OMMEL 2018

Meillä on ollut tapana tehdä joka kesäkuun alussa pikkureissu Helsingin suunnille, nähdä kavereita, käydä jossain lapselle kivassa nähtävyydessä, nauttia hetki hieman erilaista arkea. Aijettä kun olinkin tyytyväinen, kun tähän reissun saumaan osui myös ensimmäistä kertaa järjestettävät OMMEL 2018 -festarit.

Kuuntelin ihaillen OMMEL -festareiden perustajan, Jenni Salmisen, kertomusta festareiden synnystä. Idea festareista tuli 1,5 vuotta sitten. Salminen oli tajunnut, miten käsityömessut myyvät toisaalta materiaaleja mutta enimmäkseen myös valmiita käsin valmistettuja tuotteita ja näille on kuitenkin omat aika erilaiset kohdeyleisönsä, vaikka niitä myydään samoissa tapahtumissa. Myös ajatus siitä, että maksetaan sisälle messuille, jotta voi ostaa lisää, tuntui kummalta. Niin syntyi idea OMMEL-festareista. Festareista, joilla myydään materiaaleja käsityöntekijöille, jotka ovat vain ompelijoille, jotka ovat ilmaiset ja joissa on muutakin tekemistä kuin ostamista. Vau! Tätä olen odottanut! 

Festaria järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa, mikä toi omat haasteensa järjestelyihin. Ruokakojuja oli kuulemma vaikea saada paikalle, koska ei ollut tiedossa, miten paljon porukkaa saapuu paikalle. Apurahoja ei herunut helposti, sillä ei ollut edellisvuosien kävijämäärätietoja saati liikevaihtoja, tämä kun oli ensimmäinen kerta. Kaikki palikat saatiin kuitenkin kohdalleen, Martat ja pitsavaunu pitivät porukan kylläisinä ja Espoon kaupungilta saadulla apurahalla katettiin luennot. Peruspalikka näillä festareilla taisi olla siis kultaiset vapaaehtoiset ja mukaan innostuneet yritykset.

Menin käymään festareilla viisivuotiaani kanssa jo perjantaina. Porukkaa oli muttei liikaa. Tavoitteenani oli päästä hiplaamaan erilaisia materiaaleja ja ostamaan kerrankin kotimaisilta kangasyrittäjiltä ilman postikuluja. Tämä toteutui. Moni haaveissa ollut kangas pääsi ostoskassiini. Kuuntelin mielenkiinnolla myös luentoja, joita oli tarjolla hyvin erilaisia aina materiaalien ekologisuudesta ja Suuren Käsityölehden valmistusprosessin kuvaamiseen.

Työpajoja oli vaikka millä mitalla. Muistilistassani luki, mitä kaikkea olisin halunnut päästä kokeilemaan ja tekemään, mutta jotenkin se aika humpsahti ja työpajoista ainoaksi jäi Een kanssa tehty pehmolintu. Nahkapaperikassi jäi vielä vähän kaivelemaan, sellainen varmaan pitää ommella sitten itse kotona. Myös lanit ja tietyt kurssit jäivät houkuttelemaan, pitää varmaan niille osallistua sitten ensi vuonna - kovasti vaikuttaisi siltä, että ensikin vuonna festarit järjestettäisiin, sillä yleisötavoite oli 1000 ja kävijämäärä kipusi kolmen tonnin yli.

Kaikki oli mietitty todella pitkälle. Olin vaikuttunut, että ensimmäistä kertaa järjestettävät festarit olivat näinkin pitkälle mietityt. Ainaisena kehittäjänä kuitenkin kehittäisin paria juttua. Olisin toivonut selkeää kulkusuuntaa, tai ehkä sellainen olikin, mutta väenpaljous sekoitti sen. Ensimmäisen päivän perusteella kouluun sijoittunut messuympäristö vaikutti sekavalta enkä ihan hahmottanut, missä on mitäkin. Koska tykkään messuilla kulkea käytäviä järjestelmällisesti reunasta reunaan, piti ajatuksella miettiä, onko jokainen paikka nyt varmasti koluttu. Ehkä joku yksityiskohtainen karttakin auttaisi tässä. Toinen, mikä voisi olla monesta lapsellisesta aika kiva, olisi lastenhoitopiste. Olisin ollut valmis maksamaankin hieman, jos olisin voinut jättää tyttäreni hetkeksi jonkun hoiviin vaikkapa ompelemaan ompelukuvia. Ehkäpä ensi vuonna!

Mutta ihanaa! Nautin valtavasti joka hetkestä, uusista ostoksista, tuttujen kohtaamisesta, letkeästä tunnelmasta, hymyilevistä kasvoista, kangasyrittäjien näkemisestä ja tukemisesta, käsityön tunnelmasta. Kassiin tarttui enemmän kuin piti, mutta kaikki toki tuikitarpeellisia. Tällaista lisää!

Anni