Neulatyyny + kaava

Neulatyynyni on tehnyt viime ajat hidasta kuolemaa. Uskollinen palvelijani tähän asti on tämä blogini historian luetuimman postauksen neulatyyny. Kolmisen vuotta se palveli oikein hyvin, sitten huovan hapristuessa ja neulojen tippuessa yhä helpommin, se siirtyi vähän sivumpaan ja siitä sitten laatikon unohduksiin vielä pariksi vuodeksi. Nyt oli aika tehdä uusi neulatyyny tuota vanhan muistoa kunnioittaen. Samalla tein teillekin siihen ohjeen sekä kaavan!

Näppärä neulatyyny syntyy aika vähistä tarpeista.

Neulatyynyn valmistukseen ei mene kovin paljoa aikaa eikä tarvikkeetkaan ole maailman ihmeellisimmät. Tähän neulatyynyyn halusin satsata pariin erityisjuttuun: neulatyynyn tulee olla iso, jotta neulaa voi tunkasta vähän huolimattomamminkin kohti rannetta. Toiseksi päätin satsata neulatyynyn pohjassa olevaan suojamateriaaliin. Edellisessä tyynyssä käytin pahvia ja se ajan kuluessa hapertui epäluotettavaksi neulastoppariksi.

Nyt mahtuu neula jos toinenkin.

Ohje

Neulatyynyyn tarvitset

- paksua huopaa

- paksua nahkaa tai muuta vahvaa materiaalia neulastoppariksi

- neulatyynykankaan. Viimeksi käytin huopaa ja se hapertui ajan saatossa. Kannattaa olla siis tiheämpää kangasta, mutta kuitenkin sellaista, että neulat saa siihen helposti kiinni.

- nepparit

- tekstiililiimaa

- vanua tai muuta neulatyynyn sisusmateriaalia (perinteisin materiaali on hius)

- lankaa ja ompelukone

Työnaloituskuva on aina ihana - voi verrata lopputulosta lähtökohtaan.

Kaavan voit tulostaa PDF-muodossa täältä.

1. Leikkaa osa A paksusta huovasta, B nahkasta ja C neulatyynykankaasta. Ennen leikkaamista kannattaa varmistaa, että A-osa mahtuu hyvin ranteen ympäri. Muokkaa kaavaa tarvittaessa.

2. Liimaa tekstiililiimalla nahkapala B keskelle huopapalaa.

Tekstiililiima tarttuu hanakasti eikä sitä tarvitse lutrata.

3. Ompele C-kappaleen pitkille sivuille rypytyslangat. Harsi tämä B-kappaleen ympärille. Kiristä rypytyslangat tasaisesti pitkille sivuille harsiessa. Ennen viimeisiä pistoja täytä neulatyyny vanulla.

Rypytetty reuna tuo neulatyynylle lisää tilaa.

4. Lopuksi ompele neulatyynykappaleen C ympäri tiheällä siksakilla. Varmista ennen ompelua, ettei ommel osu nahkakappaleeseen ja että varmasti kaikki rypytetytkin osat sattuvat ompeleen alle.
5. Kiinnitä nepparit paikoilleen sopivalle etäisyydelle siten, että neulatyyny pysyy tukevasti kädessä.

Tiheä siksak-ommel sekä neppari tekee lopputuloksesta viimeistellymmän näköisen.

Ja sitten ei kun vain ompelemaan!

Ihanaa viikonloppua!

Anni

4

Hyväntekeväisyyttä käsillä tehden - lapaset asunnottomalle

Tammikuussa kokosin teidän vinkkien pohjalta koosteen tämän vuoden hyväntekeväisyyskohteista, johon voi osallistua käsitöillä - käsityöt kun ovat ainakin minulle se luontevin tapa tehdä hyvää. Itse otin listauksen haasteena ja olen yrittänyt lähteä ennakkoluulottomasti mukaan erilaisiin hyväntekeväisyyskohteisiin.

