Viisi vinkkiä istuvan vaatteen tekemiseen

"On vain väärän kokoisia vaatteita, ei väärän kokoisia ihmisiä." Näin kaavoituksen opettajani opetti taannoin käsityönopeksi opiskellessani. Niin aivan. Mehän olemme kaikki aivan eri muotoisia! Siksi onkin alkanut tuntua aika absurdilta, että on jotkut tietyt vaatekoot ja niihin pitäisi kaikkien pystyä sulloutumaan, vaikka yhdellä on vähemmän tissiä, toisella enemmän kättä ja niin edelleen. Tästä asiasta puhuin jo useampi viikko sitten instastooreissani, missä tykkään pohtia kässähommia (ja ehkä vähän muutakin) ääneen. Kävin tämän jälkeen useita keskusteluja eri ihmisten kanssa ja useiden viesti oli tämä: kerro lisää! En ole ompelualan ammattilainen ja monista asioista voi joku olla eri mieltä, mutta paljon olen tehdessä oppinut. Siksi jaan nyt teille viisi minulle hyödyllistä juttua, josko niistä hyötyisi joku muukin. Niinhän se on, ettei tiedosta ole mitään iloa, jollei sitä jaa muiden kanssa. Ja jakaessa oppii usein itsekin.

Ei ole aina ruusuilla tanssimista tuo ompelu, töitä pitää tehdä, mutta lopussa kiitos seisoo!

1. Ota omat mitat

Minulle suurin ahaa-elämys kaavojen parissa on ollut omat mitat. Ensimmäisiä tehtäviä kaavoituksen kurssilla oli omien mittojen ottaminen. Mittoja oli 22 eikä todellakaan mittani osuneet yhteen tai kahteen kokoon. Omat mittani ovat pienemmillään 32 (esim. selän leveys) ja suurimmillaan 52 (istumakorkeus). Näiden mittojen pohjalta kurssilla tehtiin omat peruskaavat, jotka ovatkin olleet aivan kullanarvoiset. Omien mittojen mukaan tehtyä peruskaavaa olenkin käyttänyt omissa ompeluissani säännöllisesti. Mittaaminen kannattaa muuten tehdä kaverin kanssa, on aika vaikea tehdä yksin.

Mittoja pitää ottaa monenmonta, että saadaan peruskaava aikaiseksi.

Peruskaavan tekemiseen on ohjeet mm. Naisten pukimien peruskaavat 1 -nimisessä opuksessa, mutta kansalaisopistoissa on peruskaavakursseja ja peruskaavaa voi tehdä myös nettikursseina. Esimerkiksi kaavakoulu sekä Sik Sak Ompelukoulu järjestää kaava-nettikursseja ja ainakin Ompelinossa Espoossa voi piirtää opastetusti omaa peruskaavaa. Kaavoja voit tilata myös valmiiksi omilla mitoilla tehtynä esimerkiksi Suvikaavalta.

peruskaava =  omien mittojen mukaan tehty kaava paidalle, hameelle tai housulle. Peruskaava ei itsessään ole valmis kaava vaatteen tekoon, sillä siinä on vähän väljyyttä sekä paljon muotolaskoksia, vaan peruskaavasta kuositellaan kaava halutulle vaatteelle. Usein kaavaa vielä korjataan proton ompelun jälkeen. Usein peruskaavat ovat joustamattomille kankaille.
väljyysvara = peruskaavaan lisätään eri mittoihin tietyt väljyydet eli "ekstraa", jotta vaate on mukavampi päällä (voi esimerkiksi hengittää). Peruskaavan väljyydet ovat melko vähäiset. Trikoovaatteissa käytetään usein miinusmerkkistä väljyyttä, jotta vaate on napakka - esim. kaavan eli myös vaatteen ympärysmitta on  pienempi kuin mitä vastaava mitta vartalossa

