OHJEET

OHJEET
OHJEET

OMPELEMINEN

OMPELEMINEN
OMPELEMINEN

NEULOMINEN

NEULOMINEN
NEULOMINEN

Mustikkatetrat ommellen + ohje

Tänä aamuna olimme starttaamassa mökiltä kaupunkiin. Vaan autopa ei startannut. Kaupunkisuunnitelmat vaihtuivat hinaajaan ja mökkipäivään. Putsasin sitten mökkiniemen mustikoista, vaan eteen tuli ongelma. Kaikki pakasterasiat käytetty, muovipusseja ei ainoatakaan ja maidotkin täysiä eli niistäkään ei purkkia heruisi. Kaveri vinkkasi, että mitenkäs tuo leivinpaperi. Onneksi ompelukonekin oli mökillä. Puolen litran mustikkatetrat valmistuivat nopeasti ja mustikat pääsivät pakastimeen.



Tässä ohje, kurkkaise kuviakin, niin pysyt kärryillä. Tarvitset leivinpaperia, sakset ja ompelukoneen.



Leikkaa leivinpaperista n. 30x20 cm paloja. Taita keskeltä. Ompele sivusauma, tikinpituus on hyvä olla yli kolme, niin paperi ei mene rikki. Taita kappale siten, että sivusauma siirtyy taakse keskelle. Ompele pohja. Samalla voit kiinnittää "nimilapun". Täytä marjoilla. Käännä yläreunat siten, että sivusauma on taas sivussa. Ompele kiinni. Pakasta pian.

Vielä näitä tetroja täytyy ommella, että saan kaikki marjat säilötyksi, mutta onneksi näiden teko on nopeaa ja helppoa ja mukavaa!

Hyviä säilömisiä!

Anni
3

Made in ??? - Ajatuksia puuvillan alkuperästä

Pohdin jokin aika sitten puuvillan valmistuksen ongelmakohtia postauksessani Almost made in Finland. Sain tekstiini anonyymin kommentin siitä, että teksti oli hyvä, mutta se herätti loppujen lopuksi enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Tämän ajatuksen äärellä olen itsekin, mieleen tulee kysymyksiä ja vielä lisää kysymyksiä. Tuntuu, että tekstiiliteollisuus on niin monisyinen teollisuudenala, että sitä voisi tonkia vaikka kuinka. Sain tästä kommentista kimmokkeen lähteä tutkimusmatkalle uudelleen ja ajattelin laajentaa tekstejä Made in ??? -kokonaisuudeksi. Into tutkimusmatkailuun on sen verran suuri, että nämä eivät jää viimeisiksi. Tällä kertaa tutkimusmatkani koskee puuvillan alkuperää. Pitäydyn edelleen puuvillassa, sillä se on yleisin ja eniten käytetty materiaali vaateteollisuudessa.

Mistä kuitu tulee?

Kun kaupasta ostaa vaatteen - tai kangasta - siinä ei lue, mistä kuitu on peräisin. Suomessa kudotun kankaan kuidun alkuperää en saanut selville myöskään lyhyessä kirjeenvaihdossa Orneule Oy:n kanssa (lisää täällä). Niin, mistä se puuvillakuitu sitten tulee? Suurimmat puuvillantuottajamaat ovat Yhdysvallat, Kiina, Intia, Pakistan, Uzbekistan ja Brasilia. Myös Länsi-Afrikan maat ovat merkittävä puuvillan tuottaja. Eri maista tulevilla puuvillakuiduilla on erilaisia ominaisuuksia ja usein näitä puuvilloja sekoitetaan keskenään. Voi siis olla, että oman puuvillavaatteen kuidut ovat kotoisin usealta eri mantereelta. Tekstiilikuitujen alkuperää ei tuotteisiin merkitä.

