OHJEET

OHJEET
OHJEET

OMPELEMINEN

OMPELEMINEN
OMPELEMINEN

NEULOMINEN

NEULOMINEN
NEULOMINEN

Metsäseppele-kellohame

*Yhteistyössä Husqvarna Viking*

Olen ollut vannoutunut mustan ystävä viimeiset vuodet, mutta yllätyksekseni sieluni on alkanut kaivata väriä. Ehkä elämän rutiinit alkavat tasaantua ja mustan tuomaa balanssia voi horjuttaa hitusella väriä. Olinkin pakahtua ihastuksesta, kun näin NuppuPrintCompanyn Metsäseppele-kuosin! Tämä olisi saatava ja tästä olisi tehtävä juhannushame.


Ommel-festareilla päätinkin aloittaa ostosten teon NuppuPrintin kojulta. Harmikseni mustaa Metsäseppelettä ei ollut enää saatavilla, joten valitsin tummansinisen puuvillasatiinin. En ollut valmistautunut ostoon tsekkailemalla hintoja, joten kassalla sydämeni jätti lyömättä pari kertaa, kun kuulin, että tämä 1,4m x 1,7m raportti maksaa 66€. Yleensä kipurajani metrihinnoille on 25€ ja nyt tuo metrihinta ylittyi reippaasti. En kuitenkinkaan kehdannut saati halunnut perääntyä kassalta. Halusin tämän kankaan ja se oli ostettava.


Kankaassa on kaksi seppelettä, pienempi keskellä ja isompi reunoilla. Olisin kaivannut kovasti jotain pientä pistettä kankaan keskellä, josta olisin voinut nähdä oikean keskikohdan - olen kuitenkin aika matematiikkaorientoitunut. Mittailujen, liitupiirrosten ja empimisten jälkeen löysin itseäni miellyttävän viivan ja uskalsin upottaa sakseni kankaaseen. Olisin halunnut vyötärön kohdan ilman pientä seppelettä, mutta en jaksanut käydä laskostushommiin, joten sallin rehukasvuston vyötäröllekin. Kankaasta jäljelle jääneet palat ompelin pitkäksi kaitaleeksi vyötärölle, jatkuen pienen halkion yli rusetille solmittaviksi nauhoiksi. Halkion ja rusettinauhojen ansiosta hame tulee olemaan sopiva, vaikka tulisikin kiloja vuosien mittaan lisää.


Hetken pähkäilin helman sekä vuorin helmapäärmettä. Kaareva reuna ei koskaan ole maailman kivoin päärmättävä. Lisäksi helmaa pelkässä päällikappaleessa oli lähes 4,5 metriä, ja siihen kun lisää vuorin, niin helmaa on lähemmäs yhdeksän (9!!!) metriä. Onneksi muistin, että minulta löytyy kahden millimetrin päärmäysjalka. Se oli pelastukseni! Sen sijaan, että olisin neulannut ja ommellut tuntikaupalla, sain vaan painella ompelukoneella menemään. Päärmäysjalka kääntää kangasta rullalle ja ompelee sen päältä. Lopputulos on siisti ja kevyt päärmäys sopii liehuvahelmaiseen hameeseen. Tärkeintä on, että ei syötä liikaa kangasta päärmäysjalkaan, koska tällöin reuna kääntyy taitteen alta näkyviin. Päärmäyksen alkuun ja loppuun piti jättää pieni, muutaman sentin päärmäämätön pätkä. Sen kohdan neulasin ja ompelin päältä tavallisella paininjalalla, näin päärmeestä sai yhtenäisen.


Hame on i h a n a  ja se herätti ihastusta myös juhlissa, jossa pääsin tämän korkkaamaan (ihailu sai rahapussissa olevan loven ihan vähän katoamaankin). Ja kun sopivalla tuulella sattuu olemaan, voi pyörähdellä niin, että helmat nousevat paljastaen koko Metsäseppeleen kauneuden.

