OHJEET

OHJEET
OHJEET

OMPELEMINEN

OMPELEMINEN
OMPELEMINEN

NEULOMINEN

NEULOMINEN
NEULOMINEN

Silmää hivelevä Satumaiset silmukat

Kirja saatu arvostelukappaleena Moreenilta.

Niina Laitinen: Satumaiset silmukat. 2018. Moreeni

Ohjeet ja ohjekaaviot ovat Laitisen kirjassa selkeälukuisia.

Neuloosi on villinnyt suomalaiset viimevuosina. Kirjoneuleet löytää tiensä yhä useampaan suomalaiskotiin erilaisten yhteisneulontojen myötä. Niistä Niina Laitisenkin nimi on tullut yhä useammalle tutuksi. Laitisen ensimmäinen kirja, Villasukkien vuosi, oli menestys ja mieleenpainuva. Laitisen toinen kirja jatkaa samalla linjalla.

Nämä Ensisilmäyksellä -sukat ovat ehdottomasti tekolistalla. 

Vaikka Niina Laitinen muistetaan pääsääntöisesti yhteisneulonta-kirjoneulesukistaan, on kirjoneuleiden rinnalle noussut hänen toiseksi tunnusmerkikseen runolliset pitsit ja koristeellisen sirot palmikot. Niitä riittää tässäkin kirjassa kuin myös edellisessä. Ohjeet ja kaaviot ovat selkeitä ja helppolukuisia.

Ihanan graafistakin sukkaa löytyy tästä kirjasta.

Kirja jakaantuu kolmeen teemaan, joita ovat Tarina meistä, Eläinten valtakunta sekä Maailman ympäri. Sukkamalleja löytyy 18, lapasmalleja kuudet. Kirjoneuleita sukista on kuudet, pitsiä tai palmikkoa 12. Kivaa vaihtelua löytyy myös käytetyistä langanvahvuuksista. Kolmannes sukkamalleista on neulottu ohuilla 2,5 puikot vaativilla langoilla (400-420m/100g). Kolmannes taas keskipaksuilla (250-270m/100g) ja kolmannes paksuilla (200m/100g). Jokaiselle sukan neulojalle siis jotakin. Itse tykkään tikutella sukkia tuolla paksuimmalla langalla, esim. 7 veljestä -langalla, joten sikäli harmi, ettei malleja ollut tuolle paksuudelle enempää. Toisaalta ehkä nyt rohkenisin kokeilemaan jotain uuttakin!

Haaveilen, että joskus kärsivällisyyteni riittäisi neulomaan nämä Ylpeys ja ennakkoluulo -sukat.

Satumaiset silmukat on silmää hivelevä, viehättävä kirja. Sanoisin, että kirja on aika varma lahjavalinta neulomisesta tykkäävälle. Itse yritän nyt saada vanhat neuletyöt valmiiksi, jotta pääsisin aloittamaan uusia töitä tästä kirjasta!

Satumaiset silmukat on todella kaunis kirja. Olen iloinen sen löytyessä hyllystäni.

Villasukkien vuosi -kirjasta tekemäni arvostelu löytyy täältä.

Aurinkoista talviviikkoa!
Anni





0

Frillapaita ja liehuva hame

Yhteistyössä Husqvarna Viking

Kankaita on nykyisin tarjolla vaikka ja minkälaisia, mutta joskus jokin kangas vain pysäyttää ja saa haukkomaan henkeä. Ystävä laittoi viestiä, että jaetaanko postikuluja ja tilataan Verson puodilta. Olin sanomassa ei, mutta päädyin skrollaamaan pikaisesti kankaat läpi. Elämänpuu. Ihana ja hurmaava kuosi, sitä oli pakko saada!

Ihana, mielikuvitusrikas kuosi, joka sopii isommallekin.

Peruspitkähihaisista on ollut pula Een vaatevarastossa, joten sellaista lähdin tekemään. Halusin kuitenkin lisätä paitaan jotain. Frilla olisi kiva, mutta viime rullapäärmekokeilu oli niin epäonnistunut, ettei huvittanut lähteä säätämään saumuria. Luinkin vinkin, että päärmäysjalka kävisi myös trikoon huolitteluun! Hei jes! Palastin suosikiksi osoittautuneen Myyry-kaavan Paapiin kaavakirjasta ja lisäsin väliin frillan.

