Iloa kupliva uimapuku

Uimiseen on liittynyt pienessä mielessäni aina paljon tunteita. Meinasin nelivuotiaana hukkua rantaloman uima-altaaseen. Silloin aloin pelätä vettä ja opinkin uimaan vasta ekaluokan jälkeen. Sitten jossain teini-iän kynnyksellä sain päähäni, että polveni ovat kertakaikkisen vinot ja siksi minun ei tule näyttäytyä uimahallissakaan polvineni. Nojustjoo, teini-iän höpö-päähänpistoja. Aikuisiällä opin tykkäämään uimisesta ja uimahalleista, mutta en tiedä, missä äidinmaidossa esikoiseni imi pelon vettä kohtaan. Etenkin kun olen yrittänyt tietoisesti olla välittämättä lapsuuden pelkoa. Ei tapahtunut mitään erikoista. Veimme uimahalliinkin monesti. Mutta ei. Hänen klassikkolausahduksensa uimahalliin mennessä on ollut "en halua sitten kastua".

Vuoden takainen uimakoulu jätti lisää negatiivisia jälkiä pieneen mieleen. Liiallinen painostus veteen sai Eessä aikaan vahvan vastareaktion ja uimakoulu jäi kesken, sinne ei menty myöskään tänä vuonna. Minuun tämä sattui kovasti. En halunnut, että tyttäreni kävisi läpi saman vesipelkoisen lapsuuden kuin minä. Olen yrittänyt näyttää ja kertoa, että vesi on harmiton ja kiva juttu, enkä siinä onnistunut. Vaan sitten tapahtui poikkeuslaatuinen kesä. Mökin järvivesi lämpeni. Pienellä painostuksella saimme Een ensikertaa veteen, sitten kellukkeiden varaan ja jotain tapahtui. Hän totesi, että uuden oppiminen on ihanaa ja pulahti taas kellukkeilla veteen. Nyt häntä ei tarvitse enää maanitella uimareissuille ja jos järveen mennään, ei sieltä malteta tulla pois. Jotain voitettiin. Onnen kyynel on noussut silmäkulmaani useasti.

Halusin ommella tälle ihanalle pienelle uimarille uuden uimapuvun, jos se rohkaisisi uimahommiin entisestään. Ommel-festareilta tarttui mukaani Hellinin Bubble Bath urheilulycraa ja ilmainen kaava kaksiosaiseen uikkariin löytyi täältä. Halusin ehdottomasti tehdä kaksiosaisen uimapuvun, koska tässä helteessä se vaan on kätevämpi, välillä riittää pelkkä alaosa, yläosa menee paidastakin. Halusin myös valita uikkarin teossa helpon tien (eli helpon kaavan ja vuorittoman valmistustavan), sillä tiedän uimapuvun ja lycran ompelun olevan ihan oma lukunsa. Niin se vain kaikkeen tottunut Husqvarnan mökkikoneenikin alkoi tehdä hyppytikkiä, vaikka kyseessä oli ihan tavallinen lanka, siksak-ommel eikä edes kaksoisneulaa. En ole perehtynyt hyppytikkien maailmaan aiemmin, ei ole ollut tarvetta, mutta nyt pitänee ottaa selvää hyppytikkeihin liittyvistä seikoista. Lisäksi kaava oli kaventamisestaan huolimatta hieman reilu ja etenkin pöksyt löpöttävät takaa. Mutta tämä ei näytä pikkutirppanaa haittaavan, tämä on kuulemma ihanin ja parhain uimapuku ikinä, koska se on ihanan värisestä kankaasta, siinä on ihana röyhelö ja äidin tekemä. Voi sydän! Ehkä me hiljalleen eheydymme veden aiheuttamista negatiivisista tunteista, molemmat.

Nautitaan kesästä, Suomen järvistä ja uimisesta!

Anni