Joulutähti + ohje

Olen kahtena aikaisempana vuonna pitänyt blogissani joulukalenteria. Tänä vuonna kalenteri supistui vain yhteen luukkuun. Lähdin mukaan Käsityöblogit-facebook-ryhmän DIY-joulukalenteriin. Eilinen luukku avautui Kotiruusu-blogissa, huominen luukku löytyy Ihan oikeasta blogista. Tänään täällä.

Tänä vuonna jouluni on ollut hieman edellisvuosista poikkeava. Aina joulu on ollut minulle tärkeä. Olen rakastanut joulun odottamista, lahjojen tekemistä ja kodin koristelemista. Tänä vuonna jouluvalot syttyivät jo alkusyksystä, joulukortit oli tehtynä marraskuun alussa ja lahjatkin pääosin hankittuna ennen joulukuuta. Aikainen jouluinnostus ei kuitenkaan kerro jouluövereistä, vaan kaipuustani joulun ytimeen. Kaipaan valoa ja iloa. Tämä syksy on ollut konkreettisesti pimeä. Olen myös halunnut riisua joulusta sitä turhaa, raskaalta tuntuvia perinteitä, liian monta kertaa laulettuja joululauluja, liikaa hössötystä, joulusiivoushepulia ja kaikkea sitä, mikä joulussa tuntuu väsyttävältä. Olen halunnut tänä vuonna tehdä joulusta oikeasti ilon ja valon juhlan. Keskittyä olennaiseen.


Mikä sitten on se olennaisin noin niin kuin käsityön näkökulmasta? Ilman muuta jouluni muodostuu kodin pukemisesta jouluasuun eli koriste sen olla pitää. Kierrätys tai kierrätettävyys on myös tärkeää - turha roina on aina yäk. Helppous, yksinkertaisuus ja ikärajattomuus on myös ytimessä. Ja tähti. Siihen tiivistyy minun jouluni. Tähti, tähden tuoma valo, konkreettisesti ja uskonnollisestikin ajateltuna. Ja valon myötä toivo.



Tämän vuoden tähti on saanut innoituksensa ystäväni luona näkemistäni joulukoristeista ja näin se homma etenee. Leikkaa kaksi tasakylkistä kolmiota. Leikka jokaisen keskelle pieni lovi. Taita jokainen sivu kahtia. Asettele kolmiot vastakkain siten, että ne kiinnittyvät toisiinsa lovien kohdalta.


Valoisaa joulun odotusta!

Anni
2

Aarrekankaat ja rento pellavaneule

Väitän, että Tolkien on Klonkkua hahmotellessaan taatusti tavannut naisen. Kangashamsterinaisen. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun olen mennyt neliömetrin kokoiseen käsityöhuoneeseeni, hiplaillut kankaitani ja kähissyt "my precious". Yleensä kähisen nimenomaan niille kankaille, joita en kehtaa leikata ja käyttää.

Jälleen yksi sellainen aarre saapui kangashyllyyni Tallinnan tuomisinani. Karnaluksia enemmän himoitsen nykyisin Tallinnassa Karnaluksin läheistä pikkaraista Solveig Tekstiilid -kangaspuotia. Siellä on ihania vähän erikoisempia kankaita, joista aika usea näytti olleen italialaista alkuperää. Asiakaspalvelukin on ylellistä (etenkin Karnaluksin tökeröisyyksien jälkeen). Samaisesta kaupasta löysin myös viskoosi-villakankaan, josta tein ihanaisen jakun tässä tovi sitten. Tämän syksyn Tallinnan reissulla sieltä tarttui mukaan harmaan sävyinen (minkäpä muunkaan!) pellava-puuvilla-polyesteri -neulos. Ihana. Hiplhiplhipl (=hiplaamisesta kuuluva ääni), my precious.


Mutta mitä ihmettä siitä tekisi? Ihanasta ja erikoisesta kankaasta, jonka käyttäytymisestä ei ihan tiedä. Eniten päänvaivaa aiheutti se, miten saisin ikinä pääntien huoliteltua siististi. Ongelma ratkesi kiertämällä se. Kuosittelin neulevaatteen peruskaavasta neuletakin. Etuliepeet jatkuvat suorina pääntieltä helmaan. Ei siis vinoja tai  kaarevia osia, jotka mahdollisesti venyisivät ikävästi ommellessa. Pääntietä ja helmaa kiertää kaksinkertainen neulekappale, kankaan leveys riitti tähän juuri. Takana pääntiellä on framilonia tuomassa tukea. Helman ja kädensuut huolittelin saumurilla ja päärmäsin käsin.