Ongelmia löytyy kuitenkin lähes joka maasta. Uzbekistan puuvilloineen nousi otsikoihin muutama vuosi sitten, sillä puuvillan keräämiseen käytetään lapsityövoimaa. Puuvillan kerääminen on kansalaisvelvollisuus, johon osallistuvat kaikki ikään tai koulutukseen katsomatta. Opettajat tuovat koululuokkansa töihin, lapselle maksetaan työstä alle euron per päivä ja siitä vähennetään ruokakulut. Ilman lapsityövoimaa puuvillaa ei saisi kerättyä yhtä halvalla. Kun valtio kielsi virallisesti lapsityövoiman puuvillapelloilla, lapsityövoima siirtyi vain näkymättömäksi. Koska lapsityövoimaa "ei ole", ei pelloilla ole myöskään esimerkiksi terveydenhuoltoa tai aikuisia valvomassa työntekoa, jolloin erinäiset haaverit ovat todennäköisempiä. Uzbekistan on tehnyt myös kaikkensa saadakseen puuvillan kasvamaan. Keinokastelussa ei säästellä. Juoksevaa vettä ei tule välttämättä ihmisille, koska se menee puuvillalle. Araljärvikin kuivuu. Erinäiset allekirjoitukset tuntuvat olevan vain kuluttajien omantunnon pesemistä varten - koska virallisesti lapsityövoimaa ei ole, voivat kuluttajat sulkea silmänsä toisin olevalta tosiasialta.

Suurin puuvillantuottajamaa, Yhdysvallat, saa myös kritiikkiä osakseen puuvillan kasvatuksessa. Lähtökohtaisesti itse ajattelisin, että eikö länsimaissa tuotettu puuvilla olisi ainakin eettistä, kun ihmisoikeuskysymykset tiedostetaan vahvemmin. Yhdysvallat kuitenkin määräävät puuvillateollisuuden tahdin. Valtio tukee vahvasti puuvillan kasvatusta. Länsimaisesta valtiosta myös varmasti löytyy isoja laitteita ja monenlaista lannoitetta ja kemikaalia kasvatuksen tueksi. Näiden seurauksena puuvillan hinta laskee tai heittelee vuosittain. Tämä taas ei tunnu reilulta esim. länsiafrikkalaisia puuvillanviljelijöitä kohtaan. N. kymmenen länsiafrikkalaista maata tuottavat yhteensä neljänneksen puuvillasta. Tuossa köyhässä maailmankolkassa puuvilla on ainoita keinoja ansaita edes jotain. Ansiot kuitenkin laskevat puuvillan hinnan laskiessa. Tätä ilmiötä kutsutaan Gunilla Anderin kirjassa moderniksi orjuudeksi. Länsimaat sanelevat säännöt ja hinnat, köyhempien maiden on hyväksyttävä tätä ja elettävä sen mukaan.

Mitä minä voin tehdä?

Varmasti Kiinasta, Intiasta ja Pakistanistakin olisi kamalaa kerrottavaa, kuuluvathan nuo niihin maihin, joissa ihmisarvo ei ole järin suuri. Kauhistelua tärkeämpänä näen kuitenkin tuoda esille joitain ratkaisuja. Puuvillan boikotti ei kannata - puuvilla on monien köyhimpien maiden tärkeä taloudellisen kasvun lähde - mutta tietoisemmat ratkaisut kannattavat. Itse mieluusti tukisin länsiafrikkalaista puuvillantuotantoa, koska puuvilla on heille oikeasti välttämätön tulon lähde: 100 miljoonaa perhettä saa toimentulonsa puuvillasta, n. 10 miljoonalle ihmiselle puuvilla on lähes ainoa toimeentulon lähde. Länsiafrikkalaista puuvillantuotantoa tukisi myös se, ettei siellä tarvitse keinokastelua.

Itse tukisin myös Reilun kaupan puuvillatuotteita. Valmiita puuvillatuotteita ostettaessa on tärkeää huomioida, että Reilun kaupan piiriin kuuluu puuvillakuitu, ei kankaaksi tai tuotteeksi valmistaminen. Reilu kauppa takaa puuvillan tuottajalle takuuhinnan, joka kattaa kestävän tuotannon kustannukset. Lisäksi lapsityövoima on kiellettyä, tuotannossa noudatetaan tiukkoja ympäristökriteerejä ja Reilun kaupan lisällä paikalliset voivat perustaa terveysasemia, kouluja tms. Reilulla kaupalla on ollut tutkitusti positiivisia vaikutuksia paikallisten ihmisten elämänlaatuun. Pikatsekkauksella huomasin, että Reilun kaupan puuvillatuotteita on tällä hetkellä Suomessa myynnissä 428 kappaletta (katso lista täältä). Reilun kaupan kankaita saa ainakin Poppanavakasta. Nuo kankaat ovat myös Suomessa valmistettuja eli siitä erityisplussaa.

