OHJEET

OHJEET
OHJEET

OMPELEMINEN

OMPELEMINEN
OMPELEMINEN

NEULOMINEN

NEULOMINEN
NEULOMINEN

Vaahtokarkkitakki, pala rakkautta iholla

*Yhteistyössä NOSH organics*

Tänään oli äitiydessäni merkityksellinen päivä. Saatoin Een aamulla tutustumaan tulevaan eskariinsa. Esikouluun. Niin pieni vielä ja silti niin iso. Tulee vielä kiire kasvattaa hänelle niitä omia siipiä, jotta ne varmasti kantavat, kun on aika päästää irti. Vaikka päivittäin sanon Eelle rakastavani häntä, tällaisena päivänä tekisi mieli ottaa jokainen lapsen solu jättikokoiseen kahmaisuun ja valaa niihin rohkeutta, uskoa itseen, lempeyttä, sosiaalisuutta, vahvuutta ja paljon sitä äidin rakkautta. Olen niin kiitollinen tällaisena herkkänä hetkenä siitä, että osaan ommella. Kun vaatetan lapseni itsetekemilläni vaatteilla, koen jättäväni päiväksi sen rakkauden hänen iholleen. Jospa hauraana hetkenä hän katsoisi äidin ompelemaa saumaa, muistaisi, että minä olen häntä varten, ja saisi rohkeutta. Ja nyt minun tekisi mieli ommella tälle pienelle tytölle yötä päivää.


Tilasin pari kuukautta sitten NOSHilta mustaa laine-neulosta. Vuosi sitten ompelin puuteria ja sinistä lainetta ja silloin kaipailin harmaata ja mustaa. Olinkin todella iloinen, kun sitä mustaa tuli kauppaan. Vaan kun avasin kangaspakettia, minua odotti jymy-ylläri. Musta olikin vaihtunut postittaessa vaahtokarkin vaaleanpunaiseen (virallinen nimitys on begonia). Minua nauratti koko illan. Sain uuden, mustan, laineeni, ja sain pitää myös sen vaaleanpunaisen. Vaikka tuo väri on todella-ei-minua, päätin ottaa sen haasteena. Lisäksi Ee rakasti sitä.


Vaaleanpunainen jo värinä oli ihan överi, mutta ajattelin, että pistetään (minun mittakaavallani) vähän vielä överimmäksi. Tehdään Eestä pieni söpö vaahtokarkki. Kaivelin pari vuotta sitten tekemäni ohjeen aaltohelmaiselle paidalle. Muita nimityksiä aallolle lienevät ainakin piparkakkureuna ja Muita ihanian lanseeraama pilven reunalla. Siispä tein kesäillan ja syysaamun viileään collegetakin aaltohelmalla. Alkuperäistä ohjeesta poikkesin ainoastaan siinä, että tukikangasta laitoin vain aaltokuvion toiselle puolelle, muutoin olisi saattanut tulla turhan jämäkkä. Kuvissa vilahtavista biker-housuista olen tarinoinut täällä


Nyt on Eellä uusi lempivaate ja pala rakkauttani puettavaksi. Ihana pieni vaahtokarkkini.

Kesäterveisin, Anni
6

Etelä-Savon käsityökaupat

Asun Mikkelissä, mikä on aika sympaattinen pikkukaupunki Etelä-Savossa. Talvella tuntuu kaupunki usein autiolta, mutta kesän lähestyessä kadut täyttyvät ihmisistä. Kesälomakausi tuo tullessaan mukavan ropsauksen mökkiläisiä ja turisteja tänne järvirikkaaseen Suomen osaan. Mekin usein kesäisin hyppäämme auton kyytiin ja teemme pikkuretkiä lähiseuduille.

Kyseistä karttaa päivitettynä voi tarkastella myös tämän linkin takaa.

