Leipää laudalla

"Ootko kauankin tehnyt puutöitä?" minulta kysyttiin ensimmäisellä kansalaisopiston puutyökurssikerralla. Suinkaan kyseessä ei ollut mahtavien taitojeni ihastelu, vaan kysymys sai jatkoa "kun tuo työskentelysi näyttää niin söpöltä". Vastaus oli, että ihan ensimmäistä kertaa elämäni aikana. Ihan totta tuo ei tokikaan ollut, taisin minä puutöitä tehdä puolen vuoden ajan kolmannella luokalla eli sen yli 20 vuotta sitten sekä kolmen tunnin ajan pakollisella kurssilla OKL:ssa. Mutta muutoin puutyöt ovat olleet aikamoisen vieras alue minulle ja niitä olen hiljalleen päättänyt ottaa käsityörepertuaariini. Aloitinkin puutöiden teon veljeni kanssa elokuussa nikkaroimalla kuusikulmaisen rasian, mutta kuten tekstissäni mainitsin, ei ihan ollut omatoimista työskentely tuolloin. Nyt palasin lähtöruutuun ja aloin tehdä minuntasoisiani juttuja.

Olemme elelleet keväästä lähtien mökillä nyt äitiyslomani sen salliessa. Siellä monena aamuna olen miettinyt, että leipälaudat olisivat vallan kätevät. Ei tarvitsisi niitä tiskata ja ne olisi mukavan söpöt muutenkin. Päätin aloittaa nikkarointiharrastukseni siis leipälaudoilla. Pääsin käyttelemään höyliä (kahta eri sorttia, mutta nimiä en muista - paksuushöyläksi taidettiin sitä toista tituleerata), sirkkeliä, nauhahiomakonetta ja pylväsporakonetta. Tutustuin myös ensi kertaa petsiin ja keittiötasoille tarkoitettuun öljyyn. Perheeni pitää huolen materiaalieni löytämisestä, sillä kahvanahkapalat sain veljeltäni ja naulat sekä puut isältäni. Ihan helpottavaa tämä perheeni tuki näissä uusissa haasteissa, voisi muuten jäädä tämä harrastus lyhyeen. Pääsin myös harjoittelemaan eri työvaiheita monta kertaa, sillä tein lautoja kuusi, riittää sitten vieraillekin. Kertaus on mainioin opintojen äiti.

Nyt kelpaa mökillä askarrella kauniita aamupalaleipiä. Hitaasti mutta varmasti siirryn seuraavaan puutyöprojektiin, mutta siinä samalla tietenkin on keskeneräisten töiden korissa monen monta neuletta sekä ompeluprojektia.

Anni