OHJEET

OHJEET
OHJEET

OMPELEMINEN

OMPELEMINEN
OMPELEMINEN

NEULOMINEN

NEULOMINEN
NEULOMINEN

#pefcwoodworks eli oikeassa paikassa oikeaan aikaan

Joskus minäkin olen oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Olin lievittämässä ikävää Helsingissä muutama viikko sitten. Jotain jännää oli tapahtumassa Espan lavalla, kun kuljin ohi. Kerta nyt olin ihka aito turisti, uskalsin seurata japanilaisturisteja lavalle (helsinkiläisenä en sitä olisi uskaltanut tehdä, mutta nythän olenkin savvoo mongertava junttiska). Siellä purettiin upeaa puisista kolmioista valmistettua tilataideteosta. Kyseessä oli PEFC Wood Works x Laser Cut Studio - lue lisää täältä. Koivukolmiot pakattiin paperipusseihin ja jaettiin nippusiteiden kera halukkaille. Ihan mieletöntä. Ja minä sain yhden pussin, mikä oli vielä mielettömämpää.




Nehän sitten kokosin hetsilleen astiaksi mukana tulleiden nippusiteiden avulla. Tuo astia sopii niin täydellisesti meidän kulmikkaaseen olohuoneeseen. Se on kuin tehty Bermuda-pöydälle. Ah. Olen kikkarassa!

Oikeita hetkiä oikeisiin paikkoihin toivottaa Anni

6

Terapia-pertsa

Ystäväpiirissämme lyötiin vetoa, kuinka kauan menee, että muutamme takaisin Helsinkiin. Kauan. Vaikka asumista "skuttassa" (eli Mikkelissä, joka on ihan kaupunki) on takana vasta vajaat kaksi kuukautta, emme ole katuneet päivääkään. Nautimme juuri niistä asioista, mitä kaipasimmekin elämäämme, ja koemme itsemme kokonaisemmiksi kuin koskaan Helsingissä. Välillä kuitenkin iskee ikävä. Ehdimme luoda ystäväpiiriä pääkaupunkiseudulle monta vuotta ja valitettavasti tuo ystäväjoukko ei muuttanut mukanamme. Ja tulee se ikävä. Jo pienenä minulle opetettiin, että ikävä tarkoittaa sitä, että rakastaa jotakuta todella paljon. Tietoisuus siitä ei kuitenkaan helpota sitä kipua, jonka tuntee, kun haluaisi olla lähellä ja nähdä ja puhua ja olla vuorovaikutuksessa. Samalla ikävä korostaa sitä yksinäisyyttä, joka on kaupungissa, jossa ei ole vielä vakiintunutta ystäväpiiriä.


Syntyi terapiaompelus. Ihan vain peruspertsaa. Mutta jotain silti niin hoitavaa. Tein taas Eelle paidan Ottobren Pretty Basic -kaavalla (6/2013). (Myönnetään, että en ole jaksanut piirtää mitään uusia kaavoja, joten sillä samalla kaavalla tehdään nyt sitten miljoona paitaa.) Ja tein sitten toisen samanmoisen mutta vain vähän isomman yhdelle ystävälle (tai siis ystävän lapselle). Ommellessa näitä ajattelin kaikkia kaukana olevia ystäviäni. Sitä, miten onnekas olen, kun minulla on heidät, vaikkakin vähän kaukana. Sitä, että voin pukea Eelle paidan ja tiedän, että jollain läheisellä on samanlainen, mikä jotenkin tekee hänestä lähempänä olevan. Eikä ikävä tuntunut enää niin viiltävältä. Olen kiitollinen harrastuksestani, joka hoitaa ja antaa tilaa ajatusten uudelleen rakentamiselle.

Hoitavia ajatuksia viikkoon!

