OHJEET

OHJEET
OHJEET

OMPELEMINEN

OMPELEMINEN
OMPELEMINEN

NEULOMINEN

NEULOMINEN
NEULOMINEN

Siipien lumossa

*Yhteistyössä NOSH Organics*

Aijai helmikuu alkaa olla lopussa ja aika alkaa loppua #valmiiksihelmikuussa -haasteessani. Taas sitä nähtiin, että itsehillintäni on aivan onneton, aloitin helmikuun aikana ainakin seitsemän uutta työtä - onneksi ne ovat myös valmistuneet. Näköjään saan tehtyä töitä loppuun vain, jos ne lojuvat pöydällä muistuttamassa olemassaolostaan. Onneksi on vielä muutama päivä helmikuuta jäljellä. Kaikkia en varppina saa valmiiksi, mutta jos edes yhden vielä.

Itsehillintäni puutteeseen vaikutti vahvasti se, että NOSHilta tuli helmikuun alussa uusia kuoseja. Nyt on muutamat NOSHin kuosit menneet vähän ohi, ei ole napostellut ei sitten tippaakaan, mutta nyt upposi että rysähti. Nimittäin Siipi-kuosi. Ihana, graafinen, vahva, näyttävä mutta kuitenkin suhteellisen hillitty. Heti tiesin, että tästä ompelen sekä itselleni että lapsille.


Yksi lempparipitkähihaisistani tuli tiensä päähän. Otin siitä kaavat ja leikkasin paidan kuteeksi. Tätä kaavaa pidensin mekon mittaiseksi. Tämä kuosi on niin vahva, ettei mielestäni mekko tarvinnut mitään sen kummempaa kuin selkeät linjat. Hyvällä omalla tunnolla myös ompelin itselleni uutta, kun vaatekaappiin tuli tilaa.


Eelle ompelin mekon Ottobren 4/14 Autumn Forest -kaavalla helmaa pidentäen. Mekosta tuli keväisen raikas, mutta pieni parannusehdotus minulla kyllä olisi Siipi-kuosin keltaiseen versioon. Mielestäni keltainen saisi olla tummempi. Lisäksi kankaan valkoinen pohjaväri on vähän beigehtävä, jolloin kangas näyttää siltä kuin se olisi eksynyt vääränvärisen pyykin mukaan. Kontrasti näiden kahden värin välillä on mielestäni liian pieni.


Aa taas sai trikoopökät reilulla kasvunvaralla. Tällä kertaa ompelin lahkeensuut reilulla kaksinkertaisella osalla. Nyt vielä käännän koko lahjeosan ylös, mutta madallan taitetta sitä mukaa kuin jalat kasvavat. Toivottavasti nämä housut mahtuvat kauan.


Päivän kuvausrekvisiitta taitaakin paljastaa, mitä meillä on työn alla tällä viikolla. Insta storiesissakin olen näytellyt väliaikatietoja, mitä tapahtuu. Elikkäs tulevan talomme remppa on nyt polkaistu käyntiin yläkerran remontoinnilla. Suojapaperia on teippailtu lattioille, pensselit kastettu jo valkoiseen maaliin ja laminaatit kannettu sisään. Alkuviikko meneekin epäergonomisessa asennossa kattoja maalaten, sitten siirrymme seinien kautta lattioihin. 

Ihanaa lomaviikkoa sitä viettäville ja iloa lomattomille senkin edestä!

Anni
2

Pussukkaa pukkaa

Voi ihana säilyttimet! Niitä tarvitsee niin kuin aina. Itseäni siepoo, jos tavarat on väärillä paikoilla (tavaroiden levällään olo on sitten aivan eri asia). Väitän, että naisen aivan perustarpeita on erisorttiset pussukat, missä voi sitten säilyttää sitä ja sitten tuota. Niitä on tässä viime kuukausina valmistunut niin omiin tarpeisiin kuin lahjoiksi. Katsotaanpas, millaista lisätwistiä olen pussukoihin saanut!


