Oivalluslaukku

Olen tämän vuoden aikana tehnyt yhden merkittävimmistä oivalluksistani ompeluharrastuksessani. Olen löytänyt tukikankaan. Enkä nyt puhu sellaisesta lirpsukkalarpsukasta, vaan Tukikankaasta. Olen oivaltanut, että niitä on hyvin monenlaisia, monenlaatuisia ja monenvahvuisia. Olen myös oivaltanut, että niitä ei käytetä aina vain tukemista vaativissa paikoissa, kuten nappilistoissa, alavaroissa tai kauluksissa, missä olen niitä käyttänyt aina aiemmin. Olen oivaltanut, että niillä voi vuorata koko kankaan ja tehdä kankaasta aivan uudenlaisen.

Kaipasin kassia ihan vain käsitöilleni ja kaivelin loputtomia kangasvarastojani. Sieltä löytyi Eurokankaan palalaarin huonekalukangasta sekä samaisen talon tekonahkaa. Löysin sieltä myös hyvin jämäkkää tukikangasta sekä mieheni vanhan hupparin. Kiinnitin tukikankaan kaikkiin laukun osiin tekonahkaa lukuunottamatta, se oli sopivan jämäkkää muutenkin. Myös joustava college
jämäköityi sopivaksi kassikankaaksi.

Tukikankaan ohella tekonahkakohdat tuovat ihan tavalliseen kassiin mukavaa lisäsärmää ja yhtäkkiä koko kassin ilme onkin tyylikkäämpi.

Jätin muuten hupparin etukappaleiden vetoketjutaskut paikalleen ja ne ovat kassin vuorin alaosassa. Sinne saa piilotetuksi vaikka pari suklaata palkinnoksi, kun kassissa majailevat keskeneräiset työt on saatu päätökseen.

Nyt sopii kässäillä ja pitää kudinta mukana missä vain! Toivattavasti tukikangasoivallus laukussa poikii monia muitakin oivalluksia laukun sisältämiin käsitöihin!

Anni