Pilviset pöksyt

Villahousut uupuivat tämän syksyn garderoobista, joten kävin tuumasta toimeen. Olen ihastunut pilven reunalla -kuvioon, joten törmättyäni tähän kuvioon villahousuissa täällä, oli sanomattakin selvää, millaiset housut Eelle neuloisin. Ohje oli garnstudion Ulrik ja lankana Kaupunkilangan Kivijalka. Housujen malli on mukavan slimmi ja sopii löysiä housuja inhoavalle typykälle. Pituutta on housuissa taas jälleen siten, että housut menevät varmasti vielä ensikin vuonna. Kasvunvara, siihen näemmä aina varaudun, mutta eipä se huono asia ole.


Huomasin käsialani muuttuvan aina kirjoneuleen kohdalla löysemmäksi. Housujen valmistuttua venyttelemällä ja vanuttelemalla sain onneksi tasoitettua epätasaisuuksia. Tämän projektin kohdalla pohdin erilaisia villavaatteiden viimeistelytapoja. Itse olen tykästynyt höyryttämään valmistuneet tuotteet parin sentin päästä neuleesta silitysraudalla. Jos silitysrautaa ei ole ollut maisemissa, olen jättänyt valmistuneen työn märän pyyhkeen alle yöksi, mutta mielestäni lopputulos ei ole silloin niin tasainen kuin silitysraudalla höyryttäessä. Jotkut kastelevat työt kokonaan,  tätä en ole itse kuitenkaan koskaan kokeillut. Olisi mielenkiintoista tietää, mikä konkreettinen ero on höyrytyksellä ja kokonaan kastelemisella.


 Nyt tarkenee!

Lämpimiä ajatuksia toivotellen, Anni
2

Taikapalikka kankaista

Markkinoilla on ollut jo pitkään aivan ihania kuviotrikoita. Vaikka sorrun välillä turhiin käsityöhankintoihin, pidän aika tiukkaa seulaa kangasostoksissa, ettei varastot aivan pursuaisi yli äyräiden (tai ainakaan yhtään enempää). Se tarkoittaa sitä, että pidän todella ostamistani kankaista, mikä taas puolestaan tarkoittaa, että mieli on vähän haikea, kun kangas on käytetty. Siihen kankaaseen vähän hassusti tavallaan kiintyy.


Pinterestiä (taas kerran) skrollatessani löysin todella hauskan taikapalikkaidean ja oivalsin, että pienet muistot muutamista suosikkikankaistani saisin säilöttyä tällaiseen palikkaan. Palikassa on ideana, että palikoita kääntämällä tulee esiin uudenlaisia kuvia ja taas uudenlaisia. Nuo kahdeksan palikkaa kuitenkin pysyvät toisissaan kiinni.


Minulla oli vielä Een vauva-ajoilta jäljellä isäni tekemiä käsittelemättömiä puupalikoita, joita käytin tähän kahdeksan. Kuvia taikapalikkaan tulee kymmenen, kaksi isompaa (2x4 palikkakoossa) ja kahdeksan pienempää (2x2 palikkakoossa). Teippasin ensin palikat ohjeiden mukaisesti. Kiinnitin trikookankaisiin vahvan tukikankaan ja liimasin ne yksi kerrallaan ohjeiden mukaisesti leikaten. Otin aina ennen liimaamista teipit pois. Käyttämäni ohjeet taikapalikan kokoamisessa ovat
täällä        sekä       täällä.