Vaikka pähkimiseen ja hiplailuun meni oma aikansa, itse neuletakki valmistui nopeasti; kangas purkaantui nopeasti, joten se oli oikeastaan ommeltava heti, kun sen oli leikannut. Valmistunut neuletakki oli kaikkea sitä, mitä pellavaneuleelta voi toivoa: Rento mutta asiallinen, lämmin muttei kuuma. Ihana.

Nyt en enää säästele pennosiani Karnaluksin reissuun. Haaveilen enää yhä ylellisimmistä ja erikoisemmista kankaista Solveigissa.

Anni
6

Sammal- ja jäkäläpallot + ohje


Luonto on viehättänyt ja innoittanut minua tänä syksynä. Halusin tuoda luontoa sisälle sisustukseen pienesti ja viehkeästi, pallojen muodossa. Tällaiset sammal- ja jäkäläpallot valmistuvat hetkessä, materiaalitkin ovat lähes ilmaiset.


Tarvitset
sanomalehteä
maalarinteippiä
jäkälää tai sammalta (muistathan kerätä näitä vain maanomistajan luvalla)
rautalankaa

Anna sammalien lämmetä hetki ennen askartelua. On paljon kivempi askarrella, kun sormissa ei vilistä horroksesta lämmenneitä pikkuöttiäisiä, Mikäli sammalet ovat kuivia, kastele niitä hieman, niin ne eivät murru työskennellessä.

Ryttää sanomalehdestä pallo ja teippaa se muotoonsa. Asettele sammalet/jäkälät pallon ympärille ja kiinnitä rautalangalla.


Pallot tuovat mukavan lisän vaikkapa kynttilöiden seuraksi. Kynttilät ovatkin palaneet meillä tehokkaasti kaamosta torjumassa.


Anni
4

Pehmoinen koiran pesä + ohje

Tein viime vuonna koiralleni oman pikkupedin, mutta vastaanotto sille ei ollut niin lämmin kuin olin ajatellut - ehkä johtuen siitä, että koirani ei arvosta niin paljon futon-henkistä kovuutta kuin minä. Kun mihin-nämä-tavarat-tunkisin-kassin päälle päätyi suhteellisen paljon tilaa vievä nukkaantunut vauvan peitto, ajattelin tilaisuuteni koittaneen. Tein uuden pedin pellavapalasta, pikkupeitosta ja nauhasta. Peti on erittäin tykätty ja siinä nukuskelee kissa sekä koira vuorotellen. Kylläpä on kingi fiilis, kun osaa tehdä jotain, mistä karvalapsetkin nauttivat!


Tässä myös ohje pedin tekoon.

Tarvitset:
Vanha peitto
Kangasta
Narua ja hakaneula
Ompelukone


Leikkaa kaksinkertaisesta peitosta neliön muotoinen pala. Leikkaa kaksinkertaisesta kankaasta samankokoinen pala.

Taita kangas oikeat puolet vastakkain ja ompele reunat kiinni. Muista jättää kääntöaukko. Käännä kangas. Ompele kankaan ympäri n.  1,5 cm päästä reunasta nauhakuja. Älä ompele kääntöaukon kohdalta.

Asettele kaksinkertainen peitto kappaleen sisään. Leikkaa loppupeitto suiroksi ja asettele suiro reunoille. Neulaa suiron sisäpuolelta ja ompele suiro omaan lokeroonsa. Nyt voit ommella kiinni nauhakujan sisäpuolen.

Pujottele vahva naru hakaneulan avulla. Kiristä narusta niin, että reunat nousevat ylös, ja solmi nauhat. Ompele kääntöaukko kiinni.


Jälkeenpäin mietin, että peti toimisi vielä paremmin pyöreillä kulmilla. Tällä mennään nyt kuitenkin tällä erää, ehkä sitten seuraavassa pedissä.

Mukavaa ja nukkumisrikasta viikonloppua!

Anni
1

Vanhan tilalle uusi paita + ohje

~ kankaan lahjoitti NOSH organics ~

Vaatekaapissa on jokaisella ne tietyt lempparivaatekappaleet, jotka toimivat aina ja jotka valitsee ensimmäisenä. Minulla se on ollut eräs musta t-paita, joka on ihana päällä ja joka on todella hyvän mallinen. Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin myös tämä paita on osoittanut ikääntymisen merkkejä, onhan se ollut aktiivisessa käytössä viisi vuotta (ei ole pois vielä menossa, ei ei, ikääntyy vain). Otin paidasta kaavan ja nyt kerron kauan kaipaamani niksin, jonka opin ompelukurssilla, nimittäin siihen, miten jäljentää hihan pyöriön kaava.

