Virkkaa väreillä – uusia kirjovirkkausohjeita

Kirja saatu arvostelukappaleena Moreenilta.

Virkkaus on yksi lempparitekniikoistani ompelemisen ja neulomisen ohella. Aina aika ajoin tekee mieli tarttua koukkuun. Olen iloinnut suuresti myös Molla Millsin ihanan graafisista ja leikkisistä virkkauskirjoista, jotka ovat innostaneet todella monia virkkauksen maailmaan. Millsin kirjojen yksi kantava voima on kirjovirkkaus ja nuo kirjovirkatut mallit ovat aivan supereita. Kun huomasin tämän vuoden julkaistuissa käsityökirjoissa uuden virkkauskirjan – Natasja Vreeswijk: Virkkaa väreillä, leikittele kuvioilla – halusin ehdottomasti saada sen käsiini. Halusin päästä näkemään, miten joku toinen kirjovirkkauksen tekisi ja millaisia ideoita syntyy toisen virkkaajan koukulla.

Vreeswijkin kirjan kaikki 18 mallia ovat kirjovirkattuja. Tekniikkalähtökohdaksi Vreeswijk kuvailee Etelä-Amerikan wayuu-intiaanien virkkausperinteen. Suurin ero tämän kirjan sekä Millsin kirjojen kirjovirkkaustekniikassa on se, että tässä kirjassa virkataan aina edellisen kerroksen silmukan takareunaan. Näin kerrokset pysyvät kohtisuorassa päällekkäin eivätkä ala kallistua. Tätä en aiemmin tiennytkään, joten ihan hyödyllinen oppi, erityisesti yksityiskohtaisempia kuvioita virkatessa.

Kirja on oikein oivallinen aloittelevallekin virkkaajalle ja mallit kivoja. Värimaailma ei ehkä ole modernein – alkusanoissa kirjailija puhuukin vintagesta. Olisin ehkä kaivannut myös muutamia malleja lisää – sitä kun selaa paljon käsityölehtiä ja kirjoja, 18 mallia tuntuu hieman töpöltä. Tarkennettakoon myös, että kannessa luvattu 18 mallia tarkoittaa nimenomaan mallia, ei ohjetta. Eli kirjasta löytyy 18 eri mallia eli 18 kaaviokuvaa, mutta ohjeita kirjassa on 12. Osaan ohjeita on siis eri kuviointivaihtoehtoja, esimerkiksi vauvanhuoneen säilytyspusseja on kolme erilaista. Siltikin kirja on mukavaa vaihtelua lukemilleni virkkauskirjoille. Ja ainakin tuo pupujussi pääsee työn alle, jahka maltan istua koukun kanssa alas.

Aurinkoista viikon alkua!

Anni

0

#miundesign - kohti omaa suunnittelua

Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta. 

Teksti sisältää mainoslinkkejä. *

Miia Laakso: #miundesign. Ideoi, suunnittele, neulo ja virkkaa. Gummerus, 2018.

Innostun eri käsityötekniikoista helposti, mutta kolme on ja pysyy kestosuosikkeina: ompeleminen, neulominen ja virkkaus. Ompelua olen varmaan tehnyt näistä eniten ja huomaan siinä tapahtuneen tietyn kehityskulun: teen kaavoista ja ohjeesta ensin tarkkaan. Hiljalleen ohjeet jäävät vähemmälle, mutta teen edelleen kaavoista. Sitten olen alkanut muokata kaavoja, ehkä jopa tehnyt niitä nollasta itsekin ja olen alkanut sooloilla enemmän. Nyt olen neulonut ja virkannut sen verran, että jo jonkun aikaa on tehnyt mieli sooloilla niissäkin. Se on kuitenkin tuntunut vähän haastavalta, kun tuntuu, että kokemusta ei ole vielä riittävästi ja perustiedot erilaisista mahdollisuuksista ovat olleet vajavaiset. Lankatyöt edistyvät usein sen verran hitaasti, että niissä ei viitsi lähteä tuosta noin vain kokeilemaan yrityksen ja purkamisen kautta. Nyt kuitenkin löytyi oiva apuväline sooloiluun - Miia Laakson #miundesign -kirja.

Kirjaa voit tilata esimerkiksi adlibrikseltä*.

#miundesign on mielestäni todella mainio perusteos neulojalle sekä virkkaajalle tai sellaiseksi haluavalle. Kirja on juuri sitä, mitä sen alaotsikko lupaa: "ideoi, suunnittele, neulo ja virkkaa." Yli 250-sivuinen kirja koostuu kolmesta osasta. Aluksi-osiossa esitellään sekä neulomisen että virkkauksen perustekniikat. Aloittelijakin pääsee kärryille selkeiden ohjekuvien avulla. Alkuosiosta voi tarkistaa myös, että mitäs erilaisia silmukoiden luomiskeinoja olikaan tai miten voi eri tavoin lisätä silmukoita. Neulonta-osio koostuu pipo-, huppu-, huivi-, kolmiohuivi- briossi- sekä yläosa-aihealueista. Kussakin aihealueessa esitellään eri versioita teemasta sekä pinnoista ja opastetaan kohti omaa suunnittelua. Jokaisessa osassa on myös muutama valmis ohje toteutettavaksi tai suunnittelun tueksi. Kolmas osio on vastaava mutta virkkauksesta. Aihealueet ovat ympyrä, neliö, pussukka, veska ja lätsä. Samalla tavoin niissäkin neuvotaan perustekniikat, niiden sovelluksia sekä muutamia valmiita ohjeita.