Aina voi projekteista oppia ja niin tässäkin olisin voinut tehdä muutamia asioita toisin. Tässä muutama kompastuskivi, josta voi ottaa oppia.
1. Käytin itse tehtyjä palikoita. Näin ollen palikat eivät olleet aivan juuri tarkalleen kuutioita ja täsmälleen samankokoisia. Sen takia palikka ei joka muodossa asetu täydellisesti. Tehdasvalmisteiset palikat siis toimivat varmasti nätimmin.
2. Joustavat kankaat ehdottomasti tarvitsivat tukikankaan alleen, muutenhan kankaat olisivat venyneet ikävästi taitekohdissa. Trikoo+tukikangas -yhdistelmä on kuitenkin niin paksu, että se hankaloittaa palikoiden asettumista nätisti. Yksi kuvista oli joustocollegea ja tukikankaan kanssa se oli aivan liian paksu.
3. Kun kankaan alla on tukikangas, potentiaalisia kuvan irtoamiskohtia on tuplasti - tukikangas voi irrota palikasta ja kangas tukikankaasta. Näin kävikin muutamaan otteeseen ja olen paikkaillut irronneita liimauksia. Kaikista paras kangas tällaiseen projektiin olisi siis ohut joustamaton puuvilla, jonka voi liimata palikkaan suoraan ilman tukikankaita.
4. Vaikka ohjeessa suositeltiin kulmien maalaamista yhtenäisellä värillä, en jaksanut sitä tehdä, kun sopivaa maalia ei ollut käden ulottuvilla. Olisi kannattanut. Lopputulos olisi näyttänyt viimeistellymmältä.


Mutta nämä kompastuskivet ei tämän palikan kotikäyttöä haittaa! Tykkään palikastani ja jaksan pyöritellä sitä käsissä, vaikka se ei täydellinen olekaan.

Palikan toiminnassa voit nähdä instagramissani.

Leikkisää keskiviikkoa!

Anni
9

Kurkkaus kehyskudonnan maailmaan

Olen seurannut Kuopiossa toimivaa kässäkerho Pompomia sen synnystä lähtien. Olen ihaillut Pompompin meininkiä kokonaisuudessaan, mm. sen ihmisläheisyyttä, kerhomaisuutta ja vähän erilaista tuotevalikoimaa. Yksi ihana heidän vakiotuotteensa on kudontakehykset! Niitä olen ihaillut pidemmän aikaa ja nyt vihdoin päätin ottaa työn alle kehyskudonnan opettelun. Jotain pientä on tullut tehtyä taannoin, ihan jo alakoulussa pahvikehyksessä, mutta nyt ajattelin, että voisihan sitä opetella jotain uuttakin.


Tutoriaaleja ja ideoita kehyskudonnalle löytyy paljon. Täältä löytyy pinterestin kansioni kudonnalle ja kehyskudonnalle. Ei tarvitse vain mennä yli-ali-palttinaa, vaan voi leikitellä erilaisilla muodoilla ja materiaaleillakin. Pompomista tilaamani kehys oli pienintä kokoa, koska ajattelin, että oma kärsivällisyyteni ei riitä testailemaan mitään isossa koossa - jotain sitä ajan kanssa oppii itsestään! Lankana oli Kaupunkilangan Kivijalkaa. Muotoina tällä kertaa ihan vain erilaisia suorakulmioita ja hieman tupsujakin.


Hauska tekniikka, joka vaatii syvempääkin paneutumista. Sopii nopeaksi välipalatyöksi mutta mahdollistaa myös suuremmankin hifistelyn.

Syysviikonlopputerveisin, Anni
0

Lainehtivat collegetakit äidille ja tyttärelle



Viime aikoina NOSH on tuntunut panostavan erilaisiin kankaisiin. Tarjolla ei ole vain trikoota ja collegea yksivärisenä ja kuviollisena, vaan ostoskoriin voi napsutella hyvinkin erityyppisiä kankaita. NOSHin sivuilta löytyykin nyt alaotsikot struktuurisinglelle (ohuemmat kankaat, esim. viskoosipuuvilla Hippu) sekä struktuurineuloksille (paksummat kankaat, esim. tämän postauksen Laine). Struktuurisingleistä Hippua olen testannut aiemmin ja niistä valmistuneita voit kurkata täältä (aikuiselle), täältä (lapselle) ja täältä (vauvalle).


Minua puhutteli struktuurineuloksista Laine. Laine on 100 % luomupuuvillaa, kuten pääosa NOSHin kankaista. Toiselta puolelta neulos näyttää ihan tavalliselta collegekankaalta. Nurjalla puolella - joka onkin tämän kankaan oikea puoli - on lankalenkkejä, jotka muodostavat lainehtivan ja pehmeän struktuurin. Sinistä Lainetta katsellessa kyllä voi erottaa inspiraation nimen takana, pieni laineenliplatus on nähtävissä. Värimaailmaan olisin kaivannut aivan hurjasti syvän harmaata, mutta toisaalta roosa ja tummansininen toimivat hyvänä pontimena uudessa henkilökohtaisessa hankkeessani: yritän opetella käyttämään värikkäitä värikkäämpiä vaatteita.