Tässä koko paidan kaavan jäljentämisprosessi:

Taita paita kahtia keskeltä ja asettele keskikohta kaavapaperin reunaan. Piirrä paidan sivusauma sekä pääntie paidan myötäisesti. (Ja nyt se lampunsyttymisniksi:) Painele neulalla olkasaumaa pitkin siten, että reiät jäävät paidan alla olevaan kaavapaperiin sauman mukaisesti. Mikäli piirsit äsken etukappaleen, piirrä seuraavaksi takakappale samalla tavoin.
Taita hiha kahtia ja "lukitse" taitos neulalla. Piirrä jälleen hihan ulkoreunat paidan mukaisesti ja painele neulalla pyöriökohta paperiin. Käännä hihan toinen puoli jo piirretyn kaavan jatkeeksi ja tee sama. Piirrä reikien avulla kaava loppuun. Lopuksi mittaa ja muokkaa paidan kaava sekä hihan pyöriö samanmittaisiksi.


Kaava: vanhasta paidasta jäljennetty
Kangas: luomujersey, musta ja hiekan värinen Kide, NOSH

Samaisesta NOSH Organicsin lahjoittamasta kangaspaketista oli vielä mustaa jerseytä jäljellä, joten päätin tehdä paidan siitä, mutta korkeussuunnassa kangasta ei ihan riittänyt haluamani mittaiseen paitaan. Tein siis vielä pienen kaavamuutoksen: Yhdistin etu- ja takakappaleen yläosista yhtenäisen olkakappaleen. Hiekan väristä Kidettä oli minulla vielä tilkkusia, jotka riittivät juuri olkakappaleeseen. Sain siis uuteen paitaani kivan pienen lisän, joka toimii todella kivasti! Tällä samalla kaavalla tulen tehtailemaan paitoja enemmänkin!

Ihanaa viikkoa!

Anni
10

Mustavalkoinen mustikanvarpukranssi

Rakastan joulua. Ehkä eniten rakastan sitä, miten joulu tuo valoa ja odotusta harmaaseen ja ankeaan syksyyn. Kahtena viime vuonna olen pitänyt blogissani tee se itse -joulukalenteria (vuoden 2013 kalenteri sekä vuoden 2014 kalenteri), mutta tänä vuonna ajattelin korvata joulukalenterin ihan vain joulun odotuksella ja joulun tekemisellä - mikä alkaa jo nyt! Minusta kun on paljon kivempi valmistautua jouluun pitkään ja hartaasti ja hiljalleen kuin kertarytinällä.


Katselin mökillä ulos harmaan sateista säätä. Tehtyäni sitä tovin totesin, että metsään on päästävä. Päätin hakea metsästä mustikanvarpuja, vaikka mielessä ei ollutkaan ihan selkeänä, mitä niistä tekisin. Idea ehti muotoutua kotiin tullessa ja kassillinen varpuja muuntautui kranssiksi. Kokosin kranssin styroksisen kranssipohjan päälle rautalangan avulla.


Vaikka mustikan vihreys on ihanaa, en osannut yhdistää vihreää kranssia mihinkään meille, joten päädyin spreijaamaan kranssin ensin hopeiseksi ja sitten valkoiseksi - hopea saa kimmeltää hieman läpi. Eurokankaasta ostettu salmiakkinauha sopii näin marraskuussa oikein hyvin, joulumpana kenties vaihdan nauhan jouluisempaan. Salmiakkien seuraksi taittelin kaksi origamilintua. Katsotaan, vaihtuvatko nekin jossain vaiheessa vaikkapa kulkusiin.


Valoa marraskuuhun!

Anni

3

Matkaneulatyyny + ohje

Aloitin tänä syksynä ompelukurssin. Ei sillä, ettenkö muutenkin ompelisi, mutta saanpa tehdä sitä, mitä rakastan, kerran viikossa r a u h a s s a ilman keskeytyksiä tai ilman huonoa omaatuntoa siitä, etten huomioi laumaani.



Ompelutarvikkeiden kuljettaminen kassissa toi eteeni uuden haasteen, tippuvat neulat. Edellinen neulatyynyni alkaa selvästi olla elähtänyt, sillä neulat irtoavat siitä suht helposti. Siinä kohtaa, kun laukkuni pohjalta löytyi neljä nuppineulaa -ei onneksi ihostani-, totesin, että nyt on tehtävä matkaneulatyyny.