Tänä syksynä facebookissa pomppasi esiin EHYT ry:n Auta asunnotonta -kampanja, jossa on tarkoitus neuloa asunnottomalle lapaset. Lapasia - itse tehtyjä tai kaupasta ostettuja, kuitenkin käyttämättömiä - kerätään 15.10. asti ja ne on tarkoitus jakaa asunnottomien yössä 17.10. Lapasten keräyspisteet ympäri Suomen löytyvät tämän linkin takaa. Jostain vanhasta Novitan lehdestä inspiroituneena neuloin ruusuja ihan tavallisten lapasten ranteeseen. Nämä lapaset saavat jatkaa matkaansa jollekin lämpimiksi.

Ruusulapaset lähtevät asunnottomien lapaskeräykseen.

Postauksen lopussa on vielä listaus hyväntekeväisyyskohteista - tätä vuotta on vielä neljä pitkää kuukautta jäljellä, joten hyvin ehtii osallistua! Ja aina ei tarvitse auttaa isosti, esimerkiksi me askartelimme Een kanssa ystävänpäivän kynnyksellä kortteja ilahdutukseksi vanhuksille ja kehitysvammaisille. Pieni vaiva meille, mutta uskoisin, että iso ilo kortin saajalle. Korttien ja näiden lapasten lisäksi ajattelin vielä osallistua HOPE ry:n hyväksi järjestettävään ompeluhuutokauppaan.

Oletko sinä ehtinyt osallistua vielä johonkin hyväntekeväisyyskohteeseen käsitöillä? Puuttuuko hyväntekeväisyyslistauksesta vielä joku? Jos puuttuu, kerro kommenteissa linkki, mistä löytyy lisätietoa keräyksestä!

Anni

Käsityö-hyväntekeväisyyskohteet 2018

Ompeleminen

IKIOMA-ensikirjat näkövammaisille lapsille.
Siskomyssyt syöpään sairastuneille
Suomen suurin joululahja, pehmoleluja pienille potilaille eri sairaaloihin.
Käsityöhuutokauppa HOPE ry:n hyväksi.
Keskosmyssyjä Kuusessa. Keskosmyssyjen ompelemista kangaskauppa Kuusessa Helsingissä.
Vaatteita vastasyntyneiden teho-osastolle.
Vaaka ry:n käsityökeräys. Tänä vuonna kerätään vauvan aluslakanoita, trikoisia vauvamyssyjä tai neulottuja vauvan lakkeja, tumppuja ja sukkia.

Neulominen ja virkkaus

Auta asunnotonta -keräys. Lapasia asunnottomien lämpimiksi. Lapasia kerätään 15.10. asti.
Neulomuksia sydämestä -facebookryhmä. Yhteiset vuosittain vaihtuvat keräyskohteet erilaisille neulotuille tuotteille.
Sytomyssyt TAYS:ssa on pulaa sytomyssyistä.
Nuttuja vastasyntyneille Etiopiaan. Myös ommellut nutut käyvät.
Vaaka ry:n käsityökeräys. Tänä vuonna kerätään vauvan aluslakanoita, trikoisia vauvamyssyjä tai neulottuja vauvan lakkeja, tumppuja ja sukkia.

Askartelu

Ihanat ilahduttajat -facebookryhmä. Ryhmä järjestää erilaisia iloa tuottavia tempauksia, pääsääntöisesti korttikeräyksiä.

Kaikki käsityöt

Untuvapakkaus. Mm. itsetehtyjä vaatteita, nuppupeittoja, myssyjä, tumppuja, töppösiä ja turvalonkeroita keskosvauvaperheille.
Varsinais-suomen sininauha ottaa vastaan käsitöitä aikuisten ja lasten koissa lahjoitettavaksi asiakkailleen ja heidän perheilleen. Heidän asiakkaitaan ovat mm. päihde-, mielenterveys- tai vankilataustaisia tai muuten syrjässä olevia pitkäaikaistyöttömiä. Myös heidän asiakkaansa lähipiiri, esimerkiksi lapset, elävät niukoissa oloissa. Villasukat heillä ovat menneet kuin kuumille kiville. (Teksti lainaus kohteesta vinkanneelta ihmiseltä.)
Rekku rescue ry ottaa vastaan tavaralahjoituksia, myös esimerkiksi käsitöitä. Linkin takaa löytyvistä sähköpostiosoitteesta saa lisätietoa.