2. Kuosittele

Peruskaavaa käytetään harvoin sellaisenaan kaavana, joten sitä pitää kuositella hieman. Käytännössä peruskaavaa leikataan ja liimataan. Kuosittelussa voi lisätä tai vähentää väljyyksiä, siirtää muotolaskoksia tai lisätä kangasta sinne ja ottaa pois täältä. Kuosittelussa on aivan omat sääntönsä ja totta puhuakseni en ole kovin taitava siinä, oppimista on paljon. Onneksi on kuitenkin apuja. Esimerkiksi Minna Taatilan kirjassa Kuosittelu on kuositteluohjeita aina hihoista röyhelöihin

Kuosittelua voi harjoitella myös pienemmässä koossa. Ohjeita löytyy niin kirjoista kuin netistä.

kuosittelu = "Kuosittelu on peruskaavan muuttamista varsinaiseksi vaatteen kaavaksi. Kuosittelu sisältää kaikki ne toimenpiteet, jotka peruskaavalle tehdään, ennen kuin siitä saadaan valmis kaava." Minna Taatila: Kuosittelu

3. Suunnittele

Pikkutytöillä on jo vuosia näkynyt Top Model -kirjoja. Isopäiset ja hoikkarakenteiset typyskät keikistelevät sivuilla ääriviivoineen ja heidän päälleen suunnitellaan vaatteita piirrellen. Minusta on ihanaa, että (omaan makuuni ehkä liian ällöhempeä) Top Model -maailma kutsuu lapsia suunnitteluun. Meille aikuisille se ei kuitenkaan ehkä toimi, koska tosiaan olemme kaikki eri muotoisia ja meille sopii erilaiset vaatteet. Siksi tämä vinkki on hyvä, vaikka tuntuikin vaikealta toteuttaa omassa realismissaan: Pistä päällesi mustat sukkahousut ja musta toppi. Sido vyötärölle valkoinen nauha vyötärön merkiksi. Ota itsestäsi kuva edestä, takaa ja sivusta. Piirrä näistä kuvista ääriviivapiirrokset ja piirrä suunnitelmasi uudesta vaatteesta noihin ääriviivapiirroksiin. Piirroksen pohjalta on helpompi lähteä kuosittelemaan.

Omien ääriviivojen piirtäminen tuntui aluksi vähän liiankin paljastavalta, mutta on mukava apu uusien vaatteiden suunnittelussa.

4. Mittaa
Peruskaava on hyödyllinen mutta toki myös työläs tapa lähteä ompelun maailmaan. Valmiskaavat ovat hyviä ja tarpeellisia ja käytän niitä itsekin. Olen kuitenkin peruskaavan myötä oppinut mittailemaan kaavoja. Kaikissa ompelukirjoissa sekä käsityölehdissä on lähes poikkeuksetta mittataulukko, josta voi etsiä oman kokonsa. Itse tykkään kuitenkin vertailla omia mittojani suoraan kaavaan. Mittaan itseäni, mittaan kaavaa, ja mietin, tulisiko jostain kohtaa ottaa pois ja johonkin kohtaan lisätä. Joskus voikin olla ylläri, että vaikka mittataulukon lukujen mukaan valitsisin koon 38, kaavan mukaan kannattaisikin valita 34 tai 42. Toki myös ommeltavalla materiaalilla on tässä merkitystä.

5. Lue
Tykkään lukea ja selaillan erilaisia käsityökirjoja ja niistä usein oppii paljon. Kerran tulin ostaneeksi alennuslaarista kirjan Knight: Ompele, saumaa ja sovita (WSOY 2009). Tuo on osoittautunut aika kivaksi perusopukseksi. Siellä on esiteltynä kankaan työstäminen, työmenetelmät, koristeideat mutta myös kerrottu vartalotyypeistä sekä vaatemalleista. Tällaisia perusopuksia on varmasti muitakin ja nettihän on tietoa pullollaan, itse olen hyötynyt kuitenkin tästä. Lukiessa oppii ja oppiessa saa uusia ideoita.


Mieleeni siis nousi viisi vinkkiä kohti istuvaa vaatetta. Tuleeko sinulla mieleen vielä jokin verraton juttu, joka on sinulle ollut ahaa-elämys ja auttanut vaateompelussa?

Ihanaa kevätviikkoa!

Anni