Olen tehnyt ennen tällaisia pinni- ja neulatyynypurkkeja. Nyt ajattelin toteuttaa sen, mutta hieman väärinpäin. 


Tarvikelista:
Lasipurkki
Spray-maali
Pyöreä pala pahvia (pienempi kuin purkin kansi)
Pyöreä pala kangasta (suurempi kuin purkin kansi)
Hieman vanua
Lankaa ja neula

Maalaa kansi. Harsi kangastilkun reunat ja kiristä kangas langan avulla pahvin ympärille siten, että vanu jää kankaan ja pahvin väliin. Liimaa neulatyynyosa purkin sisäpuolelle. Käytä!


Nyt pysyy neulat matkassa!

Anni
13

Taisteltu neuletakki

Tämä on näitä selostuksia, että putkeen ei ihan mennyt. Luovuus todella sisältää myös tuskaosuuden.

Puolitoista vuotta sitten kävimme ystävän kanssa perinteisellä Tallinnan kässäreissulla. Karnaluksilta keskustaan kävellessä törmäsimme suloiseen pikkiriikkiseen kangaskauppaan, jolle en osaa sanoa tältä istumalta nimeä. Kaupassa oli hieman erikoisempia kankaita. Löysin pakkojen joukosta ihanan pehmoisen ja erikoisen kankaan, jossa oli (muistaakseni) 60% villaa ja 40% viskoosia - hauska yhdistelmä! Ihanan ihana kangas.


Kangas: villa-viskoosi Tallinnasta
Kaava: erittäin paljon muokattu SKL:n kaava, 
ettei kannata edes kaavan mallia ja lehden numeroa etsiä

Viime talvena sitten uskalsin iskeä sakseni tähän suosikkikankaaseeni. Suuresta käsityölehdestä olin löytänyt jakun kaavan, joka vaikutti hyvältä. Otin vielä kaavan varuilta koossa 38. Tein huolellista työtä ja ompelin liepeet ja helmat käsin. Vaan unohdinpa sovittaa. Kun kauan odotettu jakkutakki oli valmis, puin sen päälle ja hyi olkoon. Jakku muistutti epämääräistä kaapua, joka löpötti sieltä ja täältä. Yritin tehdä korjausliikettä, mutta suotta. Suutuin ja jakku jouti to do -koppaan. Ihan sama. Sinne meni hyvä kangas.


Tänä syksynä aloitin omaksi ilokseni kansalaisopistossa ompelukurssin. Varovaisesti kaivoin jakun kopan pohjalta. Olisiko nyt jo aika kohdata epäonnistuminen ja korjata työ? Olimme yhtä mieltä opettajan kanssa siitä, että korjausoperaatio aloitetaan hihoista. Purin hihat pyöriöiltään pois ja opettaja istutti ne uudelleen. Hihoista lähti monta senttiä ylimääräistä pois, niin pyöriöiltä kuin sivusaumastakin. Tein rintamuotolaskokset. Ompelin nahkasuikaleista napeille lenkit. Ompelin kymmenen vuotta varastoissani muhineet ihanat neliskanttiset tansanialaisesta liikuntarajoitteisia ja kehitysvammaisia työllistävästä kaupasta ostetut lehmänsarvinapit. Taakse ompelin pikkuvekit muotolaskoksiksi. Jakusta tuli ihana ja istuva. Voi tätä riemua! Sain murheenkryynin selätetyksi ja itselleni lämpöisen talvijakun. Nyt se näyttää siltä niin kuin pitikin.


Ja mitä opimme tästä? Käytä aina peruskaavaa. Tulee oman kokoista. Niin ja älä anna ikinä periksi. Ja myös se, että kun työ menee pieleen, niin anna sen levätä poissa silmistä puoli vuotta ja korjaa vasta sitten, kun ei suututa enää.

Lempeää lauantaita!

Anni
15

Unelmatakki

Ostin kesällä 60 senttimetriä suloisen ihanaa Leena Rengon suunnittelemaa Secret-luomutrikoota Pehemiältä. Aivan unelman ihana kangas ja juuri minua - mustaa, valkoista ja pinkkiä (värimaailma on niin selvästi nähtävissä myös instagramissanikin, että välillä vähän naurattaa). Nyt syksyllä huomasin, että Eeltä puuttuu astetta siistimpi takki. Muistin, että niissä kuuluisissa loputtomissa varastoissani oli mummin vanha lähes käyttämätön puuvillainen tikkitakki. Leikkelin takin vuoriksi ja Secretin miehustaksi, reilulla kasvunvaralla taas tietenkin. Hieman kaavaa lyhyempi takista tuli takin ja kankaan aiheuttamien reunaehtojen vuoksi, mutta oikein sopiva käyttöön.