Reilun kaupan lisäksi merkki, jota kannattaa tekstiileistään syynätä, on GOTS eli Global Organic Textile Standard. Tämä merkki takaa ekologisen ja eettisen tuotteen koko tuotantoprosessiltaan. Raaka-aineet ovat luonnonmukaisesti viljeltyjä sekä huomioon otetaan myös ihmisten ja eläinten hyvinvointi. Sertifioitu luomuviljely takaa eettisyyden (työstä maksettu korvaus, työturvallisuus, lapsityövoiman kielto), kieltää synteettiset lannoitteet sekä torjunta-aineet, geneettisesti manipuloidut siemenet ja myrkkyjen käytön sadonkorjuuvaiheessa.

Sekä luomu- että GOTS-merkittyjä kankaita löytyy etenkin nettikangaskaupoista, esim. Pehemiältä. Linotte on erikoistunut ainoastaan ekologisiin ja eettisiin kankaisiin. Nämähän eivät ole suinkaan ainoita, lisää löytyy vaikka ihan googlailemalla. Hauska uusi tuttavuus on myös Global Mamas -liike/-nettikauppa, josta saa myös hauskoja batiikkikankaita.

Mielestäni kuitenkin ihan supertärkein seikka omien valintojen suhteen on materiaalin kunnioittaminen:

Ostan vain tarpeeseen, niin vaatteita kuin kankaita - tai oikeastaan mitä vain.
Käytän materiaaleja uudelleen ja kierrätän.
Käytän kaiken kankaan hyödyksi, myös tilkut.
Ompelen vain tarpeeseen.
Huolehdin vaatteesta, esim. tuuletan enemmän, pesen vähemmän.
Käytän vaatteet loppuun.


Lähteinä tekstissäni käytin seuraavia:
Gunilla Ander: Puuvillan likainen tarina (2011, LIKE)
http://www.eetti.fi/node/733
http://www.taloussanomat.fi/ymparisto/2011/10/16/sinakin-voit-olla-diktaattorin-asiakas/201114689/12
http://www.reilukauppa.fi/tuotteet/tuotteet0/puuvilla/taustatietoa-puuvillasta/
http://www.vihreatvaatteet.com/ymparistomerkit/
http://www.linotte.fi/content/11-mika-ekologinen-tekstiili

Lisää mielenkiintoista täällä - http://bettercotton.org/



Tässä viime viikkojen tilaustyöarsenaalia noshin kankaista.

Kaavat: osin omia, osin Ottobre-lehden malleista kuositeltuja, suunnitteluosuus siis Suomessa.
Kankaat: Nosh - Kolmipyörä, toista ei enää saatavilla. Luomupuuvilla - elastaani. Suunnittelu Suomessa, valmistus Portugalissa


Anni
7

Rento lämmike

Kesätön kesä. Sillä nimellä näitä muutamia kuukausia on kutsuttu. Radiossakin sanottiin kuukausi sitten, että jatkossa kesäkuuta voi kutsua nimellä kuu. Sarjakuvastripissä taas haikeana kaipailtiin kesää, joka on paras päivä vuodessa. On siis sanomattakin selvää, että on kylmä, hyrr.

Inspiroiduin muutamasta kuvasta (innoittajakuvat: rentous, tyylikäs, graafinen) sekä ostamastani Käpysen Nuoska-joustocollegesta. Käytin kaavana omaa peruskaavaani hieman kuositeltuna ja leikkelin menemään. Jätin sekä selkä- että rintamuotolaskokset tuomaan muotoa kankaalle, sillä uskon, että kangas kuluu nopeammin, jos sitä venytetään muotoonsa. Tässä ompeluksessa tuli saumuria ikävä, sillä se on kotona ja minä ompelukoneineni mökillä. Tämä oli kuitenkin hyvä muistutus siitä, että pelkällä ompelukoneellakin pärjää.