Varmaan perinteisimmät materiaalit pussukoihin on erilaiset puuvillakankaat sekä kernit. Niitäpä en tällä kertaa ole laisinkaan käyttänyt. Ensimmäinen pussukka valmistui meikkipussiksi (tai penaaliksi) puudelifanille kummitytölleni joululahjaksi. Kangas on tukikankaaalla jämäköitettyä viskoosia. Päälle applikoin puudelin päät, jalat ja pikkuhännän ja niiden päälle sitten fleecepaloista karvaturrikkapäätä ja -turkkia.


Meikkipussiksi valmistui itselle tekonahkasta ihan peruspussukka, mutta väsäilin siihen rusetin. Ajatuksena se tuntui hyvältä ja näyttääkin kivalta, mutta todellisuudessa tuo rusetti on aika kookas ja vie suotta tilaa esimerkiksi reissukassia pakatessa. Puuvillasta tai muusta ohuemmasta kankaasta tuo rusetti toimisi paljon paremmin.


Tein viime keväänä takin "kuplamuovikankaasta" ja sen jämäpaloista tein pussukoita niin lahjaksi kuin itsellekin. Päivittäin töissä ja menoissa mukana tarvittavat välttämättömyydet saavat kulkea tässä. Kankaan struktuuri on älykiva ja pussukka erottuu joukosta. Se myös hienoisen kiiltonsa ansiosta löytyy helposti pimeästä laukusta. Näppärä ja kiva matsku tämäkin.

Erilaiset kankaat ja materiaalit toimivat siis kivasti käyttöpussukoissakin. Tärkein oppi pussukkatehtaassani oli kuitenkin vetoketju. En ole millään aiemmin tajunnut, miten sen vetoketjun saa nätisti menemään tavallisessa pussukassa. Noh. Kun siis ommellaan kankaan oikeat puolet vastakkain ne reunasaumat vetoketjun yli, niin vetoketjun reunojen tulee olla vastakkain vuorin puolelle. Tätä en aiemmin ollut sisäistänyt ja siksi pussukoiden ompelua olenkin karsastanut. Mutta nyt sujuu ja pussukkaa pukkaa jatkossakin!

Iloista viikonloppua ja joillekin myös hiihtolomaa!

Anni





2

Paininjalkapussi

Minulla oli eilen ns. vapaapäivä. Esikoinen lähti isin kanssa reissuun ja me jäätiin vauvan kanssa kotiin. Tällaisen rauhallisemman hetken sattuessa minuun iskee yleensä järjetön kässä-flow. Tein itselleni monikohtaisen to do -listan, joka sisälsi niin "oikeita hommia" kuin kässäräpellyksiäkin. Yksi kohta listassani oli "pakkaa yksi laatikollinen kässätavaroita", se muutto kun on tulossa kuukauden päästä. Ja tuo kohta antoi kuoliniskun niille muille listassa oleville kässähommille. Pakkasin sen yhden laatikollisen ja siinä vastaan tuli paininjalkaa, sitten rievuiksi menneistä vaatteista talteen napattuja vetoketjuja, ompelukoneen neuloja, sitten taas paininjalka, puuvillanauhaa, vähän sitä sun tätä, paininjalka ja vielä epämääräisen kokoinen pala kierrätyshuopaa. Hmmmm. Päästäni alkoi kuulua raksraksraks. Paininjalkani selvästikin tarvitsivat jonkin järkevän säilytyssysteemin. (Kas uusi projekti ja vanhat jäi kesken. Thihhih.)