Kaava: Dark Days, Ottobre 4/15
Kangas: Miehusta, Secret, Pehemiä. Vuori, kierrätyskangas.

Vaan huomasinpa taas, että takin kuvaamisessa on uudet vaikeutensa. Eestä on tullut velmu ja kymmenistä otoksista vain parissa kuvassa oli sekä naama että kroppa paikallaan. Katsokaa vaikka! Toisaalta todella raivostuttavaa mutta toisaalta todella hupaisaa. Mutta takki toimii ja se päällä marssittiin tänään katsomaan uusinta Onnelia ja Annelia. Aikuisen silmää viehätti elokuvan kauneus ja huolella suunnitellut yksityiskohdat (tuli vähän sisustusinspistäkin), kolmevuotiaalle elokuva oli sopivan hidastempoinen, jännittävä ja hyväntahtoinen - juuri sopiva ensielokuva elokuvateatterissa katsottavaksi.



Nyt laskeudun syysloman lepoon. Toivottavasti löytyy monta hetkeä virkkuukoukulle, neulepuikoille ja ompelukoneelle!

Anni
8

Hyvän mielen pupulapaset

Lapsissa on se hyvä (ja huonokin) puoli, että he kasvavat. Huonoa on se, että jatkuvasti täytyy päivittää vaatekaappia, etenkin kun asutaan neljän vuodenajan Suomessa. Hyvää on se, että jatkuvasti täytyy päivittää vaatekaappia - pysyy käsityöaddiktin aivot virkeinä, kun yrittää miettiä aina jotain uutta jujua.


Tuli syksy ja viileät säät ja myös hanskakiukku. Kolmevuotiaan mielestä hanskat ei ole todellakaan se kivoin asia ja aamulla kiireessä hoitoon lähtiessä viimeistään hanskojen kohdalla tulee Uhma. Ajattelin tehdä hanskapolitiikasta hieman hauskempaa. Neuloin oman pään ohjeella pinkit lapaset ja valmiisiin lapasiin kiinnitin kirjotut jänöpuput. Innoituksen pupuihin sain Miffystä/Cathystä. Josko edes muutama aamu olisi näiden avulla hieman helpompi.


Puikot: 3
Lanka: Drops Alpaca
Ohje: omasta päästä, 40 s, peukalokiila 7 s leveä


Kauniita syyspäiviä!

Anni


9

NOSH-mekko + kaavoitusohje

~ kankaan lahjoitti NOSH Organics ~


Sain NOSHilta kokeiltavakseni kankaita. Niistä ensimmäisenä tein uuden lempparimekon NOSHin hiekan värisestä Kiteestä. Mekko sai paljon positiivista huomiota niin instagramissa kuin NOSHin omilla facebook-sivuilla. Paljon tuli myös kyselyitä, mistä kaavan voisi saada. Kaavan otin vanhasta mekostani ja näin ollen kaavaa ei löydy mistään valmiina. Toki pientä korvausta vastaan (lähinnä kulut) voisin piirrellä S-kokoisia kaavoja ja lähetellä postissa, mutta ajattelin, että ehkä on kätevämpää kertoa, miten kaavan voi kuositella itse t-paidan kaavasta. Samalla tein Eelle miniversion suosikkimekostani, mutta toisesta NOSHin kangasuutuudesta, magentan värisestä jerseystä.


Kangas: NOSH Organics, jersey, Magenta
Kaava: Mekko - Oma, rusetti - Tehtaamo

Halkaise T-paidan kaavan etukappale rinnan alta. Mieti, mikä on mekkosi haluttu pituus ja lisää siihen pituussuunnassa 12 cm. Lisää etukappaleen leveyteen 48 cm ylimääräistä. Pidennä takakappale halutun pituiseksi (ei ylimääräisiä lisäyksiä). Tee etuhelman yläreunaan laskostus kuvan osoittamalla tavalla eli reunoille taittuvat kuuden sentin myötälaskokset sekä keskelle kaksi lautalaskosta, joiden leveys on myös 6cm. Keskikohta etukappaleessa on kahden lautalaskoksen välissä. Suosittelen laskosten harsimista ennen helman ompelemista yläkappaleeseen. Sivusaumaan tulevat myötälaskokset ovat alkuperäisessä mekossa 30 cm korkeudella. Kun etukappaleet on yhdistetty ja sivulaskos harsittu, voi mekon koota normaalissa järjestyksessä. Itse ompelen ensin olkasaumat, sitten hihat etu- ja takakappaleeseen ja lopuksi hihan sekä sivusaumat kerralla plus vielä pään- sekä hihanteiden ja helman huolittelu. Toivottavasti termit olivat nyt oikein ja toivottavasti kärryille pääsee. Kysyä saa ja korjatakin!

