Yksi asia on kuitenkin hämmentänyt minua kolmannen lapsen odottamisessa kovasti. Se on ihmisten reaktiot. Aluksi nauratti, kun huomasin, ettei puhelimen emojipankissa ollut kuin kuva erilaisista vanhemmista ja yhdestä tai kahdesta lapsesta. Kolmen lapsen emojiperhettä ei löytynyt. Mutta sitten ihmisten reaktioiden perusteella alkoi tuntua, että todellakin kolmilapsinen perhe on aivan kummajainen. Ensimmäisten kahden lapsen kohdalla raskausuutista kerrottaessa reaktiona oli vilpitöntä iloa ja onnitteluja. Kolmatta lasta ei olekaan aina onniteltu. Verkkokalvoilleni on jäänyt muistijälki järkyttyneistä ilmeistä, kummallisista lausahduksista: Ohhoh. Enpä olisi uskonut. Nyt olen järkyttynyt. Noh, voihan se kolmas lapsi olla ihan kiva. Onko se vahinko? Sen sijaan, että olisin kuullut tutun "ihanaa, onnea". En ole kokemukseni kanssa ainoa. Myös hyvä ystäväni tunnisti ilmiön - heilläkään ei kolmatta onniteltu siinä määrin kuin edellisiä ja myötäilon korvasi järkyttyneet ilmeet ja oudot kommentit.
Onneksi on onniteltukin. On hypitty ilmaan ja naurettu ilosta. En aio unohtaa näitäkään kokemuksia ja nuo reaktiot olen painanut sydämeeni sitäkin visummin. Mutta silti mieleen on jäänyt paha mieli syntymättömän lapseni puolesta. Eikö hänellä ole oikeutta olla odotettu ja kaivattu, koska hän on kolmas? On. Jokaisella lapsella on oikeus onnitteluihin ja iloon. Lapsi on aina ihana asia. Minulle tästä ilosta on tullut nyt vieläkin tärkeämpi vaalia. Haluan korostaa lapsilleni ja koko maailmalle, että jokainen on minulle ihan yhtä tärkeä ja ihmeellinen. Siksi tuntuikin siltä, että halusin neuloa pipot jokaiselle lapselleni, samasta langasta, samalla kuviolla. Ne ovat sisaruspipot. Ne kertovat, että me olemme meidän jengi ja jokainen meistä kuuluu siihen.
Pipot valmistuivat Dropsin Nord-langasta. Kuvio oli tuttu, tein Eelle tällaisen muutamia vuosia sitten. Ohje kuvioon on täältä. Vaaleanpunaisessa isosiskon pipossa näkyy unettomat yöt löysänä käsialana, mutta päätin olla purkamatta pipoa. Elämä on välillä sellaista ja se saa näkyä. Toivottavasti pipot lämmittävät lasteni päitä ja mieliä!
Anni
Siis oikeesti, no onpa outoa! Eihä kolme lasta oo kai edes mikään kovin harvinainen juttu. Tai ainakin itse oon pitänyt sitä vielä ihan normijuttuna. Luulen, et meilläkin ois kolme lasta, jos oltaisiin tavattu nuorempina mieheni kanssa. Kun kaverini alkoi odottaa viidettä lasta, sillon kyl purkka pysähtyi hetkeksi suussa. Mut jokaisen valintojahan ne on. Eipä ne muille kuulu. Söpöt pipot ja paljon onnea vielä tätäkin kautta! ❤️
VastaaPoistaKiitos <3 tämän keskustelun avattuani toisaalla, kuulin, että myös toista lasta on kauhisteltu. No kylläpä on tylsä elämä, jos toisella menee pasmat sekaisin muiden lasten lukumääristä :D
PoistaAivan hirmuisesti onnea! <3 <3 <3 Niin tiedän tuon tunteen, nuo kommentit, nuo ilmeet - ai, että ne eivät tuntuneet hyvälle alkuraskauden huuruissa. Ollaan itse onnellisia onnestamme, perheestämme, lapsistamme. Laitoimme neljännelle lapsellemme nimeksi Onni, ihan vain siksi, että hän oli ja on edelleen meille niin suuri onni. <3
VastaaPoistaHassua, miten erikoiset asiat kirvoittavatkaan mielipiteitä. Aivan ihana nimi ja justiinsa niin, jokainen on suuri onni, oli hän sitten kuinka mones lapsi tahansa.