Anni

PS. Lintutrikoo on à la Lillestoff, pinkki trikoo jostain jämälaatikosta löytynyttä ja harmaa trikoo vanhasta paidasta, jonka armas Paula minulle dyykkasi. Dyykkaukselle jättipeukku.
0

Project keittiö eli maalatut kaakelit ja ovet

Onhan tässä jo mainostettukin, että olemme muuttaneet. Ensirakkaus on suuri, kun kyseessä on OMA asunto. Ensimmäinen laatuaan. Täällä sitten rälläämme sielumme kyllyydestä, vuokra-asunnoissa kun ei ole uskaltanut edes reikiä tehdä seiniin. Pikkuhiljaa oikeasti tämä myös tuntuu omalta. Asunto oli jo ostaessa ihana, mutta kaipasimme siihen vielä Jotain ja niinpä maalasimme lautalattian mustaksi. Seuraava kohennuskohde oli keittiö. Keittiö oli hyvässä kunnossa ja siisti mutta yksinkertaisesti aivan väärän värinen. Eli siis jotain muuta kuin mustaa tai valkoista, eh.

Muistin ensimmäisen oven poiston jälkeen napata puhelimella ennen-kuvan.
Irroitimme ovet sekä vetimet. Vetimet jatkoivat matkaansa fb-kirpparin kautta uuteen kotiin. Ovet hiottiin, jonka jälkeen ne matkasivat miehen työpaikalle ruiskumaalattaviksi. Maalina oli Teknoksen kiiltävä Futura 80 Aqua -kalustemaali. Uudet vetimet löytyi Clas Ohlsonin poistuva tuote -repertuaarista, joten pääsimme tässä hankinnassa erittäin halvalla ja vanhojen vetimien myynnin jälkeen jäimme reilusti plussalle.


Seuraava operaatio oli kaakelit. Budjettiystävällinen vaihtoehto oli kaakeleiden maalaus. Kaupasta kotiin etsiytyi Ronseal-kaakelimaali värinään White Satin (ovh n. 50€/750 ml) sekä kaksi mustaa Ronseal-saumauskynää (ovh. n. 20€/kpl). Pesin kaakelit ja saumat huolellisesti useaan otteeseen ja annoin kaakeleiden kuivahtaa useamman päivän. Mies maalasi kaakelit telalla kahteen kertaan, välissä oli useampi kuivumispäivä. 


Lopputulos olisi ollut näinkin ihan siisti, mutta särmää tarvittiin vielä. Eli sitä mustaa, olihan tässä jo aivan riittävästi sitä valkoista. Saumojen piirtäminen oli ihan infernaalista. Yritä siinä sitten kökkiä jotenkin siinä kaappien välissä ja löytää joku edes etäisesti ergonominen asento kädelle piirtää suoraa viivaa. Vaikeaa oli, katsokaa vaikka. Onneni oli kynsilakanpoistoaine ja vanupuikot, joilla sai korjatuksi hudit ja mokat. Lisäksi saumauskynät olivat erittäin riittämättömiä ja kaksi kynää riitti juuri ja juuri.


Lopputulos oli oikein hieno ja itseä miellyttävä. Sorruin samalla siihen, mihin ehkä kaikki muutkin kodistaan kuvia julkaisevat, siivoamiseen. Roudasin läjän kamaa pois keittiöstä ennen kuin uskalsin yhtään kuvaa ottaa. Kaurahiutaleet ja murot saivat jäädä pöydälle muistuttamaan, että keittiö tämä on.


Ja vielä viimeinen kurkkaus uudistuneeseen keittiöön. Vasemmalla näkyy vielä kiinteät ovikappaleet, joita emme saaneet irti, emmekä ole jaksaneet vielä maalata. Siinä ne sitten irvaa, että tekemättä on ja kato, miten emme sovi tänne yhtään, vitsin värirasistit. Pöytä ikeasta, tuolit BoConceptin Zarrat, verho à la Marimekko, matto Askosta, syöttötuoli suvussa kiertänyttä aitoa retroa. Semmoinen on meidän uusi keittiö. Like.

Intoa uuteen viikkoon!

Anni









5

Osaan sanoa kymmenellä kielellä kiitos. Vai osaanko?

