Not made in China

Kesäkuun alussa lähdin kaupoille. Olen aika kitsas uuden ostaja, mutta nyt olin päättänyt laittaa garderoobia uuteen uskoon, onhan sieltä aika moni vaate jo käytetty puhki. Mieskin totesi, että nyt saa antaa mennä, kerrankos sitä. Löysin aika kivoja juttuja ja iloisena painelin sovituskoppiin. Eikä muuten ollut niitä halvimpia retkuja, oikein laatuvaatetta ainakin hintansa puolesta. Tekstiilitietoisena kaivelin sovitettuani vielä sen sivussa olevan lapun esiin. Juu, hyvää matskua ja siltä myös tuntuu. Mutta Made in China. Seuraavassakin luki Made in China. Siinä 300 euron hameessakin luki Made in China. Eikö pieni (?) tanskalaismerkkikään saa tuotettua vaatteitaan muualla kuin Kiinassa? Muutama vuosi sitten kaikissa vaatteissa tuntui lukevan Made in Bangladesh, sitten Made in Cambodia. Ilmeisesti tänä vuonna Kiina on saanut laskettua työn hintaa sen verran, että nyt tunnun törmäävän vain siellä valmistettuihin vaatteisiin.

Minulla oli nuo vaatteet jo käsivarrella. 400€ niihin menisi. Mutta kuka ne on tehnyt? Siinä on kysymys, johon tuotetietolappu ei vastaa. Kyllä, vaate voi olla peräisin hyvästä tehtaasta, jossa ylitöitä ei sallita ja palkkaa saa hyvin. Mutta vaate voi olla tehty nyrkkipajassa alihankinnan alihankintana, koska tehdas on buukattu täyteen. Tai tehtaassa, jossa ovet pidetään lukittuina, jottei vain kukaan varastaisi mitään. Toisaalta vaatteen tekijä on voinut saada oikean palkan ja hän voi sillä elättää perheensä. Mutta tekijä voi saada myös ihan polkupalkkaa, kolmanneksen siitä, mitä hän tarvitsisi elämiseen edes yksin - ja tämä on se yleisin palkkataso (lisättäköön vielä, että ammattijärjestötoiminta on usein vaatetehtaissa kiellettyä ja ylityöt enemmän sääntö kuin poikkeus). Tuotetietolappu kertoo vain, mitä materiaalia tuote sisältää, miten sitä tulee hoitaa ja missä maassa se on tehty (ehkä, sillä aina maatiedotkaan eivät pidä paikkaansa).

Miksi minulla olivat nuo vaatteet käsissä? On kiva olla tyylikäs ja uusi vaate piristää.  Tarvitsenko? En välttämättä, koska minulla on edelleen toimivia ja ehjiä vaatteita, joskin vähemmän kuin ennen. Haluanko? Todellakin. Mutta mitä arvoja ostokseni edustaa? Olenko valmis siihen, että turhamaisuuteni menee toisen ihmisen hyvinvoinnin edelle? En. Olenko valmis siihen tekopyhyyteen, että paapatan eettisistä vaatteista mutta ostan, mitä Haluan? En. (Ja edelleen, voi olla, että vaatteen ompelijalla on asiat hyvin, mutta valitettavasti todennäköisempää on, että ei.) 

Eettistä muotia ja eettisiä kysymyksiä ajavat asiantuntijat neuvovat, että boikotointi ei kannata, koska se iskee usein heikoimmassa asemassa oleviin. Itse ajattelen kuitenkin, että mieluummin valitsen sen paremman vaihtoehdon. Jos en löydä haluamaani kirppareilta (onneksi ainakin Een vaatteiden kohdalla löydän), voin tehdä itse. Tässä kohtaa kiitän kädentaidoistani. Voin tehdä vaatteen itse, jolloin olen vastuussa vain omasta hiestäni. 

Ostin Eurokankaasta kaunista sileäpintaista viskoosia (Rinna Saramäen mukaan sitä nukkaisempaa kannattaa välttää, koska se ei kestä niin hyvin kulutusta kuin se sileä). Tiedoissa luki, että kangas on valmistettu Euroopassa, tiedä sitten, mistä vaiheesta asti kangas on siellä tuotettu, mutta toivottavasti suurimmaksi osaksi. Kun tuote on valmistettu Euroopassa, missä on tiukemmat säädökset ja lait myrkkyjen, luonnonsuojelun sekä ihmisarvojen suhteen kuin esim. Kiinassa, on hyvin todennäköistä, että tuotekin on valmistettu hieman kestävämmin, esim. ei niitä myrkkyjä ja väriaineita vesistöissä. Käytin kaavana omasta peruskaavastani kuositeltua kaavaa eli tuotteesta tulisi omia muotojani kunnioittava ja oikean kokoinen (taannoinen kaavoituksen opettajani, suuri suosikkini, Johanna Oksanen-Lyytikäinen, sanoi, että ei ole väärän kokoisia ihmisiä, vain väärän kokoisia vaatteita). Ja jos tarkkoja ollaan, ompelin paidan mökillä aurinkosähkön voimalla, siitä pari ekologisuuspojoa paidan helmaan. Hurraa. Pinnallinen minä sai uuden vaatteen. Eettinen minä nauttii sen kototekoisuudesta ja edes muutaman ongelman poistamisesta oman vaatteen valmistusprosessissa.

Tämä filosofia seuraa oikeastaan lähes kaikkea käsityöntekemistäni, erityisesti vaatteiden valmistamista. Ja tokihan saan kiksejäkin siitä. Eli onnellisen ompelijan käsitöitä (runollisesti luonnon helmassa kuvattuna).

Anni