Takista tuli juuri niin kuin pitkin, pehmoinen, iso, lämmin, pitkä. Nyt tarkenee saunan jälkeen ja varmaan tarkenee myös syksymmällä! 


Kaava: omasta peruskaavasta kuositeltu
Kangas: Käpynen - Nuoska. Valmistuttaja Käpynen, valmistus Puola. Öko-tex -standardi 100

Lämpöä odotellen ja sitä kaikille toivoen,

Anni
2

Pinkki satuhevonen

Kysyin muutama viikko sitten Eeltä, mitä hän toivoisi synttärilahjaksi. Vastaus oli: keppihevonen, pinkki poni ja pinkki koira. Lähdin toteuttamaan ensimmäistä toivetta. Kaapista löytyi vanha huppari, jonka toinen puoli oli sopivan kulunut hevosmatskuksi. Kokeilin netistä löytynyttä kodin kuvalehden kaavaa. Ei ollut hepasta tietoakaan ihmetekeleelläni. Liekö syynä se, että jouduin suurentelemaan kaavaa ja mittasuhteet ehkä kärsivät vai olinkohan vain huolimaton. Tiedä sitä. Tekele lensi joka tapauksessa kaaressa poistoon eli tätä epäonnistumistani en edes esittele.


Aloitin alusta. Löysin uuden kaavan Mekkotehdas-kirjasta ja tilkkulaatikostani löytyi sopivan pehmoinen pinkki joustosametti. Nyt alkoi sujua kuin leikki. Korvan sisuskangas löytyi myös tilkkulaatikosta, pinkki harjalanka jämälangoista, hopeinen lanka jostain marketista eurolla vai parilla, sisustäyte vanhaa tyynyä ja harjanvarsi honkkarista. Lahjan saaja oli todella onnellinen tästä heposesta ja minäkin olen tyytyväinen lopputulokseen - joskus todellakin kannattaa aloittaa alusta! Vielä saa hepo kirmailla villinä ja vapaana, mutta jossain vaiheessa lisännen sille päitset.



Iihahaa!

Anni
4

Almost made in Finland

Viime postauksessani Not made in China mietin usein epäeettistä ja -ekologista prosessia vaatteen takana. Päädyin tekemään itse kiinavaatteen ostamisen sijaan. Mutta miten kotimaiseksi vaatteen voi saada. Onhan se jo jotain, että tekee vaatteensa itse, mutta kankaan valmistusprosessi on myös hyvä ottaa huomioon. Mitä siellä tapahtuu? Yksinkertaisesti ajateltuna tekstiilin valmistusprosessissa on ensin kuitu. Sitten siitä tehdään lankaa. Sitten langasta kudotaan kangasta. Värjäys tapahtuu joko lankavaiheessa tai sitten kangasvaiheessa.

Tarkastellaanpa lähemmin. Otan esimerkiksi puuvillan, koska se on eniten vaateteollisuudessa käytetty kuitu. Ongelmakohtia puuvillakankaan valmistuksessa on monia. Puuvillan kasvattaminen on hurjaa puuhaa, joka vaatii paitsi runsaasti vettä (60% puuvillasta kasvaa keinokastelun avulla), myös paljon myrkkyjä; Puuvilla kattaa 5 % Maan viljelyalasta, mutta puuvillan viljelyssä käytetään 11 % kaikista maatalouskemikaaleista. Siksi luomu-puuvilla on aika jees (vaikka sitäkin taidetaan myydä enemmän kuin sitä tuotetaan, että jossain kohtaa on vilunkipeliä).