Päätin tehdä Laineesta samisteluvaatteet minulle ja Eelle. Een takissa lähtökohtana oli tavallinen trikoopaidan kaava, jota muutin A-linjaisemmaksi ja pidensin takaa. Etukappaleet pidensin toistensa päälle meneviksi. Takin muoto käy parhaiten ilmi tästä tasokuvasta. Tein taas kerran saman virheen kuin monesti aiemminkin - tein takista liian ison tälle pikkusirpsukalle. Sopiva tämä on ehkä vuoden päästä. Istuvuutta tähän hetkeen sain tekemällä laskoksen takakappaleelle. Siltikin takki vielä roikkuu hieman päällä. Kasvupyrähdystä odottaessa!


Oman takkini pohjautuu peruskaavaani, jossa suoristin sivusaumat, jätin osan muotolaskoksista pois (jätin vain rintamuotolaskoksen etukappaleille ja takakappaleelle pienen muotolaskoksen hihasaumaan) ja levensin etukappaleet toistensa päälle meneviksi. Aivan ihana keraaminen nappi on ostettu Pirtin Kehräämön tehtaanmyymälästä Mikkelin Hiirolasta.



Lämpöisiä ajatuksia syystuuliin!

Anni


4

Korkkilaukku

Viime viikolla hihkuin, kun tajusin tukikankaan vaikutuksen kankaalle - klik. Sehän muutti kankaan ilmeen täysin. Tällä viikolla syntyi viime viikon kassille pikkusisko, pieni olkalaukku.


Kävin viikonloppuna Helsingissä ja Hobby pointista tarttui mukaani korkkikangasta. Halusin päästä heti testaamaan korkkia. Korkista ja samaisesta Eurokankaan huonekalukankaasta, mitä käytin viime viikolla, syntyi pienempi laukku rahapussille ja arjessa tarvittaville pienille asioille. Korkin kanssa samansävyinen vuorikangas on ostettu seitsemän vuotta sitten Tansaniasta, kassin yläosassa oleva magneettikiinnitys sekä tukikangas Kangaskapinasta.


Tykkään kokeilla erilaisia materiaaleja, siksi olin innoissani korkkikankaasta. 30 x 45 cm kokoinen korkkikangaspala oli hinnaltaan 13,40€ eli ihan ilmaista ei tämä kangas ole. Paksuutta kankaalla on 0,8 mm. Vaikka kangas toisaalta vaikuttaa ihan jämäkältä, vähän pelkäsin taittaa kangasta, sillä pelkäsin sen murtuvan. Murtumisia ei tapahtunut päällikappaletta kääntäessä kuitenkaan. Paketissa oleva esittelyteksti kertoo korkkikankaan olevan luonnollinen materiaali, jossa ei ole kemikaalisia tai synteettisiä lisiä. Korkki on vettä ja pölyä hylkivää sekä biohajoavaa. Korkki pysyy kasassa nurjalla puolella olevan tukikankaan avulla.



2

Oivalluslaukku

Olen tämän vuoden aikana tehnyt yhden merkittävimmistä oivalluksistani ompeluharrastuksessani. Olen löytänyt tukikankaan. Enkä nyt puhu sellaisesta lirpsukkalarpsukasta, vaan Tukikankaasta. Olen oivaltanut, että niitä on hyvin monenlaisia, monenlaatuisia ja monenvahvuisia. Olen myös oivaltanut, että niitä ei käytetä aina vain tukemista vaativissa paikoissa, kuten nappilistoissa, alavaroissa tai kauluksissa, missä olen niitä käyttänyt aina aiemmin. Olen oivaltanut, että niillä voi vuorata koko kankaan ja tehdä kankaasta aivan uudenlaisen.


Kaipasin kassia ihan vain käsitöilleni ja kaivelin loputtomia kangasvarastojani. Sieltä löytyi Eurokankaan palalaarin huonekalukangasta sekä samaisen talon tekonahkaa. Löysin sieltä myös hyvin jämäkkää tukikangasta sekä mieheni vanhan hupparin. Kiinnitin tukikankaan kaikkiin laukun osiin tekonahkaa lukuunottamatta, se oli sopivan jämäkkää muutenkin. Myös joustava college
jämäköityi sopivaksi kassikankaaksi.