Nyt kun käsissä on apu ja ohje, täytyykin seuraavaksi alkaa etsiä inspiraatiota. Onkin yllättävän vaikeaa ihan itse päättää, millainen olisi se mieleinen lopputulos, mitä kohti pyrkiä. Toisaalta kun varastoista löytyy vähän sekalaisia lankoja, onkin kiva lähteä kokeilemaan kirjan ohjeiden avulla, että mitä niistä voisi tehdä ja millaiseen lopputulokseen päätyy. Lopulta vain tekemällä sitä oppii!

 Mutta nyt kiinnostaisi tietää, kuinka monia muita kiinnostaa oman suunnittelun lisääminen neulomis- ja virkkaustöissä. Teetkö mieluummin valmiista ohjeesta vai olisiko hauskaa kokeilla jotain aivan omaa?

Ihanaa viikon jatkoa!

Anni

2

Virkattu nallematto

Nuoruuden merkittäviä hetkiä on se, kun tajuaa lapsuuden loppuneen. Se on hienoa, surumielistä, ehkä vähän traagistakin. Äitiyden merkittäviä hetkiä on se, kun tajuaa, että oman lapsen lapsuus loppuu joskus. Se on vain surumielistä, ainakin nyt. Esikoinen aloitti tänä vuonna eskarin ja silloin se iski. Tajusin, että tämä ihana pieni silmäteräni ei ole enää kauan pieni. Hän kasvaa ja tulee isoksi. Toivon hänen silti aina mahtuvan minun syliini. Mutta tajutessani pienen olevan jo iso, tuli minulle tärkeäksi vaalia hänen lapsuutensa jokaista hetkeä kuin kultahippusia.

Minun teki mieli virkata matto Een huoneeseen ja yhdessä katseltiin pinterestistä erilaisia mattomalleja. Tämä susimiun nallematto kävi Een silmään oitis ja hän pyysi, että tekisin sellaisen. Olin jo avaamassa suutani sanoakseni, etteikö se ole vähän liian lapsellinen, mutta onneksi tajusin sulkea suuni. Totta kai tekisin hänelle nallematon!

Kuvallinen ohje oli helppo tulkata (espanjankielinen sepostus ei niinkään), tosin kasvattelin mattoa ohjetta suuremmaksi. Menekki ilmoitettiin rullina eikä kiloista ollut puhetta laisinkaan (kai, en tosiaan ymmärrä espanjaa), joten vähän arpapelillä lähdin virkkaushommiin. Kärkkäiseltä ostetut Hoookedin kudekerät (n. 5€/kpl) olivat helppoja virkata, ei tarvinnut itse pyöritellä vyyhtejä palloiksi, mikä oli aivan luksusta. Kude oli myös 90% kierrätettyä puuvillaa, joten plussat siitäkin. Harmaaseen osaan meni reilut kolme rullaa, olin varannut viisi, joten voin virkata lopuista vielä jotain mukavaa. Vaaleanpunaista nyt ei kulunut juurikaan, valkoista vain hieman. Nenä ja silmät on leikattu paksusta huovasta ja ommeltu ompelulangalla kiinni.

Matto on mieluinen ja matto muistuttaa meitä aikuisiakin siitä, että vaikka Ee on jo niin iso, on hän kuitenkin aika pieni. Nautitaan siitä me kaikki yhdessä.

Rentouttavaa viikonloppua ja osalle syyslomaakin!

Anni

8

Kirjotut napit ja Mollie Makes

*Lehti saatu arvostelukappaleena kustantajalta.*

Herkullisia värejä jo heti kannessa!

Tiedättekö sen äänen, joka kuuluu pikkutytöistä auton takapenkiltä, kun tien poskessa näkyy hevosia? No meillä tiedetään. Semmoinen kimakka "iiiihana". En ole aiemmin sitä ääntä kuullut muualla, kunnes nyt. Sain arvosteltavakseni uuden Mollie Makes -lehden ja luin sitä kuusivuotiaan tyttäreni kanssa. Lähes poikkeuksetta jokaisen sivun kohdalla kuului iiiiiihana-kiljahdus ja maanittelut, voisinko tehdä hänelle sellaisen ja tuollaisen.

Pisto-opas on verraton näin kirjonnan vuotena.

Mollie Makes on kansainvälinen käsityölehden ympärille rakennettu brändi, tunnettu raikkaasta värimaailmastaan ja leikkisästä otteestaan käsitöihin. Suomeksi Mollie Makes julkaistiin nyt ensi kertaa Kolmiokirjan kautta. Hyötynäkökulma ei ole Mollie Makesin juttu. Elämästä voi tehdä värikästä ja vähän hauskempaa, se on mielestäni lehden sanoma. Ensimmäisen lehden teema on Kirjo&Virkkaa. Kirjominen sopiikin hyvin, onhan kirjonta vuoden käsityötekniikka. Lehdestä saakin hyviä vinkkejä kirjontaan ja virkkaukseen niin aloittelijalle, konkarille kuin vaikka käsitöitä opettavalle opettajallekin. Tekniikkavinkkisivut olivat mielestäni aivan huiput ja pitävät huolen siitä, että lehti pysyy käden ulottuvilla jatkossakin. Mielenkiinnolla odottelen myöhemmin syksyllä julkaistavaa joulunumeroa.

