OHJEET

OHJEET
OHJEET

OMPELEMINEN

OMPELEMINEN
OMPELEMINEN

NEULOMINEN

NEULOMINEN
NEULOMINEN

Eteismatto eli catastrophe

Sitä kun tekee käsillään keskivertosuomalaiseen verrattuna paljon, niin saa myös kuulla ehkä keskivertoa enemmän siitä, miten "löytyy ideoita" ja "miten sä aina keksit". No voin kertoa, että pieleenkin menee. Joskus se idea vaan keulii ja tuloksena on ihka aito catastrophe (ranskalaisittain äännettynä). Tämä on tarina sellaisesta.


Näin jossain interneetin syöverissä loistoidean, jossa oli aseteltu kiviä tarjottimelle. Tämä kivitarjotin oli eteisessä saappaiden alla kurasyöppönä. Esittelin idean miehelle ja sellaisen halusimme molemmat uuden kotimme eteiseen. Löysimme eläinkaupasta koirien autoalustaksi tarkoitetut muovikaukalot. Tapahtui keulinta nro 1. Ei tehdäkään tällaista kenkäalustaa, vaan kuule isketään semmonen hervoton koko eteiseen ja korvataan samalla eteisen matto! Joo sikahyvä idea (not).

Sitten marssimme HongKongiin. Tammiston valkoiset kivet olivat vieläpä loppukesäalessa, hurraa -30%! Ostimme kolme pussia. Pesimme kivet pölystä, mutta pöh nehän ei riittäneet mihkään. Toinen reissu Honkkariin ja lisää kiviä. Pesuoperaatiohan suoritettiin mökillä ja sitten alkoi kivien roudaus mökiltä kaupunkiin. Erittäin järkevää roudata pahuksen 60 kg kiviä ensin mökille ja sitten kaupunkiin (not).

Asettelimme alustan ja kivet ja kaikki kauniisti mustalle lattialle (sentään pahvia väliin, ettei tule lattiaan naarmuja). Niin oli nätti. Vaan minä olin ainoa, joka niillä osasi kävellä. Kaksivuotias taapero piti kädestä kiviestettä ylittäessä, mies meinasi vetää lipat erinäisiä kertoja. Myönnettäköön, että kerran korkkarit aiheuttivat minullekin kiperän tilanteen. Ne harvat vieraat eivät uskaltaneet tulla sisälle tai sitten ottivat jättiaskeleen sisälle "eteismaton" yli. Viimeinen pisara oli se, kun kissa löysi sen, eikä todellakaan arvostanut kivien esteettistä arvoa, vaan ajatteli, että kah tässäpä uusi toaletti minulle. Kivet lähtivät siltä istumalta.

Kehtuuttoo koko homma. Kivet ovat sankoissa mökin varastossa kuin myös muovialusta. En tiedä, mitä niillä tekisin. Vaan ennen kivien lähtöä laitoin runollisesti sekä omat että Een kumpparit vierekkäin epäonniselle ja kissankusenhajuiselle eteismatolle. Tällainen sen piti olla, kura-alusta, jossa kengät voisivat lojua runollisina ja kauniina. Ei aina onnistu idea. Harmillista. Nyt siis pää pystyyn ja kohti uusia ideoita ja niiden toteuttamisaikaa haalien! Soromnoo.

Anni
20

Musta lattia

Kuten jo mainostelinkin, muutimme ja meistä tuli savolaiskänttyröitä kerta laakista. Palat loksahtivat kohdilleen ja löysimme meille täydellisen asunnon 50-luvun kerrostalosta, ihana lautalattia ja kaikki. Elämänmuutosta siis kerrakseen - paikkakunnan vaihdos, muutto, valmistuminen ja työelämään hyppääminen, hui (hidastaa bloginkin elämää, harmikseni). Mutta takaisin siihen ihanaan asuntoon ja erityisesti sen lautalattiaan. Teki nimittäin mieli tehdä sille jotain, olemme allergisoituneet kellertävän puun värille. Mökille valmistui jo harmaa lautalattia. Valkoinen olisi ollut kiva, mutta niitä on nähty jo aika kauan ja halusimme jotain erilaisempaa. Mieliimme oli syöpynyt sisustusarkkitehti Marko Paanasen ohje siitä, että sisustuksen tulisi olla alhaalla tumma ja vaaleta siitä ylöspäin, sillä mikäli suunta on toinen, huonekalut näyttävät kelluvan. Minulla on myös hyvin syvä suhde mustaan väriin (tovin saa etsiä nähdäkseen päälläni jotain muuta kuin mustaa). Eli valinta oli selvä, mustaa sen olla pitää!

Lattia oli kokenut jo kovia. Koko homma piti aloittaa operaatiolla nimeltä pakkeli. Siinä sitä könyttiin pitkin lattioita pylly pystyssä ja pakkeloitiin menemään. Sen jälkeen oli operaatio hiominen. Ramirentiltä vuokrattiin semmoinen pyöreä härveli. En osallistunut tähän vaiheeseen. Hiomisen jälkeen imurointi ja pyyhkiminen. Betolux akvaa kului kolme kerrosta. Vajaaseen 70 neliöön maalia kului yksi 10 litran pönikkä (tikkurilan laskuri oli sitä mieltä, että maalia kuluisi 15 litraa ja risat).


Ja lopputulos oli niin kaunis. Musta-valkoinen yhdistelmä hiveli niin silmää, että päätimme jatkaa samaa värimaailmaa ylempänäkin. Ja koska minua turhauttaa, mikäli sisustuskuvissa ei lue, että mitä ja mistä, niin: Keinutuoli on pappani vanha, sen alla oleva matto omatekoinen. Bermuda-sohvapöytä löytyi Vepsäläiseltä, näin myös valkoinen Editions-nahkasohva. Musta-valko-raidallinen matto on kotoisin Askosta, telkkaritaso mallia Ikea ja verhot Luhdan Origamia.


Pikkuhiljaa siis palat alkavat loksahdella myös kodin sisällä!

Iloa loppuviikkoon, kohta on viikonloppu - hurraa!

Anni
12
Sisällön tarjoaa Blogger.