Elukka kaulaan

Ystäväni äiti kasvattaa alpakoita ja tästähän olen aivan riemuissani, onhan alpakat ehkä hupaisimpia eläimiä, mitä maa päällään kantaa. Silmiini heräsi myös villan kiilto. Sainkin eräänä päivänä kolme kassillista aitoa alpakkaa. Musta alpakka pääsi käyttöön oitis (värimakuni tuntien "ylläri"). Villa ei ollut karstattua eikä itseltäkään löytynyt karstoja, joten villassa oli hyvin elukkafiilis (en antanut tämän häiritä huovutustani). Huovutukseni työ-(ja valmis-)nimi olikin Elukka. Toisaalta oli aika vinkeä fiilis, kun tajusin niin konkreettisesti, että tämä villa tässä on kasvanut Evitassa ja sitten se on leikattu ja pistetty pussiin ja tässä minä huovuttelen sitä.


Homma eteni niin, että levitin huovutusalustalle tasaisen kerroksen alpakkaa, sen päälle tasaisen kerroksen tummanruskeaa huovutusvillaa ja vielä sen päälle alpakkaa. Sitten huovutin. Ja huovutin ja huovutin ja huovutin vähän vielä lisää. Kävi ilmi, että alpakka (ainakin karstaamaton) on hyvin liukasta eikä tahdo huopua järin helposti, vaikka lampaanvilla oli siellä välissä. Useamman tunnin hinkkaamisen ja pyörittelyn jälkeen minulla oli kuitenkin valmiina levy. Pujottelin kuivuneeseen levyyn monta rypytysnauhaa ja kiristin narut saaden levyn haitarille. Iskin rypytetyn elukan mehumaijaan höyrystymään tunniksi ja annoin kuivua. Kiinnitin pitkän mustan nauhan kiinnitysmekanismiksi ja valmista on. Jos stabilointi ei miellytä silmää, voin kastella levyn, rypyttää uusiksi ja stabiloida uudelleen. Nyt vaan tarvittaisiin ne kunnon pakkaset vielä kerran, jotta kauluri pääsisi käyttöön.

On se vaan kiva, että on eläimiä, joissa kasvaa karva, jota voi työstää ja saada aikaan jotain näin hauskaa! Ja vielä suomalaista. Ja melkein niin kuin lähikäsityötä.


Anni

4 kommenttia

Jokainen kommentti ilahduttaa - kiitos!

Sisällön tarjoaa Blogger.