OHJEET

OHJEET
OHJEET

OMPELEMINEN

OMPELEMINEN
OMPELEMINEN

NEULOMINEN

NEULOMINEN
NEULOMINEN

Rusetilla suosikiksi + nopean rusetin ohje

Kun näin ensimmäisen "sneak peekin" Verson puodin Dogs-kuosista, tiesin, että nyt on meidän perheen suosikkikangas kyseessä. Minun makuuni ovat mustavalkoinen väritys ja Een mieleen ovat (todellakin!) nuo koirarivistöt. Punatukka ja kaksi karhua -blogissa ihan suosikkipostaukseni on paidasta mekoksi -kooste, mitä kaikkea voikaan pelkällä paidan kaavalla tehdä. Sieltä valkkasin Cocoon dressin tälle koirakankaalle. Tämä mekon malli sopii vähän jämäkämmälle joustocollegelle paremmin kuin hyvin.


Mekko oli nopea surauteltava, oikein mieleinen "peruspertsa". Hurjalla vauhdilla lämpenevät kelit vaativat myös uutta pipoa kehiin Eelle. Nappasin yhden vanhan parilla reiällä varustetun t-paidan ja leikkelin siitä uuden pipon. Aivan verraton ohje pipon ompeluun löytyy Mehukekkereiltä, tässäpä teille siis jo kaksi blogiohjevinkkiä! Jotenkin minulla menee aivot ihan nurin, kun pohdin sitä, miten sen pääsauman saa ommelluksi kerralla, joten palaan tuon postauksen ohjevideoon yhä uudelleen ja uudelleen.


Musta pipo tuntui niin mälsältä, niin ompsasin siihen koirakankaasta pikarusetin. Tällainen rusetti valmistuu viidessä minuutissa ellei nopeampaankin: Leikkaa 15 cm x 20 cm pala tukevasta kankaasta - ompele lyhyet päät yhteen, jätä keskelle kääntöaukko - pyöräytä juuri ommeltu sauma palan keskelle kuvan mukaan ja ompele kappaleen sivut - käännä - harsi neulalla ja langalla rusetti kokoon.


Vaan se, mitä en arvannut tapahtuvaksi, oli tämän pipon suosio juuri tuosta koirarusetista johtuen. Pipo on ollut lähes koko ajan sen valmistumisesta lähtien päässä. Sisällä ja ulkona. Se päässä on leikitty koiraa tai muuten vain tehty eläimellisiä asioita. Ja itku tulee, jos se hetkeksi häviää jonnekin. Joskus se on pienestä kiinni. Tarvitaan vain koiria ja rusetti.

Tässä olikin monta suosikkia - suosikkipostaukseni sekä Punatukka ja kaksi karhua - että Mehukekkerit -blogeista, Een uusi lempparipipo ja -mekko, lempparitapani tehdä rusetti sekä kuvien taustalla näkyvä uusi lempiravintolani Mikkelissä, Mikkelipuiston Greeneri. Tästä onkin hyvä suunnata tekemään lempparitekemistäni, aion nimittäin istahtaa mökin sohvalle, ihailla liplattavaa järven pintaa ja neuloa.

Rentouttavaa sunnuntai-iltaa toivotellen, Anni
4

Biker-housuja hiuslaskosjalalla

*Yhteistyössä Husqvarna Viking*

Voi polvet sentään! Ja nilkat! Molemmat lapset hurahtivat yhtäaikaa (vai huomasinko sen vasta nyt?) ja nilkat vilkkuvat molemmilla. Myös polvet vilkkuvat housuista jos toisista polvien kohdille tulevista rei'istä. Konttaus on se juttu Aalla nyt. Eläinrakas Ee leikkii taas niin kovin eläinleikkejä ja eihän eläimet kahdella jalalla kävele, joten seuraus on rikkinäiset polvet yhä useammista housuista. Kun housuhommiin kävin, mietin, että polvet tarvitsevat jotain tujumpaa. Biker-malli olisi siis aika näppärä - muut osat voivat olla sitä mukavaa trikoota ja polvet paksumpaa materiaalia. 