Rinnan korkeudella oleva frilla ei pistä silmään, mutta tuo paitaan mukavaa lisää.

Olen käyttänyt 2 mm päärmäysjalkaani joustamattomiin materiaaleihin suoran ompeleen kera aiemmin, viimeksi viime kesänä tehdessäni Metsäseppele-kellohametta. Tämä oli ensimmäinen kerta joustavan materiaalin kanssa. Laitoin paininjalan puristuksen minimiin ja ompeleeksi valitsin siksakin. Kangas toki aaltoili hieman, mutta se ei tällaisessa frillatarkoituksessa haittaa yhtään. Oli myös kiva, että päärmeen sai juuri kankaaseen sopivalla langalla - saumurin rullapäärme kun tulee sitten niillä väreillä, mitä sattuu löytymään. Hieman jäi harmittamaan, että suloiset ketut jäivät osittain frillan alle, en ajatellut riittävästi kangasta leikatessa, mutta sieltä ne toisaalta saavat kurkkia päivän puuhissa.

Päärmäysjalka sopii siksakin kanssa trikoollekin.

Kankaasta jäi hassu soiro jäljelle, joten siitä tein vielä hameen samanlaisella helmahuolittelulla. Tästä tulikin tytön lemppari, sen kun saa nopeasti pois, kun puetaan ulkovaatteet päälle. Tähän helmaan rypytin kankaan koko sen leveydeltä, joten nyt kelpaa pyörähdellä.

Kun on paljon helmaa, on kiva tanssahdella.

Tsemppiä viikkoon!

Anni


2

Kissamekko ja kankaanpainoa lapsen kanssa

Vaikka tykkään kotona hääräillä monenlaista, en tykkää kauheasti ruoanlaitosta. Tai en saa siitä mitään superkiksejä, ja ruokaa kuitenkin pitää laittaa useasti päivässä. Siispä yksi luksus, jonka olemme itsellemme tässä pikkulapsivaiheessa sallineet, on take away -ruoka. Tällaisen näpertelijän sormet alkavatkin syyhytä, kun talouteen tulee ruoka-annoksia valkoisessa take away -bokseissa. Ensin maha täyteen ja sitten voikin vähän askarrella lapsen kanssa boksien kansista.

Kelpaa hymyillä, kun mekossa on itse piirretyt ja painetut kissataskut.


Pari kuukautta sitten palasimme reissusta kotiin nepalilaisen ravintolan kautta. Ruoan jälkeen piti saada vielä aikaa kulutetuksi ennen nukkumaanmenoa, joten otin take away -boksit sivuun ja päätin askarrella hieman Een kanssa. Leikkasin valkoisten ruokalaatikoiden kannesta palaset. Tytär piirsi kuvat, jotka jäljensin kynällä ruokalaatikoiden kansipaloihin siten, että kuvio jäi syviksi uurteiksi pehmeään muoviin. Äitiyspakkauksen vanhasta patjasta leikatulla palalla lapsi töpötti kangasmaalia kanteen ja kansi painettiin lakanakankaalle. Unohdin ottaa valokuvia prosessista, mutta tekoprosessi on nähtävissä instastooreistani täältä.

Kissoja painettiin useampi samalla. Katsotaan, mitä niistä lopuista vielä keksitään.

Painetut kissat olivat kerrassaan suloisia. Nämä oli pakko ottaa johonkin suurempaan käyttöön! Löysin vanhan farkkumekkoni ja päätin ommella siitä mekon Eelle Mekkotehtaan kaavoilla. Een itse painamista kissoista tuli kivat taskut mekkoon. Niihin voi kätkeä lelut mukaan.

Lelut mahtuu sopivasti taskuihin.

Mekko on todella mieleinen, onhan niissä kissoja ja ei mitä tahansa kissoja, vaan Ihan Itse piirretyt ja painetut kissat. On ihanaa nähdä se ylpeys Een silmissä, kun hän pukee osin itse tehdyn vaatteen päällensä. Tässä näkyy oivasti myös se, miten lapsen kanssa askarteleminen voi tukea hänen itseluottamustaan.

