NEULOMINEN

OMPELEMINEN

Luonnonvärjäyskurssilla

Elokuun sateiden ropistessa kattoon on hyvä muistella vielä heinäkuuta hieman. Pari viikkoa sitten olin luonnonvärjäyskurssilla ja aijai oli kyllä kiva kurssi. Kurssi palaa väistämättä mieleen, kun herkulliset langat tulevat vastaan lankakassissa.

Keltainen - koivu, harmaa - nokkonen, vihreä - lupiini, pinkertävät - kokenilli, korallihtavat - krappi

Päädyin kurssille ihan sattumalta. Selailin netissä erilaisia kursseja eri opistoissa ja silmään pisti Värjärikillan järjestämät Värjäripäivät Otavan opistolla. Luonnonvärjäys oli käsitteenä tuttu, mutta tekniikkana vieras, ja Värjärikillasta en ollut koskaan kuullutkaan. Värjäripäivillä olisi ollut vaikka mitä mielenkiintoisia kursseja, mutta päätin osallistua luonnonvärjäyksen peruskurssille, että pääsisin kärryille koko tekniikassa. Kärryille pääsin ja nyt olenkin aivan koukussa.

Pietaryrtin kukinnot kohti pataa.

Kurssille menin valmiiden lankavyyhtien kera ja sitten käytiin patojen äärelle. Erilaisia liemiä keiteltiin yhteensä kaksi pitkää päivää ja kotiin palasin aika herkullisten värien kanssa. Yleensä en kovin värikkäitä lankoja kotiin tuo, mutta jokin tässä luonnonvärjäyksessä kiehtoo; Luonnonväreillä värjääminen ei vaadi ihan kauheita myrkkyjä, tiedän, millä värit on saatu aikaan ja sävyt ovat kauniita ja sointuvat toisiinsa. Luonnonvärjäyksessä on myös hienoa back to basics -meininkiä. On niin siistiä tehdä jokin asia ihan itse.


Perusidea on, että kasvia on langan määrään verrattuna kymmenkertaisesti. Kasvia tai sen osaa keitellään tunti, liemeen lisätään oikea määrä puretetta eli ainetta, joka iskee värin lankaan kiinni, ja langat, joita keitellään myös tunti. Lämpötilojen kanssa piti olla tarkkana - villahan huopuu helposti. Tämä nyt oli aika palikkaversio värjäysprosessista, oikeastihan sitä oltiin hyvinkin tarkkoja gramman, lämpötilan ja ajan kanssa. Padoissa meillä kiehui nokkosta, koivun lehtiä, lupiinin lehtiä, pietaryrttiä (kukkaa sekä lehtiä), verihelttaseitikkiä, keltasipulinkuoria, krappia ja kokenillia. Liemistä otettiin myös jälkiväri, jolloin samaa sävyä saatiin eri tummuusasteilla.


Mustiin pukeutuvana päätin tehdä itselleni suuren ja ihan älyttömän värikkään huivin Westknitsin Vertices Unite -mallilla. Tänne häviääkin monta pikkuruista 25 ja 50 gramman kerää ja itse saan väriläikän lisäksi mukavan muiston tästä ihanasta, rentouttavasta ja onnellisesta kesästä.

Harmaa - nokkonen, keltainen - keltasipulinkuori, korallit - krappi


Anni
3
Sisällön tarjoaa Blogger.