Aloittelijakin pääsee kärryille näillä ohjeilla.

Kirjonta-opas pääsi heti käyttöön ja ajattelin ottaa muutamat uudet ja vanhatkin pistot haltuun. Kirjoin pistoja mummin vanhalle, ikilikaiselle pöytäliinalle ja tein kirjonnoista nappeja. A on kirjottu tikkipistoin. Seuraavan napin pinkit pampulat ovat ranskalaisia solmupistoja, harmaat solmupistoja. Seuraavan napin viivat ovat kiertopistoja. Ruusu valmistui kiertopistorenkaana, lehdet ovat linnunsilmäpistoja. T on kirjottu varsipistoin. Katsotaan, mihin kaikkialle vielä napit päätyvät!

Kirjonta on aika helppo tapa personoida nappeja.

Mukavaa viikkoa kaikille!

Anni

10

Kohovirkattu patalappu

Pinterest vei minut taas yksi ilta mukanaan. Törmäsin yhteen kohovirkkausmalliin. Sitten toiseen ja taas toiseen ja kohta minulla oli pinterest-kansiollinen kohovirkkausideoita. Minua kiehtoi kovasti se, miten erilaisia kolmiulotteisia pintoja voi saada aikaan virkatessa. Jotkut kolmiulotteiset pinnat syntyvät siinä samoin tein, kuten vaikka popcornit, jotkut taas tehdään pylväillä alempiin virkkauskerroksiin. Jälkimmäisestä yksi esimerkki tästä on vuoden takainen apache tears -tekniikalla virkkaamani pussukka. Nyt kaipasin jotain uutta, ehkä monimutkaisempaakin.

Pinterestistä löysin aivan ihanan Lillabjörn's Crochet Worldin kohovirkkausmallin Celtic Tiles Blanket. Ohje oli ilmainen. Lisäksi ohje oli hyvin yksityiskohtainen ja havainnollistava kaikkine ohjekuvineen. Ohjetta lukiessa tosin piti olla tarkkana, tehdäänkö tupla- vai triplapylväitä paria kerrosta alemmas, tehdäänkö ne mihin suuntaan ja edellisten pylväiden ali vai yli. Silmä tottui ohjeen lukuun kuitenkin nopeasti. Tosin keskittymistä se vaati! Haaveilin kahdesta samanlaisesta patalapusta, mutta päädyin vain yhteen, koska ohje todella vaati sitä keskittymistä ja sitä ei päiväsaikaan minulle suoda. Een kysyttyä 54. kerran, että miten se sadepilvi siis muodostuu ja Aan kiivettyä minun sekä virkkaustyöni yli 87. kerran, ajattelin, että ehkä koko perheen mielenterveyden kannalta on järkevämpää jättää patalappu vain yhteen. Mikä onkaan turhauttavampaa kuin alkaa tavata FPtr-sc-sts-kirjainviidakkoa taas kerroksen alusta. Eikä tietenkään kenelläkään ole hyvä mieli, kun ärähdän huomiotani rankuttaville lapsille. Päädyin siis virkkaamaan Celtic Tiles -palan toiselle puolelle pylväistä koostuvan "vuorin", jonka virkkasin lopuksi yhteen kohovirkkauspalan kanssa, eipähän näpit pala. Ehkä teen sen parin tälle sitten joskus 18 vuoden päästä.

Mutta kerrohan, onkos kohovirkkaus sinulle tuttua? Olisiko hihassasi kenties joku ohjevinkkikin kohovirkkauksen maailmaan?

Ihanaa viikonloppua!

Anni

21

Virkattu saippuapussi

Palasaippuat tulivat elämääni n. 1,5 vuotta sitten. Ensin kiehtoi ajatus niiden itse tekemisestä (täällä ensimmäiset saippuani). Sitten tajusin, miten ihanan riittoisia ne on. Ja lopulta tajuntaan iskeytyi se, mitä pidän palasaippuoissa nykyään tärkeimpänä asiana: ne ovat ekologisempia. Ne yleensä myydään paperiin pakattuna, ei siis sitä ainaista muovijätettä tai kovia nestesaippuapulloja roskiksessa. Rahtiakin ajatellen, on aika eri juttu roudata litrakaupalla painavaa nestesaippuaa kuin pienempään tilaan menevää ehtaa palasaippuaa. Lisäksi usein varsinkin käsityöläiskaupoista saa lähellä käsityönä tehtyjä saippuoita, ihana tukea käsityöläisiä ja lähituotteita.

Yksi juttu on näissä palasaippuoissa semmonen "äh"-reaktion aiheuttava. Kivoja palasaippua-astioita on hankala löytää. Onneksi olen löytänyt muutamat kivat kotiin, niin niillä pärjätään. Toiseksi palasaippualla peseminen on jotenkin vähän hankalaa, kun saippua lipeää käsistä helposti. Siihen ratkaisuna on ollut virkattu saippuapussi. Tein tällaisen saippuapussin, johon kierrätin vanhaa pitsiä, jo vajaat nelisen vuotta sitten, mutta se menikin lahjaksi ja itselle on jäänyt tekemättä. Nyt kävin tuumasta toimeen.