Kesäterveisin, Anni
7

Seppelekurssilla

Olen aina ollut sitä mieltä, etten ole kovin kasvi-ihminen. En tiedä sitten, onko tämä joku ikäjuttu vai mikä, mutta vuosi vuodelta nautin kukista enemmän ja enemmän. Ilo oli tänä keväänä suuri, aina kun huomasin uudesta puutarhastamme uusia kukkia. Olen myös alkanut vaalia "jos ne nyt tämän kesän eläisi"-mentaliteetilla mökille ostettuja kukkia huolellisemmin. Katseeni skannaa kukkakauppojen näyteikkunoita aina vain tarkemmin. Ja kyylään silmä kovana lempikukkakauppani Neiti Neilikan kurssivalikoimaa. Meillä täällä Mikkelissä on superihana kukkakauppa, joka järjestää erilaisia kursseja. Talvella osallistuin makrameeamppelikurssille. Nyt klikkasin itseni heti seppelekurssille, kun sen huomasin.


Ostin seppelekurssin samalla myös synttärilahjaksi kummitytölleni ja meillä olikin oikein mukavaa laatuaikaa yhdessä, kurssi sopi mainiosti monenikäisille. Seppeleen pohja tehtiin rautalangasta ja seppele tehtiin harsokukasta ja/tai ruskuksen oksista. Halutessaan seppeleeseen sai ostaa kukkakaupan valikoimasta lisäkukkia.



Kurssi oli supersuosittu ja kukkakaupassa kävi kova kuhina. Olikin kiva huomata, että kesällä järjestetään myös toinen seppelekurssi, jos tälle ei sattunut nyt mahtumaan.


Heti tietenkin aloin pohtia, mistä luonnonkasveista voisi tehdä vastaavanlaisen seppeleen, kun moni luonnonkukka nuupahtaa nopeasti. Puolukka olisi varmaan ainakin kestävä, mutta kukintahan on niissä mennyt jo ohi. Olisiko ideoita?

Ihanaa juhannuksen aikaa!

Anni
2

Ensimmäinen tilkkutyöni

*Yhteistyössä Husqvarna Viking*

Puolisen vuotta sitten tein käsityö-uudenvuodenlupauksia. Kaivelin ne tässä yksi päivä esiin, koska en muistanut yhtään, mitä oli tullut luvattua itselle kässärintamalla. Ja olipa käynyt juuri niin kuin arvelin. Huonolta näytti. Lupasin ottaa ompelukonetta enemmän haltuun ja siinä olen onnistunut, mutta neulekoneen kaivaminen naftaliinista on unohtunut (tai no on se jo pöydällä) ja tilkkutyöt olen siirtänyt sivuun. Nyt äkkiä oli korkattava ainakin toinen.


Pinterestistä olen selaillut mieluisia tilkkutyöjuttuja ja erityisesti paper piecing -tekniikka on näyttänyt houkuttelevalta. Löytyikin aivan ihana, ilmainen Rainbow Rays -malli. Sitä oli pakko päästä heti kokeilemaan. Mutta sen kerran kun olisin tarvinnut, ei varastoistani löytynyt kivoja toisiinsa sopivia joustamattomia kankaita ensihätään kuin yksi! Pöh! Onneksipa muistin boordikoristeommeljalkani! Isketäänpä kaksi kärpästä yhdellä kertaa, tilkkutyöt ja ompelukoneen koristeompeleiden haltuunotto. Koristeompeleilla saisin muutettua yhtä kangasta eri näköiseksi ja yksi kangas riittäisi.


Aloin valita koristeompeleita melko sattumanvaraisesti ja ompelin niitä riviin tai vähän päällekkäin. Läpinäkyvällä boordikoristeommeljalalla ompeleiden kohdistaminen oli todella helppoa ja linjoista tuli kauniita ja suoria. Ruudukon avulla ompeleita myös pystyisi kääntämään 90 asteen kulmassa oikeissa kohdissa, mutta sitä en nyt tarvinnut. Koristeompeleilla sain loihdittua puuttuvat kaksi kangasta. Tosin hermo meinasi mennä huonoihin lankoihin - erehdyin ostamaan vuosi sitten Lidlin tarjouksista lankasetin, jossa värisävyjä oli hurjan paljon. Suuri osa langoista on toiminut ihan kivasti, mutta punainen ei sitten millään. Punainen lanka katkeili vähän väliä ja teki myös hyppytikkiä. Jatkossa pidättäydyn siis halpalangoista, vaikka kuinka tarjous houkuttelisi. Löytämästäni markiisin soirosta sain loput osat sekä vuorin pussukkaani (joita yllätyksekseni minulla ei todellakaan ole liikaa, vaan koko ajan olen niitä vailla).


