Tilkkuperhosia

Nykyään pitää olla tehokas. Toisaalta koen yhteiskunnan vaativan tehokkuutta niin työelämässä kuin muutenkin. Pitäisi saada paljon aikaiseksi ja harrastaa ja kokea. Toisaalta myös lapsiperhe-elämä asettaa omat tehokkuuspaineensa. Jos aion saada jotain tehdyksi, täytyy se tehdä nopeasti ja mieluiten neljä kärpästä yhdellä kertaa. Tehokkuusajattelu on hiljalleen hiipinyt myös käsityöharrastukseeni. Pitkäveteiseltä tuntuva huivin neulominen on saanut jäädä ja olen löytänyt itseni istumasta ompelukoneen äärellä tehden nopeasti valmistuvia (ja toki tarpeellisiakin) lastenvaatteita. Nopeammin, enemmän.

Niinpä vain huomasin, että kaiken sen tehokkuuden alla väsyin. Siinä hetkessä kun vähiten tekisi mieli pysähtyä, on pysähdyttävä. Voi sanoa ääneen, että väsyttää, eikä maailma kaadu. Ikkunoista näkee vielä läpi, ne voi siis pestä myöhemminkin. Vieraista voi kieltäytyä. Vaatteet voivat olla viikkaamattomina ikea-kassissa, kunnes ne on käytetty ja siirretty pyykkikoriin. Rikkaruohotkin voivat odottaa, talvi ne kaataa viimeistään. Ja jotain olisi tehtävä myös tälle suorituskeskeiselle ompelemisellekin.

Mikäs sen parempi keino hidastaa ompeluharrastusta kuin tilkkutyöt. Tein ensimmäisen paperpiecing-tilkkutyöni muutama viikko sitten ja yllätyksekseni pidin siitä. Se, miten pienet kangaspalat alkoivat muodostaa yhtä kokonaisuutta, oli koukuttavaa. Matemaattisen suorat viivat hivelevät tarkkaa minääni. Se ei valmistu nopeasti, mikä on juuri hyvä. Siihen täytyy rauhoittua, sille täytyy antaa aikaa. Se vaatii keskittymistä, jolloin kaikki se muu elämän häsellys unohtuu.

Ee tarvitsi meikkipussia, ponnarit ja pannat ovat täällä mökillä olleet aivan sikinsokin milloin missäkin. Päätin siis tehdä meikkipussin paperpiecing-tekniikalla. Ee kun rakastaa perhosia ja pinterestin avulla löysin sopivan perhosmallin, oli projekti sillä selvä. Kankaat ovat sukulaiselta saatuja Hilcon kankaita. Perhosten mallit ovat täältä. Perhosia oli ihana työstää. Ensimmäinen perhonen tosin oli lopuksi aika hassun muotoinen, mutta reunat sain tasatuksi ja perhonen ei mennyt hukkaan. Päätin olla myös välittämättä siitä, että perhosia reunustavat kappaleet eivät ole luotisuorassa. Lapsen meikkipussissa se menee kuitenkin ihan hyvin ja ehkäpä sekin on hyvä muistutus siitä, ettei kaiken tarvitse aina olla niin vimpan päälle.

Tämä työ oli ihanan rentouttava ja huomaan vähän väliä etsiväni uusia paperpiecing-malleja. Toivottavasti tulisi pian vastaan joku aivan ihana ja koukuttava eläinkuvio. Jos on tiedossa, saa vinkata!

Rentouttavia ajatuksia toivotellen, Anni