Kissafani kissamekossaan.

Kissamaisen rentoa viikonloppua!

Anni
6

#askartelelapsenkanssa ja helppo kruunuaskartelu


Eilen instagramin puolella kävi kova(hko) kuhina, kun otin puheeksi muutaman vuoden takaisen ylen artikkelin siitä, miten lasten kädentaidot heikkenevät. Käsityökansaan tämä aihe tuntui iskevän ja kävin lukuisia keskusteluja siitä, mikäköhän tähän mahtaa olla syynä. Keskustelua kävivät samasta asiasta monet muutkin käsityöihmiset. Ajan puute, arkielämän kiireet, tiedon puute käsityötaitojen merkityksellisyydestä, koulussa liian suuret ryhmäkoot, vanhempien heikko käsityötaitotaso, vanhempien käsityötuntitraumat, materiaalien puute jne. Itse pohdin, olisiko syynä kuitenkin vain se, ettei tule vain ajatelleeksi, että käsitöitäkin voisi lapsen kanssa tehdä. Onhan se niinkin, että nykyvanhemmille asetetaan aikamoisia paineita tehdä ja opettaa sitä ja tätä. Että vieläkö ne saksetkin pitää ottaa esiin, kun ollaan käyty ensin muskarissa ja uimassa ja metsässä ja puistossa jne. Ajatusten jaon päätteeksi heitin haasteen, jonka heitän nyt myös täällä blogin puolella.

Askartele lapsen kanssa.
Kuvaa se sosiaaliseen mediaan.
Pistä mukaan #askartelelapsenkanssa

Ai miksi? Usein tehdään niitä asioita, jotka tulee vastaan. Kuvista saa ideoita ja ne usein toimivat kimmokkeena omalle tekemiselle. Jos askartelet lapsen (HUOM! Lapsen ei tarvitse olla oma lapsi!) kanssa ja laitat siitä kuvan sosiaaliseen mediaan, joku toinen voi saada siitä idean ja askarrella samanlaisen tai samankaltaisen jutun jonkun toisen lapsen kanssa. Näin askartelun ja käsitöiden ilosanoma voi jatkaa matkaansa eteenpäin. #askartelelapsenkanssa toimii tunnussanana, jolla voi löytää lisää ideoita omiin lapsen kanssa tehtäviin askarteluihin. Itse aion tämän haasteen innoittamana kirjoittaa blogiin ja kuvata instagramiin enemmän lapsen kanssa tehtyjä askarteluja. Aloitan sen heti esittelemällä eilen tekemämme kruunuaskartelun. Muita lapsen kanssa tekemiäni askartelujuttuja löytyy t ä ä l t ä.



Tarvitset
vessapaperirullia
maalia ja siveltimen
erilaisia helmiä, erivärisiä papereita
neulan ja kuminauhaa

Harjoiteltavia taitoja tässä askartelussa ovat saksien ja siveltimen käyttö sekä langan (eli kuminauhan) pujottaminen. Koristelussa oma luovuus ja kauneuskäsitys pääsevät valloilleen.

Leikkaa vessapaperirulla puoliksi. Leikkaa toiseen reunaan kruunulle terävät kärjet. Maalaa ja koristele kruunu. Maaliksi kelpaa mikä vain askartelumaaleista vesiväreihin, toinen käyttämäni maali on kangasmaalia. Koristelukuvioita voit leikata esimerkiksi maalivärikartoista. Pistä kruunun alareunaan vastakkaisille puolille neulalla reiät ja pujota niistä kuminauha ja solmi. Leiki prinssiä tai prinsessaa!




Niin ja miksi ne kädentaidot ovat tärkeitä? Lyhyesti summaisin, että ne kehittävät ongelmanratkaisukykyä, hienomotoriikkaa, avaruudellista hahmotuskykyä, aisteja sekä tietenkin luovuutta. Kädentaidot tarjoavat erilaisia kokemuksia, oivalluksia ja onnistumisenkokemuksia ja jopa iloa!