Tukikankaan ohella tekonahkakohdat tuovat ihan tavalliseen kassiin mukavaa lisäsärmää ja yhtäkkiä koko kassin ilme onkin tyylikkäämpi.



Jätin muuten hupparin etukappaleiden vetoketjutaskut paikalleen ja ne ovat kassin vuorin alaosassa. Sinne saa piilotetuksi vaikka pari suklaata palkinnoksi, kun kassissa majailevat keskeneräiset työt on saatu päätökseen.

Nyt sopii kässäillä ja pitää kudinta mukana missä vain! Toivattavasti tukikangasoivallus laukussa poikii monia muitakin oivalluksia laukun sisältämiin käsitöihin!

Anni




3

Kuusikulmainen rasia

Olen viime vuodet ommellut, neulonut ja virkannut ahkerasti. Olen myös huovuttanut, värjännyt, käpypitseillyt, kirjonut ja tehnyt lautanauhaa. Kovat materiaalit ovat tuntuneet aina vierailta, mutta nyt olen alkanut tuntea itseni valmiiksi myös niille. Olen valmis uusiin aluevaltauksiin.


Kerroin mielenkiintoni heräämisestä nikkaroinnissa hyvin taitavalle veljelleni, selasin pinterestiä ja löysin ihanan kuusikulmaisen rasian. Veljenikin innostui kuusikulmaisesta rasiasta ja niin aloitimme rasioiden tekemisen yhdessä. Vygotskyn lähikehityksen vyöhykkeitä oli kyllä useampi välissä tämän työn haastavuuden ja oman taitotasoni välissä, mutta opin valtavasti ja taatusti kirin noita vyöhykkeitä. Itsehän en tällaiseen mitenkään olisi osannut ryhtyä enkä ikinä olisi saanut valmista saati näin siistiä lopputulosta, mutta veljeni opastamana onnistuin ja opin samalla monen monta asiaa. Veljet <3


Käytin tämän projektin aikana ensimmäistä kertaa elämässäni tasohöylää, pöytäsirkkeliä, yläjyrsintä ja pylväsporakonetta. Entuudestaan tässä projektissa käyttämiäni tarvikkeita oli hiomapaperi sekä liima! Teimme rasiat pähkinäpuusta. Päädyt ovat paksumpia, jotta rasia pysyisi tukevammin kasassa. Avaamisen helpottamiseksi kahteen tahkoon porasimme avaamisaukon. Molemmissa päissä on pienen pienet magneetit rasian sulkumekanismina. Sisusta liimattiin tekonahkasta. Mekanismi muodostui siten, että kuusikulmaisen särmiön kolme vierekkäistä tahkoa ovat kiinni toisessa päätykappaleessa ja vastakkaiset kolme toisessa. Piti olla tarkkana, että magneetit  ovat oikeissa kulmissa ja kaikki osuu kohdalleen just eikä melkein. Maalarinteippi olikin iso apu monessa kohtaa!


Kertakaikkisen mielenkiintoinen projekti! Ehkä jatkossa seuraa lisääkin puutöitä.

Anni
2

Apache tears -tekniikalla virkattu säilytin

Kenelläpä ei olisi niitä ärsyttäviä pikkukeriä lankaa, joita ei oikein osaa käyttää mihinkään. No minulla ainakin on. Tilannetta sinänsä ei helpottanut, kun vuosi sitten kävin luonnonvärjäyskurssilla ja sain sieltä mukaani uuden läjän pikkukeriä. Kerät ovat ihanan värisiä (toki oma haasteensa on, etten hirveästi tykkää värikkäistä asioista), mutta yksinään ne eivät riitä mihinkään järkevän kokoiseen. Värikkyydessään tilkkutyötkään eivät lukeudu lemppareihini. Vaan törmäsinpä tällaiseen tekniikaan, jota oli kokeiltava ja johon saisin pikkukeriä kulutetuksi! Apache tears. Aivan huippua!


