OHJEET

OHJEET
OHJEET

OMPELEMINEN

OMPELEMINEN
OMPELEMINEN

NEULOMINEN

NEULOMINEN
NEULOMINEN

Pysyykö pää lämpimänä - kolme ohjevinkkiä syyspäähineisiin

Huhheijaa ja terveiset ruuhkavuosista! Esikoinen aloitti koulun, taapero on alkanut puhua kunnolla (eikä olekaan enää hiljaa sitten koskaan) ja vauva kiipeää kiipeliin. Yhtäkkiä tapahtuu koko ajan jotain ja pitää muistutella läksyjen tekemisestä, kiitää pelastamaan Iitä erilaisista hankalista paikoista ja vähintäänkin olla vastaamassa Aan loputtomiin "mikä tämä on"-kysymyksiin. Siinä sivussa elämääni on elävöittänyt nyt muutaman kuukauden ajan aktiivinen käsityöohjeiden kirjoittaminen kotiliesi.fi-nettisivuille. Elämä on niin elämänmakuista kuin voi olla ja sekös on ihanaa, vaikka välillä vähän väsyttääkin. Nyt syksyn lähestyessä ja ilmojen viiletessä (jos nyt ei tätä lämpöaalota lasketa) olen aika iloinen, että alkukesästä minulla oli aikaa ja intoa neuloa syksyä ajatellen. Tässä kolme erilaista neulomaani päähinettä, josko saisit näistä ideoita omiin syksyn neuleisiin!


Tämän neulepannan tein Aaran ihanasta käsinvärjätystä Tunto-langasta. Kirjoitin ohjeen tähän pantaan mainitsemilleni Kotilieden nettisivuille ja voit lukea ohjeen täältä. Tykkään tästä pannasta valtavasti. Elävä neulepinta, metsäpuroa muistuttava väri ja iso solmu saavat mieleni metsään.


Kesän alussa tein Camella-pipon ja malli oli niin ihana ja neulotutti kovasti, että heti oli tehtävä toinen. Veikkaanpa, että jompi kumpi menee lahjalaatikkoon ja joku ihanainen sen saattaa joskus saada lahjaksi. Tässä pipossa valkoisena lankana on Dropsin Puna ja musta lanka oli lankalaatikkoni mystisiä vyötteettömiä löytöjä.


Toistoa on ilmassa, nimittäin tämäkin pipo on toisinto. Ensimmäisen Beeswax-pipon tein keväällä ja toinenkin oli otettava puikoille, koska nautin ensimmäisen neulomisesta niin kovin. Ohje löytyy täältä. Lankana tässä on Katian Merino Baby.

Seuraavaksi pitäisi ottaa työn alle vauvan pipo sekä koko katraalle villasukkia! Jos sinulla on mielessä joku ihana vauvan pipomalli, niin vinkkaappas minulle!

Ihania pimeneviä neulomisiltoja sinne (ja toivottavasti tännekin)!

Anni





0

Kirjan- ja vihkonpäälliset kankaasta - ohje

Esikoinen aloitti koulutaipaleensa reilu viikko sitten. Tämän mukana tulee monenlaista uutta opittavaa, kuten esimerkiksi se, että nyt pitäisi olla mielipide kontaktimuovista. Hieman pohdin ja mietin ja mielipidehän siitä löytyi: maalaisjärki. Jos kirjan pitää kestää esimerkiksi vielä toisellekin käyttäjälle, ehdottomasti muovia pintaan. Sillä muovikerroksella pidennetään koulukirjan ikää monen monituista vuotta! Mutta jos kirja on vaikkapa puoli vuotta käytössä oleva tehtäväkirja tai vihko, niin en suotta muovia siihen pintaan pistäisi. Se on mielestäni ajan-, vaivan- ja rahanhukkaa plus että vaikka sillä ei nyt maailmaa pelasteta, on se turhaa roskaa ja kulutusta joka tapauksessa. Koska kuitenkin tykkään, että tehtäväkirjat ja vihkot pysyvät käytössä hyvänä, on ne kiva suojata jotenkin. Näin kässäihmisenä yksi riesa on kangastilkut, joten päätin ottaa tilkut käyttöön ja ommella niistä päällisiä vihkoille ja tehtäväkirjoille.