Silpasin tutut leggings-kaavat bikermuotoon. Päätin tehdä housuihin myös vähän lisää biker-meininkiä polvipalojen hiuslaskoksilla. Tähän olikin Husqvarna Vikingin 3-urainen hiuslaskosjalka aivan oiva väline! Ompelin hieman polvipalaa reilummat kangaspalat hiuslaskoksille ja leikkasin muotoonsa vasta lopuksi. Hiuslaskokset syntyivät paljon simppelimmin kuin osasin kuvitellakaan! Paininjalan eteen sijoitetaan pieni koholevy, joka nostaa kangasta pikkukuprulle. Laskos ommellaan kaksoisneulalla, jolloin hiuslaskos lukittuu paikoilleen. Laskoksia olikin mukava vain hurruutella menemään - aivan toista kuin se aika stressaava hiuslaskosten ompelu suoralla ompeleella laskoksen sivusta käsin! Laskos myös tulee juuri siihen, mihin haluaa. Jes.


En tiedä, ennaltaehkäiseekö hiuslaskokset polvien kulumista, mutta kangas on ainakin vahvempaa polvien kohdilta ja onhan nuo hiuslaskokset aika kivan näköiset! Kasvunvaraa on ainakin nuoremman housuissa reilusti eli nilkat pysyvät ainakin piilossa.




Kestävyyttä viikkoon toivotellen, Anni
9

Liitutaulumaalispraylla muuntautuvia kukkaruukkuja

*Spraymaali saatu blogiyhteistyönä Pintyplussalta*

Näin lempikukkakauppani Neiti Neilikan instagramissa ihania itse piirrettyjä kukkaruukkuja kasvokuvalla. Ne olivat jotenkin todella symppiksiä. Tiesin kuitenkin, että nopeasti vaihtuva mieleni ei varmaan jaksaisi samoja naamoja katsella. Olisi keksittävä siis jotain muuta. Mikä sattuma siis olikaan, että sain blogiyhteistyönä testattavaksi liitutaulumaalisprayta ja muuttoruljansseissa löytyi kaksi vääränväristä ruukkua!




Spraymaalit ovat mielestäni helppoudessaan askartelijan ykköstarvike, siksi olinkin aika innoissani, että löytyi liitutaulumaaliversio spraysta, joka lupaa tarttuvansa kaikenlaisille pinnoille. Kalkkimaalispraymaaleja maahantuova Pintyplus tuo maahan myös tätä 1st editionin liitutaulumaalisprayta. Tarjoushinta Kevätmessuilla oli tällä maalilla vitonen, normaali myyntihinta varmaan muutaman euron enemmän, ei siis mikään tähtitieteellinen summa.

Edellinen telalla maalattu liitutaulumaaliprojekti oli vielä tuoreessa muistissa - maalia piti levittää kolmesti ennen peittävän lopputuloksen saamista - joten suhtauduin sprayhin varauksella. Yllätyksekseni kuitenkin sprayllä riitti vain yksi levityskerta. Sen verran kiiltäväpintainen ruukku kuitenkin oli, että terävällä liidulla piirtäessäni maaliin tuli jo muutamat naarmut. En osaa sanoa, tuleeko naarmuja niin helposti, jos alla on hieman pehmeämpi materiaali kuten puu tai ruukku ilman kiiltävää pintaa.