Kalalankaa, 1,5-numeron koukku ja hommiin. Halusin saippuapussin, joka sanoo SOAP, ja tekniikkanaan ruutuvirkkaus. Toisin kuin tuossa Punomon ohjeessa, ruutuni muodostui kahden sijaan vain yhdestä ketjusilmukasta tai täytetyn ruudun tapauksessa pylväästä. Kirjaimet nappasin mukaani kirjainten ristipisto-ohjeesta. Tuo kiva teksti ei oikein tahdo erottua vaaleaa saippuaa vasten. Tässäkin työssä se erottui parhaiten keskeneräisestä työstä ja nyt valmiina siten, että saippuapussin sisällä on pala mustaa kangasta. Seuraava saippuapussi saa siis luvan olla jostain tummasta langasta, niin kuviokin pääsee oikeuksiinsa.

Ja nyt saunan lämmitykseen!

Anni

2

Käsityöharrastajan kotona

Kun tekee paljon käsitöitä, jotenkin oman kädenjäljen huomaaminen alkaa hävitä. Se, että lapsilla on itse tehtyä päällä, on ennemmin sääntö kuin poikkeus. Me made mayn myötä olen huomannut, että aika pitkälti myös omat vaatteet on omaa tekoa. Nyt kun koti vaihtoi paikkaa, olen asetellut tuttuja tavaroita paikoilleen. Havahduin, että käsityöharrastus ei näy ainoastaan ompelukoneen tai saumurin näkymisenä käsityöhuoneessa. Oma kädenjälki näkyy siellä ja täällä, pienissä jutuissa. Hyvin moni tavara kertoo omaa tarinaansa.

Elin vajaat kymmenen vuotta sitten maalaisromanttista kauttani. Pitsihörsylät ovat väistyneet, mutta nämä taulut, joihin kokosin taannoin isovanhempieni tarve-esineitä, ovat saaneet jäädä. Pappani palkintolusikat ja sokerisakset koristavat nykyisin mieheni työhuonetta. Samaan taulusarjaan kuuluu vielä jauhokauha sekä vanhat isot sakset.

Tekemääni kelloa esitellessäni tämä kuva tuli tutuksi. Kuvan vasemmassa reunassa on myös kunnostamani peili. Tein peilin vanhasta ikkunankehyksestä ehkä viisi vuotta sitten. Ikkunankehys oli taas ikkunana vanhempieni rakentamassa mökissä, johon se oli dyykattu joskus 70-80-luvun taitteessa puretusta talosta. Mökki on paikoillaan, mutta sinne hankittiin uudet ikkunat jokunen vuosi sitten. Tämä ikkuna koristaa peilinä tässäkin kodissa.

Yksi sisustuksellisista haaveistani on, että kaikki mattomme olisi itse tehtyjä. Toki virkattuja on muutamat, mutta haluaisin vihdoin palautella mieliin kangaspuilla paukuttelun taidon. Tämä matto valmistui osana kudonnan kurssia käsityönopettajaksi opiskellessani. Kangaspuut odottavat kotimme alakerrassa ja loimikin on vedetty. Nyt vaan pitäisi aloittaa maton paukuttelu.

Sohvatyynyt ovat varmaan helpoin ja klassisin itse ommeltava juttu. Siellä ovatkin mummin kutomasta pellavasta ja mummin säilömistä napeista tehdyt tyynyt, virkattu tyyny, muita ihania -kaulahuivin pätkästä tehty tyyny. Ihana, mutta väärän värinen nojatuoli sai päälleen koneella neulomani peiton.

Yksi ihanimmista kirpparilöydöistäni on tämä vanhojen ompelukoneiden kuva, varmaankin jostain tietokirjasta peräisin. Ei ehkä ihan tavan talliaisella ole sänkynsä yläpuolella kuvaa ompelukoneista, mutta minulle se on ihana muistutus rakkaasta harrastuksesta. Kirpparikuvasta tuli liimailtua joku vuosi sitten "everybody say cheese"-taulu. Sen myötä halusin muistuttaa itseäni aina siitä, ettei elämä ole niin vakavaa.

Itse tehtyä löytyi eteisenkin pöydältä. Vanhasta kirjasta ja pakkaussilkkipaperista tehdyt kukat saavat tässäkin kodissa patsastella katkaistuissa ja maalatuissa lasipulloissa.

Olipa ihana huomata, että myös Een suosikkileluihin kuuluu valmistamiani pehmoja. Paapiin bambia raahattiin kaulasta niin pitkään, ettei pää pysy enää nätisti pystyssä. Psykedeelihkö mutta sitäkin rakkaampi balettikissa on vuosien saatossa tullut ihan ykkösleluksi Eelle. Ja jos leikkeihin eksyy nukke, se on tämä pinkkipää. Nämä pötköttelevät ompelemani päiväpeiton päällä

Aan sänkyä koristaa talvella ympyräohjaimella tekemäni peitto ja lisälämpöä saa trikoon jämistä ommellusta tilkkupeitosta. Vielä on mukana Unikuun terapiahuoneen kuuden vuoden takaisesta arvonnasta voittamani ompputyyny - se on ihana!

Tässäpä oli siis muutamia paloja siitä, miten se oma käsityöharrastus näkyy muuallakin kuin käsityöhuoneessa. Mutta miltäs teillä näyttää? Ovatko kädentaidot kaapeissa piilossa vai näkyykö käsityöharrastus muuallakin kuin vaatteissa?

Ihanan luovaa ja lämpöistä viikkoa!