Ohje tekniikkaan löytyy täältä. Ideana on, että virkataan vain silmukan takareunaan. Sitten säännöllisesti tehdään yksi triplapylväs (kolme kiertoa puikolla) kolme kerrosta alemmas silmukan etureunaan. Se, miten usein tällaisen hypyn tekee, saa aikaan erilaisen lopputuloksen. Tässä työssä tein "hypyn" joka viides silmukka. Ohjeessa virkkaus tehdään langanpätkistä aina aloittaen oikeasta reunasta. Tältä kuitenkin välttyy, kun virkkaa pyörönä.


Vaikka värikkäistä asioista en yleensä perusta, toimii tässä työssä värisoppa oikein hyvin. Luonnonvärjätyt langat sointuvat kauniisti toisiinsa.


Tänne ajattelin säilöä virkkuukoukkuni. Vaikka pussukoita löytyy jokaiselta naiselta aina aika lailla, tämä kyseinen säilytin todella tuottaa minulle iloa.

Anni
8

Leukalappu + kaava

Pienen ihmisen kehittymisessä on monia vaiheita ja yksi niistä on sylkirauhasten kehittyminen. Esikoiseni ei ollut kuolari, hän oli puklari, en siis aavistanut törmääväni tällaiseen kosteushaasteeseem. Mutta tämä juniori on nimenomaan kuolari, ei puklari, ja sai minut huomaamaan, että kaupassa myytävät leukalaput eivät olekaan mikään suuri turhake. Voi sitä kuolan määrää ja kastuneita paitoja! Ekologisuusmissioni valveuttamana en halua ostaa kauheasti minivaatteita, sillä ne menevät kohta taas pieneksi, joten bodeja on pikku-Aalla aika rajoitetusti. Bodyt kuitenkin kastuvat nopeasti, joten ajattelin pidentää yhden paidan käyttökerta-aikaa liudalla leukalappuja. Jos nyt se yksi paita kestäisi edes päivän käytössä.


Tykkään leukalappumallista, jossa päälliosa nousee pussittamaan. Tällöin lappu osuu leukaan ja nappaa valuvat kuolapisarat ennen paitaan päätymistä tai kaulaan valumista. Tykkään kuitenkin lapusta, joka ei ole liian korkea pituussuunnassa, sillä muuten lappu peittää alla olevan paidan kokonaan, kyseessä on kuitenkin vain asuste. Siksi lappuni ei ole niin bandana-mallinen kuin vastaavat pinterestistä löytämäni mallit. Halusin myös tehdä vauhdikkaasti ommeltavan mallin, ei siis mitään laskoksia tai muita. Ompeluryhmässä saatujen vinkkien seurauksena piirsin oman leukalappukaavan ja saat omaan käyttöösi tulostamalla sen


Leukalapun saa pussittamaan, kun päälle tuleva etukappale on eri muotoinen ja isompi kuin rintaa vasten tuleva takakappale. Ympärysmitta on kuitenkin lähes sama molemmilla kappaleilla. Takakappaletta pitää venyttää vain hieman ommellessa. Ompelin ensin kappaleet oikeat puolet vastakkain jättäen pienen kääntöaukon sivuun. Käänsin ja ompelin aukon kiinni käsin. Nepparit päihin ja valmista on. Nämä valmistuu nopeasti ja materiaalit kaivelin näille tilkkulaatikosta, sitäkin sain samalla hieman kevennetyksi. Tälle nelikuukautiselle vauvalle tein leukalaput ilman saumanvaroja. Mikäli kuolaaminen jatkuu edelleen, voisi laput tehdä sitten saumanvarojen kanssa.

Ompelun iloa!

Anni

0

Kesäistä NOSHia

~yhteistyössä NOSH organics~

Jokaisella pilvellä on hopeareunuksensa ja niin myös Suomen kesässä helteisiä päiviä, jolloin voi pistää päälle vähän kevyempää varustusta. Tässä kesävaatteita, joita viime aikoina ompelukoneelta on putoillut lapsieni päälle. On ne päällekin päässeet, ei siis aivan turhaa tehdä kesävaatteita kylmien kesien Suomessa.

