OHJEET

OHJEET
OHJEET

OMPELEMINEN

OMPELEMINEN
OMPELEMINEN

NEULOMINEN

NEULOMINEN
NEULOMINEN

Virkkaa väreillä – uusia kirjovirkkausohjeita


Kirja saatu arvostelukappaleena Moreenilta.



Virkkaus on yksi lempparitekniikoistani ompelemisen ja neulomisen ohella. Aina aika ajoin tekee mieli tarttua koukkuun. Olen iloinnut suuresti myös Molla Millsin ihanan graafisista ja leikkisistä virkkauskirjoista, jotka ovat innostaneet todella monia virkkauksen maailmaan. Millsin kirjojen yksi kantava voima on kirjovirkkaus ja nuo kirjovirkatut mallit ovat aivan supereita. Kun huomasin tämän vuoden julkaistuissa käsityökirjoissa uuden virkkauskirjan – Natasja Vreeswijk: Virkkaa väreillä, leikittele kuvioilla – halusin ehdottomasti saada sen käsiini. Halusin päästä näkemään, miten joku toinen kirjovirkkauksen tekisi ja millaisia ideoita syntyy toisen virkkaajan koukulla.


Vreeswijkin kirjan kaikki 18 mallia ovat kirjovirkattuja. Tekniikkalähtökohdaksi Vreeswijk kuvailee Etelä-Amerikan wayuu-intiaanien virkkausperinteen. Suurin ero tämän kirjan sekä Millsin kirjojen kirjovirkkaustekniikassa on se, että tässä kirjassa virkataan aina edellisen kerroksen silmukan takareunaan. Näin kerrokset pysyvät kohtisuorassa päällekkäin eivätkä ala kallistua. Tätä en aiemmin tiennytkään, joten ihan hyödyllinen oppi, erityisesti yksityiskohtaisempia kuvioita virkatessa.


Kirja on oikein oivallinen aloittelevallekin virkkaajalle ja mallit kivoja. Värimaailma ei ehkä ole modernein – alkusanoissa kirjailija puhuukin vintagesta. Olisin ehkä kaivannut myös muutamia malleja lisää – sitä kun selaa paljon käsityölehtiä ja kirjoja, 18 mallia tuntuu hieman töpöltä. Tarkennettakoon myös, että kannessa luvattu 18 mallia tarkoittaa nimenomaan mallia, ei ohjetta. Eli kirjasta löytyy 18 eri mallia eli 18 kaaviokuvaa, mutta ohjeita kirjassa on 12. Osaan ohjeita on siis eri kuviointivaihtoehtoja, esimerkiksi vauvanhuoneen säilytyspusseja on kolme erilaista. Siltikin kirja on mukavaa vaihtelua lukemilleni virkkauskirjoille. Ja ainakin tuo pupujussi pääsee työn alle, jahka maltan istua koukun kanssa alas.




Aurinkoista viikon alkua!

Anni
0

Neulottu matto

Itse tehdyt matot ovat ihania. Tykkään siitä, että oma kädenjälki näkyy lattioilla. Olen virkannut monia mattoja, kutonutkin yhden ja yksi on kangaspuissa kesken. Virkatuissa matoissa on se kiva, että työ on korissa hollilla ja otettavissa vaikka autoon tai mökille mukaan. Mattoa virkatessa kuitenkin kädet väsyvät ainakin minulla kovasti. Virkatut matot tuntuvat myös syövän kudetta valtavasti ja ovat usein painaviakin, ainakin omaan makuun. Siksipä olen usein miettinyt, voisiko maton neuloa! En löytänyt mieleistä valmista ohjetta neulotulle matolle, joten tein sellaisen. Tuo tekemäni matto-ohje löytyy


Tämän ontelokuteesta neulotun maton idea on mosaiikkineuleessa. Kirjoneulekuvio ei siis synny perinteisellä kirjoneuleella, vaan värejä pidetään työssä yksi kerrallaan mukana ja edellisen kerroksen silmukoita nostetaan pystyraidan kohdalla. Toki neuloessakin matto on ennen pitkää raskas kannatella, mutta koen, ettei työ ollut niin raskas tehdä kuin virkaten. Kerrokset tulivat kuin itsestään ja pian matto olikin valmis. 