Saatuani sen yhden laatikollisen täytettyä ja suljettua, oli suunnitelma päässäni valmis. Minulla oli kolme pitkänpitkää vetoketjua, kaikki napattu vanhoista elähtäneistä vaatteista, se kierrätyshuopapala, Eurokankaan puuvillanauhaa sekä muovinen pussi, jossa joskus on ostettu tyyny. Ompelin nauhaa vetoketjujen reunoille ja kiinnitin nauhat tuohon tyynyn myyntipakkausmuoviin ja nämä setit sitten kierrätyshuovalle. Näin muodostui pitkänomaisia läpinäkyviä taskuja, joista vetoketju ulottuu reunasta reunaan. Lopuksi ompelin taskujen poikki pystysuuntaisia saumoja niin, että tuloksena oli monen monta pikkiriikkistä paininjalan mentävää taskua. Pystysauma ei koske vetoketjuun, joten vetoketjun saa koko leveydeltä auki. Kappaleen toisessa reunassa olevilla naruilla saa pyöräytettyä koko hela hoidon ympäri paininjalkapussin rullalle.


Vähän toki tämä vaatisi tuotekehittelyä, mutta ekaksi versioksi paininjalkapussista tämä oli oikein hyvä. Nyt on paininjalat hyvässä ja söpössä tallessa. Vielä kun saisi askarreltua taskuihin pikkulappuset, joissa lukisi, mikä paininjalka kussakin taskussa on, niin olisi tosi hyvä.


Ennen paininjalat majailivat ompelukoneen lokerossa ja loput pikkulaatikossa, nyt kaikki yhdessä paikassa. Mistäs sinun paininjalkasi löytyvät?

Anni

2

Tee-se-itse syli eli painopeitto

Muistatteko lapsuudesta (tai mummolasta tai mökiltä) ne ihanan painavat puuvillatäkit? Sellaisen kun hulautti päälleen, tuntui olo turvalliselta ja jotenkin levolliselta. Enpä tuota olotilaa osannut silloin ajatella, että mistä se tuli. Kunnes tämä palautui mieleen alkaessani kuulla juttuja painopeitoista. Yhdysvalloissa kuulemma painopeitot alkavat olla uusi hyvinvointihitti. Myös ompeluryhmissä on näkynyt itsetehtyjä painopeittoja. Suhtauduin painopeittoihin vähän skeptisesti, kunnes kokeilin ystävälläni sellaista. Tunsin oloni kuin lapseksi, joka on päässyt isoon syliin. Painavan peiton syvälle porautuva kosketus sai olon todella rennoksi ja levolliseksi. Tämä oli tehtävä meillekin!

Kaivelin lakanakaapista raidallisen lakanan, joka on ollut hyvin vähällä käytöllä viime vuosina. Ompelin pystyraitoja pitkin n. 10 senttimetrin välein pitkiä saumoja, lakanan raidallisuudesta oli tässä kohtaa paljon hyötyä. Tai siis todellisuudessa kyläilemässä ollut kummityttöni ompeli melkein kaikki, koska kyllästyin suoran ompelemiseen sen kolmen sauman jälkeen (jep, pitkäjännitteisyyteni on ihailtavaa). Kun pystysuorat saumat olivat valmiit, kipittelin mieheni riistahernevarastoille. N. 30 ml herneitä kuhunkin sarakkeeseen ja 10 sentin päähän poikittaissuunnassa sauma. Sitten taas 30 ml herneitä kuhunkin sarakkeeseen ja taasen poikittaissauma. Näin kunnes ollaan lakana täytetty. Viimeiseksi leikkasin ja päärmäsin lakanan päädyn. Peitolle tuli painoa noin kuuden kilon verran.


Ompeluryhmäkeskusteluja seuranneena tiedän osan haukkovan nyt henkeä. Kyllä, käytin herneitä. Eli elintarviketta. Eli en voi pestä peittoa. Ja kyllä, tiedän ottaneeni riskin joidenkin öttismöttisten suhteen. Mutta ajattelin, että tämä ihan muutamien eurojen investointi (tai no hei, vanha lakana ja puluille menevät herneet eli en nyt ehkä puhuisi edes investoinnista) ei ole suuri, jos peiton joutuu jossain kohtaa heittämään pois. Jos olisin joutunut tämän projektin eteen hankkimaan jotain kalliimpaa ja hienompaa painoraetta, tiedän, että peitto olisi jäänyt tekemättä.

