Kirjottu pääkallo

Olen viehättynyt viime aikoina pääkalloihin. Tai oikeastaan viehätys lähti dias de los muertos -päivästä eli kuolleiden päivästä, jota vietetään Meksikossa marraskuussa ja jolloin muistellaan kuolleita läheisiä ja pyhimyksiä. Toisin kuin meillä Suomessa, juhla on siellä päin riemukkaampi. Siihen kuuluu kirkkaita värejä, koristeltuja pääkalloja, kukkia, ruokien tarjoamista vainajille jne. Mielestäni siinä on jotain kaunista. Että suruun voi tuoda iloa, tai että ilo ja suru voi olla yhtäaikaa läsnä. (Tämä nyt on omaa tulkintaani juhlan luonteesta.) Mutta tästä lähti viehtymykseni pääkalloihin.

Löysin pinterestistä todella kauniin pääkallon kuvan. Viime keväiseltä kirjonnan kurssilta oli jäänyt kirjontalankaa jäljelle ja koneparsintapaininjalka janosi päästä käyttöön. Koska tarvitsen erityisesti töissäni jatkuvasti kassia, johon mahtuu mapit ja kansiot ja paperit, päätin tehdä vahvan kassin pääkallokuvioinnilla. Kangas on Ruotsin armeijan ylijäämäkangasta (sain sen kaverilta). Ja sitten kirjomaan.

Pääsi muuten sellainen aivopieru, että jäljensin pääkallon kaavapaperille, kiinnitin paperin kankaan Oikealle (!) puolelle, kirjoin koko  kuvion ja sitten vasta aloin irrottelemaan paperia. Oli muuten aika homma! Olisi siis ehdottomasti kannattanut jäljentää kuva kuitukankaalle, joka oli kankaan nurjalla puolella, niin ei olisi tarvinnut repiä. Harmi, kun en tästä työvaiheesta tullut ottaneeksi kuvaa. Pettymys oli liian suuri sen hetken ikuistamista varten. Mutta nyt on kassi valmis ja tämä onkin lempparikassialmakassi!

Iloa!

Anni