Kirjan- ja vihkonpäälliset ovat todella nopeita tehdä ja tekeminen onnistuu vähemmänkin ommelleelta. Näin se käy:
1. Laita kangas kaksinkerroin ja aseta päällystettävä vihko tai kirja taitteelle. Leikkaa kangas siten, että ylä- ja alalaitaan jää n. sentin saumanvarat. Jätä leveyssuunnassa ylimääräistä kangasta n. puolet kirjan tai vihkon leveydestä tai hieman enemmän. Mitä syvemmälle suojatasku menee kannessa, sen tukevammin kannet pysyvät paikoillaan. (Kuvien päällisessä nuo läpät jäivät hieman liian kapeiksi, mutta toimii suoja onneksi siitäkin huolimatta!)
2. Päärmää tai huolittele saumurilla kangaskappaleen lyhyet sivut. Tarkista, miten paljon kangas menee vihkon tai kirjan yli ja merkkaa taite nuppineuloin.
3. Käännä yli jäävät läpät kankaan oikealle puolelle, oikeat puolet vastakkain. Ompele saumurilla ylä- sekä alalaita. Ommellessa läpät jäävät kiinni kankaan reunoihin.
4. Halutessasi voit kääntää kiinnitysläppien väliin jäävän taitteen ommellen. Vaihtoehtoisesti voit silittää taitteen. Sujauta päälliset vihkoon ja nauti opiskelusta!


Suojia oli niin mukava huristella, että niitä tuli tehtyä muutamat ylimääräisetkin. Suomen kielen tehtäväkirja sai päällisen vaateompeluista yli jääneistä kangaskaitaleista. Karvainen laikkukangas on omasta lapsuudestani - ompelin siitä silloin laukun, siitä yli jääneestä kankaasta teemme tällä hetkellä tyttären kanssa kepparia ja siitä yli jääneestä kankaasta ompelin matematiikan tehtäväkirjalle suojan. Muut kangaspäälliset ovat vihkoille, jotka ovat standardikokoisia eli tulevat käyttöön ihan varmasti!



Olen ommellut kansia myös kalentereille. Tekemäni ohje korkkikankaasta tehdyille kalenterin kansille löytyy täältä kotilieden kotisivuilta. Myös Kangaskorjaamolla-blogissa on selkeä ohje ja kivoja lisävinkkejä kirjankansiin!

Opiskelun iloa kaikille koulunsa aloittaneille tai sitä jatkaville! 

Anni
8

Tuhansien villasukkien maa - kirja oppijalle

Kirja saatu arvostelukappaleena. 

Yhtäkkiä lämpimän kostea ilma vaihtui sateeksi ja huomasin metsänreunassa kellastuneita puita. Syksy saapuu varkain. Vaikka haikein mielin hyvästelen kesää, on syksyssäkin omat ihanuutensa. Raikas ilma sateen jälkeen. Ne kirpsakat syysaamut. Ja toki myös se, että tekee mieli kilkutella puikkoja! Vaikka sain käsiini Tiina Kuun Tuhansien villasukkien maa -neulekirjan jo keväällä, siihen tekee mieli tarttua vasta nyt.


Kirja on aivan hurmaava. Jokaisessa sukassa on erilaista jujua, kohoneuletta, kirjoneuletta, erilaista kantapäätä tai kärkeä. Tämän kirjan jos neuloisi läpi, olisi varmasti aikamoinen sukkakonkari. Minulla tosin tyssää tämän kirjan haltuunottaminen yhteen seikkaan: mallit on suunniteltu ohuelle sukkalangalle. Tykkään saada nopeasti valmista aikaan - etenkin kun omien käsitöiden tekemisaika on jatkuvasti kortilla - ja tunnistan itsessäni laiskuuden. Tuntuu työläältä ottaa ne minipuikot ja ohuet langat käsiin. Olisi ollut kiva nähdä vaikka pari mallia paksullekin sukkalangalle. Voi siis olla, että korkkaan kirjan todella vasta sitten, kun voin uppoutua neulomaan pidemmäksi aikaa kuin viideksi minuutiksi kerrallaan.