0

Langalla terästetyt tyynynpäälliset

*Yhteistyössä Husqvarna Viking*

Eurokankaasta löytyi pari viikkoa sitten aivan ihanaa uutuuskangasta, jossa oli eläinten kuvia. Talvisessa kankaassa oli niin maisemakuvia kuin lumitiikereitä, kauriita, susia, pöllöjä. Tätä lähti meillä matkaan sen verran, että saatiin ne söpöimmät eläimet mukaan. Ensimmäisenä tarkoitus oli tehdä kahdesta kuvasta uusi penaali eskariin, mutta sitten ajattelin laajentaa kuvienkäyttömahdollisuuksia. Mummin jäämistöistä löytyi valkoinen damastipöytäliina, jossa oli ikitahroja siellä täällä, liina saisi siis mennä palasiksi. (Mummi siis kuoli jo 13 vuotta sitten, mutta muutamat laatikot olivat vielä jääneet läpikäymättä. Niitä läpikäydessä materiaalivarastoni ovat karttuneet ja vyöryneet yli huolestuttavalla tahdilla.) Päätin tehdä Een huoneeseen uudet sisustustyynyt tästä damastiliinasta ja niihin applikoisin Een valitsemat eläinkuvat.

Kiinnitin tuttuun tapaan kuvat kaksipuoleisella tukikankaalla pohjakankaaseen ja ompelin ensin suoralla ompeleella kuvan kiinni. Sen sijaan, että olisin applikoinut kuvat tiheällä siksakilla, päätinkin korkata kolmireikäisen nyörijalan. Paininjalka toimii siten, että nauha tai nauhat, maksimissaan kolme pujotetaan paininjalassa olevien reikien läpi. Paininjalan mukana tuli pujotteluun sopiva mainio apuvälinekin mukana. Ompeleeksi valitaan kolmiaskel-siksak-ommel, millä nauhat kiinnittyvät sopivasti pohjakankaaseen. Ompelulangaksi kannattaa valita nauhojen värinen lanka. Valitsin reunanauhoiksi Novitan hopeista lankaa ja ompelukonelangaksi tässä tapauksessa valitsin valkoisen.

Siisteimmän 90 asteen käännöksen nauhajalalla sai aikaan siten, että siksak jäi reunaan ulkokulmaan, neula alas, käännös, lankojen kiristys ja ompelemisen jatkaminen. Kokeilin mallitilkkuun, että miten käännös toimisi, jos ompeleen jättäisi keskelle tai sisäkulmaan. Näissä ku

itenkin ommel tahtoi venyttää pohjakangasta kummallisesti.

Ja sai toki Ee myös ylisöpön penaalinsakin. Ihania riemunkiljahduksia niin penaali kuin tyynytkin saivat aikaan, vaikka kangas olikin tuttu. Kieltämättä, näyttävä kangas saa aikaan näyttävän lopputuloksen.

Eläimellistä viikonloppua!

Anni

1

Kirjotut napit ja Mollie Makes

*Lehti saatu arvostelukappaleena kustantajalta.*

Herkullisia värejä jo heti kannessa!

Tiedättekö sen äänen, joka kuuluu pikkutytöistä auton takapenkiltä, kun tien poskessa näkyy hevosia? No meillä tiedetään. Semmoinen kimakka "iiiihana". En ole aiemmin sitä ääntä kuullut muualla, kunnes nyt. Sain arvosteltavakseni uuden Mollie Makes -lehden ja luin sitä kuusivuotiaan tyttäreni kanssa. Lähes poikkeuksetta jokaisen sivun kohdalla kuului iiiiiihana-kiljahdus ja maanittelut, voisinko tehdä hänelle sellaisen ja tuollaisen.

Pisto-opas on verraton näin kirjonnan vuotena.

