maanantai 8. syyskuuta 2014

Osaan sanoa kymmenellä kielellä kiitos. Vai osaanko?

Kovasti pidän meteliä siitä, että teen vaatteita ekologis-eettisistä syistä. Sehän passaa vallan mainiosti suomalaiseen mentaliteettiin ja sen helmasynteihin. Minä tässä uhraudun ja suorastaan kärsin ja luonnon parhaaksihan minä vaan ja en minä nyt oikeastaan paljon mitään ja kunhan tässä vaan vähän yritän (samaa ilmiötä kuin uutta vaatetta kehuessa saa vastauksen, että ihan Anttilasta vaan ja alennusmyynneistäkin eikä paljoo maksanu). Nyt uhmaan kulttuuriamme. Sanon, että muiden kehu haisee vielä paremmalle kuin oma. Tiedän, etten ole paras tekijä, kaukana sellaisesta, mutta osaan sanoa kiitos, jos joku sanoo, että hieno. Ottakaa mallia ja sanokaa siis kiitos.

Illalla ompelin Eelle uusia vaatteita (Pretty basic -paita ja Tiny Path-leggarit Ottobre 6/2013 ). Aamulla näytin niitä hänelle ja hän kiljaisi "WAUU, KAUNIS!" Jos tämä on vastaanotto, taidan tehdä varastot täyteen uusia vaatteita, jotta saan aamuisin herätä ihanaan riemuun ja kohteliaisuuteen, jonka voimin jaksaa töissä vaikka kuinka hyvin.


Sananen vielä näistä töistä. Pallerotrikoo on kaverin ylijäämävarastoista, kustannus niillä ehkä n. 3€. Paidan kangas on kotoisin toisesta paidasta, jonka Paula-kaveri nappasi kaverinsa fidaboksiin menevästä laatikosta. Oli kuulemma minun värejä (eli yöllistä taivasta muistuttava tummanpuhuva värimaailma) ja että keksisin sillä varmaan parempaa käyttöä. Oikeassa oli hän. Yöllistä taivasta vasten sopikin applikoida suden pää Hukan perintö -kankaasta. Kuvassa Ee sanoo, mitä susi sanoo eli "auuuuuu". Susipaidan kustannukset siis 0€, jos ei lasketa suden päätä. Eli ihan ilmasta ja enhän minä nyt tässä suuria ja kunhan vaan yritän tässä säästellä rahoja ja tehdä vanhoista ja en minä nyt taas mitään, kun kunhan vaan tein vaatteita, kun ei ollu oikean kokoisia eikä oikeastaan nämäkään nyt niitä oikeankokoisia, kun liian suuria tuli näistäkin ja enhän minä nyt siis mitään tässä.

Iloa toivotellen,

Anni

8 kommenttia:

  1. Todella kivat ja sopii neidille mainiosti! Ja totta, pitäis oppia ottamaan kehut vastaan. Eikä vähätellä, että ´tämä nyt on tällainen´. Mutta miten se onkin jotenkin täällä meillä niin vaikeaa ja syvään juurtunutta. Jos joku on ylpeä tekemisistään, niin nopeasti löytyy joku, joka on painamassa sitä ihanasti ylpeää nenää alas päin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nii-in, ei saa ylpistyä ja kell' onni on...

      Poista
  2. Samaa mieltä. Suin eri asia olla vaatimaton kuin kursailla joutavaa.

    Ps. Niin hieno setti ja posetus!

    VastaaPoista
  3. Khihihi! Kuulostaa jotenkin tosi tutulta! :D

    Kovin tuli kivat vaatteet! Sinulla sitä on silmää kierrätystavaralle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, kiitti! Mulla on vähän liikaakin silmää kierrätystavaralle, kun sitä löytyy enemmänkin meiltä.

      Poista
  4. Ihana setti ja ihana neiti :) Ja Kiitos, se on pieni sana, mutta sillä voi olla suuri merkitys :) Mukavaa loppuviikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Mälsää se on itsekin vastaanottaa vähättelyjä, jos itse kiittää jotakuta.

      Poista

Jokainen kommentti ilahduttaa - kiitos!