Kultaisia auringonsäteitä viikonloppuun toivotellen,

Anni



3

Ihana Neulekekkerit

Kirja saatu arvostelukappaleena Tammelta.


Ah. Niin minä sanoin, kun sain käsiini Veera Jussilan Neulekekkerit - Saumattomat lasten neuleet. Sanoin ah ilosta, koska on ollut hauska seurata tutun ihmisen kirjan kirjoittamista ja vihdoin kirja oli käsissäni. Sanoin ah myös siksi, että kirja on kaunis! Mutta eritoten sanoin ah, koska tykkäsin kirjan malleista niin kovin. Juuri tällaista neulekirjaa olin kaivannut! Selkeitä, ajattomia neuleita!


Olen aika kranttu neuleohjeita valitessani. En halua suuria kikkailuja, mutta haluan pientä jujua neuletöihin. Haluan myös päästä mahdollisimman helpolla eli kaikki ylimääräiset saumatkin on plaah. No tässähän on vastaus perusneulemallien etsijälle. Neulekekkereiden neulemallit ovat saumattomia eli neulan ei ihan kauheasti tarvitse viuhua neuletyön valmistuksen jälkeen. Lisäksi neuleet ovat ihanan pelkistettyjä eikä niissä ole liikoja kromeluureja, mutta pientä jujua löytyy jokaisesta kuitenkin.


Tykkään malleista kovasti ja ohjeiden selkeydestä myös. Erilaisia ohjeita on yhteensä 28 ja siihen päälle ohjeet niin mitoitukseen, tekniikoihin ja viimeistelyyn. Ilahduin myös huomatessani kirjan lopussa neuleiden huolto- ja paikkausohjeita. Niin, neuleet on tarkoitettu kestämään! Jos siis etsit selkää perusneulekirjaa, joissa on malleja lapsille, tämä on se, johon suosittelen tutustumaan! Olisi ollut hauska nähdä kirjan lopussa vaikka joku pikkuohje aikuisillekin, vaikkapa villasukat. Toisaalta eikö kaikista paras kirja ole sellainen, josta jää vähän jano? Olisipa siis ihana saada käsiinsä Veeralta vastaava kirja mutta aikuisille!


Nyt pitäisi sinnillä tehdä keskeneräiset neuleet pois puikoilta, jotta voisi aloittaa jotain uutta tästä kirjasta! Tähän otetut kuvat ovat lemppariohjeistani ja niihin haluaisin kaikkiin tarttua heti.


Ihania neuleiltoja sinne!

Anni
1

Nahkapaperista arjen sulostuttajia

Penaali, tablettikotelo, säilyttimet sun muut. Niin tarpeellisia. Usein vähän tylsiäkin ja käytäntö edellä meneviä. Näihin halusin kuitenkin tänä syksynä vähän kimallusta, erikoista, ylellisyyttä ja ihanaa! Kaivelin siis nahkapapereita (jo kesällä) ja ei kun ompelukone laulamaan!


Valkoinen on juhlallinen väri, mutta myös kovin arka. Silti lähdin ottamaan riskejä, nimittäin käytin valkoista nahkapaperia tehdessäni tablettikoteloa sekä penaalia. Lisäksi käytin hopeista nahkapaperia, nappia ja nepparia. Ajatuksenani oli myös, että tuo tablettikotelo menisi vaikka kirjekuorilaukusta juhlissa. Kirjekuori innoittikin näiden kahden muotokieleen. Tekemäni ohje ja kaavanpiirto-ohje näille löytyy täältä kotiliesi.fi-sivustolta, käykää sieltä kurkkaamassa lisätietoja näistä.


Tein keväällä pussukan, jossa oli jousisuljin, mutta en pussukkaan siihen tyytyväinen. Siispä purin jousisulkimen ulos vanhasta pussukasta ja käytin sen uudelleen nahkapaperipussukkaan. Nyt nahkapaperin värinä oli enemmän likaa kestävä harmaa, mutta piristykseksi siinä on myös hopeisesta nahkapaperista rusetti. Jousisuljin on kiva, kun pussukka avautuu reunoista puristamalla. Tokikaan tällainen kiinnitys ei vetoketjua korvaa, se ei pysy täysin kiinni kuitenkaan, ainakaan nahkapaperin kohdalla  Lisäksi jousisulkimen pujottaminen jäykkään nahkapaperiseen päärmeeseen tuntui haastavalta. Samaa rusettiteemaa on myös pinnissä sekä korviksissa, jotka nekin on samaista nahkapaperia.