Jokainen sukkamalli tuntuu huolella suunnitellulta. On otettu huomioon erilaiset kantapäät. Jossain malleissa on lisänä helmiä, kaikissa kirjoneuletta, joissain myös kohoneuletta. Ohjeissa on eri tavoin otettu huomioon, miten kerroksen vaihtumiskohdan saa mahdollisimman huomaamattomaksi. Sukista kuudet neulotaan varpaista varteen, loput varresta varpaisiin. Upea neuleteos siis, kannattaa tutustua, etenkin jos haluaa nostaa sukantekotaitojaan seuraavalle tasolle!


Joko on sukkia puikoilla?

Ihanaa elokuista viikkoa!

Anni
3

Kulho köydestä

Olen pitänyt itseäni vähän tavaran ystävänä. Konmarihenkisesti kyselen tuon tuosta, tuottaako tämä ja tämä minulle iloa, käyn samoja kaappeja läpi yhä uudelleen ja heitän roskiin, myyn tai uudistan vaatteita ja tavaroita. Ajatus minimalismista houkuttaa, vaikka olen siitä Hyvin, hyvin kaukana. Vaatekaappini on jo kivassa kuosissa, astioistakin kaikista iloitsen. Mutta sitten on se häpeäpilkkuni. Nimittäin käsityömateriaalivarastoni. (Oikeasti on toinenkin häpeäpilkku ja se on lipasto, joka sisältää kaikenlaista muistorikasta roinaa ja tarvitsisin varmaan ammattiapua sen järjestämiseen.)


Järkeni sumentuu ja arvostelukykyni heikkenee, kun puhutaan käsityömateriaaleista. Aivoni suoltavat diy-ideoita enemmän kuin ehdin niitä toteuttaa. Siksipä saattaisin tarvita sitä tai tuota. Ja lähipiirinikin sen tietää, Annille kannattaa tarjota ennen roskista. Monesta olen oppinut kieltäytymään, mutta silti minulle kertyy käyttökelpoista matskua. Se on toisaalta ihanaa, mutta siinä on se säilytys aina riesana. 


Joten taas kerran katsoin materiaalivarastojani. Yhdessä laatikossa älyttömän tilan vei köysi. Sille oli idea, joka ei toiminut ja nyt minulla oli levahtanut köysiläjä. Aloitin pyörittelemällä ovistopparin. Tai ovistoppari siitä oli tarkoitus tulla. Solmun ohje on täältä, sisälle tungin pihalta kiven. Solmusta tuli kuitenkin liian pieni eikä stoppari pidä ovea tuulessa auki. Lisäksi painava moukari on mukavan heittohihnan päässä, joten tämä lienee taaperon ulottuvilla hengenvaarallinen. Siitä tuli nyt toistaiseksi tuommoinen koristeturhake syksyä odottavan kynttilän viereen. Koska köyttä oli vielä jäljellä, mutta en missään nimessä aikonut tunkea sitä takaisin matskulaatikkoon, jatkoin pyörittelyä. Pyöritin saman ohjeen mukaisesti mutta useammilla kierroksilla lapsen pallon ympärille. Kun läjä oli solmuhtava, aloin levittää solmua reunoille siten, että päälle jäi pienen ruukun mentävä aukko. Siitä tuli oiva ruukunpäällinen tai kulho. Ja mikä parasta, olen naamioinut hankalan materiaalin osaksi sisustusta. Jos joskus haluan askarrella köydestä jotain, on se pyöriteltävissä siitä vielä hyvin käyttöön.

Onko sinulla heikkoja kohtia jonkin tavaratyypin säilyttämisessä? Miten saat pidetyksi materiaalivarastot ruodussa? Entä mikä on paras materiaaliensäilytysniksi?

Anni
2
Sisällön tarjoaa Blogger.