Käsityöihmisenä tietenkin kaikki kässäkaupat kiinnostavat, mutta helposti sitä jumiutuu tuttuun ja turvalliseen. Nytpäs ajattelinkin koota listauksen Etelä-Savon alueen käsityökaupoista niin muistilistaksi itselleni kesäreissuille kuin kaikille muillekin, jotka kesälomillaan liikkuvat Etelä-Savon suunnilla tai läpi. Kovin moni kaupoista ei ole vielä tuttu, mutta sitä mukaa, kun ne tulevat tutuksi, pyrin lisäämään näistä jonkin kommentin.

Tämän kuvan napparin Pirtin kehräämön esittelykierroksella kolmisen vuotta sitten. Kierroksesta kerroin enemmän täällä.

Jos tiedät jonkun käsityökaupan, joka on jäänyt mainitsematta, vinkkaappa siitä minulle, niin lisään listaan. Etsinnässä on nyt kuitenkin juuri ne kaupat, joista saa pääasiassa materiaaleja, ei valmiita tuotteita. Jos olet myös käynyt jossain listan kaupoista, jossa en ole vielä päässyt itse käymään, kerroppa kokemuksistasi, niin lisään sen listaan - on kiva tietää vähän ennen kuin suuntaa matkan sivupoluille, millaiseen kauppaan on menossa.

Joroinen
Riikka-piikka, Joroistentie 5, Joroinen (Jari-Pekka -huoltoaseman yhteydessä). Äärimmäisen sympaattinen lankakauppa monensorttisella valikoimalla. Ehdoton stoppi pohjoiseen            vitostietä suunnatessa.

Juva
Marimekko Outlet, Tulostie 1, Juva.

Kangasniemi
Sinilila, Otto Mannisen tie 6, Kangasniemi

Mikkeli
Aspola shop, Porrassalmenkatu 27. Lankoja, kuteita ja askartelutarvikkeita. Kauppias Vuokko on ihanan iloinen ja palvelualtis. Pienestä koostaan huolimatta yllättävänkin kattava putiikki. Aspola on kantapaikkani Mikkelissä.
Kenkävero, Pursialankatu 6, Mikkeli. Kenkäverossa on paljon nähtävää, upea puutarha, ihana ravintola ja kaunein tietämäni miljöö. Kenkäverosta löytyy myös kauppa, jossa valikoima on melko sama kuin Taito shopeissakin.
Marimekko, Savilahdenkatu 8, Mikkeli.
Minnan ja Maijan lanka- ja käsityökauppa, Koulutilantie 12, Otava.
Otavan nahka ja tekstiili, Nuijamiestenkatu 21, Mikkeli. Pieni kangaskauppa parin kilsan päässä keskustasta. Valikoimista löytyy erilaisia kankaita.
Pirtin kehräämö, Kehräämöntie 2, Hiirola. Pirtin kehräämöllä myydään kehräämön omia suomalaisesta villasta kehrättyjä lankoja. Täältä olen myös ostanut ihania keraamisia nappeja. Värikäs ja söpö tehtaanmyymälä. Joskus kehräämöllä järjestetään myös esittelykierroksia, missä ainakin itse opin langan valmistuksesta yhtä sun toista.
Raijan aitta -pellavakauppa, Kipparintie 2, Majavesi
Silmukka, Brahentie 52, Ristiina.
Taito shop Hallituskatu 7-9, Mikkeli (kauppakeskus Akseli). Lankoja ja ontelokuteita. 

Pieksämäki
Blue velvet kangas- ja sisustusliike, Keskuskatu 5, Pieksämäki.
Taito shop, Keskuskatu 16, Pieksämäki.
Tohman tikki oy, Keskuskatu 17-19, Pieksämäki.