Anni

0

Matto virkatuista kuusikulmioista + kuusikulmion ohje

Jos sen voin tehdä itse, itse sen myös teen, lupailen tuossa otsikkoni alla. Se on ollut aika lailla toimintaperiaatteeni jo vuosia, mutta välillä se tuntuu vähän vitsaukselta - eikö mitään voi ostaa valmiina kaupasta? Tietenkin voi, eihän tätä itse tekemistä vaadi kukaan muu kuin minä itse, hankalampi purtava siis.

Neliöt lisääntyivät kuukauden takaisen muuton myötä ja niin myös mattoja pitäisi saada sinne ja tuonne. Mielessäni pitkään oli jo kutkuttanut kuusikulmioista virkattava matto ja nyt olikin oiva paikka sellaiselle, nimittäin vessa. Kuusikulmioita voisi sommitella miten vain ja epäsymmetrisestikin. Ajatuksissani oli isompi matto, jolloin vessan vaatima maton epäsymmetrisyys olisi tullut paremmin esille, mutta kude loppui yksinkertaisesti kesken ja valmistuikin vain suora, pitkula matto. Tällä siis mennään toistaiseksi, mutta paloja saattaa syntyä lisääkin ajan saatossa.

Virkkasin maton paksummasta ontelokuteesta kasin koukulla. Kokeilin erilaisia kuusikulmioita, mutta en saanut mieleistäni kulmikkuutta esiin. Tyytyväinen olin seuraavaan kuusikulmion virkkaustapaan, joka meni kansanomaisehkosti näin:

Virkkaa 2 kjs.

1. Virkkaa ensimmäiseen ketjusilmukkaan 6 ks. Sulje kerros piilosilmukalla.

2. Tee jokaiseen ks:aan 3 p. Huom! Korvaa ensimmäinen p 3kjs:lla. Sulje kerros piilosilmukalla kolmanteen kjs:aan. Yhteensä siis 18 pylvästä.

3. -> Korvaa kerroksen ensimmäinen pylväs aina kolmella ketjusilmukalla. Tee edellisen kerroksen keskimmäiseen lisäyspylvääseen kolme pylvästä, muihin kuhunkin yksi. Sulje aina kerros piilosilmukalla. Tee haluamasi määrä kerroksia. Kerroksella tulee aina 12 silmukkaa lisää.

Nyt sitten mieli alkoikin raksuttaa, millaisen maton tekisin toiseen vessaan... Olisiko ideoita? Entä voisiko mattoa valmistaa (ilman kangaspuita, vaikka nekin löytyy) jotenkin muutoin kuin virkaten?

Mukavaa sunnuntai-iltaa!

Anni

3

Pikkaisen potkua neuletöihin

Yhteistyössä Käsityökauppa Lankalaatikko.

Olen ajatellut pitkään käsitöitä, erityisesti lankatöitä, lähtökustannuksiltaan edullisena harrastuksena. Se marketin villalanka ja sukkapuikot eivät montaa euroa maksa. Olen myös halunnut ajatella, että ne perusmetalliset sukkapuikot on ihan ookoo, eikä mitään ekstrahärpäkkeitä tarvita. Muutama aika sitten sain kuitenkin lahjaksi neliskanttiset ruusupuiset cubics-sukkapuikot ja olin myyty. Tämän jälkeen olen ostanut vain puisia puikkoja, ne kun vaan on niin ihanat käsissä. Tämä avasi minut katsomaan neulomisharrastustani vähän avarammin. Entä jos neulomisharrastukseen saisi pienellä satsauksella mukavaa käyttömukavuutta, ehkäpä jopa jouhevuutta? Sattuipa sopivasti, että sain kivan "doping-paketin" Clover-merkkisiä apuvälineitä käsityökauppa Lankalaatikolta. Lähdin testaamaan, että onko tästä pikkutilpehööristä todellista hyötyä neulomisessa.

Ehdoton ykkössuosikkini tässä paketissa oli langanohjain. Neuletöikseni on enenevissä määrin valikoitunut kirjoneuletöitä, ne on vaan niin ihania. Lankadominanssi on kirjoneuleiden kannalta tärkeää ja lankojen olisi hyvä pysytellä tietyssä järjestyksessä. Sitten vielä ohuiden lankojen kanssa se lankojen noukkiminen väririvistöstä on oma hommansa. Kun laitoin ensi kertaa langanohjaimen etusormeeni, olo oli sama kuin pyörän renkaat olisi pumpattu pitkästä aikaa. Eteenpäin pääsee edelleen, mutta matkanteko on vähän joutuisampaa. Langat pysyvät oikeassa järjestyksessä ja langat on helppo noukkia, kun ne pysyvät eroteltuina automaattisesti. Aivan ihana keksintö! Ei visuaalisesti kaunein mutta ihana!

Toinen huippulöytö olivat spiraalin muotoiset puikonpitimet. Olen se ihminen, joka roudaa neuletöitään mukanaan joka paikkaan, ihan vain varuilta, jos vaikka ehtisinkin neuloa. Ja kuinka universumin rasittavinta on noukkia niitä pudonneita silmukoita. Tämän kuvissa pilkistelevän Andante festivo -sukkaprojektin aikana olen poiminut pudonneita silmukoita varmasti ainakin kymmenen kertaa, joka kerta yhtä rasittavaa. Olen kokeillut monenlaisia puikonpitimiä, mutta nämä toimivat kaikista parhaiten. Silikonisen nahkea pinta takertuu puikkoihin pitäen ne paikallaan ja spiraalit saa kieputettua monenkokoisten puikkojen ympäri (saatavilla on myös kahta eri kokoa). Ainoa negatiivinen asia näissä puikonpitimissä on se, että pelkään niiden näyttävän liian houkuttelevilta pian-yksivuotiaan silmissä ja että saan kiskoa niitä joko henkitorvesta tai vaipan sisuksista.

