Sitä kun tekee käsillään keskivertosuomalaiseen verrattuna paljon, niin saa myös kuulla ehkä keskivertoa enemmän siitä, miten "löytyy ideoita" ja "miten sä aina keksit". No voin kertoa, että pieleenkin menee. Joskus se idea vaan keulii ja tuloksena on ihka aito catastrophe (ranskalaisittain äännettynä). Tämä on tarina sellaisesta.
Näin jossain interneetin syöverissä loistoidean, jossa oli aseteltu kiviä tarjottimelle. Tämä kivitarjotin oli eteisessä saappaiden alla kurasyöppönä. Esittelin idean miehelle ja sellaisen halusimme molemmat uuden kotimme eteiseen. Löysimme eläinkaupasta koirien autoalustaksi tarkoitetut muovikaukalot. Tapahtui keulinta nro 1. Ei tehdäkään tällaista kenkäalustaa, vaan kuule isketään semmonen hervoton koko eteiseen ja korvataan samalla eteisen matto! Joo sikahyvä idea (not).
Sitten marssimme HongKongiin. Tammiston valkoiset kivet olivat vieläpä loppukesäalessa, hurraa -30%! Ostimme kolme pussia. Pesimme kivet pölystä, mutta pöh nehän ei riittäneet mihkään. Toinen reissu Honkkariin ja lisää kiviä. Pesuoperaatiohan suoritettiin mökillä ja sitten alkoi kivien roudaus mökiltä kaupunkiin. Erittäin järkevää roudata pahuksen 60 kg kiviä ensin mökille ja sitten kaupunkiin (not).
Asettelimme alustan ja kivet ja kaikki kauniisti mustalle lattialle (sentään pahvia väliin, ettei tule lattiaan naarmuja). Niin oli nätti. Vaan minä olin ainoa, joka niillä osasi kävellä. Kaksivuotias taapero piti kädestä kiviestettä ylittäessä, mies meinasi vetää lipat erinäisiä kertoja. Myönnettäköön, että kerran korkkarit aiheuttivat minullekin kiperän tilanteen. Ne harvat vieraat eivät uskaltaneet tulla sisälle tai sitten ottivat jättiaskeleen sisälle "eteismaton" yli. Viimeinen pisara oli se, kun kissa löysi sen, eikä todellakaan arvostanut kivien esteettistä arvoa, vaan ajatteli, että kah tässäpä uusi toaletti minulle. Kivet lähtivät siltä istumalta.
Kehtuuttoo koko homma. Kivet ovat sankoissa mökin varastossa kuin myös muovialusta. En tiedä, mitä niillä tekisin. Vaan ennen kivien lähtöä laitoin runollisesti sekä omat että Een kumpparit vierekkäin epäonniselle ja kissankusenhajuiselle eteismatolle. Tällainen sen piti olla, kura-alusta, jossa kengät voisivat lojua runollisina ja kauniina. Ei aina onnistu idea. Harmillista. Nyt siis pää pystyyn ja kohti uusia ideoita ja niiden toteuttamisaikaa haalien! Soromnoo.
Anni
20
Näin jossain interneetin syöverissä loistoidean, jossa oli aseteltu kiviä tarjottimelle. Tämä kivitarjotin oli eteisessä saappaiden alla kurasyöppönä. Esittelin idean miehelle ja sellaisen halusimme molemmat uuden kotimme eteiseen. Löysimme eläinkaupasta koirien autoalustaksi tarkoitetut muovikaukalot. Tapahtui keulinta nro 1. Ei tehdäkään tällaista kenkäalustaa, vaan kuule isketään semmonen hervoton koko eteiseen ja korvataan samalla eteisen matto! Joo sikahyvä idea (not).
Sitten marssimme HongKongiin. Tammiston valkoiset kivet olivat vieläpä loppukesäalessa, hurraa -30%! Ostimme kolme pussia. Pesimme kivet pölystä, mutta pöh nehän ei riittäneet mihkään. Toinen reissu Honkkariin ja lisää kiviä. Pesuoperaatiohan suoritettiin mökillä ja sitten alkoi kivien roudaus mökiltä kaupunkiin. Erittäin järkevää roudata pahuksen 60 kg kiviä ensin mökille ja sitten kaupunkiin (not).
Asettelimme alustan ja kivet ja kaikki kauniisti mustalle lattialle (sentään pahvia väliin, ettei tule lattiaan naarmuja). Niin oli nätti. Vaan minä olin ainoa, joka niillä osasi kävellä. Kaksivuotias taapero piti kädestä kiviestettä ylittäessä, mies meinasi vetää lipat erinäisiä kertoja. Myönnettäköön, että kerran korkkarit aiheuttivat minullekin kiperän tilanteen. Ne harvat vieraat eivät uskaltaneet tulla sisälle tai sitten ottivat jättiaskeleen sisälle "eteismaton" yli. Viimeinen pisara oli se, kun kissa löysi sen, eikä todellakaan arvostanut kivien esteettistä arvoa, vaan ajatteli, että kah tässäpä uusi toaletti minulle. Kivet lähtivät siltä istumalta.
Kehtuuttoo koko homma. Kivet ovat sankoissa mökin varastossa kuin myös muovialusta. En tiedä, mitä niillä tekisin. Vaan ennen kivien lähtöä laitoin runollisesti sekä omat että Een kumpparit vierekkäin epäonniselle ja kissankusenhajuiselle eteismatolle. Tällainen sen piti olla, kura-alusta, jossa kengät voisivat lojua runollisina ja kauniina. Ei aina onnistu idea. Harmillista. Nyt siis pää pystyyn ja kohti uusia ideoita ja niiden toteuttamisaikaa haalien! Soromnoo.
Anni