 Näin syntyi aika hauska ja erilainen tilkkutyö. Yksi uudenvuodenlupauksista on nyt korkattu!

Ihanaa kesäiltaa toivotellen,
Anni

8

Laskostyyny vekkihameesta

Muuton yhteydessä on löytynyt monenlaisia aarteita vuosikymmenien takaa, niin myös äitini rippihame yli 50 vuoden takaa. Muistan, kuinka näin viimeksi tämän hameen teininä ja olisin halunnut siitä hameen itselleni, mutta ei se silloinkaan mahtunut päälleni. Nyt oli aika tuoda tuo upea materiaali ihmisten ilmoille ja päätin jatkaa kierrätysteemaisia tyynyjä. Viimeksi ompelin mummini säilömiä nappeja kirjaintyynyiksi mummoni kutomaan kankaaseen. Nyt halusin leikitellä laskoksilla.


Tyyny syntyi tästä vekkihameesta ja hameen kangas kului ihan muutamia suiroja lukuunottamatta aivan kokonaan.



Ensin ompelin hameen yläosasta muotokaitaleen alta vekkihameen laskokset paikoilleen. Tämän jälkeen leikkasin lopullista tyynyä hieman reilumman palan. Jaoin kankaan kolmeen osaan ja ompelin laskokset paikoilleen. Tässä piti olla melko tarkkana, ettei laskokset lähde avautumaan ja kappale leviämään.





Sen jälkeen olikin toiseen suuntaan menevien laskosten vuoro. Se ei ollutkaan helppo homma, sillä laskokset olivat todella tiukasti omaan suuntaansa kääntyneet. jokainen laskos piti neulata paikoilleen - kerran kun käytetään nuppineuloja, käytetään niitä sitten kunnolla.


Jäljelle jääneestä tyynypalasta syntyi takakappale, kun laskokset venytti auki. En kuitenkaan silittänyt laskoksia pois, mielestäni nuo taitteet ovat oikein hauskat. Tyyny sujahtaa sisään tyynynpäälliseen lomittain menevien kappaleiden välistä.


Valot ja varjot ovat tämän tyynyn juttu. Voisin käännellä ilta-auringossa tyynyä loputtomiin ja katsella, miten valo taittuu laskosten väliin kauniisti. Tätä tyynyä ei taideta möyhätä päiväunien ajaksi pään alle - ihan jo poskeen jättävän kuvioinnin vuoksi. Tämä laitetaan sohvan kulmaan ihasteltavaksi.



 Lisää kierrätysaiheisista tyynyistä voit lukea kierrätystyynyhaasteen heittäjän Heidi did it -blogista 

Jos tekemiseni kiinnostaa enemmänkin ja haluat tietää, kun postaan uutta tai mitä muuta sattuu olemaan työn alla, löydät minut

ja 

Ihanaa viikonloppua!

Anni



5

Kotimetsän kainalossa -juhannusmekko

Kuulen suustani kahta virkettä aika usein. "Varastoistani löytyy..." on aika usein kuultua, sillä varastoni ovat liian isot ja sieltä löytyy yhtä sun toista. Kankaita on kertynyt niin äidiltä, kavereilta ja kyllä, olen niitä ostanutkin. Ideoita on enemmän kuin aikaa ideoiden toteutukseen. Toinen virke on "olen pihi ostamaan kankaita." Niin on tullut sanottua, vaikka se ei vaikkapa Ommelin ostosten perusteella näytä siltä. Eikä kangasvarastojenkaan. Mutta olen. Mietin jokaista ostostani todella tarkkaan enkä osta kangasta ellen tiedä, mihin sen käytän. Mutta nyt tein poikkeuksen.