Mollie Makes on kansainvälinen käsityölehden ympärille rakennettu brändi, tunnettu raikkaasta värimaailmastaan ja leikkisästä otteestaan käsitöihin. Suomeksi Mollie Makes julkaistiin nyt ensi kertaa Kolmiokirjan kautta. Hyötynäkökulma ei ole Mollie Makesin juttu. Elämästä voi tehdä värikästä ja vähän hauskempaa, se on mielestäni lehden sanoma. Ensimmäisen lehden teema on Kirjo&Virkkaa. Kirjominen sopiikin hyvin, onhan kirjonta vuoden käsityötekniikka. Lehdestä saakin hyviä vinkkejä kirjontaan ja virkkaukseen niin aloittelijalle, konkarille kuin vaikka käsitöitä opettavalle opettajallekin. Tekniikkavinkkisivut olivat mielestäni aivan huiput ja pitävät huolen siitä, että lehti pysyy käden ulottuvilla jatkossakin. Mielenkiinnolla odottelen myöhemmin syksyllä julkaistavaa joulunumeroa.

Aloittelijakin pääsee kärryille näillä ohjeilla.

Kirjonta-opas pääsi heti käyttöön ja ajattelin ottaa muutamat uudet ja vanhatkin pistot haltuun. Kirjoin pistoja mummin vanhalle, ikilikaiselle pöytäliinalle ja tein kirjonnoista nappeja. A on kirjottu tikkipistoin. Seuraavan napin pinkit pampulat ovat ranskalaisia solmupistoja, harmaat solmupistoja. Seuraavan napin viivat ovat kiertopistoja. Ruusu valmistui kiertopistorenkaana, lehdet ovat linnunsilmäpistoja. T on kirjottu varsipistoin. Katsotaan, mihin kaikkialle vielä napit päätyvät!

Kirjonta on aika helppo tapa personoida nappeja.

Mukavaa viikkoa kaikille!

Anni

10

Halaus sukkien muodossa

Muutimme neljä vuotta sitten Helsingistä Mikkeliin. Minä ja mieheni olimme asuneet Helsingissä hyvin pitkän tovin, joten elämä oli muotoutunut siellä omanlaisekseen. Mutta sielu oli Helsingissä levoton ja kaipasimme rauhallisempaan ympäristöön. Olemme löytäneet oman paikkamme (ainakin melkein) neljän vuoden aikana Mikkelissä, mutta edelleen valtaosa ystävistämme asuu pääkaupunkiseudulla tai muualla Suomessa. Kaukoystävyys on välillä hankalaa. Yhteydenpito on omanlaistaan, kun arjen täyttää omat sekä lasten harrastukset ja menot. Yhteydenpito vaatii työtä ja toisaalta luottamusta siinä, että olen täällä olemassa, vaikken olekaan konkreettinen osa toisen arkea ja toisinpäin. Ja kun tarvitsisi ystävää tai minä olisin ystävänä tarvittu, en ole vieressä. Vastoinkäymisten tai iloisten asioiden sattuessa täytyy pakottaa itsensä informoimaan ystäviä teennäisestikin niistä, jotta ystävä pysyisi mukana elämän vaiheissa.

Ohje: Niina Laitinen - Ihan hiljaa, Villasukkien vuosi -kirjasta

Lanka: Novita, 7 veljestä

Ja näin tapahtui. Sain ystävältäni viestejä, jotka saivat minut suremaan sitä, etten asu lähempänä. En pääse halaamaan, viemään hänelle kukkia tai valmista makaronilaatikkoa. En voi olla vieressä. Siitä tulee todella avuton olo. Miten voisin olla hänen tukenaan, kun olen täällä jossain kaukana oman elämäni pyörteissä?