Puuvilla kerätään, koneilla tai käsin (tämä on harvinaisempaa ja siihen liittyy eettiset ongelmansa niin palkkauksen kuin lapsityövoimankin suhteen), paalitetaan, viedään kehräämöön, missä ne puretaan, puhdistetaan, sekoitetaan, karstataan, kammataan ja sitten kehrätään langaksi. Lanka päätyy myöhemmin kankaaksi. Nämä prosessit tuottavat lähinnä melu- ja pölyhaittaa ihmisille, mutta luontoon voi huonosti varustellussa tehtaassa päästä niin langan/kankaan käsittelyaineita (esim. liuotinpesuaineet) kuin koneiden huollossa tarvittavia aineita. Tämä toki vaikuttaa myös ihmisiin.

Värjäys (nyt pitäisi kuulua sellainen nieleskelystä johtuva GLUP). 17-20 % teollisuuden saasteista johtuu kankaiden värjäyksestä. Kurjinta on, jos nuo värjäyksestä johtuvat jätevedet pääsevät luontoon, kuten Kiinassa kävi. Kankaiden värjäyksessä käytetään tujuja aineita, esim. raskasmetalleja, joten niiden luontoon pääseminen on todella nounou. Värjäyksen jälkeen olisi sitten se valmistusprosessi, jota pohdin aiemmassa tekstissä.

Paljon on kauhisteltavaa, mutta mitä voi tehdä? Eikö ole vaihtoehtoa b? Lähdin selvittämään. Suomessa kotimaisia neuloksia eli trikoota, jerseytä yms myyvät mm. Ainola, Tyyne-Esteri, Käpynen ja Selia. Siis kotimaista. Puuvillaneulosta. Läpikotaisin suomalaisia nuo eivät voi olla, sillä jo ikkunasta ulos katsomalla näkee, ettei ilmastomme sovellu puuvillan kasvatukseen. Kysyin Tyyne-Esteristä, että mistäs nämä kankaat tulevat. Anni vastasi sieltä näin: "Kotimaiset trikoot, kotimaiset joustofroteet ja osa kotimaisista resoreista tulee Orneuleelta. Sitten taas loput kotimaiset resorit ja kotimainen joustocollege tulee Harju Oy:ltä. Molemmat ovat suomalaisia yrityksiä ja tekevät kankaat omassa tehtaassaan."

Sitten otin yhteyttä Orneuleeseen. Sieltä minulle vastasi ystävällinen myyntipäällikkö Timo Uotila näin: "Me siis itse neulomme kaikki neuloksemme täällä Orivedellä. Värilliset
langat tulevat valmiiksi värjättynä (puuvillat Saksasta), mutta kaikki ne
neulokset, jotka värjätään pakkana, värjätään Suomessa. Käytämme pääasiassa
joko Nansoa Nokialla tai Värisävy Oy:tä Nivalassa. Lisäksi PMK-Värjäämö
Kyröskoskella värjää meille hieman. Puuvillalangat tulevat etupäässä Eurooppalaisilta kehräämöiltä, mutta puuvillakuitu tulee näille tehtaille useammasta paikasta. Polyesterlangat tulevat pääosin Turkista."


Uskon, että Euroopassa säädellään asioita, kuten vaikkapa luontoon pääseviä päästöjä ja työntekijöiden oikeuksia, todella paljon tiukemmin kuin villissä Aasiassa (sielläkin on varmasti paikkoja, joissa säätely on kunnollisella tolalla, mutta todennäköisyys luonnon ja ihmisarvon huonompaan arvostukseen on suurempi). Näin ollen uskon, että kangas, joka on värjätty pakkana Suomessa, on taatusti ympäristöystävällisempi kuin kangas, joka on värjätty Aasiassa. Jos nopeasti ynnäilen, Orneuleen kangas, joka on värjätty pakkana Suomessa, väistää ongelmakohdat liittyen kankaan valmistukseen ja värjäykseen. Vielä hämärän peittoon jäävät puuvillan kasvatus ja langaksi kehrääminen, mutta hei neljästä ongelmasta kaksi on jo hyvällä tolalla. Se on mielestäni jo jotain.