Verson puodilla on Ompelukerho, jonka ideana on "ostaa sika säkissä". Kangasta on pieni erä, se myydään paloissa haasteen omaisesti eikä usein kankaasta tiedä muuta kuin suunnittelijan. Tietyn haasteviikon puitteissa kankaista tehdyt ompelukset paljastetaan omassa Ompelukerho-ryhmässä ja toki niitä näkyy muuallakin someissa. En yleensä ikinä-ikinä-ikinä osta sikaa säkissä, en possupusseja, en mitään yllätyksiä, koska en halua kankaita, jotka eivät inspiroi. Mutta kun sain tietää, että ompelukerhon juhannuskankaan on suunnitellut Outi Virtanen eli Sokru, en voinut olla klikkailematta kangasta ostoskoriin. Enkä pettynyt.


Kangas on ihanan maalauksellinen. Nimeltään se on Kotimetsän kainalossa. Siinä on Suomen kesän ihanuus kuvattuna suloisesti. Tummia puita, kuulasta valoa, yöttömässä yössä hohtavia kasveja. Tämä oli täydellinen! Malliksi valitsin uusimman Ottobren 3/2018 Sunset on the Beachin.


Sunset on the Beach -mekossa on söpönen frilla, joka kiertää takaa eteen ja taas taakse. Toinen kiva juju on kyljissä olevat rypytykset. Mekon alaosa leikattiin kaavassa leveämmäksi ja muotolaskoksen alareuna rypytettiin framilonilla muotolaskoksen yläreunan mittaiseksi. Rypytys tuo mukavasti ilmaa helmaan. Kankaan kuviokin on sen verran abstrakti, ettei kuvion katkeaminen haittaa yhtään.

Nyt iloitsen tästä juhannusmekosta ja yritän kerätä intoa pähkäilyä vaativaan juhannushameeseen, joka on tulossa minulle.

Ihania kesäiltoja toivotellen, Anni
0

OMMEL 2018

Meillä on ollut tapana tehdä joka kesäkuun alussa pikkureissu Helsingin suunnille, nähdä kavereita, käydä jossain lapselle kivassa nähtävyydessä, nauttia hetki hieman erilaista arkea. Aijettä kun olinkin tyytyväinen, kun tähän reissun saumaan osui myös ensimmäistä kertaa järjestettävät OMMEL 2018 -festarit.

Kuuntelin ihaillen OMMEL -festareiden perustajan, Jenni Salmisen, kertomusta festareiden synnystä. Idea festareista tuli 1,5 vuotta sitten. Salminen oli tajunnut, miten käsityömessut myyvät toisaalta materiaaleja mutta enimmäkseen myös valmiita käsin valmistettuja tuotteita ja näille on kuitenkin omat aika erilaiset kohdeyleisönsä, vaikka niitä myydään samoissa tapahtumissa. Myös ajatus siitä, että maksetaan sisälle messuille, jotta voi ostaa lisää, tuntui kummalta. Niin syntyi idea OMMEL-festareista. Festareista, joilla myydään materiaaleja käsityöntekijöille, jotka ovat vain ompelijoille, jotka ovat ilmaiset ja joissa on muutakin tekemistä kuin ostamista. Vau! Tätä olen odottanut! 


Festaria järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa, mikä toi omat haasteensa järjestelyihin. Ruokakojuja oli kuulemma vaikea saada paikalle, koska ei ollut tiedossa, miten paljon porukkaa saapuu paikalle. Apurahoja ei herunut helposti, sillä ei ollut edellisvuosien kävijämäärätietoja saati liikevaihtoja, tämä kun oli ensimmäinen kerta. Kaikki palikat saatiin kuitenkin kohdalleen, Martat ja pitsavaunu pitivät porukan kylläisinä ja Espoon kaupungilta saadulla apurahalla katettiin luennot. Peruspalikka näillä festareilla taisi olla siis kultaiset vapaaehtoiset ja mukaan innostuneet yritykset.