Niina Laitisen Villasukkien vuosi -kirjassa Ihan hiljaa -sukkien kohdalla luki teksti: "Kun seisoo ihan hiljaa paikoillaan ja ensilumi sataa tummaan maahan, maailma muuttuu taas valoisammaksi paikaksi." Tuo kosketti.  Neuloisin ystävälleni halauksen. Sukat, jotka jalkoihin vetäessään hän muistaisi, että minä olen täällä ja ajattelen häntä lämmöllä. En vieressä, mutta vähän lähempänä. Ja sukkien mukana sukkien viesti, että vielä sataa valkoinen lumi tummaan maahan. Sukkaesittelyn teksti jatkuu: "Sukkien soljuva pitsineulekuvio kätkee sisäänsä lupauksen valkeasta talvesta, pitkistä hiihtolenkeistä ja mäenlaskusta." Vielä iloitaan!

Sukat olivat helppotekoiset, kuvio muodostui kuin itsestään ja se oli helppo muistaa ulkoa. Toinen sukka neulottiin toisen peilikuvaksi. Väriksi valikoitui levollinen harmaa Novitan 7 veljestä -langoista. Näistä tuli ihanat! Nyt sukat kiireesti postiin halaamaan tulevaa omistajaansa!

Anni

PS.
Arvosteluni Niina Laitisen Villasukkien vuosi -kirjasta lukee täällä.

10

Kalkkimaalisprayta erilaisille pinnoille

*Yhteistyössä PintyPlus Finland*

Kalkkimaalit ovat olleet mattapintaisen habituksensa ansiosta tuttuja suomalaissisustuksissa jo jonkun aikaa. Suurena spraymaalien ystävänä olinkin innoissani kuullessani, että kalkkimaalia saa myös spray-muodossa. Olen sanonut useasti, että jos askarteluharrastuksen haluaa aloittaa, kannattaa aloittaa spraymaalihankinnoilla, ne kun sopivat monenlaiseen uudistamiseen ja askartelun pohjaksi. Koska kalkkisprayn kyljessä lukee "täydellinen mille tahansa pinnalle" ajattelin lähteä testailemaan, mitä eri materiaalit sanovat kalkkimaalispraysta.

Koukut ja puikot saivat uudet säilyttimet.

Kalkkispray on vesipohjainen ja etiketin mukaan myös ympäristöystävällinen. Maali kuivuu todella nopeasti, mikä on ehdotonta plussaa. Ensimmäisenä kokeilin harmaata (ash grey) kalkkisprayta ompelemilleni säkkikangaspussukoille. Säkkikangas jotenkin kuuluu vahvasti jouluun, mutta halusin saada ei-niin-jouluiset säilytyspussukat, siksipä päätin sprayata ensimmäisenä ne. Vaaleanruskea pohja vaati pari kerrosta maalia tasaisen lopputuloksen saamiseksi. Maali tuli harvakudoksisesta säkkikankaasta juuri sopivasti läpi ja nurjasta puolesta tuli kiva kontrasti harmaalle kankaalle. Väri tarttui helposti ja ehkä hieman myös tukevoitti jämäkäksi tarkoitettuakin kangasta.

Myös tarjotin sai pari kerrosta kalkkimaalia ja päälle vahasprayn.

Maalia sai päällensä seuraavaksi pari metallista purkkia sekä metallinen elähtänyt tarjotin. Näillekin riitti pari kerrosta maalia. Toki vahvalle kulutukselle joutuessaan, esimerkiksi purkin kannen alle jäävässä osassa, maali naarmuuntui helposti. Purkeista ja tarjottimesta tuli pienellä vaivalla käyttökelpoiset ja siistit. Lopuksi suihkutin pussukoihin sekä metalliastioihin PintyPlussan vahasprayta, joka antaa värille lisäsuojaa ja parantaa pysyvyyttä. Hätäisenä tyttönä toimin ennen kuin luin ohjeita. Ohjeessa siis lukee "suihkauta ohut kerros ja hiero pehmeällä kankaalla". Ohut kerros joo, mutta hierominen jäi väliin, jolloin vaha levittäytyi hieman epätasaisemmin ja siksi väri jäi metalliastioissa vähän epätasaiseksi. Toisaalta se ei rustiikkisessa lopputuloksessa haittaa ihan kamalasti. En muutenkaan ole ihmisenä niin justiinsa, joten tällainen sinne-päin-lopputulos on minulle ihan ok.