Ostin paikallisesta Otavan nahka ja tekstiili -kaupasta orneuleen collegea. Tein siitä itselleni jakun Ottobren 2/15 kaavalla hieman pidentäen hihoja. Mutkaton ja helppo jakku, tuntuu kivalta paitsi materiaalinsa ja mallinsa puolesta, myös kotimaisuutensa puolesta. Tämän kotimaisemmaksi en taida puuvillavaatettani saada.



Lähteinä käytin tässä tekstissä seuraavia tekstejä:
http://teeitse.punomo.fi/view.php?filename=home/tarlate/keke/Puuvillan_tuotanto_kestavan_kehityksen_nakokulmasta.pdf
http://rebeccalouisemack.blogspot.fi/2012/02/environmental-issues-associated-with.html
http://www.dailymail.co.uk/news/article-2074671/Chinese-Jian-River-flows-blood-red-illegal-dye-factories-dump-stock.html
Viestit Tyyne-Esterin Annin sekä Orneule Oy:n Timo Uotilan kanssa.


Anni
20

Not made in China

Kesäkuun alussa lähdin kaupoille. Olen aika kitsas uuden ostaja, mutta nyt olin päättänyt laittaa garderoobia uuteen uskoon, onhan sieltä aika moni vaate jo käytetty puhki. Mieskin totesi, että nyt saa antaa mennä, kerrankos sitä. Löysin aika kivoja juttuja ja iloisena painelin sovituskoppiin. Eikä muuten ollut niitä halvimpia retkuja, oikein laatuvaatetta ainakin hintansa puolesta. Tekstiilitietoisena kaivelin sovitettuani vielä sen sivussa olevan lapun esiin. Juu, hyvää matskua ja siltä myös tuntuu. Mutta Made in China. Seuraavassakin luki Made in China. Siinä 300 euron hameessakin luki Made in China. Eikö pieni (?) tanskalaismerkkikään saa tuotettua vaatteitaan muualla kuin Kiinassa? Muutama vuosi sitten kaikissa vaatteissa tuntui lukevan Made in Bangladesh, sitten Made in Cambodia. Ilmeisesti tänä vuonna Kiina on saanut laskettua työn hintaa sen verran, että nyt tunnun törmäävän vain siellä valmistettuihin vaatteisiin.

Minulla oli nuo vaatteet jo käsivarrella. 400€ niihin menisi. Mutta kuka ne on tehnyt? Siinä on kysymys, johon tuotetietolappu ei vastaa. Kyllä, vaate voi olla peräisin hyvästä tehtaasta, jossa ylitöitä ei sallita ja palkkaa saa hyvin. Mutta vaate voi olla tehty nyrkkipajassa alihankinnan alihankintana, koska tehdas on buukattu täyteen. Tai tehtaassa, jossa ovet pidetään lukittuina, jottei vain kukaan varastaisi mitään. Toisaalta vaatteen tekijä on voinut saada oikean palkan ja hän voi sillä elättää perheensä. Mutta tekijä voi saada myös ihan polkupalkkaa, kolmanneksen siitä, mitä hän tarvitsisi elämiseen edes yksin - ja tämä on se yleisin palkkataso (lisättäköön vielä, että ammattijärjestötoiminta on usein vaatetehtaissa kiellettyä ja ylityöt enemmän sääntö kuin poikkeus). Tuotetietolappu kertoo vain, mitä materiaalia tuote sisältää, miten sitä tulee hoitaa ja missä maassa se on tehty (ehkä, sillä aina maatiedotkaan eivät pidä paikkaansa).

Miksi minulla olivat nuo vaatteet käsissä? On kiva olla tyylikäs ja uusi vaate piristää.  Tarvitsenko? En välttämättä, koska minulla on edelleen toimivia ja ehjiä vaatteita, joskin vähemmän kuin ennen. Haluanko? Todellakin. Mutta mitä arvoja ostokseni edustaa? Olenko valmis siihen, että turhamaisuuteni menee toisen ihmisen hyvinvoinnin edelle? En. Olenko valmis siihen tekopyhyyteen, että paapatan eettisistä vaatteista mutta ostan, mitä Haluan? En. (Ja edelleen, voi olla, että vaatteen ompelijalla on asiat hyvin, mutta valitettavasti todennäköisempää on, että ei.) 