Savonlinna
Kangaskauppa Solmu. Olavinkatu 19-21, Savonlinna.
Kudontapalvelu. Kirkkokatu 10, Savonlinna.
Käden Taidon Kukka ja Sidonta Suopursu, Puruvedentie 49, Kerimäki. Kuuleman mukaan kukkien lisäksi saatavilla myös lankoja ja askartelutarvikkeita. "Täältä saattaa tehdä edullisiakin löytöjä ja löytää myös jo muualla myynnistä poistuneita värejä", kerrottiin minulle.
Käsityönurkka, Kuusitie 1, Punkaharju.
Pala-nurkka. Pajatie 7, Savonlinna.
Taito shop, Puistokatu 7, Savonlinna.

Pertunmaa
Käsityöpuoti Talvikki, Pertuntie 23, Pertunmaa.
Aliinin tila, Aliinintie 228, Nurmaa. Kuulemma tilalta saa omien lampaiden villoista tehtyjä lankoja.

Puumala
Löytöluhti, Keskustie 7, Puumala.


Mukavia kesäreissuja toivotellen, Anni



Ps. Haluaisikos joku muu blogi napata muita maakuntia? Sille taitaisi olla facebookissa käydyn keskustelun pohjalta olla tilausta!

0

Käsityöharrastajan kotona

Kun tekee paljon käsitöitä, jotenkin oman kädenjäljen huomaaminen alkaa hävitä. Se, että lapsilla on itse tehtyä päällä, on ennemmin sääntö kuin poikkeus. Me made mayn myötä olen huomannut, että aika pitkälti myös omat vaatteet on omaa tekoa. Nyt kun koti vaihtoi paikkaa, olen asetellut tuttuja tavaroita paikoilleen. Havahduin, että käsityöharrastus ei näy ainoastaan ompelukoneen tai saumurin näkymisenä käsityöhuoneessa. Oma kädenjälki näkyy siellä ja täällä, pienissä jutuissa. Hyvin moni tavara kertoo omaa tarinaansa.


Elin vajaat kymmenen vuotta sitten maalaisromanttista kauttani. Pitsihörsylät ovat väistyneet, mutta nämä taulut, joihin kokosin taannoin isovanhempieni tarve-esineitä, ovat saaneet jäädä. Pappani palkintolusikat ja sokerisakset koristavat nykyisin mieheni työhuonetta. Samaan taulusarjaan kuuluu vielä jauhokauha sekä vanhat isot sakset.


Tekemääni kelloa esitellessäni tämä kuva tuli tutuksi. Kuvan vasemmassa reunassa on myös kunnostamani peili. Tein peilin vanhasta ikkunankehyksestä ehkä viisi vuotta sitten. Ikkunankehys oli taas ikkunana vanhempieni rakentamassa mökissä, johon se oli dyykattu joskus 70-80-luvun taitteessa puretusta talosta. Mökki on paikoillaan, mutta sinne hankittiin uudet ikkunat jokunen vuosi sitten. Tämä ikkuna koristaa peilinä tässäkin kodissa.


Yksi sisustuksellisista haaveistani on, että kaikki mattomme olisi itse tehtyjä. Toki virkattuja on muutamat, mutta haluaisin vihdoin palautella mieliin kangaspuilla paukuttelun taidon. Tämä matto valmistui osana kudonnan kurssia käsityönopettajaksi opiskellessani. Kangaspuut odottavat kotimme alakerrassa ja loimikin on vedetty. Nyt vaan pitäisi aloittaa maton paukuttelu.


Sohvatyynyt ovat varmaan helpoin ja klassisin itse ommeltava juttu. Siellä ovatkin mummin kutomasta pellavasta ja mummin säilömistä napeista tehdyt tyynyt, virkattu tyyny, muita ihania -kaulahuivin pätkästä tehty tyyny. Ihana, mutta väärän värinen nojatuoli sai päälleen koneella neulomani peiton.