Iloisen kirpsakkaa syysviikkoa!



Anni
4

Kaksi marjaa, lakka ja vadelma

Sain vuosi sitten valmistujaislahjaksi puikot ja lankaa. Mustaa ja  k e l t a i s t a  lankaa. Kuulemma minun piti oppia käyttämään edes vähän väriä, vaikka edes yksi raita. Tänä syksynä olin väriin valmis. Tein itselleni ja Eelle lämpimät talvipipot tällä ohjeella. Olen erittäin tyytyväinen, että rohkenin tähän suureen väri-ilotteluun, tästä tuli oikein hyvä. Keltainen sopii minulle ja pinkki tietenkin Eelle ("pinkki on minun väri, ei kenenkään muun väri"). Kunhan mukana on myös mustaa.


Een ensimmäinen kommentti oli: "Tässä on liikaa väriä. Musta pois." Siinä vaiheessa, kun oma piponi valmistui, hän suostui pitämään omaansa, kun oltiin kerta samiksia. Kuten ystäväni sanoikin, olemme kuin kaksi marjaa, lakka ja vadelma.


Puikot: 3,5
Ohje: Little scallops
Lanka: pinkki - Handu, keltainen ja musta - Hjerte Garn, Soft line, Exclusive Alpaca, Baby alpaca (organic natural dyed)

Kaunista syysviikkoa!

Anni
4

Uutta NOSHia lempparimekossa

~ kankaan lahjoitti NOSH Organics ~

Teen suuren osan vaatteistani ja lähipiirini tietää sen. Silti garderoobissani on yksi mekko, joka väistämättä ja aina jokaisella pukemiskerrallaan saa aikaan "onko tuo itse tehty" -kysymyksen ihailujen kera. Ja se on yksi niistä harvoista vaatteista, joita en ole itse tehnyt. Oikeastaan itse tehtyjä vaatteitani harvemmin kommentoidaan, mutta sitä kyllä.

Hihkuin ilosta, kun sain mahdollisuuden päästä testaamaan blogiyhteistyönä NOSHin kangasuutuuksia etukäteen (nyt nämä ovat jo kaikkien saatavilla). Piirsin kaavan tuosta kehutusta mekosta, sillä yksi kankaista, hiekan värinen Kide -puuvillajersey, sopi tähän mekkomalliin aivan täydellisesti.


Mekosta tuli juuri sellainen kuin toivoinkin: Mukava ja ihana päällä. Laskostukset edessä ja sivuilla ovat täydellisen ihanat. Vaikka sainkin kankaat blogiyhteistyönä NOSHilta ja siten olen ehkä hieman jäävi, niin sanon silti, että kangas tuntuu Oikeasti laadukkaalta ja hyvältä kädessä, ei mitään höpöhöpölumppua. Tätä sanoivat myös samalla ompelukurssilla olevat rouvat, jotka eivät ole samalla tavoin jäävejä. Toivonkin siis, että tämä mekko kestäisi käytössä kauan!


Laadukkuuden lisäksi peukutan suuresti NOSHin ekologisia arvoja - kankaat ovat luomupuuvillaa ja öko-tex -sertifioituja. Hieman toivoin löytäväni myös GOTS-sertifikaatin, joka takaisi jokaisen tuotantovaiheen eettisyyden ja ekologisuuden, sivuilta, mutta sitä en vielä löytänyt.

Kauniita syyspäiviä toivotellen,
Anni

--- MUOKS! KAAVOITUSOHJE MEKKOON LÖYTYY TÄÄLTÄ ---
15

Nukenvaatteita

Tyttäreni sai ensimmäisen nukkensa kesällä kolmivuotislahjaksi. Nukke on ihana, mutta kyllä mietin, että on yrityksellä myynnin taito hyppysissään - paketista paljastui nukke alusbodyn kera. Ei muuta vaatetta. Tähänkö on tultu? Myydään nukke lähes alasti, jotta kuluttajan on pakko hankkia sille vaatteet erikseen, vaatteethan maksavat myös ihan kivasti (vähän samantyyppinen ilmiö kuin että halvempaa ostaa uusi tulostin, joka sisältää mustepatruunat kuin ostaa mustepatruunoja lisää). Silmäni muljahtivat myös, kun tajusin, että kyllä, nukelle myydään kertakäyttövaippoja. Niitähän tarvitsee koko ajan lisää, koska nukelle myydään myös ruokaa, jonka se kakkaa vaippaan. Pissatakin osaa. Kakka-pissa-itku-ominaisuudet eivät onneksi paljastuneet tyttärelleni ja vaipaksi taidan tehdä kestovaipan. Kaupallisuudelle näytän keskisormea enkä aio ostaa yhden ainutta nukelle suunnattua vaatetta. Tietenkin teen ne itse.