Eettistä muotia ja eettisiä kysymyksiä ajavat asiantuntijat neuvovat, että boikotointi ei kannata, koska se iskee usein heikoimmassa asemassa oleviin. Itse ajattelen kuitenkin, että mieluummin valitsen sen paremman vaihtoehdon. Jos en löydä haluamaani kirppareilta (onneksi ainakin Een vaatteiden kohdalla löydän), voin tehdä itse. Tässä kohtaa kiitän kädentaidoistani. Voin tehdä vaatteen itse, jolloin olen vastuussa vain omasta hiestäni. 

Ostin Eurokankaasta kaunista sileäpintaista viskoosia (Rinna Saramäen mukaan sitä nukkaisempaa kannattaa välttää, koska se ei kestä niin hyvin kulutusta kuin se sileä). Tiedoissa luki, että kangas on valmistettu Euroopassa, tiedä sitten, mistä vaiheesta asti kangas on siellä tuotettu, mutta toivottavasti suurimmaksi osaksi. Kun tuote on valmistettu Euroopassa, missä on tiukemmat säädökset ja lait myrkkyjen, luonnonsuojelun sekä ihmisarvojen suhteen kuin esim. Kiinassa, on hyvin todennäköistä, että tuotekin on valmistettu hieman kestävämmin, esim. ei niitä myrkkyjä ja väriaineita vesistöissä. Käytin kaavana omasta peruskaavastani kuositeltua kaavaa eli tuotteesta tulisi omia muotojani kunnioittava ja oikean kokoinen (taannoinen kaavoituksen opettajani, suuri suosikkini, Johanna Oksanen-Lyytikäinen, sanoi, että ei ole väärän kokoisia ihmisiä, vain väärän kokoisia vaatteita). Ja jos tarkkoja ollaan, ompelin paidan mökillä aurinkosähkön voimalla, siitä pari ekologisuuspojoa paidan helmaan. Hurraa. Pinnallinen minä sai uuden vaatteen. Eettinen minä nauttii sen kototekoisuudesta ja edes muutaman ongelman poistamisesta oman vaatteen valmistusprosessissa.



Tämä filosofia seuraa oikeastaan lähes kaikkea käsityöntekemistäni, erityisesti vaatteiden valmistamista. Ja tokihan saan kiksejäkin siitä. Eli onnellisen ompelijan käsitöitä (runollisesti luonnon helmassa kuvattuna).




Anni


20

Pyöreät lattiatyynyt + ohje

Välillä tuntuu, että yksi kestokysymys kestoaiheiden äärellä on: mitä tehdä vanhoista farkuista? Niin, ja myös mitä tehdä vanhoista vaatteista ja mitä tehdä kangastilkuista. Tässä yksi idea: lattiatyynyt. Helppoa ja nopeaa! Näihin tyynyihin hävisi yksistä farkuista lahkeet, monen monta jämätilkkua, vanhaa kierrätyskangasta sekä vanhan sadetakin jämät. Sisukset tyynyihin kokosin vanhoista risoista vaatteista ja leikkuujätteestä. Kyllä, olen alkanut ottaa tilkkujen lisäksi myös leikkuujätteet talteen ompeluksistani, sillä se on oivaa täytettä mm. tällaisiin lattiatyynyihin.


Sadetakista hyödynsin myös napituslistaa. Nepparin alta löytyvästä luukusta saa sujautettua tyynyn sisälle täytteet, tässä tapauksessa kaksi vanhaa pyyhettä.


Ohje löytyy videon muodossa, tässä.




