NEULOMINEN

OMPELEMINEN

Kello käy

Mökkimme valmistui nelisen vuotta sitten ja siitä on tullutkin mukava kohtaamispaikka. Kesien perinteeksi on muodostunut, että meille tulee vieraita tasaiseen tahtiin, joko kahville tai pidemmäksi aikaa. Viime kesän tilastoissa yösijan annoimme 30 yönä yhteensä 29 matkailijalle, kahvittelijoita on sitten ollut varmaan toinen mokoma. Vaikka heinäkuun jälkeen olemme aika kyllästetyt ihmisten näkemisellä, ovat nuo kohtaamiset myös kesän kohokohtaa ja ihana energiaruiske syksyä kohti. Meillä on paljon ystäviä pääkaupunkiseudulla emmekä heitä kauheasti ehdi muulloin nähdä. Kesällä nautimme ystävyydestä.


Viime kesän yksi mieleenpainuneista kohtaamisista oli, kun mieheni kaveri poikkesi kylään, katsoi ympärilleen ja totesi: "Kaikki on modernia, uutta ja tyylikästä, mutta sitten tuolla seinällä on euron kello." Niinhän siellä oli, Ikean euron kello. Voitte vaan kuvitella, miten minua siepoi tuo pieni ei-niin-mietitty yksityiskohdan huomaaminen. Kun viime syksynä aloitin kansalaisopiston puutyökerhon ajatuksena kehittää puutyötaitojani, oli työlistallani se uusi kello mökille. Ajattelin samalla nikkaroida toisen meille kotiinkin.


Minulle toimi oikein hyvin tällainen kahden samankaltaisen työn samanaikainen työstäminen. Koska en osaa puutöitä juurikaan, samalla tuli kerrattua työvaiheet ja oppi jäi ehkä vähän paremmin päähän. Nyt saattaa mennä termit väärin, kun kellojen valmistumisesta on jokunen tovi, mutta yritetäänpä kerrata tuo prosessi: Liimalevy löytyi iskän jemmoista. Vannesahalla surauttelin ympyrät. Jyrsimellä jyrsin päällepäin tulevat reunat pyöreiksi. Pylväsporakoneella sain tehtyä sopivan kolon kellokoneistoille, jotka ostin Clas Ohlsonilta. Isompaan, kotiin tulevaan kelloon, tein kellonaikoja osoittavat pyörylät tappiporalla ja pyörylöiden reiät oksaporanterällä. Kalustemaali, sekin iskän jemmoista, levittyi nätisti pienellä superlonisella telalla. Ripustukseen tulevat nahkanauhat sain nahkatöihin hurahtaneelta veljeltäni. Nahkanauhat kiinnitin äidiltä saaduilla nauloilla. Niin, ei tästäkään projektista olisi tullut mitään ilman perheeni kattavia materiaalivarastoja. Kiitos siis heille!


Pienempi, kellonajaton kello saa mennä nyt mökille, sillä siellä ei nyt ole niin väliksi, jos kellonaikaa tuntuu vaikealta tulkita minuutilleen. Eikä ole euron kello enää, ei. Niin. Isompi, kellonajallinen kello näyttää aikaa uudessa kodissamme, jonne se sopiikin paremmin kuin hyvin.


Olkaa ajoissa!

Anni

3 kommenttia

Jokainen kommentti ilahduttaa - kiitos!

Sisällön tarjoaa Blogger.