Menin käymään festareilla viisivuotiaani kanssa jo perjantaina. Porukkaa oli muttei liikaa. Tavoitteenani oli päästä hiplaamaan erilaisia materiaaleja ja ostamaan kerrankin kotimaisilta kangasyrittäjiltä ilman postikuluja. Tämä toteutui. Moni haaveissa ollut kangas pääsi ostoskassiini. Kuuntelin mielenkiinnolla myös luentoja, joita oli tarjolla hyvin erilaisia aina materiaalien ekologisuudesta ja Suuren Käsityölehden valmistusprosessin kuvaamiseen.

Työpajoja oli vaikka millä mitalla. Muistilistassani luki, mitä kaikkea olisin halunnut päästä kokeilemaan ja tekemään, mutta jotenkin se aika humpsahti ja työpajoista ainoaksi jäi Een kanssa tehty pehmolintu. Nahkapaperikassi jäi vielä vähän kaivelemaan, sellainen varmaan pitää ommella sitten itse kotona. Myös lanit ja tietyt kurssit jäivät houkuttelemaan, pitää varmaan niille osallistua sitten ensi vuonna - kovasti vaikuttaisi siltä, että ensikin vuonna festarit järjestettäisiin, sillä yleisötavoite oli 1000 ja kävijämäärä kipusi kolmen tonnin yli.


Kaikki oli mietitty todella pitkälle. Olin vaikuttunut, että ensimmäistä kertaa järjestettävät festarit olivat näinkin pitkälle mietityt. Ainaisena kehittäjänä kuitenkin kehittäisin paria juttua. Olisin toivonut selkeää kulkusuuntaa, tai ehkä sellainen olikin, mutta väenpaljous sekoitti sen. Ensimmäisen päivän perusteella kouluun sijoittunut messuympäristö vaikutti sekavalta enkä ihan hahmottanut, missä on mitäkin. Koska tykkään messuilla kulkea käytäviä järjestelmällisesti reunasta reunaan, piti ajatuksella miettiä, onko jokainen paikka nyt varmasti koluttu. Ehkä joku yksityiskohtainen karttakin auttaisi tässä. Toinen, mikä voisi olla monesta lapsellisesta aika kiva, olisi lastenhoitopiste. Olisin ollut valmis maksamaankin hieman, jos olisin voinut jättää tyttäreni hetkeksi jonkun hoiviin vaikkapa ompelemaan ompelukuvia. Ehkäpä ensi vuonna!


Mutta ihanaa! Nautin valtavasti joka hetkestä, uusista ostoksista, tuttujen kohtaamisesta, letkeästä tunnelmasta, hymyilevistä kasvoista, kangasyrittäjien näkemisestä ja tukemisesta, käsityön tunnelmasta. Kassiin tarttui enemmän kuin piti, mutta kaikki toki tuikitarpeellisia. Tällaista lisää!

Anni
2

Röyhelömekko tuulipuuvillasta

Kesä on tehnyt hyvää mielelle. Olen muistanut hassutella, se kun on aiemmin päässyt vähän unohtumaan. Olen ehkä myös jaksanut ottaa lapsia syliin ja höpsötellä heidänkin kanssaan. Kaikista huipuinta on, kun alkaa tanssia aivan pöhkösti mainoskatkon musiikkien tahtiin ja muu perhe lähtee mukaan. Ne on niitä onnen hetkiä, joiden toivon muistuvan mieleen, kun muistelen menneitä vanhana kiikkustuolissa.


Onnenhetkiä on ollut myös nähdä tyttären ilo uudesta mekosta ja taas kerran kuvata uutta mekkoa ja ihanaa tytärtä ihan kahdestaan. Jatkoin tuulipuuvillaompeluita haalarin jälkeen ja tällä kertaa ompelin Eelle Fairy wings -röyhelömekon. Kaava tähänkin löytyy uusimmasta Ottobresta 3/2018. Pikkasen on vielä ehkä tuo 110-koko reilu, mutta sehän ei ole kasvavalle lapselle mikään ongelma. Ee ihastui ikihyviksi volankiröyhelöihin eikä edes huomannut, että mekon väri oli ehkä enemmän äidin kuin hänen mieleen. Win-win siis! Mekon takana on kaunis halkio ja rusetti. Nyt ei ihan rusetin väri ollut sävysävyyn kankaan kanssa, mutta olkoot, mustaa nyt sattui löytymään varastoista ja sillä mentiin.