Tältä maalatut tavarat näyttivät ennen.

Tältä taas jälkeen.

Aikaisemmin keväällä ostin valkoisen kalkkisprayn paikallisesta Neiti Neilikan kukkakaupasta. Sillä sprayjasin kolme ikean ruskeaa kukkaruukkua. Keraaminen pinta selkeästi imi maalia enemmän ja jouduin maalaamaan ruukut todella moneen kertaan, ehkä kolmesti tai neljästi. Valkoinen spray kului minulla näihin kolmeen kukkaruukkuun aluslautasineen kokonaan, kun taas harmaata jäi kahden säkkikangaspussukan ja kolmen metalliastian jälkeen vielä jäljellekin.

Ruskea ruukku on valkoisena paljon raikkaampi.

Tykkäsin kalkkispraysta. Sen samettinen pinta on vallan suloinen ja monenlaiseen sisustukseen sopiva. Toisaalta en ehkä lähtisi kuitenkaan maalaamaan kalkkimaalilla isompia projekteja. Tuntuu, että maalaamisen jälkeen kalkkisesta pinnasta lähtee irtoväriä käsiin aika helposti. Sisustustuotteissahan se ei haittaa, mutta isommissa ja kulutukselle enemmän altistuvissa kohteissa haitta voi olla suurempi. Saatavilla on myös kalkkimaalikyniä, jotka sopivat yksityiskohtaisempaan työskentelyyn. Tähän hätään en löytänyt mitään sopivaa kohdetta kalkkimaalikynälle, joten tarpeeseen piirrustelin yhden kortin sillä. Kalkkimaalimainen pinta toistui tässäkin ja useammalla kerroksella sai peittävämmän lopputuloksen. Jos kiinnostaa, niin Kemikaalikimara testasi vuosi sitten kalkkimaaleja ja hän jaksoi ottaa myös tarkemmin selvää kalkkimaalien kemikaalipuolesta.

Kalkkimaalikynätestailuja kierrätyskartongille.

Ihanan iloista viikon jatkoa!

Anni

10

Kohovirkattu patalappu

Pinterest vei minut taas yksi ilta mukanaan. Törmäsin yhteen kohovirkkausmalliin. Sitten toiseen ja taas toiseen ja kohta minulla oli pinterest-kansiollinen kohovirkkausideoita. Minua kiehtoi kovasti se, miten erilaisia kolmiulotteisia pintoja voi saada aikaan virkatessa. Jotkut kolmiulotteiset pinnat syntyvät siinä samoin tein, kuten vaikka popcornit, jotkut taas tehdään pylväillä alempiin virkkauskerroksiin. Jälkimmäisestä yksi esimerkki tästä on vuoden takainen apache tears -tekniikalla virkkaamani pussukka. Nyt kaipasin jotain uutta, ehkä monimutkaisempaakin.

Pinterestistä löysin aivan ihanan Lillabjörn's Crochet Worldin kohovirkkausmallin Celtic Tiles Blanket. Ohje oli ilmainen. Lisäksi ohje oli hyvin yksityiskohtainen ja havainnollistava kaikkine ohjekuvineen. Ohjetta lukiessa tosin piti olla tarkkana, tehdäänkö tupla- vai triplapylväitä paria kerrosta alemmas, tehdäänkö ne mihin suuntaan ja edellisten pylväiden ali vai yli. Silmä tottui ohjeen lukuun kuitenkin nopeasti. Tosin keskittymistä se vaati! Haaveilin kahdesta samanlaisesta patalapusta, mutta päädyin vain yhteen, koska ohje todella vaati sitä keskittymistä ja sitä ei päiväsaikaan minulle suoda. Een kysyttyä 54. kerran, että miten se sadepilvi siis muodostuu ja Aan kiivettyä minun sekä virkkaustyöni yli 87. kerran, ajattelin, että ehkä koko perheen mielenterveyden kannalta on järkevämpää jättää patalappu vain yhteen. Mikä onkaan turhauttavampaa kuin alkaa tavata FPtr-sc-sts-kirjainviidakkoa taas kerroksen alusta. Eikä tietenkään kenelläkään ole hyvä mieli, kun ärähdän huomiotani rankuttaville lapsille. Päädyin siis virkkaamaan Celtic Tiles -palan toiselle puolelle pylväistä koostuvan "vuorin", jonka virkkasin lopuksi yhteen kohovirkkauspalan kanssa, eipähän näpit pala. Ehkä teen sen parin tälle sitten joskus 18 vuoden päästä.