Nuo kaksi olivat kyllä sellaiset löydöt, ettei takaisin ole paluuta. Jouhevuutta sain neuletyöhöni myös muovisista palmikkopuikoista sekä lukittavista silmukkamerkeistä. Olen tottunut vihaamaan palmikoita enkä vähiten siksi, että se metallinen palmikkopuikko heiluu ja tippuu helposti. Sillä metallisellakin toki pärjää, mutta nuo muoviset ovat vähän nahkeampia eivätkä tipu niin helposti. Silmukkamerkit olen korvannut yli 20 vuoden neulomistaipaleeni ajan langanpätkillä. Niilläkin pärjää kyllä, mutta onhan tuommoinen lukittava ja värikäs silmukkamerkki näppärämpi ja ehkä vähän uskottavampikin.

Oli paketissa vielä tuommoinen muotoiltu virkkuukoukkukin, mutta kuulkaas tästä apuvälineestä tykkäsin vähiten. Tuo punainen tarttumapinta oli todella hyväntuntuinen käteen ja ajattelin ensin, että hurraa vihdoin virkkuukoukku, joka ei jätä kauheaa lommoa sormeen, mutta sitten kokeilin koukkua hieman ja huomasin, että tuo tarttumaosa on minun virkkausotteelleni aivan liian kaukana koukkuosasta. Eli tykkään ottaa lähempää koukkua kiinni ja tässä se ei kauhean kätevästi onnistunut. Käsi tuli nopeasti isosta virkkausliikkeestä kipeäksi. Mutta onneksi on se tavallinenkin koukku, jatkan sillä näitä tuolintossuja.

Elikkäs, kyllä, neulominenkin voi olla välineurheilua ja hifistelylle on tilaa sekä tilausta. Mutta jos haluaa nuukailla, niin kyllä niinkin pärjää, jos vaan jaksaa nostella pudonneita silmukoita. Toivottavasti tästä tarvikearsenaalin esittelystä on sinullekin jotain iloa, ainakin vähän vertailukohtaa, jos jokin näistä oli jo hankintalistalla.

Mutta kerrohan: onko sinulla mielessä jokin neulonnan apuväline, josta saa mukavaa potkua neulomiseen?

Ihanaa viikkoa!

Anni

2

Pandahelistin + ohje

Ähtäriin saapui jokin aika sitten ihanan lutuiset Pyry- ja Lumi-pandat. Ainakin meillä siitä mentiin vähän sekaisin ja katsottiin pitkä tovi pandavideoita. Nuo ihanat lylleröt, joiden koordinaatiokyky ei näytä ihan parhaimmalta mahdolliselta. Tietenkin myös niiden ihanan harmoninen musta-valko-väritys uppoaa tällaiseen mustan ystävään. Tiedän todella, mihin suuntaamme ensi kesänä!

Pandat innoittivat helistinhommiin! Keväällä virkkasin pupuhelistimen, johon ohje on luettavissa täällä. Sitä hieman muovasin ja panda-helistin oli valmis. Tässä ohje teillekin.

Tarvitset

Novitan Kotiväki-puuvillalankaa, valkoista (Kartano) sekä mustaa (Huvila)

Virkkuukoukku nro 2,5

Helistin-laatikoita, niitä saa esim. ebaysta edullisesti

6,5cm halkaisijan puurengas, esim. ebaysta edullisesti

Vinkki: aloituslangan häntä kannattaa päätellä silmukoiden sisään virkatessa.

Korvat, mustalla langalla

Virkkaa 2 kjs

1. krs. Virkkaa ensimmäiseen kjs:aan 7 ks.

2. krs. Virkkaa 2 ks jokaiseen s:aan. (14 ks)

3. krs. Virkkaa *1 ks ja tee lisäys eli 2 ks yhteen silmukkaan*, toista kerroksen ajan. (21 ks)

4.-6. krs. Virkkaa jokaiseen silmukkaan 1 ks. (21 ks).

Jätä lankaa reilusti, jotta voit ommella sillä korvan paikoilleen. Katkaise lanka.

Tee toinen korva.

Täplät

Virkkaa 2 kjs.

1. krs. Virkkaa ensimmäiseen kjs:aan 7 ks.

2. krs. Virkkaa neljään silmukkaan 2ks jokaiseen s:aan. Virkkaa 3 ks. (11ks)

Jätä lankaa reilusti, jotta voit ommella sillä täplän paikoilleen. Katkaise lanka.

Virkkaa toinenkin täplä.

Kuono

Virkkaa 2 kjs. 

1. krs. Virkkaa ensimmäiseen kjs:aan 7 ks.

2. krs. Virkkaa 2 ks seuraavaan viiteen s:aan. Virkkaa 2 ks. (12 ks)

3. krs. Virkkaa *1 ks ja tee lisäys eli 2 ks yhteen silmukkaan*, toista 5 kertaa. 2 ks. (17 ks)

4. krs. Virkkaa 15 ks, 2 ps.

5. krs. Virkkaa 3 ps, 12 ks, 2 ps.

Jätä lankaa reilusti, jotta voit ommella sillä kuonon paikoilleen. Katkaise lanka.

