleeko sinulla mieleen vielä jokin verraton juttu, joka on sinulle ollut ahaa-elämys ja auttanut vaateompelussa?

Ihanaa kevätviikkoa!

Anni

2

Mollanukke

Ompelupaketti saatu Kuovilta 

Meillä on kotona muutamat tauluhyllyt, joiden sisältöä tykkään vaihdella. Milloin sinne etsiytyy astioita, milloin kortteja. Muutama pieni veistos sekä taideteoskin on ilahduttamassa hyllyillä. Mutta kuka sanoo, ettei hyllyille voisi laittaa jotain pehmeääkin!

Maggimolla sai vaihtomekon Paratiisi-kuosisesta mekosta. Vieressä on vanhempieni häälahjaksi saamat korkeajalkaiset lasit.

Kuovi oy valmistaa Birger Kaipiaisen kuva-aiheista sisustustekstiilejä. Mukana on myös kangasnukkesarja. Alkunsa kangasnuket saivat, kun Kaipiainen suunnitteli Anna-lehden kautta tilattavan Annamollan vuonna 1967. Kuovi on sittemmin laajentanut mollavalikoimaa yhdeksään erilaiseen mollaan. Itse miellyin sinimekkoiseen Maggimollaan, koska hänellä on vaaleat letit (kuten minulla), tosin halusin hänelle vaihtomekoksi Paratiisi-kuosisen mekon. Mekkoja voi vaihdella mielensä mukaan.
Mollanuken kaulassa on kello, joka aina näyttää 12.15.

Mollat myydään tarvikepakettina tai halutessaan valmiiksi ommeltuina. Myös mekkoja saa erikseen. Molla oli toisaalta helppo ja yksinkertainen ommeltava, mutta se vaati myös kärsivällisyyttä. Kädet, jalat sekä letit olivat todella kapeita ja pitkiä kappaleita, ja niiden kääntäminen vaati kärsivällisyyttä ja aikaa (tätä varoiteltiin Mollan ompeluohjeissakin). Kääntäminen tuntui välillä kätilön työltä - pienestä reiästä piti saada jotain suurempaa ja oli varottava, ettei mikään paikka ratkea. Kädet olivat ainoat, jotka vaativat ratkomista, kämmen kun ei mahtunut ranteesta tulemaan. Asia kuitenkin korjaantui käsinommellen.

Jos sisustus kaipaa sinistä, voi mollan päälle vaihtaa alkuperäisen Maggimollan mekon.

Muistan lapsuudesta hetken, kun ihailin Kaipiaisen naishahmoja - ehkä jostain taulusta tai keraamisesta työstä. Onkin aika kiva, että samanhenkinen mollanukke, tai siis taideteos, nyt koristaa yhtä tauluhyllyistämme.

Iloa!

Anni
8

Ommeltu amppeli + ohje

Kotiutin kukkakaupasta itselleni helmivillakon. Kuulemma on vaikea hengissä pidettävä, ja minähän tunnetusti tapan hanakasti kasveja, mutta päätin ottaa riskin, onhan se niin kaunis kuitenkin. Nautinpa ainakin jokaisesta päivästä, kun se on hengissä! Tämä kranttu kasvi kaipasi amppelia, mutta mielestäni makrameeamppeli ei nyt sopinut tähän. Tarvittiin jotain vähän graafisempaa ja muotokieleltään simppelimpää. Päätin siis ommella sellaisen. Tässä ohje teillekin!


Tarvitset

Tekonahkaa tai vanhaa nahkatakkia
Sirkkarenkaita
Narua ripustamiseen

sekä ompelukoneen (ja nepparipihdit)





Leikkaa neljä pitkää kaitaletta tekonahkasta. Mitat kannattaa katsoa ruukun mukaan. Tässä mitat ovat n. 2 cm x 48 cm Materiaalina voit käyttää yhtä lailla vaikka vanhaa nahkatakkia tai jotain muuta materiaalia. Itse tykkään kuitenkin vähän nahkeasta materiaalista, koska tällöin ripustettava ruukku pysyy tukevammin kiinni. Ompele aina kaksi kaitaletta nurjat puolet vastakkain yhteen, niin saat amppelin osista tukevammat. Asettele ommellut kaksi kaitaletta keskikohdistaan ristikkäin ja ompele ne kiinni toisiinsa. Kiinnitä jokaiseen kaitaleen päähän sirkkarengas. Varmista, että kaikki sirkkarenkaat tulevat oikein päin amppeliin nähden. Pujota sirkkarenkaista ripustusnaru, ripusta ja asettele kukka.


Ihanan aurinkoista viikonloppua!

Anni


2

Kierot-sukat ehdasta suomenlampaanvillasta

Suomalainen villa puhutti jälleen viime syksynä, kun taas kerran nostettiin esille se, että Suomessa villaa hävitetään. Yksi syy siihen on se, ettei siitä makseta kunnolla, pahimmillaan alle euron kilolta. Jos aikuisesta lampaasta saa yhdessä kerinnässä kolmisen kiloa lankaa, niin ei kyllä tulot päätä huimaa, etenkin kun villankäsittelykään ei ole ihan ilmaista. Mutta toisaalta. Pirtin kehräämö laajenee ja kasvaa. Yhä useammin törmään käsityöihmisten käyttävän suomalaisvalmisteisia hittilankoja kuten Tukuwoolia tai Kässäkerho Pompomin Suomaa. Suomalaisuutta osataan arvostaa materiaaleissa ja valmistuksessa enenevissä määrin. Kyllä suomalaisella villalla paikkansa on ja toivon sen paikan kasvavan. 


Sain ystävältäni ison vyyhdin suomenlampaanvillalankaa. Lanka oli peräisin pientilalta ja harrastajan itsensä kehruuttamaa 100% villaa. Langassa oli alkuperäiset lanoliinitkin tuntumasta päätellen tallella ja siksi tuoksukin sen mukainen - tässä syy, miksi ystäväni ei sitä itse saanut neulotuksi. Minua tuo "lampaan haju" ei kuitenkaan haitannut, koska miellän sen ennemminkin tuoksuksi. Aloin neuloa sukkia miehelle, joka osaa arvostaa sukkalangan suomalaista alkuperää ja luonnollisuutta sekä käsityöpanostani niihin. Pikkujippoa sukkiin sain Rosanna of Mayn Kierot-kuviolla. Joustimen raidat vaihtavat siis kerran paikkaa varressa. Jalkapöytään jatkuva joustinneule pitää huolen, että sukat ovat napakat jalassa.


Hyvin vähän käsiteltyä villaa oli vinkeä neuloa. Toisaalta lanka tuntui karhealta, heinänpätkiäkin tuli välillä vastaan. Mutta kädet saivat ihanan lanoliinihoidon neuloessa. Langan "lanoliinitahma" aluksi vaati totuttelua, mutta totuin siihen nopeasti. Langankarheus sai aikaan kuitenkin sen, että huomasin neulekäsialani löystyvän hieman. 

Nautitaan vielä viimeisistä villasukkasäistä! Pian on kesä!

Anni
2
Sisällön tarjoaa Blogger.