PoistaOnnea, onnea ja onnea! Hienot pipot sisaruksille! Saako kysyä, milloin on LA?
VastaaPoistaOdotan myös kolmatta, mutta hänestä ei ole vielä kerrottu. Ehkäpä siksi, että jotenkin odotan samantapaisia kommentteja. Ymmärrän, että voi olla hyväntahtoasiakin syitä reahoida onnittelutilanteessa tökerösti,esim. ihmiset voivat ajatella arjen olevan kolmen kanssa työläämpää kuin kahden. Ja niinhän se onkin, mutta varmasti löytää omat uomansa. Toisaalta jo toista lastani odottaessa moni jätti onnittelut välistä raskausaikana ja myös syntymän jälkeen, esim. toiset isovanhemmat. Kieltämättä mielessä kävi, mitkä olivat syyt jättää onnittelematta. Näköjään ei ole itsestäänselvyys kyetä iloitsemaan toisen puolesta, vaikka kyseessä olisi oman lapsen perhe.
On harmillista kuulla moisesta, vastaavanlaisia kokemuksia löytyy itseltäkin. Sitähän joskus sanotaan, että on helpompaa olla toisen tukena murheen hetkellä kuin sitten ilon aikana. Myötäilo tuntuu puuttuvan Suomesta usein, on se sitten myötäiloa toisen onnistumisesta tai onnekkuudesta. Se on taito, jota on hyvä tietoisestikin opetella! Loppuvuoteen odotellaan tätä kolmatta :)
PoistaKiitos kirjoituksesta! Kahdeksatta ihmettä odotellaan syntyväksi vuodenvaihteessa <3 Iloa raskauteen ja voimia loppurutistukseen! Paras hetki on, kun saa pienen syliin. Kivat pipot olet neulonut :)
VastaaPoista<3 Lämpimät onnittelut sinnekin odotukseen! Se on kyllä paras hetki ja sitä hetkeä odotan :)
PoistaPrzyszedł czas na dzierganie nakryć głowy. Prezentowane czapki są świetne.
VastaaPoistaJokainen lapsi on ihme ja lahja, ja ansaitsisi tulla myös kohdelluksi niin. Onneksi syntymätön lapsi ei näitä kommentteja kuule ja omaa tyhmyyttäänhän nämä tahdittomat kommentoijat todistavat. Minultakin työkaverit kysyivät kolmannesta oliko vahinko ja appivanhemmat kysyivät ”miksi”? kun kerroimme kolmannen olevan tulossa. Voi kun nämä ihmisit tietäisivät että juuri tämä kolmas oli se jota pisimpään odotettiin, hartaimmin toivottiin ja miten hänen myötänsä perheemme tuntuu niin uudella tavalla kokonaiselta.
VastaaPoistaKauniit pipot, onnea ja iloa odotukseesi.
-sanna
Pöh, miten tahdintonta. Välillä pohdin, että kunpa keksisin jonkun yhtä tahdittoman kysymyksen vastalauseeksi, mutta siinä hetkessä suu jää vain auki. Mutta jotain oppia tästä itsekin on: entistä tietoisemmin otan jokaisen vauvauutisen riemunkiljahteluin vastaan. Jokainen lapsi ansaitsee sen!
PoistaOnneksi olkoon uudesta pikkuisesta sekä tietysti kehut söpöistä pipoista :3 Laitoin ohjeen muuten heti räveltämön jonoon, josko vaikka joululahjaksi siskoin ja veljien lapsosille.
VastaaPoistaKiitos <3
PoistaSievä pipokolmikko, onnea odotukseen :))
VastaaPoistaKiitti!
Poista