Noshin kangasvalikoimiin oli tullut ihanaa, laskeutuvaa puuvillaviskoosia. Itse odottelen vielä tähän kangaslaatuun tummempia sävyjä, mutta roosan värisestä Hipusta tuli söpö mekkonen Eelle. Keskelle mekkoa applikoin sydämen suloisinta Katse-kangasta, josta myös legginsit ovat. Meille Bambi-faneille tämä kangas on kauneinta. 


Ompeluksista jää aina ihan höpsön kokoisia paloja jäljelle. Näistä höpösoiroista rakentelin mekon. Pyry-yläosa on edestä keskeltä matalampi ja sivuilta pidempi, myös helma pitenee taakse päin. Mekosta tuli vähän vahingossa turhan leveä, mahtuupa sitten ensikin kesänä. Noshin raitatrikoosta tuli legginsit - vanhat housut olivatkin yhtäkkiä aivan lyhyitä ja yli nilkan. Nopeasti nuo pienet tytöt kasvavatkin!


Harmaa-musta-raidallisesta trikoosta tuli supersuloinen haalari pikku-Aalle. Kaava on Ottobresta 1/2016 nimeltään Koala. Tykkään valtavasti tästä mallista! Vaipanvaihtokin on ihan iisiä, kun haaruksissa on nepparit.


Samasta paksumpiraitaisesta trikoosta tuli Eelle tavallinen hihaton toppi. Eri väriset ja kokoiset raidat eivät riitele niin paljon keskenään, kun päälle puettiin henkselillinen täyskellomekko, josta enemmän lukee täällä


Pikku-Aan lahjaksi saadusta bodysta otin kaavan ja muokkasin hihattomaksi. Niin syntyi söpö raitabody applikoidulla tähdellä. Alla on samaan värimaailmaan sopivaa söpöstä tähti-harsoa, sekin NOSHin valikoimaa.


Samistelupaita syntyi myös Eelle - ihanat iloiset sisarukset. Tähtiaihe tuli tähän paitaan taskuna. Ohjeena taskun tekoon käytin tätä.



Onneksi olemme saaneet muutamia helteitä, että vaatteet ovat päässeet käyttöön. Ja toki myönnän olevani ihan iloinen sadepäivistäkin, jolloin saan hyvän syyn taas istua ompelukoneen ääreen.

Instagramissa löytyy paljon laajemassa mittakaavassa käsitöitäni, blogin ääreen kun on näiden kahden naurulapsosen äitinä hankalampi istua - klikkaappa siis TÄSTÄ.

Kesäterveisin, Anni



1

Lelukaari virkatuin leluin

Tiesin heti, mitä tekisin, kun näin Ikean Leka-lelukaaren. Uudet lelut! Näitä lelukaaria löytyy aika ajoin kirppiksiltä, niin kuin tämäkin. Ei tarvinnut lähteä merta edemmäs lankakaupoille, kun omasta takaa löytyi kivat värit. Jättinapit löysin Eurokankaasta. Kokonaiskustannus koko lelukaarelle pysyi reilussa kympissä.




Vauvan silmään erottuvat parhaiten kirkkaat värit ja suuret kontrastit, niinpä valitsin punaista, mustaa, valkoista ja hitusen vihreää. Jokaisen virkatun lelun sisällä on vanun lisäksi pieni helistin, joten näitä on kiva myös heilutella. Hymyilevä kukkanen sai innoituksensa vanhasta äitiyspakkauksen helistimestä. Ja mikäs muu tulisikaan punaisesta väristä mieleen kuin kesäiset kirsikat! Musta-valkoisuuden suurena ystävänä viimeiseksi helistimeksi valikoitui hauska spiraalikuvio. Ohje spiraalin tekemiseen löytyy t ä ä l t ä.


Pieni ihminen tykkää ja niin tykkään minäkin.


Iloisia kesäpäiviä!

Anni





4

Zero waste -mekko + ohje

Kesä näyttää saapuneen. Minulta puuttui vaatekaapistani sopiva pitkä maksimekko. Toisaalta taas kangasvarastossani oli 2,5 metriä laskeutuvaa polka dot -viskoosia. Kysyntä ja tarjonta kohtasivat tässä kohtaa ja ompelin pinterestistä löytämäni idean innoittamana muovautuvan ja monipuolisen, vilpoisan viskoosimekon. Mikä parasta, mekko on ihan zero waste -mekko - yhtään tilkkua ei jäänyt yli. Ja tässä mekossa voi muuten myös imettää. Lopussa on ohje mekon ompeluun.