Käsityön iloa!

Anni


2

Applikoitu leijonapaita

*Yhteistyössä Husqvarna Viking.*

Käsityöharrastuksessa syntyy ajan saatossa lemppareita. Lempparisukkapuikkoni ovat 3,5 neliskanttiset ja puiset cubicsit. Paidat ja leggingsit valmistuvat Paapiin kaavakirjan Myyry- ja Lilja-kaavoilla. Samoin vakiintuvat lempparitavat tehdä pääntiet ja hihansuut. Nyt huomaan, että ompelukoneeseen on etsiytynyt yhä useammin avoin applikointijalka. Se on tällä hetkellä lempparipaininjalkani.

Leijonan korvia ja harjaa on kiva räplätä.

Lempparini tuo paininjalka on sen avoimen näkyvyyden vuoksi. Kärsivällisyyteni harvoin riittää nyhräämään isoja ompelutöitä, etenkään nyt, kun käsityöt valmistuvat hyvin pienissä erissä ja aina löytyy joku keskeyttäjä. Tykkään kuitenkin hieman maustaa tarpeeseen syntyviä lastenvaatteita jotenkin. Pienet applikoinnit ovat tällöin juuri mainioita, ne valmistuvat suht nopeasti ja niitä voi tehdä helposti erissä pala kerrallaan. Selailin tilkkulaatikkoani ja mietin, miten piristäisin tavallista pitkähihaista. Mustaa trikoota löytyi juuri Aan paidan koon verran, mutta pelkkä musta tuntui pienelle pojalle vähän synkeältä. Käsiini tarttui NOSHin tilkkuja, kinuskista yksiväristä ja kirkkaampaa keltaista. Aa tykkää matkia eläimiä, erityisesti niitä, jotka sanovat "räyh", joten sehän oli selvä, niistä tulisi leijona.

Molemmat aika nappisilmiä, poika sekä paidan leijona.

Joskus havahduin siihen faktaan, että ostovaatteissa tyttöjen vaatteet kutsuvat usein hiplaamaan kolmiulotteisilla ja pehmoisilla yksityiskohdillaan, mutta poikien vaatteissa tällaisia ei ole. Tähän paitaan halusin kolmiulotteisuutta. Leijonanharja sekä korvat saivat pompata paidasta ulos. Silmät, nenän ja kasvot kiinnitin avointa applikointijalkaa hyödyntäen.

Söpöt polvipaikat leikkasin kuosikankaista.

Leggings-tehdas oli myös käynnissä, kun ompelin niitä niin omalle kuin kaverin lapsille. Yksiväriset leggarit saivat polviinsa samaa sarjaa mutta eri kuoseista olevat polvipaikat, jotka nekin kiinnitin tiheällä siksakilla avoimen applikointijalan avulla. Tavallisella paininjalalla en olisi nähnyt niin tarkasti, missä menee eläimen ääriviiva, joten tämä paininjalka oli tässä kohtaa verraton. Meillä toivon näiden paikkojen lisäävän edes hieman housujen käyttöikää - nyt nimittäin on kuuminta hottia erilaiset eläinleikit ja mitenkäs niitä muutenkaan leikitään kuin polvillaan.

Tarkat hommat sujuvat avoimella applikointijalalla.

 Muita töitä, joissa olen hyödyntänyt avointa applikointijalkaa, ovat Stormtrooper-pussukka sekä käärittävä leikkialusta.

Millaisia lemppareita sinulla on käsityö- tai ompeluharrastuksessa?

Rentouttavaa lauantaita!

Anni

6

Meidän kodin kestot

Polkaistiin tuolla facebookin käsityöblogit-ryhmässä vuoden kestoinen kuukausihaaste käyntiin vuoden alussa. Tammikuu viipotettiin lempivärien parissa. Helmikuun teemana on kodin kestot. Ajattelinkin siis esitellä hieman, mitä kaikkea kestoa meidän arjesta löytyy. Minusta kertakäyttöisyys on usein aivan älytöntä ja turhaa. Siksi valitsenkin mieluummin kestävän kestovaihtoehdon, jota ei heti tarvitse laittaa roskikseen.

