Almost made in Finland

Viime postauksessani Not made in China mietin usein epäeettistä ja -ekologista prosessia vaatteen takana. Päädyin tekemään itse kiinavaatteen ostamisen sijaan. Mutta miten kotimaiseksi vaatteen voi saada. Onhan se jo jotain, että tekee vaatteensa itse, mutta kankaan valmistusprosessi on myös hyvä ottaa huomioon. Mitä siellä tapahtuu? Yksinkertaisesti ajateltuna tekstiilin valmistusprosessissa on ensin kuitu. Sitten siitä tehdään lankaa. Sitten langasta kudotaan kangasta. Värjäys tapahtuu joko lankavaiheessa tai sitten kangasvaiheessa.

Tarkastellaanpa lähemmin. Otan esimerkiksi puuvillan, koska se on eniten vaateteollisuudessa käytetty kuitu. Ongelmakohtia puuvillakankaan valmistuksessa on monia. Puuvillan kasvattaminen on hurjaa puuhaa, joka vaatii paitsi runsaasti vettä (60% puuvillasta kasvaa keinokastelun avulla), myös paljon myrkkyjä; Puuvilla kattaa 5 % Maan viljelyalasta, mutta puuvillan viljelyssä käytetään 11 % kaikista maatalouskemikaaleista. Siksi luomu-puuvilla on aika jees (vaikka sitäkin taidetaan myydä enemmän kuin sitä tuotetaan, että jossain kohtaa on vilunkipeliä).

Puuvilla kerätään, koneilla tai käsin (tämä on harvinaisempaa ja siihen liittyy eettiset ongelmansa niin palkkauksen kuin lapsityövoimankin suhteen), paalitetaan, viedään kehräämöön, missä ne puretaan, puhdistetaan, sekoitetaan, karstataan, kammataan ja sitten kehrätään langaksi. Lanka päätyy myöhemmin kankaaksi. Nämä prosessit tuottavat lähinnä melu- ja pölyhaittaa ihmisille, mutta luontoon voi huonosti varustellussa tehtaassa päästä niin langan/kankaan käsittelyaineita (esim. liuotinpesuaineet) kuin koneiden huollossa tarvittavia aineita. Tämä toki vaikuttaa myös ihmisiin.

Värjäys (nyt pitäisi kuulua sellainen nieleskelystä johtuva GLUP). 17-20 % teollisuuden saasteista johtuu kankaiden värjäyksestä. Kurjinta on, jos nuo värjäyksestä johtuvat jätevedet pääsevät luontoon, kuten Kiinassa kävi. Kankaiden värjäyksessä käytetään tujuja aineita, esim. raskasmetalleja, joten niiden luontoon pääseminen on todella nounou. Värjäyksen jälkeen olisi sitten se valmistusprosessi, jota pohdin aiemmassa tekstissä.

Paljon on kauhisteltavaa, mutta mitä voi tehdä? Eikö ole vaihtoehtoa b? Lähdin selvittämään. Suomessa kotimaisia neuloksia eli trikoota, jerseytä yms myyvät mm. Ainola, Tyyne-Esteri, Käpynen ja Selia. Siis kotimaista. Puuvillaneulosta. Läpikotaisin suomalaisia nuo eivät voi olla, sillä jo ikkunasta ulos katsomalla näkee, ettei ilmastomme sovellu puuvillan kasvatukseen. Kysyin Tyyne-Esteristä, että mistäs nämä kankaat tulevat. Anni vastasi sieltä näin: "Kotimaiset trikoot, kotimaiset joustofroteet ja osa kotimaisista resoreista tulee Orneuleelta. Sitten taas loput kotimaiset resorit ja kotimainen joustocollege tulee Harju Oy:ltä. Molemmat ovat suomalaisia yrityksiä ja tekevät kankaat omassa tehtaassaan."

Sitten otin yhteyttä Orneuleeseen. Sieltä minulle vastasi ystävällinen myyntipäällikkö Timo Uotila näin: "Me siis itse neulomme kaikki neuloksemme täällä Orivedellä. Värilliset
langat tulevat valmiiksi värjättynä (puuvillat Saksasta), mutta kaikki ne
neulokset, jotka värjätään pakkana, värjätään Suomessa. Käytämme pääasiassa
joko Nansoa Nokialla tai Värisävy Oy:tä Nivalassa. Lisäksi PMK-Värjäämö
Kyröskoskella värjää meille hieman. Puuvillalangat tulevat etupäässä Eurooppalaisilta kehräämöiltä, mutta puuvillakuitu tulee näille tehtaille useammasta paikasta. Polyesterlangat tulevat pääosin Turkista."

Uskon, että Euroopassa säädellään asioita, kuten vaikkapa luontoon pääseviä päästöjä ja työntekijöiden oikeuksia, todella paljon tiukemmin kuin villissä Aasiassa (sielläkin on varmasti paikkoja, joissa säätely on kunnollisella tolalla, mutta todennäköisyys luonnon ja ihmisarvon huonompaan arvostukseen on suurempi). Näin ollen uskon, että kangas, joka on värjätty pakkana Suomessa, on taatusti ympäristöystävällisempi kuin kangas, joka on värjätty Aasiassa. Jos nopeasti ynnäilen, Orneuleen kangas, joka on värjätty pakkana Suomessa, väistää ongelmakohdat liittyen kankaan valmistukseen ja värjäykseen. Vielä hämärän peittoon jäävät puuvillan kasvatus ja langaksi kehrääminen, mutta hei neljästä ongelmasta kaksi on jo hyvällä tolalla. Se on mielestäni jo jotain.

Ostin paikallisesta Otavan nahka ja tekstiili -kaupasta orneuleen collegea. Tein siitä itselleni jakun Ottobren 2/15 kaavalla hieman pidentäen hihoja. Mutkaton ja helppo jakku, tuntuu kivalta paitsi materiaalinsa ja mallinsa puolesta, myös kotimaisuutensa puolesta. Tämän kotimaisemmaksi en taida puuvillavaatettani saada.

Lähteinä käytin tässä tekstissä seuraavia tekstejä:
http://teeitse.punomo.fi/view.php?filename=home/tarlate/keke/Puuvillan_tuotanto_kestavan_kehityksen_nakokulmasta.pdf
http://rebeccalouisemack.blogspot.fi/2012/02/environmental-issues-associated-with.html
http://www.dailymail.co.uk/news/article-2074671/Chinese-Jian-River-flows-blood-red-illegal-dye-factories-dump-stock.html
Viestit Tyyne-Esterin Annin sekä Orneule Oy:n Timo Uotilan kanssa.


Anni