Mekon juju on siinä, että sen voi sitoa päällensä monella tapaa. Lemppariosani mekosta on sen takaosa, jossa muovautuvuus näkyy ehkä parhaiten.


Mekko koostuu helmasta ja kahdesta rintojen alta lähtevästä pitkästä kaitaleesta. Kaitaleet voi nostaa suoraan olalle ja selkäpuolella laittaa joko suoraan tai ristiin. Loppuosa soiroista kiepaistaan vyötäisille solmuun. Ristiin sitoessa nauhat voi myös levittää peittävämmäksi, apukäsistä on tällöin hyötyä.


Mekon yläosan voi myös kiepaista yhdelle olalle ja sieltä sivuille vyötäisille sitomista varten.


Yläosan kaitaleita voi myös kieputella ja solmia, jolloin saa lisää vaihtoehtoja solmimistyyleihin. Lisää tällaisen mekon solmimistapoja on täällä.


Ja nyt se ohje.

Tarvitset
2,5 m viskoosia tai muuta laskeutuvaa kangasta (tässä on sopiva kutistumisvara, kutistettua kangasta tarvitset n. 2,4 m eli kaksi kertaa rintojen alta varpaisiin -mitta)
Kuminauhaa
Langat ja ompelukoneen

1. Leikkaa kangas kuvan mukaisesti leveyssuunnassa kahtia, sitten toinen puolikas pituussuunnassa kahtia ja toinen puolikas leveyssuunnassa kahtia.
2. Ota helmakappaleet ja huolittele niiden sivut ja yläreuna. Tee kappaleiden yläreunaan 1,5 cm taitos ja ompele päärme. Pujota toisen kappaleen sisälle kuminauha ja kiinnitä se reunoihin. Mittaa kuminauha sopivan mittaiseksi niin, että kun seuraavassa vaiheessa ompelet etu- ja takakappaleen yhteen, on helma tiukka ja pysyy päällä.
3. Ompele etu- ja takakappaleet yhteen oikeat puole vastakkain. Helmaosa on nyt valmis.
4. Päärmää yläkappaleiden sivut ja toinen pääty. Huolittele päärmäämätön pääty.
5. Ompele pitkällä tikinpituudella tai käsin huoliteltuun päähän rypytyslanka ja rypytä hieman. Näin yläkappaleet istuvat nätimmin rintojen alta.
6. Asettele yläkappaleet helman yläreunaan hieman lomittain ja ompele.
7. Päärmää vielä mekon helma.

Hirmuisen helppoa ja nopeaa! Tästä mekosta tuli tältä istumalta suosikkimaksimekkoni!

Nyt toivomaan paljon hellesäitä!

Anni






8

Villatimantteja Kaupunkilangasta

Kevät ottaa jatkuvasti takapakkia ja Pekka Poutakin repeilee koko toukokuun säälle. Ei siis yhtään kaduta, että otin työn alle tovi sitten Loki-villatakin. Tätä villatakkia on nähty blogeissa jo pitkä tovi - ohje täällä - mutta itse sain tämän vasta nyt puikoille. Eelle markkinoin neulemallin timantteina ja värityksem frozenina. Oikeasti kyseessä on se, että tykkään sekä neulemallista että petroolin väristä. Otin tämän "synnäriprojektiksi" ja siellä tämä hyvin pitkälti valmistuikin. Huono puoli synnäriprojektissa oli se, että jotenkin se käsiala muuttui synnytyksen jälkeen. Ennen synnytystä oli paljon löysempi käsiala kuin jälkeen. 



Ajatuksenani oli tehdä villatakki ensi syksyyn, mutta koko näyttää passelilta jo nyt. Blogeista lueskelin, että Loki-villatakki olisi kinttananpuoleinen. Tein neuleen 6-vuotiaan koossa ja se sopi jo pienikokoiselle alle 5-vuotiaalle. Kyllä, kinttana malli. Toivottavasti hihassa riittää pituus ensi talven yli.