Mutta kerrohan, onkos kohovirkkaus sinulle tuttua? Olisiko hihassasi kenties joku ohjevinkkikin kohovirkkauksen maailmaan?

Ihanaa viikonloppua!

Anni

21

Kansallispuvuntaskun innoittama vyölaukku

Perheellämme on alkanut tänä kesänä pyöräilykausi, kun vihdoin saimme ostettua miehelleni pyörän, kunnostettua omani ja hankittua lapsille pyöräistuimet. Hankimme miehelleni sähköpyörän, joka on osoittautunut vallan oivalliseksi ostokseksi. Mökkimme on sopivan ajomatkan päässä kotoa ja tuota väliä tulee taitettua useina. Nyt ei istahdesta ratin taakse, vaan polkaistaan mökiltä kotiinkin postinhakureissuun pyörällä. Ensimmäinen ajatus yhteisillä pyöräreissuilla oli, että nyt aletaan säästää, jotta saadaan ostetuksi minullekin oma sähköpyörä. Heti sen jälkeen toinen ajatus oli, että mihin hitsiin saisi avaimet, puhelimen ja rahakukkaron pyöräreissujen ajaksi! Reppu tuntuu isolta ja hiostavalta etenkin tällaisena helteisenä kesänä. 90-luvun traumatisoimana vyölaukku ei tullut ensimmäisenä mieleen. Kunnes näin ompeluhaasteen, jossa piti inspiroitua kansallispuvusta ja ommella jotain! No mutta kansallispuvuntasku! Siinä on oiva malli, muoto ja koko tarvittavien asioiden mukana pitämiseen. Se on kuin vyölaukku, mutta se ei ainakaan näytä 90-luvun kauhistukselta!

Nahkapaperin ja kierrätetyn nahkan yhdistelmä on juuri sopiva tähän kassiin.

Mallia vyölaukkuun otin äitini Etelä-Savon kansallispuvun taskusta. Kansallispukuviba näkyy vyölaukun muodossa ja etukappaleen kaitaleissa, joita on kolme. Siihen kansallispukumaisuus ehkä sitten jääkin. Vaaleanharmaat osat laukusta ovat paperinahkaa, mustat osat mummini vanhasta nahkatakista talteen otettua nahkaa. Vuorin isompaan taskuun tein Lapuan Kankureiden pellavapalasta, joka löytyi tilkkulaatikostani. Olisin halunnut isompaan taskuun vetoketjun, mutta kun ei löytynyt sopivaa ja valmista oli saatava heti, tyydyin tarranauhaan. Tämä oli ehkä ihan hyvä ratkaisu, vetoketju olisi voinut olla kinkkisempi jäykän paperinahkan kanssa. Edessä oleva pikkutasku on juuri sopiva kännykälle. Kännykän saa siitä tarvittaessa nopeasti esiin. Tarranauhan alle saa säilöön pienemmät avaimet ja kolikot.

Vaikka karsastan tarranauhan käyttöä, taitaa se tähän kassiin sopia kuitenkin oikein hyvin.

Mummini vanhan vyön solki on yksiä lemppariyksityiskohtiani.

Laukun takaosan tein nahkatakista. Vyönripustukseen ompelin nahkapaperikaitaleet. Siihen voi pujottaa haluamansa nauhan. Tällä kertaa pujotin mummini vanhan vyön. Siispä laukku on aikamoista sillisalaattia uutta ja vanhaa, perinteistä ja modernia, mutta kokonaisuus on aika kiva ja hillitty. Uutta ja modernia materiaalia tässä laukussa oli nahkapaperi sekä tarranauha, vanhaa nahkaosat ja vyö, perinteisyydestä pitää huolen vuorin pellava kansanomaisella kuviollaan.

