Tervattu reki

Muistan, kuinka lapsena ihailin isovanhempieni varastossa ollutta rekeä. Koskaan en sen kyytiin päässyt, kun hevosiakaan ei enää silloin ollut, mutta siinä oli jotain ihanaa ja mystistä. Ilokseni sain tämän reen muutama vuosi sitten oman mökin pihaan. Reki oli pitkään muovien alla säiltä piilossa, kunnes päätin, että ei tuollaisessa esineessä ole järkeä, jos se on vain muovien alla, ja raahasimme sen mökin etupihalle. Reki onkin tuonut iloa oman ja muidenkin lasten leikkeihin ja sinne näyttää kipuavan aikuisetkin. Mutten kuten tiedossa olikin, reen maalipinta ei kestänyt säitä vaan alkoi karista. Siispä rapsuttelin karisevan maalin pois ja tervasin reen kestämään leikkien lisäksi myös Suomen sääolosuhteita.

Tervasin reen Vanhanajan venetervalla, hinnaltaan n. 9€. Litran pullo riitti maalaukseen oikein hyvin ja hieman jäi pullon pohjallekin eli muodon muutoksen hinnaksi jäi n. 10€, kun pensselikin lasketaan mukaan. Onneksi varastossa sattui olemaan vielä kerran käytetty kertakäyttöinen maalaushaalari, se helpotti tahmaista ja moniulotteista maalausurakkaa, kun ei tarvinnut miettiä vaatteiden sotkeentumista.

Reki muistuttaa minua isovanhemmistani. He olivat uutteria, he rakensivat sotien jälkeen paitsi omaa elämäänsä myös Suomea. He elivät luonnon lähellä, luonnon armoilla, viljellen, metsästäen ja keräten ruokansa. Paitsi että tuo reki on minusta kaunis, muistuttaa se myös isovanhempieni uutteruudesta ja luonnonläheisyydestä. Tein ehkä joidenkin ihmisten mielestä pyhäinhäväistyksen, kun otin nätillä maalipinnalla olevan kapineen ulkoilmaan, jossa tiesin maalien lähtevän ja kapineen kärsivän. Huomasinkin olevani jälleen tavarakysymyksen äärellä - säilytänkö vai heitänkö pois. Jos säilytän, säilytänkö reen siinä tarkoituksessa, johon se alunperin luotiin eli kaunispintaisena rekenä? Silloin se kuitenkin jäisi vaille käyttöä ja jonnekin muovien alle roskaksi pihan perukoilla. Vai keksinkö sille uuden tarkoituksen leikeissä ja kukkapaikkana silläkin riskillä, että sen pinta kärsii mutta reki pääsisi uudelleen käyttöön. Valitsin käytön ja olen tyytyväinen. 

Anni

7

Project keittiö eli maalatut kaakelit ja ovet

Onhan tässä jo mainostettukin, että olemme muuttaneet. Ensirakkaus on suuri, kun kyseessä on OMA asunto. Ensimmäinen laatuaan. Täällä sitten rälläämme sielumme kyllyydestä, vuokra-asunnoissa kun ei ole uskaltanut edes reikiä tehdä seiniin. Pikkuhiljaa oikeasti tämä myös tuntuu omalta. Asunto oli jo ostaessa ihana, mutta kaipasimme siihen vielä Jotain ja niinpä maalasimme lautalattian mustaksi. Seuraava kohennuskohde oli keittiö. Keittiö oli hyvässä kunnossa ja siisti mutta yksinkertaisesti aivan väärän värinen. Eli siis jotain muuta kuin mustaa tai valkoista, eh.

Muistin ensimmäisen oven poiston jälkeen napata puhelimella ennen-kuvan.

Irroitimme ovet sekä vetimet. Vetimet jatkoivat matkaansa fb-kirpparin kautta uuteen kotiin. Ovet hiottiin, jonka jälkeen ne matkasivat miehen työpaikalle ruiskumaalattaviksi. Maalina oli Teknoksen kiiltävä Futura 80 Aqua -kalustemaali. Uudet vetimet löytyi Clas Ohlsonin poistuva tuote -repertuaarista, joten pääsimme tässä hankinnassa erittäin halvalla ja vanhojen vetimien myynnin jälkeen jäimme reilusti plussalle.

Seuraava operaatio oli kaakelit. Budjettiystävällinen vaihtoehto oli kaakeleiden maalaus. Kaupasta kotiin etsiytyi Ronseal-kaakelimaali värinään White Satin (ovh n. 50€/750 ml) sekä kaksi mustaa Ronseal-saumauskynää (ovh. n. 20€/kpl). Pesin kaakelit ja saumat huolellisesti useaan otteeseen ja annoin kaakeleiden kuivahtaa useamman päivän. Mies maalasi kaakelit telalla kahteen kertaan, välissä oli useampi kuivumispäivä. 

