Nukenvaatteita

Tyttäreni sai ensimmäisen nukkensa kesällä kolmivuotislahjaksi. Nukke on ihana, mutta kyllä mietin, että on yrityksellä myynnin taito hyppysissään - paketista paljastui nukke alusbodyn kera. Ei muuta vaatetta. Tähänkö on tultu? Myydään nukke lähes alasti, jotta kuluttajan on pakko hankkia sille vaatteet erikseen, vaatteethan maksavat myös ihan kivasti (vähän samantyyppinen ilmiö kuin että halvempaa ostaa uusi tulostin, joka sisältää mustepatruunat kuin ostaa mustepatruunoja lisää). Silmäni muljahtivat myös, kun tajusin, että kyllä, nukelle myydään kertakäyttövaippoja. Niitähän tarvitsee koko ajan lisää, koska nukelle myydään myös ruokaa, jonka se kakkaa vaippaan. Pissatakin osaa. Kakka-pissa-itku-ominaisuudet eivät onneksi paljastuneet tyttärelleni ja vaipaksi taidan tehdä kestovaipan. Kaupallisuudelle näytän keskisormea enkä aio ostaa yhden ainutta nukelle suunnattua vaatetta. Tietenkin teen ne itse.


Kävin kirjastossa nukenvaatekaavojen perässä ja löysinkin uuden nukenvaatekirjan, Tarja Helenan Nukenvaatteita isoäidin tapaan. Tein ensimmäisen mekon (pinkki-punainen) kirjan kaavalla ja luin sitten vasta ohjeen - kaavat sisältävät saumanvarat. Aikamoisen reilu siis. Seuraavista tuli vähän paremman näköisiä. Hihattomia paitoja tein mekon yläosaa jatkaen. Housut ovat aiemmin animators-nukelle tekemäni. Nyt on enemmän garderoobia nukella ja monet pikkupalaset odottavat ompeluhuoneen to do -kasassa ompeluaan. Kaikki käyttämäni kankaat olivat ylimääräisiä tilkkuja, kiva oli niistä päästä eroon näin hyödyllisesti. Pikkaisen hihitän partaani, että hahhaa, eipä onnistunut nukkefirma huijaamaan minua kalliisiin vaatteisiinsa.


Kirjasta muutama sananen. Mallit ovat herttaisia ja kivoja. Ohjeita en kauheasti lukenut (kuten huomasinkin), koska teen asioita yhä enenevissä määrin omaan vaistooni tukeutuen. Mutta yhtä sanaa en voi tämän kirjan kohdalla sivuuttaa, vaikka kirjan tekijä onkin ihana, suloinen, lapsenlapsilleen ompeleva mummo. Y-sä-ri. Kangasvalinnat ovat todella parinkymmenen vuoden takaa. Joo, eihän sillä periaatteessa ole väliä, mistä kankaista nukelle tekee, mutta edes pienellä aikakauteen kurkkaamisella kirjasta olisi voinut saada trendikkään ja vetävän. Tämä olisi lisännyt varmasti myös myyntiä - olisin saattanut ostaa kirjan itsekin. Onneksi kaavalehtiä paljon selanneena pystyin näkemään kangasvalintojen ohi.


Nyt to do -kasani pariin! Sunnuntain jatkoja!

Anni

PS. Huomaan postaavani yhä harvemmin blogiin, vaikka käsityötahti pysyy yllä. Mikäli käsityöharrastukseni kiinnostaa, niin instagramin puolella pysyn enemmän reaaliajassa, kurkkaa sinne!

3 kommenttia

  1. Ihan samaa mieltä tuosta nuken alasti myymisestä. Kyllä kuuluisi olla vaatteet päällä. Toisaalta valmisvaatteet ovat nukeilla monesti niin kinttanoita ja kankaat venymättömiä, että lasten on niitä hankala pukea nukelle. Varmasti parempia tuollaiset itse ommellut. Minä muutama vuosi sitten ompelin ison kasan vaatteita tytön nukeille. Nyt kun niillä ei enää leikitä, myin ne pois kirpparilla. Hyvin tekivät kauppansa. :)

    VastaaPoista
  2. Noinhan se on aina ollut... Ainakin mun nukkeleikkiaikoinani (pauttiarallaa 35 vuotta taaksepäin) uudella nukella oli tasan yksi kolttu, jos sitäkään. Mummi teki sitten enemmän. Ja mun äidillä oli nuket vielä mallia ostetaan pää ja ommellaan itse vartalo :)

    VastaaPoista
  3. Samaa mieltä nukkefirmoista sekä kyseisestä kirjasta. Kauniita vaatteita olet tehnyt! Onneksi kangasvslinnoilla ja pienillä muokkauksilla saa paljon aikaan.

    VastaaPoista

Jokainen kommentti ilahduttaa - kiitos!

Sisällön tarjoaa Blogger.