Suloinen Tihku, muistutus hattarapilvistä

*Yhteistyössä Eloise*

Olen rakastanut tätä kesää niin, että sattuu. Tuntuu, että alkukesä meni sen hyväksyessä, miten väsynyt olenkaan. Muun kesän olen saanut toipua siitä väsymyksestä. Olen ladannut akkujani auringossa, nauttinut jokaisesta lämpöasteesta ja tuhahdellut lämmöstä valittajille. Vihdoin on kauan odotettu kesä, joka tuntuu kesältä ja joka ikisellä solullani nautin ja kiitän siitä. Siitäkin huolimatta, että yli viikon kestänyt migreeni vei minut päiväksi sairaalaan tiputukseen ja tiedän, ettei lämpö ja auringon valo ole varsinaisesti auttanut migreenistä toipuessa. Silti rakastan jokaista aurinkopäivää.

Kun ensimmäistä kertaa näin sadepisaroita sääkartassa, meinasi silmiini nousta kyyneleet. En ole vielä valmis luopumaan tästä kesien kesästä. Sade osoittautuikin vain luontoa virkistäväksi trooppiseksi sateeksi ja jälleen saan ladata akkujani ja iloiten katsoa, miten vettä pelännyt esikoinen puljaa onnellisena järvessä. Tiedän, että syksy tulee vielä. Mutta aion latautua siihen asti täysin rinnoin. 

Löysin aivan herttaisen verkkokaupan nimeltään Eloise. Kankaita, asusteita ja vaatteita myyvä Eloise valmistaa tuotteensa itse, jokainen myytävä kappale on siis uniikki. Kankaat ovat suomalaista suunnittelua ja pääasiassa luomulaatuisia. Rakastuin aivan täysin Eloisen Tihku-kuosiin ja ilokseni sain sitä testattavaksi. Tuossa Mieli designin suunnittelemassa Tihkussa on jotain juuri siitä olotilasta, jota koen väsymyksen ja onnellisuuden keskellä. Pilviä, jotka hiljalleen muuttuvat vaaleanpunaisiksi hattaroiksi. Toisaalta minulle myös muistutus siitä, että ne syksyn sateet voivat olla oikein suloisia ja virkistäviäkin. Kun imee aimoannoksen kesää ja elämää sisuksiinsa, on sitä hyvä käydä syksyn sulosateissa sulattelemaan sohvan nurkkaan, laittaa vaikka tuli takkaan ja kilkutella ihania lämpöisiä neuleita. Syksyn tihkullekin on paikkansa.

Tihkusta valmistui Een toiveiden mukaan sellainen mekko, joka ulottuu maahan saakka, niin kuin prinsessalla. Prinsessaa kun meillä ei muuten leikitä, sellainen oli tehtävä oitis. Rusettiturbaani pääsi kruunaamaan mekon. Myös pikkuveli Aa sai samistelu-hihattomansa. Myös syksyksi valmistui nappilistapaita Aalle muistuttamaan sateiden suloisuudesta - biker-housut valmistuivat jo keväällä. Joku konservatiivisempi olisi ehkä jättänyt vaaleanpunaiset pilvet purjehtimaan vain tytön vaatteisiin, mutta minusta ne sopivat oikein hyvin tälle pikku jätkän pätkällekin.

Mutta nyt takaisin auringon säteisiin! Nautitaan!

Anni