Virkattu saippuapussi

Palasaippuat tulivat elämääni n. 1,5 vuotta sitten. Ensin kiehtoi ajatus niiden itse tekemisestä (täällä ensimmäiset saippuani). Sitten tajusin, miten ihanan riittoisia ne on. Ja lopulta tajuntaan iskeytyi se, mitä pidän palasaippuoissa nykyään tärkeimpänä asiana: ne ovat ekologisempia. Ne yleensä myydään paperiin pakattuna, ei siis sitä ainaista muovijätettä tai kovia nestesaippuapulloja roskiksessa. Rahtiakin ajatellen, on aika eri juttu roudata litrakaupalla painavaa nestesaippuaa kuin pienempään tilaan menevää ehtaa palasaippuaa. Lisäksi usein varsinkin käsityöläiskaupoista saa lähellä käsityönä tehtyjä saippuoita, ihana tukea käsityöläisiä ja lähituotteita.

Yksi juttu on näissä palasaippuoissa semmonen "äh"-reaktion aiheuttava. Kivoja palasaippua-astioita on hankala löytää. Onneksi olen löytänyt muutamat kivat kotiin, niin niillä pärjätään. Toiseksi palasaippualla peseminen on jotenkin vähän hankalaa, kun saippua lipeää käsistä helposti. Siihen ratkaisuna on ollut virkattu saippuapussi. Tein tällaisen saippuapussin, johon kierrätin vanhaa pitsiä, jo vajaat nelisen vuotta sitten, mutta se menikin lahjaksi ja itselle on jäänyt tekemättä. Nyt kävin tuumasta toimeen.

Kalalankaa, 1,5-numeron koukku ja hommiin. Halusin saippuapussin, joka sanoo SOAP, ja tekniikkanaan ruutuvirkkaus. Toisin kuin tuossa Punomon ohjeessa, ruutuni muodostui kahden sijaan vain yhdestä ketjusilmukasta tai täytetyn ruudun tapauksessa pylväästä. Kirjaimet nappasin mukaani kirjainten ristipisto-ohjeesta. Tuo kiva teksti ei oikein tahdo erottua vaaleaa saippuaa vasten. Tässäkin työssä se erottui parhaiten keskeneräisestä työstä ja nyt valmiina siten, että saippuapussin sisällä on pala mustaa kangasta. Seuraava saippuapussi saa siis luvan olla jostain tummasta langasta, niin kuviokin pääsee oikeuksiinsa.

Ja nyt saunan lämmitykseen!

Anni