Ompele mustalla langalla kuonon päähän nenä.

Pää

Virkkaa 2 kjs. 

1. krs. Virkkaa ensimmäiseen kjs:aan 7 ks.

2. krs. Virkkaa 2 ks jokaiseen s:aan. (14 ks)

3. krs. Virkkaa *1 ks ja tee lisäys eli 2 ks yhteen silmukkaan*, toista kerroksen ajan. (21 ks)

4. krs. Virkkaa *2 ks ja tee lisäys*, toista kerroksen ajan. (28 ks)

5. krs. Virkkaa *3 ks ja tee lisäys*, toista kerroksen ajan. (35 ks)

6. krs. Virkkaa *4 ks ja tee lisäys*, toista kerroksen ajan. (42 ks)

7.-13. krs. Virkkaa jokaiseen silmukkaan 1 ks. (42 ks)

14. krs. Virkkaa *4 ks ja kavenna yksi silmukka*, toista kerroksen ajan. (35 ks)

15. krs. Virkkaa *3 ks ja kavenna yksi silmukka*, toista kerroksen ajan. (28 ks)

16. krs. Virkkaa *2 ks ja kavenna yksi silmukka*, toista kerroksen ajan. (21 ks)

Jätä työsi hetkeksi kesken, älä siis katkaise lankaa tai päättele. Tässä kohtaa taita korvat kahtia puoliympyräksi ja taita puoliympyrän reunat keskelle. Ompele korvat päälaelle. Ompele kuono haluamaasi kohtaan. Täytä kuono vanulla ennen viimeisiä pistoja. Ompele silmätäplät kuonon molemmin puolin. Kiinnitä täplät tukevasti, etteivät ne lähde vauvan käsittelyssä irti.

Täytä pallo vanulla ja asettele halutessasi helistin pään sisään.

17. krs. Virkkaa *1 ks ja kavenna yksi silmukka*, toista kerroksen ajan. (14 ks)

18. krs. Virkkaa *kavenna yksi silmukka*, toista kerroksen ajan. (7 ks).

Lopeta työ ja jätä lankaa pitkä häntä.

Renkaan päällinen ja viimeistely

Virkkaa 13 kjs. Virkkaa edes-takaisin 12 ks n. 30 krs. Tarkista työsi alussa, että kappaleen leveys yltää renkaan ympäri.

Ompele pandan pää kiinni keskelle muodostunutta suorakaidetta. Ompele suorakaide reunoistaan puurenkaan ympärille. Päättele langanpäät hyvin.

Pandaterkuin, Anni

0

Joulupuu on rakennettu, suurimmaksi osaksi ihan itse

Koti siivottu. Laukut pakattu ja siirretty mökille. Kuusi tuotu tupaan. Koristeet kaivettu esiin ja puettu kuusen ylle. On ihanaa huomata, että vuosi vuodelta koristelaatikon täyttää yhä useampi itse tehty koriste. On neulottua, virkattua, ommeltua ja askarreltua. Niin itse tehtyä kuin lapsenkin tekemää. Tätä se joulu saa vastedeskin olla. Itse tehtyä. Rauhallista. Tyyntä.

Tästä virkatusta pallosta ohjeineen lukee lisää täällä.

Tällaisia virkattuja tähtiä virkkasin varmaan kymmenen vuotta sitten minun ja mieheni ensimmäiseen yhteiseen joulukuuseemme.

Tähden Ee askarteli Kenkäveron lasten joulupajassa viime vuonna. Vastaavanlaiseen tähteen ohje on täällä ja paperihimmelistä lisää täällä.

Ontelokuteesta valmistuneesta nauhasta lukee täällä. Pellavakuitupalloihin ohje on täällä.

Neulottuun tähteen löytyy ohjelinkki täältä.

Rauhallista joulun aikaa kaikille!

Anni

6

Apache tears -tekniikalla virkattu säilytin

Kenelläpä ei olisi niitä ärsyttäviä pikkukeriä lankaa, joita ei oikein osaa käyttää mihinkään. No minulla ainakin on. Tilannetta sinänsä ei helpottanut, kun vuosi sitten kävin luonnonvärjäyskurssilla ja sain sieltä mukaani uuden läjän pikkukeriä. Kerät ovat ihanan värisiä (toki oma haasteensa on, etten hirveästi tykkää värikkäistä asioista), mutta yksinään ne eivät riitä mihinkään järkevän kokoiseen. Värikkyydessään tilkkutyötkään eivät lukeudu lemppareihini. Vaan törmäsinpä tällaiseen tekniikaan, jota oli kokeiltava ja johon saisin pikkukeriä kulutetuksi! Apache tears. Aivan huippua!

Ohje tekniikkaan löytyy täältä. Ideana on, että virkataan vain silmukan takareunaan. Sitten säännöllisesti tehdään yksi triplapylväs (kolme kiertoa puikolla) kolme kerrosta alemmas silmukan etureunaan. Se, miten usein tällaisen hypyn tekee, saa aikaan erilaisen lopputuloksen. Tässä työssä tein "hypyn" joka viides silmukka. Ohjeessa virkkaus tehdään langanpätkistä aina aloittaen oikeasta reunasta. Tältä kuitenkin välttyy, kun virkkaa pyörönä.

Vaikka värikkäistä asioista en yleensä perusta, toimii tässä työssä värisoppa oikein hyvin. Luonnonvärjätyt langat sointuvat kauniisti toisiinsa.