Kovasti pidän meteliä siitä, että teen vaatteita ekologis-eettisistä syistä. Sehän passaa vallan mainiosti suomalaiseen mentaliteettiin ja sen helmasynteihin. Minä tässä uhraudun ja suorastaan kärsin ja luonnon parhaaksihan minä vaan ja en minä nyt oikeastaan paljon mitään ja kunhan tässä vaan vähän yritän (samaa ilmiötä kuin uutta vaatetta kehuessa saa vastauksen, että ihan Anttilasta vaan ja alennusmyynneistäkin eikä paljoo maksanu). Nyt uhmaan kulttuuriamme. Sanon, että muiden kehu haisee vielä paremmalle kuin oma. Tiedän, etten ole paras tekijä, kaukana sellaisesta, mutta osaan sanoa kiitos, jos joku sanoo, että hieno. Ottakaa mallia ja sanokaa siis kiitos.

Illalla ompelin Eelle uusia vaatteita (Pretty basic -paita ja Tiny Path-leggarit Ottobre 6/2013 ). Aamulla näytin niitä hänelle ja hän kiljaisi "WAUU, KAUNIS!" Jos tämä on vastaanotto, taidan tehdä varastot täyteen uusia vaatteita, jotta saan aamuisin herätä ihanaan riemuun ja kohteliaisuuteen, jonka voimin jaksaa töissä vaikka kuinka hyvin.


Sananen vielä näistä töistä. Pallerotrikoo on kaverin ylijäämävarastoista, kustannus niillä ehkä n. 3€. Paidan kangas on kotoisin toisesta paidasta, jonka Paula-kaveri nappasi kaverinsa fidaboksiin menevästä laatikosta. Oli kuulemma minun värejä (eli yöllistä taivasta muistuttava tummanpuhuva värimaailma) ja että keksisin sillä varmaan parempaa käyttöä. Oikeassa oli hän. Yöllistä taivasta vasten sopikin applikoida suden pää Hukan perintö -kankaasta. Kuvassa Ee sanoo, mitä susi sanoo eli "auuuuuu". Susipaidan kustannukset siis 0€, jos ei lasketa suden päätä. Eli ihan ilmasta ja enhän minä nyt tässä suuria ja kunhan vaan yritän tässä säästellä rahoja ja tehdä vanhoista ja en minä nyt taas mitään, kun kunhan vaan tein vaatteita, kun ei ollu oikean kokoisia eikä oikeastaan nämäkään nyt niitä oikeankokoisia, kun liian suuria tuli näistäkin ja enhän minä nyt siis mitään tässä.

Iloa toivotellen,

Anni
8

Isoista housuista saa pienempiä housuja

Ompeluharrastust. Niin on kätevä ja luova harrastus, mutta monet valittavat alituiseen sen kalliutta. Kallius (minun mielestäni) johtuu siitä, että tarjolla on ihania kuoseja ja oma itsehillintä ei kestä ja sitten niitä kankaita (joita minäkin ostan) hamstrataan kaapit täyteen ja päivitellään, että onpas kallis harrastus. Ei tarvitse olla. Muuton yhteydessä mies heitteli jättiläjän pois heitettäviä vaatteita. Minä ne keräsin nätisti kaappiin, koska tiesin, että näistä saa ja vaikka mitä. Yhdet farkut olivat risat sieltä ja risat täältä ja lisäksi vielä polvipussitkin ja kuluneet ja likaiset ja ynh. Mutta siinä polven ja nilkan välisellä osuudella oli ehtaa farkkua. Pesuissa mukavan pehmoiseksi kulunutta. Ehjää. Niin nättiä. Kaivoin Giant Triangle -kaavan (Ottobre 6/2013), yhdistin etu- ja takakappaleen ja leikkasin. Muu käyttökelvoton kangas sai jatkaa matkaansa roskikseen, mutta isommista housuista saatiin pienemmät housut. Kustannus: 0 euroa.



Seuraavaksi taidan saksia miehen vanhan hupparin ja pari vanhaa omaa paitaa. Ei maksa mitään tämä harrastus, jos niin haluaa. Ja pystyy näkemään ne puut (käyttökelpoisen materiaalin) metsältä (käyttökelvottoman keskeltä).

Rentouttavaa viikonloppua (teille ja itselleni)!

Anni
8
Sisällön tarjoaa Blogger.