Kävin kirjastossa nukenvaatekaavojen perässä ja löysinkin uuden nukenvaatekirjan, Tarja Helenan Nukenvaatteita isoäidin tapaan. Tein ensimmäisen mekon (pinkki-punainen) kirjan kaavalla ja luin sitten vasta ohjeen - kaavat sisältävät saumanvarat. Aikamoisen reilu siis. Seuraavista tuli vähän paremman näköisiä. Hihattomia paitoja tein mekon yläosaa jatkaen. Housut ovat aiemmin animators-nukelle tekemäni. Nyt on enemmän garderoobia nukella ja monet pikkupalaset odottavat ompeluhuoneen to do -kasassa ompeluaan. Kaikki käyttämäni kankaat olivat ylimääräisiä tilkkuja, kiva oli niistä päästä eroon näin hyödyllisesti. Pikkaisen hihitän partaani, että hahhaa, eipä onnistunut nukkefirma huijaamaan minua kalliisiin vaatteisiinsa.


Kirjasta muutama sananen. Mallit ovat herttaisia ja kivoja. Ohjeita en kauheasti lukenut (kuten huomasinkin), koska teen asioita yhä enenevissä määrin omaan vaistooni tukeutuen. Mutta yhtä sanaa en voi tämän kirjan kohdalla sivuuttaa, vaikka kirjan tekijä onkin ihana, suloinen, lapsenlapsilleen ompeleva mummo. Y-sä-ri. Kangasvalinnat ovat todella parinkymmenen vuoden takaa. Joo, eihän sillä periaatteessa ole väliä, mistä kankaista nukelle tekee, mutta edes pienellä aikakauteen kurkkaamisella kirjasta olisi voinut saada trendikkään ja vetävän. Tämä olisi lisännyt varmasti myös myyntiä - olisin saattanut ostaa kirjan itsekin. Onneksi kaavalehtiä paljon selanneena pystyin näkemään kangasvalintojen ohi.


Nyt to do -kasani pariin! Sunnuntain jatkoja!

Anni

PS. Huomaan postaavani yhä harvemmin blogiin, vaikka käsityötahti pysyy yllä. Mikäli käsityöharrastukseni kiinnostaa, niin instagramin puolella pysyn enemmän reaaliajassa, kurkkaa sinne!
3

Langan tarina eli Pirtin Kehräämö

Teimme ystävän ja lastemme kanssa tänään pikkuretken Hiirolaan Pirtin Kehräämön uudistetun myymälän avajaisiin. Avajaisissa pääsi kiertelemään tuotantotiloissa, mikä oli todella jännittävää ja innostavaa! Avajaiset jatkuvat vielä huomiseen, mutta niille, jotka eivät paikalle pääse, näytän hieman, miltä langan tarina näyttää.






Ja toki mukaankin tarttui muutama lanka...

Ihana paikka ja suomalaisten lampaiden villasta valmistettuja lankoja. Sydämeni sykkii lähilangoille!

Anni


3

Picassoa pussiin

Tunnen päivittäin itseni ihan joulukuuseksi. Tai oikeammin Joulupukin reeksi tai tontuksi. Ai miksi? No siksi, että kaulassani roikkuu työavaimia kolme kappaletta ja ne kilkuttaa ja kilisee kuin mikäkin tekopirteä Nisse-polkka. Kaulassa niiden tulee olla, koska muuten ne hukkuu ja häviää. Mutta se kilkatus. Totesin, että nyt riittää ja ratkaisu on keksittävä. Päädyin ajatuksissani nahkapussiin, jonka voi vetää avainten päälle niin, että avaimet eivät pääse kilkattamaan.


Leikkasin mummin vanhasta nahkarotsista pienet palat. Pussi tarvitsi mielestäni jotain lisää, joten puhelimen näytöltä piirsin kaavapaperille Picasson viivapiirroksen Francoise Gilotista ja konekirjoin kuvan (peilikuvana - tämä aivopieru ottaa muuten päähän) nahkaan. Pussukan reunat kiinni ja keskelle väli avainnauhalle. Nauha on valmistettu kumihimo-punonnalla.