Vyölaukku vyötäisille ja menoksi!

Vyölaukku, tuo 90-luvun kauhistus. Kansallispuvuntasku, termi, jota olen tottunut käyttämään imetyksenjälkeisistä rinnoistani. Mutta yhdessä sopivien materiaalien kanssa nämä ovat juuri sopiva yhdistelmä.

Ihanaa viikkoa!

Anni

28

Kauluspaidasta hellepaidaksi ja huiviksi

Yksi päivä mieheni heitti minulle läjän vanhoja kauluspaitoja ja tokaisi, ettei käytä niitä enää. Katsoin läjää hetkisen, palautin naisellisella määrätietoisuudella pari kauluspaitaa takaisin kaappiin ja sitten jäin katsomaan jäljelle jääneitä hyväkuntoisia paitoja. Harmaa-valkoraidallinen puhutti jo kankaallaan. Tätä en lähtisi edes myymään kirpparilla, tämän pitäisi itse. Olin juuri törmännyt instagramissa ihanaan Linnea Larssonin Go Recreate-tiliin. Tilillään Larsson esittelee erilaisia vanhoista vaatteista uudistettuja vaatteita, häneltä itse asiassa on tulossa kirja suomennettunakin nimeltään Paidasta pöksyt. Larssonin työt inspiroivat minut silpomaan tämän paidan minulle paidaksi.

Kaavan jälleen kerran kuosittelin oman peruskaavani pohjalta. Ihan simppeli hihaton paita rintamuotolaskoksella. Kauluspaidan takakappaleesta tuli minun paitani etukappale. Purin kauluspaidan etukappaleilta rintataskut pois ja tein etukappaleista omaan paitaani takakappaleet. Ihanat, hellivät helteet ovat haalineet päälleni ilmavia vaatteita, joten innostuin tekemään paitaan lepattavan takaosan. Irralliset kappaleet menevät n. 5 senttiä toistensa päälle, alaselkä pilkottaa pikkaisen ja tuuli pääse ihanasti tuulemaan selkään, juuri täydellinen hellepaita. Koska halusin, että paitaa voi käyttää myös töissä, ompelin yläreunasta kappaleet toisiinsa kiinni, ei pääse rintaliivit sieltä sitten vilkkumaan. Rennompana rantapaitana kappaleet olisivat saaneet olla auki ylös asti, silloin kun ei ole niin väliksi, jos selkää vilahtaa enemmänkin, mutta ehkä toteutan myöhemmin sellaisen.

Päätimme yksi aamu lähteä pienelle kaupunkiretkelle. Juuri toivuttuani kahden viikon migreenistä tajusin, etten voisi lähteä päähineettä. Minulla ei kuitenkaan ollut mitään sopivaa hattua ja ainoa tapa pitää pitkiä hiuksia helteellä on nuttura, jota taas ei saa hattuihin tungetuksi. Viisi minuuttia ennen (aiottua) lähtöaikaa nostin vielä ompelukoneen lattialle, leikkasin kauluspaidasta hihat irti, laitoin ne oikeat puolet vastakkain ja surautin reunat toisiinsa ja hihat pitkäksi tuubiksi. Tämän muutaman minuutin tuubin kietaisin pääni ympäri solmulle. Hihan kalvosimet ihanasti pirskottavat solmusta ulos. Aivan huippu ja juuri sopivan kokoinen päähuivi.

Yhdestä kauluspaidasta ei jäänyt paljoa jäljelle, kaulukset, olkapäät, taskut ja paljon valkoisia nappeja. Napit toki otan talteen itselleni jatkoa varten. Kaulukset taitavat päätyä tekstiilikierrätykseen, vaikka varmasti niistäkin voisi keksiä jotain. Tämä työ oli ihanaa tehdä, sain kierrätyskiksejä ja työn tuloksena on ihan ihana hellepaita!

Nautitaan kesästä, vaikka vähän ukkostaakin!

Anni

32