Mutta lopuksi katsastetaampas #valmiiksihelmikuussa-haasteeni! Kuukauden puoliväli on jo ohitettu. Haasteen alussa ottamani kuva sisälsi neljät villasukat, viisi ompelutyötä ja 11 korjaustyötä. Nyt kuvassa näkyy neljät villasukat, seitsemän ompelutyötä ja vain kaksi korjaustyötä. Avataanpas tilannetta hieman, ettei epätoivo iske: kolmissa villasukissa on tapahtunut edistystä, kaksi ompelutyötä valmistui ja tilalle tuli neljä uutta, jotka kylläkin ovat jo hyvässä vaiheessa. Korjauspino on kutistunut kiitettävästi ja vasempaan alanurkkaan ilmestyi 10cmx10cm-tilkkupino. Yritän tässä samalla tuhota höpönmuotoisia tilkkuja, katsotaan, mitä saan tilkuista aikaiseksi. Mutta kaiken kaikkiaan vähän niin kuin edistystä. Onneksi on vielä helmikuuta jäljellä!


Levollista sunnuntai-iltaa!

Anni
6

Helmaisa hame

Meidän huushollissa on käynyt viime aikoina aikamoinen tohina, ruuhkavuodet tulivatkin sitten kertalaakista rauhallisen äitiysloman päätteeksi. Niin kuin edellisessä postauksessa kerroin, olen aloittanut osa-aikaiset opehommat. Meidän koti on myynnissä ja uuteen muutto tulossa remppoineen reilun kuukauden päästä. Lisäksi musahommissa (joista kerroin tässä postauksessa) on tulossa uusia tuulia, meinaa ensimmäinen keikka. Hui miten jännittävää!


 Olemme siis julkaisseet ANIG-artistinimen alla viime vuoden aikana kolme musiikkivideota, neljäs on tuloillaan. Minulle on ollut itsestäänselvää, että ompelen jokaisen videoissa käyttämäni vaatteen itse, siksipä oli luontevaa päättää ommella myös ensimmäiselle keikalle vaatteet. Keikka tulee olemaan ystävänpäiväkeikka, joten jotain rakkaudenväristä sen pitäisi olla, vaikka turvallisimmaksi oloni tunnenkin mustassa.


Miten sopivasti olinkaan ostanut syksyllä Vimman Helsingin putiikistä punaisensekaista ihanan psykedeelistä sienikangasta (kuosin nimi on nyt hukassa, kerro jos tiedät!). En normaalisti perusta joukkoilmiöistä varsinkaan vaatetuksessa, enkä siis kuulu Vimman lettikuosin faneihin laisinkaan. Onneksi muitakin kuin lettikankaita löytyi liikkeestä paljon. Tarjoushaukkana tartuin kuitenkin vain alennuksessa oleviin kankaisiin. Tällä ohuella puuvillakankaalla taisi olla metrihinta jotain kympin tienoilla.

Käytin kaavoittelun pohjana mitoillani tekemääni kellohameen kaavaa, mutta lisäsin senttejä reilusti leveyteen, jotta sain leveitä vastalaskoksia tehtyä neljä sekä etu- että takakappaleelle. Kun laitoin vuoriksi eurokankaan jämäkkää puuvillakangasta, sain helmasta vielä jämäkämmän. Pienet yksityiskohdat ovat lemppareitani tässä mekossa. Ihan ykköslemppareitani ovat nuo vastalaskokset. Heti kakkoslempparina on piilovetoketju, jonka saa piilovetoketjujalalla niin kauniisti ja helposti ommelluksi. Kolmaslemppari on vyötärökaitaleen piilotettu tikkaus. Ei, ei se näykään siellä, sillä se on ommeltu yläkaitaleen ja helman väliin, eikä nimenomaan näy.