Kestoliivinsuojat ovat imettävän äidin pelastus.

Kestoliivinsuojat ovat kulkeneet matkassa esikoisen syntymästä lähtien. Ensimmäinen syy tälle kestolle on se, että kertakäyttöiset liivinsuojat tuntuvat sata kertaa kurjemmilta herkkää ihoa vasten, mutta on näiden kanssa säästynyt aika monta pakettia liivinsuojiakin. Imuiksi olen kuluttanut lumppuja tai tilkkuja. Kosteussuojana on aina PUL-kangasta ja rintaa vasten joko coolmaxia, trikoota tai joustofroteeta. Meillä roikkuu vessassa pesupussi, johon tiputan niin liivinsuojat, kestorätit kuin kestovanulaputkin. Pesupussi menee niin kuumaan lakanapyykkiin, mutta välillä saattaa pyörähtää vaatteidenkin kanssa.

Kestovanulaput valmistuvat nopeasti jämätilkuista.

Kestovanulappuja olen tehnyt joustofrotee-, college- ja trikootilkuista - ja niitähän ompelevalla ihmisellä tulee koko ajan lisää. Ei näillä kestovanulapuilla maailmaa pelasteta, mutta on kiva saada pienet tilkut käyttöön ja toisaalta en muista ikinä ostaa kaupasta niitä tavallisia vanulappuja. Monet pohtivat, että mites kynsilakat ja lähteekö kestovanulapuista meikkitahrat. Kynsilakkoihin käytän joko tavallista pumpulia tai sitten roskikseen menevää kangastilkkua, en kestovanulappuja. Meikit kyllä tahraavat kestovanulappuja, mutta meikinpoistoon käytänkin niitä tummempia lappuja, joissa tahrat eivät näy. Käytän pääasiassa kestovanulappuja kasvoveden kanssa. Siihen tarkoitukseen ne ovat vallan oivia.

Kestorätit ovat lumppujen päätepiste.

Ihan ensimmäisiä "kestoja" elämässäni ovat olleet kauppakassit, mutta heti seuraavana kestorätit. Meiltä ei oikeastaan päädy lumppuja koskaan roskikseen, sillä saumuroin ne kestoräteiksi. Niillä pyyhitään suut, pöydät ja muut. Sitten kun alkaa näyttää ällöltä, menee rätti roskikseen, sillä lumppuja tulee kuitenkin hiljaksiin aina lisää. Näin kuitenkin tekstiili on jatkanut elämäänsä piirun verran pidempään. Yhdessä lasitölkissä on puhtaat, toisessa tiskipöydällä likaiset. Siitä ne nappaan aina muun pyykin mukaan pesuun.

Kestohedelmäpussien suurin haaste on mukaan ottaminen.

 Vanhasta valoverhosta tein syksyllä kestohedelmäpusseja ja näitä tein joululahjoiksikin. Kätevä ja näppärä. Tämän keston käyttöön vaikuttaa lähinnä se, tuleeko kestopussi mukaan kauppaan vai ei. Olenkin yrittänyt kylvää näitä joka laukun pohjalle.

Tiheä lakanakangas toimii kestosuodatinpusseissa hyvin.

Kuulin hiljan myös kankaasta valmistetusta kestosuodatinpussista! Meillä on muovinen kestosuodatin, mutta halusin kuitenkin testata tämänkin. Kankaana on vanhaa todella vahvaa ja tiheää lakanaa, kaavan otin suodatinpussista ja saumuroin yläreunan ja sivut. Kahvista tuli oikein hyvä, mutta puhdistus oli hieman työläämpää kuin muovisen suodattimen kanssa. Tämä on kuitenkin yksi ihan kiva vaihtoehto suodatinpusseille ja ihan kätevä olla vaikka pahan päivän varalle, jos suodatinpussit loppuvat kesken.

On niitä kestojuttuja tullut esiteltyä aiemminkin: Meiltä löytyy kestokelmuja, mutta näiden käyttö on jäänyt vähälle, sillä useimmiten peitän ruuat toisella astialla. Lahjat paketoimme erilaisiin kestokasseihin, tämä toistaiseksi toimii oikein kivasti.

