Taisteltu neuletakki

Tämä on näitä selostuksia, että putkeen ei ihan mennyt. Luovuus todella sisältää myös tuskaosuuden.

Puolitoista vuotta sitten kävimme ystävän kanssa perinteisellä Tallinnan kässäreissulla. Karnaluksilta keskustaan kävellessä törmäsimme suloiseen pikkiriikkiseen kangaskauppaan, jolle en osaa sanoa tältä istumalta nimeä. Kaupassa oli hieman erikoisempia kankaita. Löysin pakkojen joukosta ihanan pehmoisen ja erikoisen kankaan, jossa oli (muistaakseni) 60% villaa ja 40% viskoosia - hauska yhdistelmä! Ihanan ihana kangas.

Kangas: villa-viskoosi Tallinnasta

Napit: Shah industries

Kaava: erittäin paljon muokattu SKL:n kaava, 

ettei kannata edes kaavan mallia ja lehden numeroa etsiä

Viime talvena sitten uskalsin iskeä sakseni tähän suosikkikankaaseeni. Suuresta käsityölehdestä olin löytänyt jakun kaavan, joka vaikutti hyvältä. Otin vielä kaavan varuilta koossa 38. Tein huolellista työtä ja ompelin liepeet ja helmat käsin. Vaan unohdinpa sovittaa. Kun kauan odotettu jakkutakki oli valmis, puin sen päälle ja hyi olkoon. Jakku muistutti epämääräistä kaapua, joka löpötti sieltä ja täältä. Yritin tehdä korjausliikettä, mutta suotta. Suutuin ja jakku jouti to do -koppaan. Ihan sama. Sinne meni hyvä kangas.

Tänä syksynä aloitin omaksi ilokseni kansalaisopistossa ompelukurssin. Varovaisesti kaivoin jakun kopan pohjalta. Olisiko nyt jo aika kohdata epäonnistuminen ja korjata työ? Olimme yhtä mieltä opettajan kanssa siitä, että korjausoperaatio aloitetaan hihoista. Purin hihat pyöriöiltään pois ja opettaja istutti ne uudelleen. Hihoista lähti monta senttiä ylimääräistä pois, niin pyöriöiltä kuin sivusaumastakin. Tein rintamuotolaskokset. Ompelin nahkasuikaleista napeille lenkit. Ompelin kymmenen vuotta varastoissani muhineet ihanat neliskanttiset tansanialaisesta liikuntarajoitteisia ja kehitysvammaisia työllistävästä kaupasta ostetut lehmänsarvinapit. Taakse ompelin pikkuvekit muotolaskoksiksi. Jakusta tuli ihana ja istuva. Voi tätä riemua! Sain murheenkryynin selätetyksi ja itselleni lämpöisen talvijakun. Nyt se näyttää siltä niin kuin pitikin.

Ja mitä opimme tästä? Käytä aina peruskaavaa. Tulee oman kokoista. Niin ja älä anna ikinä periksi. Ja myös se, että kun työ menee pieleen, niin anna sen levätä poissa silmistä puoli vuotta ja korjaa vasta sitten, kun ei suututa enää.

Lempeää lauantaita!

Anni