Lempikaavat just nyt

Yhteistyössä Upea Clothing

On aikoja, jolloin paininjalan alla on ihan vain perusvaatetta tarpeeseen. Siinä kohtaa mieleni iloitsee kauniista kankaista. Vaikka tykkään yksityiskohdista, niihin menee aikaa. Joskus pitää vaan hurruutella menemään simppeliä ja kuosit saavat toimia vaatteen elävöittäjänä. Muutamista kaavoista on tullut suosikkejani ja ajattelin esitellä ne tässä. Näiden ompelusten kankaat on saatu Upea Clothingilta bloginäkyvyyttä vastaan.

Tämä paita matkasi kummipojalle lahjaksi. Erityisesti maailmalla paljon reissanneet vanhempansa pitivät paidan karttakuosista.

Ehdottoman suosikki perus-trikoopaitakaava on Paapiin kaavakirjan Myyry. Sitä saa helposti myös muokattua ja kuositeltua erilaiseksi. Mitoitus sopii meidän lapsille tosi kivasti! Tällä kaavalla olen tehtaillut niin lahjaksi, naapurin lapsille kuin omillekin. Kartta-kuosi on aivan passeli niin tytöille kuin pojillekin. Erityisesti Ee iloitsee, kun paidasta löytyy Suomi ja paikkoja, joissa me tai ystävät ovat reissanneet. Halusin tehdä Een paidasta sellaisen, että pikkuveljetkin saavat sen vuorollaan käyttöönsä. (Vaan yritäppä kuvata vauva, taapero ja lapsukainen samalla kertaa! Siinä ihan oma pähkinänsä purtavaksi, huh!)

Samislinjalla, koko sisarusparvi.

Samaisesta Paapiin kaavakirjasta olen tykännyt tehdä Nuppu-kietaisubodya, mutta tämä malli ei oikein istu meidän pikku-Iille. Karttakankaasta valmistui Ottobren 6/13 kaavalla Warmly Wrapped -kietaisubody, mutta sekään ei ollut ihan ideaali leveälle Iille. Kietaisubodykaavaetsinnät siis jatkukoon.

Etelä-Amerikka korvassa, Suomi otsassa. Tämä hattu suojasi mainiosti tuulisella
pilkkiretkelläkin!

Tämän talven ehdoton kaavasuosikki on ollut AinoaPatternsin Lippahattu. Reilun viisi euroa maksava kaava on ollut jokaisen senttinsä arvoinen ja enemmänkin. Näitä lippahattuja olen tehnyt jo neljä - kaksi Iille, koska ensimmäinen meni melkein heti pieneksi. Hattuun saa upotettua pienempiäkin kangaspaloja, mutta mikä vielä parempaa - hattu on malliltaan aivan täydellinen! Resorikaitaleet pitävät hatun paikallaan niin edestä kuin takaa. Korvaläpät suojaavat korvia, lippa taas silmiä niin sateelta kuin paisteeltakin. Herkästi kaikkeen ylimääräiseen pukemiseen suhtautuva Eekin tykkää tästä hattumallista, sen kanssa kun pärjää ilman kypärämyssyä myös.

Jos hankin kangasta tietämättä, mitä siitä teen (näin käy onneksi aika harvoin), tulee sitä ostettua usein liikaa. Turhauttaa, kun jää kokoleveä kangaspala, jonka korkeus ei riitä paitaan tai housuihin. Ee on kuitenkin ihastunut nyt hulmuavahelmaisiin hameisiin, jotka saa helposti päälle ja pois, ei purista eikä kiristä. Tällaiset kriteerit täyttävä hame syntyy juuri siitä hassun korkuisesta, täysleveästä kangaskaitaleesta. Huolittelen helman päärmäysjalalla (kuten täällä), ompelen sivusauman ja lopuksi kuminauhavyötäröllä hame kasaan. Tässä Puutarha-kuosisessa hameessa tein kuminauhakujan hieman yläreunaa alemmas, jolloin yläreunaksi jäi ihanat röyhelöt myös.

Nyt on syntynyt sen verran perusvaatetta, että ehdottomat tarpeet on täytetty, ainakin melkein. Nyt tekeekin mieli pohtia, mitäs jujua vaatteisiin keksisikään! Vai meneeköhän vaateompelut nyt tauolle? Katsotaan!

Mitkäs on teidän lempikaavoja?

Anni