Nyt on tallessa tärkeät kynät, tabletit ja muut pikkuhilpakkeet!

Millaisia penaaleja ja säilyttimiä te olette tänä syksynä ommelleet?

Suloista viikonlopun jatkoa!

Anni
0

Ihanan harmoniset ja tasaiset raitasukat

Tein "Mikä villasukka olet?"-testin. Jo testiä tehdessä mietin mahdollista lopputulosta. Ehkä joku ihana kirjoneulesukka! Tasainen pohjaväri, ehkä musta tai harmaa, mutta paljon pirskahtelevuutta ja ilon pilkahduksia kaikissa elämän väreissä. No voin kertoa, että tuo leikkimielinen testi sai minut pettymään. Olisin harmaa perussukka! HARMAA PERUSSUKKA!  Testin mukaan harmaa ja tavallinen olisi minulle turvallista ja rauhallista elämää, jossa on selkeät rutiinit. Hmm. Rauhallista elämäni ei ainakaan ole, kun jaloissa viipottaa yksi jos toinen eläväinen ja päässä vaapottaa satamiljoonaa ideaa. Tosin tuollaista harmaata perussukkaelämää tämä elämänmakuinen elämänvaihe saa haaveilemaan.


En jaksaisi ikinä tehdä yksivärisiä harmaita perussukkia. Mutta huomasin neuloneeni harmaat perussukat à l'Anni. Olin neulonut tässä kesän aikana itselleni tavalliset valko-harmaa-raidalliset raitasukat, harmoniset ja tasaisen rauhalliset - ehkäpä kaipasin jotain vastavoimaa sukista tälle elämälle, jossa ongin vauvan suusta pikkuaarteita, kannan tunnetta täynnä olevaa taaperoa sinne ja tänne ja muistuttelen esikoista pianoläksyistä. Ehkä tosiaan haavekuvissani voisin olla tuo tasaisen seesteinen raitasukka. Taitaa kuitenkin olla niin, että vielä hyvän tovin olisin ennemminkin se kirjava kirjoneulesukka


Nämä sukat neuloin Dropsin Nordista. Aivan ihana lanka, tykkään, eikä hintakaan ole paha! Kolmosen puikot taisivat olla käytössä, en sitä pienemmillä puikoilla tykkää neuloa. Nämä sukat ovat juuri mainiot ohuemmat sukat kenkään ja muistuttelevat raidoillaan siitä, että joskus vielä on ihan tasaistakin. Mutta ei vielä!

Leppoisaa lauantaita!

Anni
0

Pysyykö pää lämpimänä - kolme ohjevinkkiä syyspäähineisiin

Huhheijaa ja terveiset ruuhkavuosista! Esikoinen aloitti koulun, taapero on alkanut puhua kunnolla (eikä olekaan enää hiljaa sitten koskaan) ja vauva kiipeää kiipeliin. Yhtäkkiä tapahtuu koko ajan jotain ja pitää muistutella läksyjen tekemisestä, kiitää pelastamaan Iitä erilaisista hankalista paikoista ja vähintäänkin olla vastaamassa Aan loputtomiin "mikä tämä on"-kysymyksiin. Siinä sivussa elämääni on elävöittänyt nyt muutaman kuukauden ajan aktiivinen käsityöohjeiden kirjoittaminen kotiliesi.fi-nettisivuille. Elämä on niin elämänmakuista kuin voi olla ja sekös on ihanaa, vaikka välillä vähän väsyttääkin. Nyt syksyn lähestyessä ja ilmojen viiletessä (jos nyt ei tätä lämpöaalota lasketa) olen aika iloinen, että alkukesästä minulla oli aikaa ja intoa neuloa syksyä ajatellen. Tässä kolme erilaista neulomaani päähinettä, josko saisit näistä ideoita omiin syksyn neuleisiin!


Tämän neulepannan tein Aaran ihanasta käsinvärjätystä Tunto-langasta. Kirjoitin ohjeen tähän pantaan mainitsemilleni Kotilieden nettisivuille ja voit lukea ohjeen täältä. Tykkään tästä pannasta valtavasti. Elävä neulepinta, metsäpuroa muistuttava väri ja iso solmu saavat mieleni metsään.