Millaisia kestotuotteita te käytätte? Olisi kiva kuulla kokemuksia ja saada uusia ideoita!

Anni
2

Keiju-paita kirjoen

Yhteistyössä Husqvarna Viking.

Joulun alla saapunut kirje sai aikaan monia ajatuksia. Kirjeessä käskettiin kirjautua wilmaan ja ilmoittaa Ee-esikoinen kouluun. Kouluun! Vastahan hän oli ihan pikkuvauva! Nytkö se lapsuus loppuu? Jo viime syksynä tajusin, miten isoksi Ee onkaan tullut ja aloin vaalia hänen lapsuuttaan esimerkiksi virkkaaamalla nallematon. Mutta nyt se iski todella, niin iso tyttö. Iso, jolla on isojen jutut. Samalla aloin pohtia itseäni. Olen aina pitänyt itseäni leikkimielisenä ja hassuttelevana. Muistan, miten vuosia vuosia sitten päiväkodissa työskennellessäni lapset pitivät minusta, koska höpsöttelin heidän kanssaan. Enää en jaksaisi. Onko minusta tullut liian aikuinen, äiti, joka nalkuttaa levällään olevista leluista ja liian kovasta äänitasosta sen sijaan, että tekisin lelujen keskelle lumienkelin? Katosiko leikkimielisyyteni valvottuihin öihin ja lainanmaksupohdintoihin?


I do believe in fairies. I do. I do.

Näissä pohdinnoissani muistin vuosia sitten katsotun Peter Pan -elokuvan. En elokuvasta muista paljoakaan, mutta muistan sen lopusta hetken, jolloin kaikki näytti toivottomalta. Keijujen voimat olivat lopussa ja lapset pulassa. Kunnes Peter Pan sanoi uskovansa keijuihin. Siitä nousi huuto, jota kaikki huusivat yhteen ääneen: I do believe in fairies. I do. I do. Ja niin keijut saivat voimansa takaisin ja pulassa olleet lapset pelastuivat. Nyt tuntui siltä, että oli minun vuoroni huutaa niin. Minä haluan uskoa lapsuuteen, haluan uskoa leikkimielisyyteen. En halua aikuisuuden ankeuttaa, en itseäni enkä lastani. Toivon, että elämässä on aina juuri sopivasti taikaa ja tilaa huolettomalle naurulle ja ilolle.

Solvy-kalvo häviää vesipesussa. Myös hikiset sormet saavat kalvon sulamaan.

Valitsin lankalaatikostani hopeisen ompelulangan, kangaslaatikostani NOSHin mustaa trikoota. Paininjalkarullastani valitsin avoimen vapaan ompelun jousijalan. Tarvikelaatikostani nappasin kankaan alle irti revittävää tukikangasta ja kankaan päälle veteen liukenevaa solvy-kalvoa. Jäljensin suunnittelemani tekstin solvy-kalvolle ja aloin ommella. Avoimen vapaan ompelun jousijalan idea on laittaa ompelukoneen syöttäjät pois käytöstä, jolloin kangasta voi liikutella miten vain edes-takas paininjalan alla. Paidasta tuli juuri sellainen kuin haaveilin.

Avoin vapaan ompelun jousijalka on näppärä, jos haluaa ommella ihan miten sattuu.

Hopeinen teksti erottuu tummasta taustastaan ihanasti. Tämän paidan kanssa sopii käyttää supervärikkäitä housuja ja ehkä ekalla jos alkaa aikuistuttaa, jotain vähän vakavampaakin. Kuvaushetkeen mahtui hieman kiukuttelua, mutta lopuksi kun kerroin paidan tekstin tarinan, alkoi Eetäkin hymyilyttää. Ehkä hänkin tajuaa, että lapsuus ja mielikuvitus on jotain niin arvokasta, että siitä kannattaa pitää kiinni.

Värikkäät leggingsit sopivat mustaan paitaan mainiosti.

Mielikuvituksekasta viikonloppua!

Anni
9
Sisällön tarjoaa Blogger.