Tänne ajattelin säilöä virkkuukoukkuni. Vaikka pussukoita löytyy jokaiselta naiselta aina aika lailla, tämä kyseinen säilytin todella tuottaa minulle iloa.

Anni

27

Lelukaari virkatuin leluin

Tiesin heti, mitä tekisin, kun näin Ikean Leka-lelukaaren. Uudet lelut! Näitä lelukaaria löytyy aika ajoin kirppiksiltä, niin kuin tämäkin. Ei tarvinnut lähteä merta edemmäs lankakaupoille, kun omasta takaa löytyi kivat värit. Jättinapit löysin Eurokankaasta. Kokonaiskustannus koko lelukaarelle pysyi reilussa kympissä.

Vauvan silmään erottuvat parhaiten kirkkaat värit ja suuret kontrastit, niinpä valitsin punaista, mustaa, valkoista ja hitusen vihreää. Jokaisen virkatun lelun sisällä on vanun lisäksi pieni helistin, joten näitä on kiva myös heilutella. Hymyilevä kukkanen sai innoituksensa vanhasta äitiyspakkauksen helistimestä. Ja mikäs muu tulisikaan punaisesta väristä mieleen kuin kesäiset kirsikat! Musta-valkoisuuden suurena ystävänä viimeiseksi helistimeksi valikoitui hauska spiraalikuvio. Ohje spiraalin tekemiseen löytyy t ä ä l t ä.

Pieni ihminen tykkää ja niin tykkään minäkin.

Iloisia kesäpäiviä!

Anni

4

Pupuhelistin + ohje

Miffy on meillä niin äidin kuin tyttärenkin suosikki. Muutama viikko sitten Miffyn luoja, Dick Bruna, kuoli kunnioitettavassa 89 vuoden iässä. Suru-uutisen kuultuani kävin oitis virkkaamaan Brunan kunniaksi pikkuista Miffy-helistintä. Helistimestä tuli oikein suloinen ja heti tuli tilaus Eeltä isompaan, ei-helisevään, Miffyyn. Kirjoitin virkatessani pupuhelistimeen ohjeen omaksi ja teidänkin iloksi. Söpöysaste on sen verran suuri, että näitä täytynee tehdä lisää! Helistimeen sain myös viimeisimmät ebay-ostokseni, helistinrasiat sekä puurenkaat käyttöön.

Tarvitset

Novitan Kotiväki-puuvillalankaa, valkoista (Kartano) sekä hieman mustaa (Huvila)

Virkkuukoukku nro 2,5

Helistin-laatikoita, niitä saa esim. ebaysta edullisesti

6,5cm halkaisijan puurengas, esim. ebaysta edullisesti

Korvat

Virkkaa 2 kjs. 

1. krs. Virkkaa ensimmäiseen kjs:aan 7 ks. 

2. krs. Jatka virkkaamista spiraalina. Virkkaa 2 ks jokaiseen s:aan (14 ks). 

3.-12. krs. Virkkaa 1 ks jokaiseen s:aan. Jatka virkkaamista 9-10 krs. 

Virkkaa korvia kaksi. Jätä töihin pitkät langat, joilla voit ommella korvat kiinni päähän.

Pää

Virkkaa 2 kjs. 

1. krs. Virkkaa ensimmäiseen kjs:aan 7 ks.

2. krs. Virkkaa 2 ks jokaiseen s:aan. (14 ks)

3. krs. Virkkaa *1 ks ja tee lisäys eli 2 ks yhteen silmukkaan*, toista kerroksen ajan. (21 ks)

4. krs. Virkkaa *2 ks ja tee lisäys*, toista kerroksen ajan. (28 ks)

5. krs. Virkkaa *3 ks ja tee lisäys*, toista kerroksen ajan. (35 ks)

6. krs. Virkkaa *4 ks ja tee lisäys*, toista kerroksen ajan. (42 ks)

7.-13. krs. Virkkaa jokaiseen silmukkaan 1 ks. (42 ks)

14. krs. Virkkaa *4 ks ja kavenna yksi silmukka*, toista kerroksen ajan. (35 ks)

15. krs. Virkkaa *3 ks ja kavenna yksi silmukka*, toista kerroksen ajan. (28 ks)

16. krs. Virkkaa *2 ks ja kavenna yksi silmukka*, toista kerroksen ajan. (21 ks)

Jätä työsi hetkeksi kesken, älä siis katkaise lankaa tai päättele. Tässä kohtaa täytä korvat ja ompele ne kiinni päälaelle. Kirjo silmät sekä suu haluamiisi kohtiin. Täytä pallo vanulla ja asettele halutessasi helistin pään sisään.

17. krs. Virkkaa *1 ks ja kavenna yksi silmukka*, toista kerroksen ajan. (14 ks)

18. krs. Virkkaa *kavenna yksi silmukka*, toista kerroksen ajan. (7 ks).

Lopeta työ ja jätä lankaa pitkä häntä.

Renkaan päällinen ja viimeistely

Virkkaa 13 kjs. Virkkaa edes-takaisin 12 ks n. 30 krs. Tarkista työsi alussa, että kappaleen leveys yltää renkaan ympäri.

Ompele pupun pää kiinni keskelle muodostunutta suorakaidetta. Ompele suorakaide reunoistaan puurenkaan ympärille. Päättele langanpäät hyvin.

Pupuisaa viikonloppua!

Anni

24