Jos liikut Mikkelissä päin huomenna ystävänpäivänä, niin poikkeappa keikalle! Se alkaa kahvila Nandassa klo 20, lippuja voi varata etukäteen Nandan numerosta 044 304 7104.

Ihanaa ystävänpäivää!

Anni
0

Muistilappu erikoispuolakotelon avulla

* Yhteistyössä Husqvarna Viking.*

Kun työarki pysähtyi vajaa vuosi sitten äitiyslomaan, aloin huomata ympärilläni kaikkea ihanaa ja kaunista. Mieli oli täynnä paitsi kiitollisuutta mutta myös hyvän näkemistä. Pysähdyin katsomaan, miten kaunis maailma onkaan. Jaksoin ymmärtää, auttaa, sanoa kiitos ja hymyillä. Ja mietin, että toivottavasti en ikinä kadota sitä valoisuutta, jonka elämääni löysin.

Aloitin muutama viikko sitten työt osa-aikaisesti. Vaikka osa-aikainen työaika on hyvin armollinen ja nautin näistä koulumaailmassa vietetyistä päivistä, huomasin aika pian, että kun arkeen tulee kellonaikoja ja hälyä, alkaa ajatukset harhaantua. Toki 10 kuukauden yövalvomisetkin tekevät tässä tehtävänsä, meillä ei oikein nukuta vieläkään. Väsyneenä kaunista ei olekaan niin helppo nähdä. Kiitollisuuden sijaan tekisi mieli alkaa valittaa. Mutta en halua antaa periksi. Yritän tietoisesti valita kiitollisuuden valittamisen sijaan.



Muisti kuitenkin tarvitsee välillä vähän apua. Päätin ommella kangaskassin ja kirjoa siihen itselleni muistutuksen. Make beautiful things. Tee kauniita asioita. Mietin, että olisinko kirjoittanut kauniiden asioiden näkemisestä, mutta tekeminen on paljon aktiivisempaa. Tekeminen sanana kertoo, että itse voi vaikuttaa ja ehkä myös muuttaakin. Haluan nähdä maailmassa sen kauneuden ja haluan tehdä maailmasta kauniimman niin omin ajatuksin kuin tartuttaa sitä kaunista mieltä lapsiinikin.


Viimeksi kirjoin käsin, tällä kertaa koneella. Husqvarna Viking -yhteistyön myötä tutustuin erikoispuolakoteloon. Erikoispuolakotelo on aika lailla tavallisen puolakotelon näköinen, mutta siinä on avara ohitusura, joka mahdollistaa paksumpien lankojen käytön alalankana. Ompelukoneen pistolevy nostetaan pois, puolakotelo vaihdetaan, pistolevy laitetaan takaisin ja alalangaksi laitetaan paksumpi lanka normaalisti puolassa. Ommel ommellaan nurjalta, jolloin paksumpi lanka jää näkyviin oikealle puolelle. 

Erikoispuolakotelo on tuo harmaa. Aika samannäköisiä. Tuo metalliosa on vain löysempi.

Tein erilaisia testejä. Kokeilin eri paksuisia lankoja, alasyötön pois ottamista ja tavallista sekä koneparsintapaininjalkaa. Mielestäni tasaisin lopputulos tuli, kun alasyöttäjä oli päällä ja paininjalka oli tavallinen. Toki tämä yhdistelmä vaatii kankaan hyvin aktiivista kääntelyä kaikkiin ilmansuuntiin. Erikoispuolakotelo on myös näppärä kaksoisneulalla ommellessa. Alalanka tulee löysemmin puolasta ja näin kaksoisneulaompeleen saa nurjalta puolelta todella helposti näyttämään siltä kuin pitää.