Yksi ihanimmista kirpparilöydöistäni on tämä vanhojen ompelukoneiden kuva, varmaankin jostain tietokirjasta peräisin. Ei ehkä ihan tavan talliaisella ole sänkynsä yläpuolella kuvaa ompelukoneista, mutta minulle se on ihana muistutus rakkaasta harrastuksesta. Kirpparikuvasta tuli liimailtua joku vuosi sitten "everybody say cheese"-taulu. Sen myötä halusin muistuttaa itseäni aina siitä, ettei elämä ole niin vakavaa.


Itse tehtyä löytyi eteisenkin pöydältä. Vanhasta kirjasta ja pakkaussilkkipaperista tehdyt kukat saavat tässäkin kodissa patsastella katkaistuissa ja maalatuissa lasipulloissa.


Olipa ihana huomata, että myös Een suosikkileluihin kuuluu valmistamiani pehmoja. Paapiin bambia raahattiin kaulasta niin pitkään, ettei pää pysy enää nätisti pystyssä. Psykedeelihkö mutta sitäkin rakkaampi balettikissa on vuosien saatossa tullut ihan ykkösleluksi Eelle. Ja jos leikkeihin eksyy nukke, se on tämä pinkkipää. Nämä pötköttelevät ompelemani päiväpeiton päällä


Aan sänkyä koristaa talvella ympyräohjaimella tekemäni peitto ja lisälämpöä saa trikoon jämistä ommellusta tilkkupeitosta. Vielä on mukana Unikuun terapiahuoneen kuuden vuoden takaisesta arvonnasta voittamani ompputyyny - se on ihana!

Tässäpä oli siis muutamia paloja siitä, miten se oma käsityöharrastus näkyy muuallakin kuin käsityöhuoneessa. Mutta miltäs teillä näyttää? Ovatko kädentaidot kaapeissa piilossa vai näkyykö käsityöharrastus muuallakin kuin vaatteissa?

Ihanan luovaa ja lämpöistä viikkoa!

Anni
0

Lilja-maximekko kesäsäähän

Otin toukokuun haasteeksi Me made mayn innoittamana pukeutua mahdollisimman paljon itse tekemiini vaatteisiin. Kunnianhimoinen tavoite kuvata jokainen asukokonaisuus unohtui kaikessa elämän ruuhkassa, mutta paljon on omatekemää ollut päällä. Samalla kun välttelee niitä ostovaatteita, huomaa, mitä (omatekemää) puuttuu omasta garderoobista. Mustia neuletakkeja on tehtailtava ainakin pari, koska niitä käytän paljon ja edelliset, ne ostetut, ovat tulossa tiensä päähän. Maximekkokin puuttui valikoimista. Kuin tilauksesta Jujunalle tuli tarjolle ilmainen maximekon kaava. Kaavassa oli taskutkin, ne kun usein mekoista unohtuu. Äidin kangaskaappia vähän tongin ja löytyikin mukavan vilpoisa ja laskeutuva mekkokangaskin.


Kaavan tulostin netistä. Tämä on toinen tulostamani kaava. Edellinen kun oli lapsen vaate, ei teippailu-urakka ollut suuri, mutta täytyy sanoa, että 35 arkin kanssa hymy alkoi jossain kohtaa hyytyä, etenkin kun assistenttina oli paperin ryttäämisestä tykkäävä taapero. Lilja-kaava oli iisi, nopea ja mukava tehdä. Lopputulos vähän sai pohtimaan, että onko tämä liian yöpaita. Vyötäisille lisätty vyö kuitenkin teki ilmeeseen kummia. Myöhemmin, jos jaksan, saatan vähän suurentaa pääntietä eri muotoiseksi. Muuten hieman kiiltävä kangas tuo juhlallisuudenkin tuntua, ja voisin kuvitella laittavani tämän mekon korkkareiden ja korujen kanssa juhliinkin.


Olen aika ihmeissäni, kun katson ensikertaa asuinpaikkani ympärillä omaa pihaa. Auringon mukana piha muuttui vihreäksi ja vihreämmäksi se tuntuu koko ajan muuttuvan. Samalla niin ihanaa, mutta niin outoa ja vapauttavaa. Vihreys tekee pimeän talven jälkeen aina ihmeitä. Nyt nautin pihan jokaisesta vaiheesta, jokaisesta kukkivasta omenankukasta ja puiden tekemistä varjoista.