Nyt ei kuulkaa kilkata eikä tonttumaisuus enää vaivaa muuten mustaa olemustani.

Anni
2

Slimmit housut pellavasta

Pellava on profiloitunut rennoksi materiaaliksi. Pellavaa näkee rennoissa kesähousuissa ja hipahtavissa "kuviksenopetunikoissa" (ja kaikki kunnia kuviksen sekä muiden taito- ja taideaineiden opettajille, heillä nyt vaan usein sattuu olemaan päällään pellavaa oranssin, violetin ja vihreän sävyissä). Pellava materiaalina kutkuttaa, mutta hippikonnotaatio ei. Vihreät vaatteet listaa pellavan eduiksi sen, että se kasvaa helposti karussakin maaperässä, ei vaadi paljoa lannoitteita tai torjunta-aineita, ei vaadi keinokastelua ja on luja ja kestävä kuitu (negatiivista on valkaisun tarvitseminen vaaleiden ja kirkkaiden värien aikaansaamiseksi ja että kuidun irroittaminen kasvista vaatii paljon työtä).


Äitini toi Viron tuliaisiksi tummanharmaata paksuhkoa pellavaa. Otin tämän pellavan työn alle. Kavensin omaa housujen peruskaavaa ja kavensin vähän vielä lisää. Vetoketjun laitoin toiselle sivulle, jolloin se ei pömpötä tiukan ja pidemmän paidan alta edessä hassusti. Muotolaskokset jätin avoimiksi, jolloin housuihin tuli hieman tilaa ja liikkumavaraa lisää.


Housut ovat näin kesän ja syksyn taitteessa täydelliset, lämpimät viileällä ja viileät lämpimällä. Ihan lempparihousut siis jo nyt. Katsotaan, miten pellava muuten käyttäytyy näin slim-mallisena.

Tsemppipeukku lähenevään työviikkoon!

Anni
14

Pikareppu nahkasta ja villasta

Huomenna on lähtö leirikouluun, minä opettajan asemassa. Vaikka olin kirjoittamassa varustelistaa, en oikein sisäistänyt sitä, että minulla ei kaikkia tarvittavia asioita ole. Nyt pakkaamista aloittaessani tajusin, että minulla ei ole reppua. Sunnuntai-ilta. Klo 17.30. Lähtö aamuaikaisella. Mitä tekee Anni? Hän tekee sen itse.

Pikaselaus pinterestissä pääelementteinään nopea ja helppo. Sitten mahdollisimman tukevan materiaalin etsiminen loppumattomista varastoista. Onneksi löysin villakangasjämätilkkuja, joista syntyi päämateriaali repulle. Vetoketju on otettu talteen miehen vanhasta hupparista, jonka kangas päätyi räteiksi. Nahkaa löytyi tehosteviivoiksi mummini vanhasta nahkatakista. (Ay caramba noita 50-70 vuotta vanhoja nahkatakkeja, niistä saisi vaikka puolijoukkueteltan!) Olkahihnoiksi ompelin koristenauhat kiinni nahkatakkinahkaan. Mukaan tuli vielä muinaista nahkan tukikangastakin, oikein jämäkät siis.


Aikaa meni kaikkinensa reilu tunti. Yksi kohta varustelistasta on "check" ja pakkaaminen voi jatkua.

Heissulivei!

Anni
6

Käsikoru farkkujen saumasta

Arki on imaissut kiireisenä mukaansa. Isommat projektit valmistuvat hitaammin ja luovuuskin käy vähän hitaalla. Silti tekee mieli näpertää.

Kaipasin käsikorua. Jotain vähän rouheampaa, kun ihana Lacon kellonikin tuntuu sitä vaativan. Vielä oli farkun rippeitä jäljellä lattiatyynyprojektista. Muistin nähneeni joskus idean käsikorusta, joka oli tehty farkun paksusta sisäsaumasta. Hommiin!



Tarvitsin
- käsikorun kokoista memory wire -vaijeria
- farkun sisäsaumaa

Käänsin vaijerin pään pyöreäksi ja pujotin. Vaijerin toisen pään taitoin samaten. Täytyy sanoa, että pujottaminen oli lopulta hidasta ja työlästä, että en ihan yhdellä istumalla sitä tehnyt.



Kiva pieni, kierrätyshenkinen askarteluvälipala!


Anni
12
Sisällön tarjoaa Blogger.