OHJEET

OHJEET
OHJEET

OMPELEMINEN

OMPELEMINEN
OMPELEMINEN

NEULOMINEN

NEULOMINEN
NEULOMINEN

Eteismatto eli catastrophe

Sitä kun tekee käsillään keskivertosuomalaiseen verrattuna paljon, niin saa myös kuulla ehkä keskivertoa enemmän siitä, miten "löytyy ideoita" ja "miten sä aina keksit". No voin kertoa, että pieleenkin menee. Joskus se idea vaan keulii ja tuloksena on ihka aito catastrophe (ranskalaisittain äännettynä). Tämä on tarina sellaisesta.


Näin jossain interneetin syöverissä loistoidean, jossa oli aseteltu kiviä tarjottimelle. Tämä kivitarjotin oli eteisessä saappaiden alla kurasyöppönä. Esittelin idean miehelle ja sellaisen halusimme molemmat uuden kotimme eteiseen. Löysimme eläinkaupasta koirien autoalustaksi tarkoitetut muovikaukalot. Tapahtui keulinta nro 1. Ei tehdäkään tällaista kenkäalustaa, vaan kuule isketään semmonen hervoton koko eteiseen ja korvataan samalla eteisen matto! Joo sikahyvä idea (not).

Sitten marssimme HongKongiin. Tammiston valkoiset kivet olivat vieläpä loppukesäalessa, hurraa -30%! Ostimme kolme pussia. Pesimme kivet pölystä, mutta pöh nehän ei riittäneet mihkään. Toinen reissu Honkkariin ja lisää kiviä. Pesuoperaatiohan suoritettiin mökillä ja sitten alkoi kivien roudaus mökiltä kaupunkiin. Erittäin järkevää roudata pahuksen 60 kg kiviä ensin mökille ja sitten kaupunkiin (not).

Asettelimme alustan ja kivet ja kaikki kauniisti mustalle lattialle (sentään pahvia väliin, ettei tule lattiaan naarmuja). Niin oli nätti. Vaan minä olin ainoa, joka niillä osasi kävellä. Kaksivuotias taapero piti kädestä kiviestettä ylittäessä, mies meinasi vetää lipat erinäisiä kertoja. Myönnettäköön, että kerran korkkarit aiheuttivat minullekin kiperän tilanteen. Ne harvat vieraat eivät uskaltaneet tulla sisälle tai sitten ottivat jättiaskeleen sisälle "eteismaton" yli. Viimeinen pisara oli se, kun kissa löysi sen, eikä todellakaan arvostanut kivien esteettistä arvoa, vaan ajatteli, että kah tässäpä uusi toaletti minulle. Kivet lähtivät siltä istumalta.

Kehtuuttoo koko homma. Kivet ovat sankoissa mökin varastossa kuin myös muovialusta. En tiedä, mitä niillä tekisin. Vaan ennen kivien lähtöä laitoin runollisesti sekä omat että Een kumpparit vierekkäin epäonniselle ja kissankusenhajuiselle eteismatolle. Tällainen sen piti olla, kura-alusta, jossa kengät voisivat lojua runollisina ja kauniina. Ei aina onnistu idea. Harmillista. Nyt siis pää pystyyn ja kohti uusia ideoita ja niiden toteuttamisaikaa haalien! Soromnoo.

Anni

20 kommenttia

  1. Kauniilta näyttää, mutta hyvä tietää, ettei kannata kokeilla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, joskus toisen kantapään kautta tehty asia kannattaa omia!

      Poista
  2. Ihanaa, jollain muullakin käy näin :D Ootko nähnyt niitä virkattuja mattoja? minähän näppäränä aattelin sellasen pikkusen isoäidinneliöistä koota. Neliöistä tein 20*20, kädet tohjona niitä tein ja sitten se iski. Mitäs jos tekisi sellaisen ison tohon 8hkö:n ruokapöydän alle? Joo, sanoi mies. Siinä sitten trikookudetta selkävääränä kotiin kannettiin ja mä virkkasin. Valmiiksikin tuli ja pöydän alle laitettiin. Painoi kuin synti. Ehti kaksi päivää olemaan, kun vanhempi tyttö kaatoi kaakaot siihen. Eihän sitä pesemään pystynyt, että siinä sen maton tarina :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eih! Vaikka en kenenkään epäonnistumisista iloitse, niin lohdullista, etten ole ainoa virhearvioineni. Saisko palat vielä irti toisistaan ja uusiokäyttöön?

      Poista
  3. Kauniin näköinen tuo kyllä on. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minustakin. Iloitsen tästä kauneudesta tästedes tuon kuvan kautta :)

      Poista
  4. Oijoi!! Herätän koko taloyhtiön aamutuimaan nauramalla vedet silmissä tälle postaukselle! :) Ihana kokeilu! Ja kaunis tuo on, mutta ymmärrän ettei ole enää käytössä... :)
    Ja jatkan naurua tuolle Emmin kommentille...
    Kiitos! :D

    vakkarivieras

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parasta kuulla, että minulla on vakkarivieras, jee! Ja jos johonkin pitää herätä, niin eiköhän se nauru ole se kivoin ääni siihen hommaan :)

      Poista
  5. :D Mä näin kivimaton kuvan jossain ja meinasin jo erehtyä ostamaan kiviä Tokmannin poistosta. Onneksi en sittenkään ostanut :D Kiitos :)

    VastaaPoista
  6. Vastaukset
    1. Sanopa muuta. Edesmennyt kissani kosti erään poissaolon kusemalla saunan kiukaaseen. Tämä selvisi vasta, kun sauna oli lämmin ja KIEHUNEEN kusen haju oli kaikkialla. Kyllä ne vaan osaa!

      Poista
  7. Sun blogi on kyllä piristävää luettavaa :) Kauniita kuvia ja osuvaa sanankäyttöä. Tästäkin tekstistä sain balsamia omiin haavoihin, kun hienot ideat eivät aina täälläkään ole toimineet :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kommentistasi, tämän voimin porhalletaan viikko loppuun asti töissä!

      Poista
  8. Hieno matto! Mutta tyylikkyys ja käytännöllisyys ei aina näköjään kulje yhdessä käsikkäin.
    Mulla oli kauniita valkoisia kiviä Aalto-maljassa olkkarin pöydällä ja ystäväni ohi kulkiessaan nappasi "karkin" suuhunsa. onneksi ei katkaissut hampaitaan. Kivet lensivät huushollista täämn jälkeen. Tämä tapahtui jo ennen noita pieniä lapsenlapsiani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, onneksi ei käynyt hullummin. Juu, monet kauniit kakut aika epäkäytännöllisiä jollei silkkoa sisältä...

      Poista
  9. Voi ei! No "yrittänyttä ei laiteta" ja lukijat saivat hauskan tarinan...? :D

    VastaaPoista
  10. Tosi kaunis, mutta voisiko; jotakin läpinäkyvää kivien päälle mikä kestää kävelyn,eikä kuitenkaan peitä kivien lumoa.. tuota on pakko sovitella omaan kotiin jonnekin. Ei kynnysmatoksi,mutta jonnekin.Jutti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nooo minä jo vähän niin kuin luovutin tämän hankkeen kera :) Mutta ehkä voisi toimia joo.

      Poista

Jokainen kommentti ilahduttaa - kiitos!

Sisällön tarjoaa Blogger.