Ihanan kesäistä sunnuntai-iltaa!

Anni
2

Naulakkopuu

Kirjoitimme eilen pankissa ehkä sata kertaa allekirjoituksemme ja vihdoin talo, jossa olemme asuneet jo kuukauden, on meidän. Tavarat alkaa löytää omat paikkansa. Oma mieli vähän vielä vaeltelee ja uuden kodin rutiinit eivät ole vielä asettuneet. Onkin aikamoista, kun siirtyy kerrostaloasunnosta omakotitaloon, jossa on ihan omat kuvionsa. Pestäviä vessoja on useampi, imuroitavia neliöitä enemmän ja pihan kukkapenkitkin pitäisi muistaa kitkeä. Vaikka välillä vähän hengästyttää, iloitsen, kun huonekalu, joka on odottanut omaa paikkaansa, saa sen.


Viimeinen talven puutyökurssin nikkorointini oli lasten naulakko. Halusin tehdä naulakon, johon saisi kaikki laukut ja nyssäkät ripustettua, ehkä huomista odottavat vaatteetkin. Ja nyt vihdoin tuo naulakko on päässyt omalle paikalleen - edelliseen kotiin se ei mahtunut.

Vaikka naulakon perimmäinen tarkoitus on tarve ripustaa, halusin sen sopivan lasten huoneeseen. Halusin, että se voi myös innoittaa leikkiin. Puuhun innoitti Swedesen sekä Luonan puun muotoiset naulakot. Piirtelin puun muodon, vaan enpä osannut aavistaa, minkämoinen homma naulakon sahaamisessa olikaan. Vannesahalla pörräily oli kyllä todella kivaa, mutta kulmia oli sen verran paljon ja puu sen verran pitkä, ettei puu ihan noin vain siinä pyörinytkään. Lopulta piti pyytää vähän apuakin, että jokainen nurkka saatiin sahatuksi.


Tykkään tästä puusta kovin. Jos lapset eivät tätä löydä käyttöönsä, saattaisinpa ottaa naulakon meille aikuisille käyttöön vaateripustimeksi.

Ihanaa helleviikkoa!
4

Matematiikkatehtäviä maitopurkin korkeista

Kun minulta kysytään ammattiani, vastaan aina olevani luokanopettaja ja käsityönopettaja. Olen suorittanut pitkän sivuaineen tekstiilityöstä ja kässäily kun on suuri intohimoni, on minun helppoa samaistua käsityönopettajuuteen. Lähes aina jätän kuitenkin sanomatta, että ihan yhtä lailla minä olen matematiikan opettaja. Minulla on pitkä sivuaine myös matematiikasta, mikä tuntuu hassulta, sillä en en kamalasti välitä (yliopisto)matematiikasta enkä ollut järin hyvä siinä. Päädyin matematiikan opintoihin hieman sattumalta. Kuitenkin olen oppinut tykkäämään valtavasti juuri alakoulun matematiikasta ja sen opettamisesta. Tykkään keksiä erilaisia harjoituksia ja toiminnallisia tehtäviä matematiikkaan. Ehdoton lempparini ovat kertotaulut. Niitä onkin syytä treenata jo pienistä oppilaista lähtien. Kun sisältö on vähän junnaava, on erilaisista treenausharjoituksista hyötyä.