Lopputulos olisi ollut näinkin ihan siisti, mutta särmää tarvittiin vielä. Eli sitä mustaa, olihan tässä jo aivan riittävästi sitä valkoista. Saumojen piirtäminen oli ihan infernaalista. Yritä siinä sitten kökkiä jotenkin siinä kaappien välissä ja löytää joku edes etäisesti ergonominen asento kädelle piirtää suoraa viivaa. Vaikeaa oli, katsokaa vaikka. Onneni oli kynsilakanpoistoaine ja vanupuikot, joilla sai korjatuksi hudit ja mokat. Lisäksi saumauskynät olivat erittäin riittämättömiä ja kaksi kynää riitti juuri ja juuri.

Lopputulos oli oikein hieno ja itseä miellyttävä. Sorruin samalla siihen, mihin ehkä kaikki muutkin kodistaan kuvia julkaisevat, siivoamiseen. Roudasin läjän kamaa pois keittiöstä ennen kuin uskalsin yhtään kuvaa ottaa. Kaurahiutaleet ja murot saivat jäädä pöydälle muistuttamaan, että keittiö tämä on.

Ja vielä viimeinen kurkkaus uudistuneeseen keittiöön. Vasemmalla näkyy vielä kiinteät ovikappaleet, joita emme saaneet irti, emmekä ole jaksaneet vielä maalata. Siinä ne sitten irvaa, että tekemättä on ja kato, miten emme sovi tänne yhtään, vitsin värirasistit. Pöytä ikeasta, tuolit BoConceptin Zarrat, verho à la Marimekko, matto Askosta, syöttötuoli suvussa kiertänyttä aitoa retroa. Semmoinen on meidän uusi keittiö. Like.

Intoa uuteen viikkoon!

Anni

5

Musta lattia

Kuten jo mainostelinkin, muutimme ja meistä tuli savolaiskänttyröitä kerta laakista. Palat loksahtivat kohdilleen ja löysimme meille täydellisen asunnon 50-luvun kerrostalosta, ihana lautalattia ja kaikki. Elämänmuutosta siis kerrakseen - paikkakunnan vaihdos, muutto, valmistuminen ja työelämään hyppääminen, hui (hidastaa bloginkin elämää, harmikseni). Mutta takaisin siihen ihanaan asuntoon ja erityisesti sen lautalattiaan. Teki nimittäin mieli tehdä sille jotain, olemme allergisoituneet kellertävän puun värille. Mökille valmistui jo harmaa lautalattia. Valkoinen olisi ollut kiva, mutta niitä on nähty jo aika kauan ja halusimme jotain erilaisempaa. Mieliimme oli syöpynyt sisustusarkkitehti Marko Paanasen ohje siitä, että sisustuksen tulisi olla alhaalla tumma ja vaaleta siitä ylöspäin, sillä mikäli suunta on toinen, huonekalut näyttävät kelluvan. Minulla on myös hyvin syvä suhde mustaan väriin (tovin saa etsiä nähdäkseen päälläni jotain muuta kuin mustaa). Eli valinta oli selvä, mustaa sen olla pitää!

Lattia oli kokenut jo kovia. Koko homma piti aloittaa operaatiolla nimeltä pakkeli. Siinä sitä könyttiin pitkin lattioita pylly pystyssä ja pakkeloitiin menemään. Sen jälkeen oli operaatio hiominen. Ramirentiltä vuokrattiin semmoinen pyöreä härveli. En osallistunut tähän vaiheeseen. Hiomisen jälkeen imurointi ja pyyhkiminen. Betolux akvaa kului kolme kerrosta. Vajaaseen 70 neliöön maalia kului yksi 10 litran pönikkä (tikkurilan laskuri oli sitä mieltä, että maalia kuluisi 15 litraa ja risat).

Ja lopputulos oli niin kaunis. Musta-valkoinen yhdistelmä hiveli niin silmää, että päätimme jatkaa samaa värimaailmaa ylempänäkin. Ja koska minua turhauttaa, mikäli sisustuskuvissa ei lue, että mitä ja mistä, niin: Keinutuoli on pappani vanha, sen alla oleva matto omatekoinen. Bermuda-sohvapöytä löytyi Vepsäläiseltä, näin myös valkoinen Editions-nahkasohva. Musta-valko-raidallinen matto on kotoisin Askosta, telkkaritaso mallia Ikea ja verhot Luhdan Origamia.

Pikkuhiljaa siis palat alkavat loksahdella myös kodin sisällä!

Iloa loppuviikkoon, kohta on viikonloppu - hurraa!

Anni

12