Tämän viikon teema meillä on ollut norovirus, josta on saanut osansa itse kukin. Ajattelin monia voimaannuttavia ajatuksia kaikkia sairastelevia lapsiperheitä kohtaan. Kun lapsi sairastaa, oma sydän särkyy, mutta kun itse sairastaa, on voimavarat koetuksella, kun jotenkin ne pienetkin pitäisi huomioida omasta kurjasta olosta huolimatta. Pienenä jalkeilla olon hetkenä pyyhin lempeästi hymyilevän kasvon ruukun kyljestä ja kirjoitin itselleni otteita Eeva Kilven runosta itselleni muistutukseksi: "Nukkumaan käydessä ajattelen: ... Sinä pieni urhea nainen. Minä luotan sinuun."
Niin se vain on. On luotettava itseensä ja siihen, että kaikki järjestyy ja huomenna paistaa aurinko. Niin kuin tekikin.

Voimaannuttavia ajatuksia teidän jokaisen iltaan!

Anni
2

Kissanpäivät -ompelukuvat + tulostettava malli

Lempieläimeni on kissa. Olen aina sanonut, että jos uskoisin jälleensyntymisiin, olisin ollut kissa edellisessä elämässäni, niin kissan tyyppiseksi tunnen itseni - ne ovat etäisiä mutta lempeitä, itsenäisiä mutta seuraa kaipaavia, itsepäisiä mutta halutessaan sopeutuvaisia.


Ee on kehittynyt kädentaidoissaan paljon ja erilaiset askartelut ovat hänelle mieluisia. Ompelukuvat ovat kivoja puuhia, niitä kun voi ompelemisen jälkeen myös värittää. Etsiskelin netistä tulostettavia ompelukuvia ja törmäsin hauskaan ideaan ommella - ei ääriviivat vaan - sisukset. Niitä voi kirjoa järjestelmällisesti ja vaikka harjoitella ristipistoja tai sitten antaa mennä ihan sattumanvaraisesti. Tästä syystä tällainen ompelukuva sopii niin pienille neulan käyttöä harjoitteleville kuin isommillekin lapsille. Oitis aloin piirrellä Eelle ikiomia ompelukuvia, ja alkuselostukseni vuoksi oli päivänselvää, että nyt piirtelisin kissoja.



Nämä Kissanpäivät-ompelukuvat voit tulostaa myös omille tai tuttujen lapsille - tai miksei ihan itsellekin - ommeltaviksi.

Kissanpäivät -ompelukuvat voit ladata pdf-muodossa TÄÄLTÄ.


Tulosta ompelukuva jämäkämmälle paperille tai kartongille. Leikkaa kissat erilleen. Painele neulalla jotain pehmeää, kuten vaahtomuovia, vasten pisteiden kohdat valmiiksi (helpottaa lapsella oikean neulan pistokohdan löytymistä nurjalta oikealle puolelle tullessa). Langan päähän solmu, lanka neulaan ja sitten voikin antaa mennä!



Iloisia kirjomishetkiä ja mukavia kissanpäiviä!

Anni




4

Kuplamuovitakki

Tänään vihdoin koitti se päivä, kun kaivoin laatikosta tennarit ja niskaan kevättakin. Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja ilmassa tuoksuu kevät. Kevään tunnistaa luonnossa kovasta meiningistä. Linnut visertää niin kovasti ja hössöttävät pesiensä kimpussa, sulavan lumen tiptip-ääni sen kuin vain kiihtyy ja yhtäkkiä valkoinen maa onkin purojen täyttämä. Kevät vuodenaikana kuvastaa omaa elämäntilannetta aika hyvin, kauhea meininki päällä. Saimme myytyä vihdoin asuntomme - huhhei se olikin stressaavaa. Hyväksytystä tarjouksesta meni alle 48h, kun entinen asuntomme oli tyhjä ja uudet asukkaat pääsivät tilalle. Onneksi uuden kotimme remppa oli juuri valmistunut ja pääsimme muuttamaan suoraan uuteen kotiin. Mutta voin kertoa kyllä, että mieli on aivan töttöröö eikä muistissa tahdo pysyä mikään, sen verran tohinalla on mennyt tässä viime viikko.