Kun kertotauluja kerrataan, laitan oppilaita heittämään hernepussia tietyn kertotaulun hengessä ja heittäessä sanomaan tietyn kertotaulun seuraavan luvun (5, 10, 15, 20...). Kertotaulupaketistani löytyy myös kertotauluavaimia ja kortteja, jonka toisella puolella lukee kertolasku ja toisella puolella vastaus. Yksi oppilaiden suosikeista on maitopurkin korkeista tehty kertotaulupeli, jota voi tehdä yksin tai yhdessä. Tähän ideaan olen alunperin törmännyt jossain sosiaalisessa mediassa. Tällaisen kertotaulupelin valmistaminen on todella edullista ja tämä jaksaa innostuttaa pienempiä ja isompia. Siinä täytyy yksinkertaisesti yhdistää oikea korkki oikean laskun kohdalle. Mutta kun laskun tekemisessä on tuo pieni kierrettävä juju, onkin sen tekeminen monille mielekkäämpää. Jokaisella syttyy halu löytää korkeille oikeat paikat, tykkäsi matematiikasta muuten tai ei.


Ee on alkanut hiljalleen kiinnostua matematiikasta ja erityisesti yhteen- ja vähennyslaskuista. Automatkoilla esittelemmekin toisillemme kysymyksiä, kuten vaikkapa "jos korissa on kahdeksan omppua ja syön niistä kolme, montakos omppua jää". Paras apu ja oiva kymmenjärjestelmäväline löytyy läheltä eli omat sormet. Siksi teinkin yhden kertotaulupelin päälle laitettavan mallin, jossa on helppoja, enintään kymmeneen ulottuvia yhteenlaskuja. Peliä ei tarvinnut liimata kasaan, vaan pelkät korkit ja uusi korkkipohjien päälle tuleva kartonki riittivät tähän. Huomasin, että pienemmälle lapselle myös korkkien pyörittely käy mukavasta motorisesta harjoituksesta.


Ehdin innostuksissani liimailla kertotaulupelit kasaan ja välivaiheet jäivät kuvaamatta, mutta tässä työvaiheet piirrettyinä. Helppoa ja mukavaa ja sopii sekin lapsen kanssa tehtäväksi!

Ihanan kesäistä viikon jatkoa!

Anni
9

Matto virkatuista kuusikulmioista + kuusikulmion ohje

Jos sen voin tehdä itse, itse sen myös teen, lupailen tuossa otsikkoni alla. Se on ollut aika lailla toimintaperiaatteeni jo vuosia, mutta välillä se tuntuu vähän vitsaukselta - eikö mitään voi ostaa valmiina kaupasta? Tietenkin voi, eihän tätä itse tekemistä vaadi kukaan muu kuin minä itse, hankalampi purtava siis.


Neliöt lisääntyivät kuukauden takaisen muuton myötä ja niin myös mattoja pitäisi saada sinne ja tuonne. Mielessäni pitkään oli jo kutkuttanut kuusikulmioista virkattava matto ja nyt olikin oiva paikka sellaiselle, nimittäin vessa. Kuusikulmioita voisi sommitella miten vain ja epäsymmetrisestikin. Ajatuksissani oli isompi matto, jolloin vessan vaatima maton epäsymmetrisyys olisi tullut paremmin esille, mutta kude loppui yksinkertaisesti kesken ja valmistuikin vain suora, pitkula matto. Tällä siis mennään toistaiseksi, mutta paloja saattaa syntyä lisääkin ajan saatossa.


Virkkasin maton paksummasta ontelokuteesta kasin koukulla. Kokeilin erilaisia kuusikulmioita, mutta en saanut mieleistäni kulmikkuutta esiin. Tyytyväinen olin seuraavaan kuusikulmion virkkaustapaan, joka meni kansanomaisehkosti näin:

Virkkaa 2 kjs.
1. Virkkaa ensimmäiseen ketjusilmukkaan 6 ks. Sulje kerros piilosilmukalla.
2. Tee jokaiseen ks:aan 3 p. Huom! Korvaa ensimmäinen p 3kjs:lla. Sulje kerros piilosilmukalla kolmanteen kjs:aan. Yhteensä siis 18 pylvästä.
3. -> Korvaa kerroksen ensimmäinen pylväs aina kolmella ketjusilmukalla. Tee edellisen kerroksen keskimmäiseen lisäyspylvääseen kolme pylvästä, muihin kuhunkin yksi. Sulje aina kerros piilosilmukalla. Tee haluamasi määrä kerroksia. Kerroksella tulee aina 12 silmukkaa lisää.