Neuleen pelottavin hetki oli se, kun neule leikattiin keskeltä poikki (katso tuo hetki täältä). Sitä ennen toki tein neljä varmistusommelta, joiden keskeltä leikkasin. Tekniikka oli kuitenkin niin kätevä, että taidan tehdä jatkossakin vastaavia. Vetoketju on pienen ihmisen sormissa paljon helpompi kuin aikaa vievät napit.


Vielä käyttämästäni langasta pari sanaa. Langaksi ostin tähän Kaupunkilangan Kivijalka-lankoja. Kaupunkilanka on ollut markkinoilla heinäkuusta 2016 lähtien ja ollut mielestäni ihan kiva uusi tuulahdus (usein Novitan lankojen täyttämässä) lankavalikoimissa. Kyseinen Kivijalka-lanka vastaa Novitan 7 veljestä -lankaa, mutta tuntuma on pehmoisempi. Langan minulle myynyt Mikkelin As-po-lan Vuokko myös sanoi, ettei Kivijalka kutita paljaassakaan jalassa toisin kuin seiskaveikka. Olisin ehkä toivonut, että lanka olisi suomalaisia lankoja myyvä yritys, mutta yritys keskittyy turkkilaisten lankojen maahantuontiin. Plussaa langat saavat kuitenkin öko-tex -merkinnästä! Eli langan pinnassa ei ole ällötyksiä. Tämä saikin minut pohtimaan, mitäköhän kaikenlaisia kemikaaleja löytyykään niistä langoista, joissa ei sertifikaatteja ole... Plussaa yritys saa myös nuorekkaasta ilmeestä ja some-aktiivisuudesta. Jos vyötteet ovat visuaalisesti houkuttelevat, ehkä nuorisokin - tai mikä tahansa käsitöitä vierastava ihmisjoukkio - tarttuu herkemmin puikkoihin. Siis iso peukku uudelle ja urbaanille Kaupunkilangalle. (Tietoja tsekkailin tästä artikkelista.)


Mutta nyt toivomaan, että villatakkeja ei kauaa enää tarvitsisi! 

Anni



2

Pippuria päälle

*yhteistyössä NOSH organics*

Yhtäkkiä tulikin kevät (vai tuliko, sitä nyt voi pohtia riippuen päivästä) ja yhtäkkiä fleecehaalari alkoi tuntua neliviikkoisen pikku-Aan päällä vähän liialta. Tuntui siis oivalta hetkeltä tarttua NOSHin pippuricollegeen

Kangas: NOSH organics pippuricollege
Kaava: Chocolate Chips -kietaisuhaalari, Ottobre 6/2016
Pipon ohje: Klompelompe, Vesseli-myssy

Materiaalina tuo pippuricollege oli minulle uusi tuttavuus. Kangas on 100 % puuvillaa - ihan kiva, että kaikkeen ei laiteta elastaania, joka myös kuituna "kuolee" usein puuvillaa nopeammin ja näin tekee vaatteen käyttökelvottomaksi. Joustoa siis kankaassa ei kauheasti ole. Kangas on melko kevyt ololtaan ja niin oikea kuin nurja puoli on hyvin houkuttelevat ja kivat. Nurjastakin puolesta olisi vallan mainiosti voinut ommella, mutta koska musta on aina harmaata lähempänä sydäntäni, pääsi musta nyt edustamaan.


A:n haalari on tehty Ottobren 6/2016 Chocolate chips -kietaisuhaalarin kaavalla. Kaava on mainio ja tykkään siitä. Ainoastaan neppareiden kohdistus vaati hieman keskittymistä. Haalarin etuliepeeseen ompelin pippurikollarikaitaleen nurjasta puolesta ja Husqvarnan koneparsintajalan avulla hello-tekstin elävöittämään muuten mustaa kokonaisuutta.


Itsellenikin halusin jotain samaisesta kaavasta, niinpä ompasin itselle omasta peruskaavasta kuositellulla kaavalla paidan, jossa on pikkiriikkinen v pienenä jujuna. Nyt olemme sitten ihan samiksia, iso-Aa ja pikku-Aa!



Pysyvää kevättä odotellen,
Anni


4
Sisällön tarjoaa Blogger.