Kun kylmä tuuli puhaltaa, kaulukset voi noustaa ylös ja jatkaa auringonpaisteesta nautiskelua!

Tänään pukemani takki valmistui reilu vuosi sitten, mutta jäi vaan esittelemättä - olipa tuolloinkin aikamoinen muutosten kevät, kun perheeseen syntyi lempeä pikku-Aa. Tämä takki on juuri oiva näille kevätkeleille, jotka voivat vielä yllättää kylmillä tuulillaan. "Kuplamuovikangas" löytyi Eurokankaasta ja hurmasi kummallisuudellaan. Moda 2/14 tarjosi korkeakauluksisen villakangastakin kaavaa, mutta muokkasin sitä jämäkälle tekokuitukankaalle. Lisäsin hieman leveyttä, kankaani kun ei joustanut kuin villakangas, madalsin kaulusta sekä lisäsin vuorin sekä muistaakseni myös taskut (muistan kyllä, että takissa on taskut, mutta en muista, kuuluivatko ne kaavaan). Vanhasta takkimallista säilytin nepparikiinnityksen. Sikäli nepparit toimivat kivasti, että ne päästävät ilmaa läpi takista, joka on muuten aika hengittämätön, mutta tässä vuoden kuluessa olen huomannut neppareiden kuluvan siten, että ne eivät enää pidä niin hyvin. Eipä saa paljoa pullistella saati röyhistellä rintaa tuo takki päällä. Ehkä joskus vaihdan takkiin vetoketjun tai napinlävet sekä napit.


Ihania kevätpäiviä toivotellen,
Anni
0

Andante festivo -sukat

Joulukuussa tulin uhonneeksi, että neulon kaikki Sukka-Finlandian sukat ihan oppimismielessä. No tuota noin. Koko Sukka-Finlandia on päättynyt hyvä tovi sitten. Nyt valmistui niistä kahdeksista sukista vasta kolmannet. Nyt tietäen kaikki Sukka-Finlandian mallit, niin täytyy sanoa, että olen ihan vähän pettynyt. Sukkamalleissa tökkäisi ehkä eniten se, etteivät ne vaan ole minun makuuni. Alan siis ehkä taipua kuitenkin siihen, että ihan kaikki kahdeksat sukat eivät valmistu. Mutta ehkä vielä parit kuitenkin...


Ohje: Anna Mäkilä: Andante festivo
Lanka: Kaupunkilanka, Rotvalli

Juuri ennen muuttohulinoita valmistuivat Anna Mäkilän suunnittelemat Andante festivo -sukat. Valitsin kooksi lasten koon ja langaksi ohjeen suosituksia paksumman Kaupunkilangan Rotvallin. Tänä talvena valmistuneista villasukista nämä istuvat parhaiten jalkaani ja ovat muutenkin mieluisat.


Näissä sukissa oli (lempparineulomistani) kirjoneuletta hieman höystettynä helmillä. Tuo helmien pujotus neuleeseen olikin minulle ihan uusi juttu. Jälkiviisaana pohdin tässä, että oli ihan pölhö idea valita tummat helmet tähän työhön, kun ne eivät erotu kertakaikkiaan yhtään. Vaaleat helmet olisivat tulleet kauniimmin esiin. Ensi kerralla tiedän sitten ottaa tämän asian huomioon.


Näissä sukissa pääsin myös palauttelemaan mieliin palmikkokuvioita. Kuvio tulee todella kauniisti esiin, kun oikeat silmukat neuloo takareunastaan. Tämä malli oli juuri tämän kauniin palmikkokuvion ansiosta näistä neulomistani kolmista sukista lempparein. Sukat ovat kauniit ja runolliset sekä ne istuvat omaan jalkaani todella kivasti.

Muut neulomani Sukka-Finlandian sukat löytyvät täältä:

Keväällä kerran
Kuvastin

Ihanaa sunnuntai-iltaa!
Anni
2
Sisällön tarjoaa Blogger.