Nyt sitten mieli alkoikin raksuttaa, millaisen maton tekisin toiseen vessaan... Olisiko ideoita? Entä voisiko mattoa valmistaa (ilman kangaspuita, vaikka nekin löytyy) jotenkin muutoin kuin virkaten?

Mukavaa sunnuntai-iltaa!

Anni
3

Kello käy

Mökkimme valmistui nelisen vuotta sitten ja siitä on tullutkin mukava kohtaamispaikka. Kesien perinteeksi on muodostunut, että meille tulee vieraita tasaiseen tahtiin, joko kahville tai pidemmäksi aikaa. Viime kesän tilastoissa yösijan annoimme 30 yönä yhteensä 29 matkailijalle, kahvittelijoita on sitten ollut varmaan toinen mokoma. Vaikka heinäkuun jälkeen olemme aika kyllästetyt ihmisten näkemisellä, ovat nuo kohtaamiset myös kesän kohokohtaa ja ihana energiaruiske syksyä kohti. Meillä on paljon ystäviä pääkaupunkiseudulla emmekä heitä kauheasti ehdi muulloin nähdä. Kesällä nautimme ystävyydestä.


Viime kesän yksi mieleenpainuneista kohtaamisista oli, kun mieheni kaveri poikkesi kylään, katsoi ympärilleen ja totesi: "Kaikki on modernia, uutta ja tyylikästä, mutta sitten tuolla seinällä on euron kello." Niinhän siellä oli, Ikean euron kello. Voitte vaan kuvitella, miten minua siepoi tuo pieni ei-niin-mietitty yksityiskohdan huomaaminen. Kun viime syksynä aloitin kansalaisopiston puutyökerhon ajatuksena kehittää puutyötaitojani, oli työlistallani se uusi kello mökille. Ajattelin samalla nikkaroida toisen meille kotiinkin.


Minulle toimi oikein hyvin tällainen kahden samankaltaisen työn samanaikainen työstäminen. Koska en osaa puutöitä juurikaan, samalla tuli kerrattua työvaiheet ja oppi jäi ehkä vähän paremmin päähän. Nyt saattaa mennä termit väärin, kun kellojen valmistumisesta on jokunen tovi, mutta yritetäänpä kerrata tuo prosessi: Liimalevy löytyi iskän jemmoista. Vannesahalla surauttelin ympyrät. Jyrsimellä jyrsin päällepäin tulevat reunat pyöreiksi. Pylväsporakoneella sain tehtyä sopivan kolon kellokoneistoille, jotka ostin Clas Ohlsonilta. Isompaan, kotiin tulevaan kelloon, tein kellonaikoja osoittavat pyörylät tappiporalla ja pyörylöiden reiät oksaporanterällä. Kalustemaali, sekin iskän jemmoista, levittyi nätisti pienellä superlonisella telalla. Ripustukseen tulevat nahkanauhat sain nahkatöihin hurahtaneelta veljeltäni. Nahkanauhat kiinnitin äidiltä saaduilla nauloilla. Niin, ei tästäkään projektista olisi tullut mitään ilman perheeni kattavia materiaalivarastoja. Kiitos siis heille!


Pienempi, kellonajaton kello saa mennä nyt mökille, sillä siellä ei nyt ole niin väliksi, jos kellonaikaa tuntuu vaikealta tulkita minuutilleen. Eikä ole euron kello enää, ei. Niin. Isompi, kellonajallinen kello näyttää aikaa uudessa kodissamme, jonne se sopiikin paremmin kuin hyvin.


Olkaa ajoissa!

Anni
6
Sisällön tarjoaa Blogger.