Lämpimämpää heinäkuuta odotellen, 

Anni

6

Tervattu reki



Muistan, kuinka lapsena ihailin isovanhempieni varastossa ollutta rekeä. Koskaan en sen kyytiin päässyt, kun hevosiakaan ei enää silloin ollut, mutta siinä oli jotain ihanaa ja mystistä. Ilokseni sain tämän reen muutama vuosi sitten oman mökin pihaan. Reki oli pitkään muovien alla säiltä piilossa, kunnes päätin, että ei tuollaisessa esineessä ole järkeä, jos se on vain muovien alla, ja raahasimme sen mökin etupihalle. Reki onkin tuonut iloa oman ja muidenkin lasten leikkeihin ja sinne näyttää kipuavan aikuisetkin. Mutten kuten tiedossa olikin, reen maalipinta ei kestänyt säitä vaan alkoi karista. Siispä rapsuttelin karisevan maalin pois ja tervasin reen kestämään leikkien lisäksi myös Suomen sääolosuhteita.


Tervasin reen Vanhanajan venetervalla, hinnaltaan n. 9€. Litran pullo riitti maalaukseen oikein hyvin ja hieman jäi pullon pohjallekin eli muodon muutoksen hinnaksi jäi n. 10€, kun pensselikin lasketaan mukaan. Onneksi varastossa sattui olemaan vielä kerran käytetty kertakäyttöinen maalaushaalari, se helpotti tahmaista ja moniulotteista maalausurakkaa, kun ei tarvinnut miettiä vaatteiden sotkeentumista.


Reki muistuttaa minua isovanhemmistani. He olivat uutteria, he rakensivat sotien jälkeen paitsi omaa elämäänsä myös Suomea. He elivät luonnon lähellä, luonnon armoilla, viljellen, metsästäen ja keräten ruokansa. Paitsi että tuo reki on minusta kaunis, muistuttaa se myös isovanhempieni uutteruudesta ja luonnonläheisyydestä. Tein ehkä joidenkin ihmisten mielestä pyhäinhäväistyksen, kun otin nätillä maalipinnalla olevan kapineen ulkoilmaan, jossa tiesin maalien lähtevän ja kapineen kärsivän. Huomasinkin olevani jälleen tavarakysymyksen äärellä - säilytänkö vai heitänkö pois. Jos säilytän, säilytänkö reen siinä tarkoituksessa, johon se alunperin luotiin eli kaunispintaisena rekenä? Silloin se kuitenkin jäisi vaille käyttöä ja jonnekin muovien alle roskaksi pihan perukoilla. Vai keksinkö sille uuden tarkoituksen leikeissä ja kukkapaikkana silläkin riskillä, että sen pinta kärsii mutta reki pääsisi uudelleen käyttöön. Valitsin käytön ja olen tyytyväinen. 



Anni
7

Keep it simple!

Vaikka kesälomaa on kulunut useampi viikko, tuntui loma alkaneen vasta sitten, kun mieskin on lomalla ja helteet alkoivat (ja pian kai ne loppuvatkin). Kesään on mahtunut monenlaista tekemistä, niistä hiljalleen kirjoittelen myös täällä. Nyt viikonloppuna tartuin myös ompelukoneeseen pitkään aikaan. Loman pehmentämänä ei jaksa kovin kummoisia juttuja tehdä, joten parempi pitää homma yksinkertaisena.

Mies pyysi, että pistän mökin sisällä paikat kuntoon sillä välin, kun hän tekee pihahommat. No, ompelin samalla myös tyynyliinat sohvalle Marimekon "onnellinen"-kankaasta eli todella laitoin paikkoja kuntoon. Kankaan värit sopivat nätisti järvitunnelmaan ja muistuttavat järven vileilevää pintaa. Tuo kankaan nimi myös tiivistää hyvin viime viikkojen tunnot, olen nauttinut tällä lomalla todella elämästäni.



Omasta vanhasta muutamia vuosia sitten tekemästäni hellehepeneestä tein Eelle hellehepeneen auringoltasuojautumistarkoitukseen. Hepene upposi täysin käyttäjäänsä, hän totesikin: "äiti, minä olen melkein kaunis." Awww.


Ja vielä itsellekin jotain. Metrinen Eurokankaan alesta löytynyt pellavapala puolittui pituussuunnassa ja puolikkaat ompelin kolmimetriseksi tuubihuiviksi. Tähän on mukava kääriytyä illan viiletessä.


Yksinkertaisista asioista tulee iloiseksi.

Anni
2
Sisällön tarjoaa Blogger.