Mekon valmistuttua ehdotin Eelle, että mennäänkös kuvaamaan. Kuvaushetkistä on tullut meille ihan erityisiä. Hän saa olla jakamattoman huomioni kohde, meillä on hauskaa ja saamme niistä hetkistä ihania kuvia muistoksi. Tällä kertaa ehkä vähän hassuteltiinkin. Olikin aika ihanaa, kun ehdotin, että nappaistaiskos tuosta upeasti kukkivasta juhannusruususta oksa päähän ja Ee oli aivan mukana. Juhannusruusu päässään hän viipotteli koko illan kuvaamisten jälkeenkin ja juhannusruusu tuoksui koko kodissa. Illalla vielä sai nuuskutella ruusun tuoksua Een hiuksista. Ehkä nappaamme ruusuja hiuksiin huomennakin.


Mutta hei! Tiesittehän te OMMEL-festareista, jotka järkätään Espoossa ensi viikonloppuna 8.-10.6! Olen aivan kikkarassa odottanut festareita. Paikalle menen ainakin lauantaina, mutta yritän päästä poikkeamaan jo perjantaina. Jos törmätään, niin moikataanhan!

Anni
0

Hellehaalari tuulipuuvillasta

Voi miten nämä helteet ovat hellineet. Olen nauttinut jokaisesta säteestä, joka on kasvoilleni paistanut ja iloinnut lämpimistä päivistä. En ollut osannut varautua, että Suomessa voisi olla kesällä lämmin ja helle, viime kesät kun ovat näyttäneet toista. Todellinen tarveompelu oli siis edessä pikku-Aan osalta, kun hänen vaatehyllyltään ei löytynyt kuin muutama peritty t-paita eikä oikein muuta kesävaatetta.


Päätin nappasta kaksi kärpästä yhdellä iskulla - housut ja paita samalla kertaa. Tämän kesän uusi villitysmatsku taitaa olla tuo ihanainen tuulipuuvilla. Nappinja myy samaa matskua nimellä double gauze. Kansanomaisesti voidaan varmaan puhua harsosta. Kangas on kuitenkin paksumpaa kuin perinteinen "pyllyharso". Eurokankaassa kankaan hinta oli muistaakseni 8,50€/m, ei siis mikään älykallis.


Kaava Sloppy-olkainhaalarille löytyi uusimmasta Ottobresta 3/2018. Kaavasta poikkesin ainoastaan siinä kohtaa, että korvasin alkuperäisen mallin olkainsolmut neppareilla. Kankaan työstämisessä oli omat kuvionsa. Kankaan juju (ja toisaalta myös huono puoli) on sen reipas rypistyvyys pesussa, mutta mukautuvuus päällä. Tämä tekee kankaasta ilmavan ja juuri sopivan hellekeleille. Kankaan ominaisuudet oli kuitenkin huomioitava sen työstämisessä. Haalarin ohjeessakin luki, että kangas kannattaa esipesun jälkeen silittää kevyesti höyryttämällä. Kangasta ei saa litistää liiaksi. Pohdinkin siinä ommellessani, että mikä on juuri se oikea silityksen keveys-aste. Kuitenkin kankaan littanuus vaikuttaa siihen, miten leveäksi kankaan voi venyttää. Mutta ehkä se näin kesällä ei ole niin justiinsa. Kankaan ominaisuudet näkyvät myös käytön jälkeen. Pienen konttaajan polvien kohdat olivat päivän käytön jälkeen lituskat kuin mitkä ja muu haalari oli pitänyt kutinsa. Itse takerrun tällaisiin yksityiskohtiin, vaikka ei sekään niin vakavaa ole. Mutta sanotaan nyt, että en tekisi tästä materiaalista mekkoa itselleni, koska oletan, että päivän istuskeluiden jälkeen mekon beba-osasto olisi aivan eriparia muun mekon kanssa.


Vaikka säätiedotus lupailee kylmempiä kelejä ensi viikolle, toivon ja uskon, että tätä haalaria vielä päästään pitämään lämpimillä säillä.

Anni
2
Sisällön tarjoaa Blogger.