Kauniita ajatuksia toivotellen,

Anni
0

Polvipaikkoja ja valmiiksi helmikuussa -haaste

Olen yrittänyt kasvaa käsityöntekijänä. Yksi etapeista oli kirjoittaa viidestä käsityöntekijän (minun) sudenkuopasta. Kohta neljä oli "liiallinen innostus", ja pohdin impulsiivista projektinaloittamiskykyäni. Se lopettamiskyky olikin sitten toinen homma. Koska haaveissamme on päästä muuttamaan ehkäpä jo kuukauden päästä uuteen kotiin, päätin, että en halua viedä järkyttävää liutaa keskeneräisiä töitä mukanani. En halua joutua perustamaan keskeneräisille töille omaa hyllyä, koska se olisi jo pikkusormen sijaan koko käden viemistä. Peiliin katsomisen paikka. Päätin aloittaa "valmiiksi helmikuussa" -haasteen.


Ladoin kaikki keskeneräiset työni pöytätasolle (voi olla, että Jostain löydän niitä vielä lisää, mutta tässä suurin osa). Otin kuvan. Ja tällaisen kuvan aion aina aika ajoin ottaa ja julkaista sen myös täällä blogissa. Tälle tasolle tuon aloittamani työt ja tasolta ne häviävät vasta, kun ne ovat valmiita. Oikean alakulman kasa on korjauspino. Siihen tulee kaikki korjattavat ja muokattavat vaatekappaleet. Pino on ollut aika lailla tuon korkuinen pidemmän aikaa, mutta päätin aloittaa haasteeni juuri tästä. Sainkin pinoa nopeasti pienemmäksi vain istumalla alas ja ompelemalla.

Kesken on neljät villasukat, viisi ompelutyötä, 11 korjaustyötä.

Kaikista mieluisin korjaustyö oli korjata sekä Een että Aan housujen polvet. Aivan käyttökelpoiset housut, mutta polvessa reikä. Aika tavallinen juttu. Koska tämän vuoden käsityötekniikaksi valittiin kirjonta, halusin ottaa kirjontaa hieman mukaan. Leikkelin sopivan kokoiset polvipaikat risoista farkuista ja kirjoin niihin Een ideoimat tekstit "ihana" ja "söpö". Kiinnitin paikkakappaleet kaksipuoleisella liimakankaalla housuihin silittämällä. Lopuksi ompelin paikat etupistoin kiinni housuihin. Nopea ja kätevä, lopputulos suorastaan suloinen.


Jos sinulla on samantyyppistä rönsyilypulmaa käsitöissä, lähde haasteeseen mukaan! Julkaise kuva omasta keskeneräisyyksien pinosta ja pistä mukaan #valmiiksihelmikuussa!

Ihania pakkaspäiviä!

Anni
4

Pandahelistin + ohje

Ähtäriin saapui jokin aika sitten ihanan lutuiset Pyry- ja Lumi-pandat. Ainakin meillä siitä mentiin vähän sekaisin ja katsottiin pitkä tovi pandavideoita. Nuo ihanat lylleröt, joiden koordinaatiokyky ei näytä ihan parhaimmalta mahdolliselta. Tietenkin myös niiden ihanan harmoninen musta-valko-väritys uppoaa tällaiseen mustan ystävään. Tiedän todella, mihin suuntaamme ensi kesänä!

Pandat innoittivat helistinhommiin! Keväällä virkkasin pupuhelistimen, johon ohje on luettavissa täällä. Sitä hieman muovasin ja panda-helistin oli valmis. Tässä ohje teillekin.


Tarvitset
Novitan Kotiväki-puuvillalankaa, valkoista (Kartano) sekä mustaa (Huvila)
Virkkuukoukku nro 2,5
Helistin-laatikoita, niitä saa esim. ebaysta edullisesti
6,5cm halkaisijan puurengas, esim. ebaysta edullisesti

Vinkki: aloituslangan häntä kannattaa päätellä silmukoiden sisään virkatessa.


Korvat, mustalla langalla
Virkkaa 2 kjs
1. krs. Virkkaa ensimmäiseen kjs:aan 7 ks.
2. krs. Virkkaa 2 ks jokaiseen s:aan. (14 ks)
3. krs. Virkkaa *1 ks ja tee lisäys eli 2 ks yhteen silmukkaan*, toista kerroksen ajan. (21 ks)
4.-6. krs. Virkkaa jokaiseen silmukkaan 1 ks. (21 ks).
Jätä lankaa reilusti, jotta voit ommella sillä korvan paikoilleen. Katkaise lanka.

Tee toinen korva.

Täplät
Virkkaa 2 kjs.
1. krs. Virkkaa ensimmäiseen kjs:aan 7 ks.
2. krs. Virkkaa neljään silmukkaan 2ks jokaiseen s:aan. Virkkaa 3 ks. (11ks)

Jätä lankaa reilusti, jotta voit ommella sillä täplän paikoilleen. Katkaise lanka.

Virkkaa toinenkin täplä.

Kuono
Virkkaa 2 kjs. 
1. krs. Virkkaa ensimmäiseen kjs:aan 7 ks.
2. krs. Virkkaa 2 ks seuraavaan viiteen s:aan. Virkkaa 2 ks. (12 ks)
3. krs. Virkkaa *1 ks ja tee lisäys eli 2 ks yhteen silmukkaan*, toista 5 kertaa. 2 ks. (17 ks)
4. krs. Virkkaa 15 ks, 2 ps.
5. krs. Virkkaa 3 ps, 12 ks, 2 ps.

Jätä lankaa reilusti, jotta voit ommella sillä kuonon paikoilleen. Katkaise lanka.

Ompele mustalla langalla kuonon päähän nenä.

Pää
Virkkaa 2 kjs. 
1. krs. Virkkaa ensimmäiseen kjs:aan 7 ks.
2. krs. Virkkaa 2 ks jokaiseen s:aan. (14 ks)
3. krs. Virkkaa *1 ks ja tee lisäys eli 2 ks yhteen silmukkaan*, toista kerroksen ajan. (21 ks)
4. krs. Virkkaa *2 ks ja tee lisäys*, toista kerroksen ajan. (28 ks)
5. krs. Virkkaa *3 ks ja tee lisäys*, toista kerroksen ajan. (35 ks)
6. krs. Virkkaa *4 ks ja tee lisäys*, toista kerroksen ajan. (42 ks)
7.-13. krs. Virkkaa jokaiseen silmukkaan 1 ks. (42 ks)
14. krs. Virkkaa *4 ks ja kavenna yksi silmukka*, toista kerroksen ajan. (35 ks)
15. krs. Virkkaa *3 ks ja kavenna yksi silmukka*, toista kerroksen ajan. (28 ks)
16. krs. Virkkaa *2 ks ja kavenna yksi silmukka*, toista kerroksen ajan. (21 ks)

Jätä työsi hetkeksi kesken, älä siis katkaise lankaa tai päättele. Tässä kohtaa taita korvat kahtia puoliympyräksi ja taita puoliympyrän reunat keskelle. Ompele korvat päälaelle. Ompele kuono haluamaasi kohtaan. Täytä kuono vanulla ennen viimeisiä pistoja. Ompele silmätäplät kuonon molemmin puolin. Kiinnitä täplät tukevasti, etteivät ne lähde vauvan käsittelyssä irti.

Täytä pallo vanulla ja asettele halutessasi helistin pään sisään.

17. krs. Virkkaa *1 ks ja kavenna yksi silmukka*, toista kerroksen ajan. (14 ks)
18. krs. Virkkaa *kavenna yksi silmukka*, toista kerroksen ajan. (7 ks).
Lopeta työ ja jätä lankaa pitkä häntä.

Renkaan päällinen ja viimeistely
Virkkaa 13 kjs. Virkkaa edes-takaisin 12 ks n. 30 krs. Tarkista työsi alussa, että kappaleen leveys yltää renkaan ympäri.

Ompele pandan pää kiinni keskelle muodostunutta suorakaidetta. Ompele suorakaide reunoistaan puurenkaan ympärille. Päättele langanpäät hyvin.


Pandaterkuin, Anni
0
Sisällön tarjoaa Blogger.