Kesän alussa tein Camella-pipon ja malli oli niin ihana ja neulotutti kovasti, että heti oli tehtävä toinen. Veikkaanpa, että jompi kumpi menee lahjalaatikkoon ja joku ihanainen sen saattaa joskus saada lahjaksi. Tässä pipossa valkoisena lankana on Dropsin Puna ja musta lanka oli lankalaatikkoni mystisiä vyötteettömiä löytöjä.


Toistoa on ilmassa, nimittäin tämäkin pipo on toisinto. Ensimmäisen Beeswax-pipon tein keväällä ja toinenkin oli otettava puikoille, koska nautin ensimmäisen neulomisesta niin kovin. Ohje löytyy täältä. Lankana tässä on Katian Merino Baby.

Seuraavaksi pitäisi ottaa työn alle vauvan pipo sekä koko katraalle villasukkia! Jos sinulla on mielessä joku ihana vauvan pipomalli, niin vinkkaappas minulle!

Ihania pimeneviä neulomisiltoja sinne (ja toivottavasti tännekin)!

Anni





0

Kirjan- ja vihkonpäälliset kankaasta - ohje

Esikoinen aloitti koulutaipaleensa reilu viikko sitten. Tämän mukana tulee monenlaista uutta opittavaa, kuten esimerkiksi se, että nyt pitäisi olla mielipide kontaktimuovista. Hieman pohdin ja mietin ja mielipidehän siitä löytyi: maalaisjärki. Jos kirjan pitää kestää esimerkiksi vielä toisellekin käyttäjälle, ehdottomasti muovia pintaan. Sillä muovikerroksella pidennetään koulukirjan ikää monen monituista vuotta! Mutta jos kirja on vaikkapa puoli vuotta käytössä oleva tehtäväkirja tai vihko, niin en suotta muovia siihen pintaan pistäisi. Se on mielestäni ajan-, vaivan- ja rahanhukkaa plus että vaikka sillä ei nyt maailmaa pelasteta, on se turhaa roskaa ja kulutusta joka tapauksessa. Koska kuitenkin tykkään, että tehtäväkirjat ja vihkot pysyvät käytössä hyvänä, on ne kiva suojata jotenkin. Näin kässäihmisenä yksi riesa on kangastilkut, joten päätin ottaa tilkut käyttöön ja ommella niistä päällisiä vihkoille ja tehtäväkirjoille.


Kirjan- ja vihkonpäälliset ovat todella nopeita tehdä ja tekeminen onnistuu vähemmänkin ommelleelta. Näin se käy:
1. Laita kangas kaksinkerroin ja aseta päällystettävä vihko tai kirja taitteelle. Leikkaa kangas siten, että ylä- ja alalaitaan jää n. sentin saumanvarat. Jätä leveyssuunnassa ylimääräistä kangasta n. puolet kirjan tai vihkon leveydestä tai hieman enemmän. Mitä syvemmälle suojatasku menee kannessa, sen tukevammin kannet pysyvät paikoillaan. (Kuvien päällisessä nuo läpät jäivät hieman liian kapeiksi, mutta toimii suoja onneksi siitäkin huolimatta!)
2. Päärmää tai huolittele saumurilla kangaskappaleen lyhyet sivut. Tarkista, miten paljon kangas menee vihkon tai kirjan yli ja merkkaa taite nuppineuloin.
3. Käännä yli jäävät läpät kankaan oikealle puolelle, oikeat puolet vastakkain. Ompele saumurilla ylä- sekä alalaita. Ommellessa läpät jäävät kiinni kankaan reunoihin.
4. Halutessasi voit kääntää kiinnitysläppien väliin jäävän taitteen ommellen. Vaihtoehtoisesti voit silittää taitteen. Sujauta päälliset vihkoon ja nauti opiskelusta!


Suojia oli niin mukava huristella, että niitä tuli tehtyä muutamat ylimääräisetkin. Suomen kielen tehtäväkirja sai päällisen vaateompeluista yli jääneistä kangaskaitaleista. Karvainen laikkukangas on omasta lapsuudestani - ompelin siitä silloin laukun, siitä yli jääneestä kankaasta teemme tällä hetkellä tyttären kanssa kepparia ja siitä yli jääneestä kankaasta ompelin matematiikan tehtäväkirjalle suojan. Muut kangaspäälliset ovat vihkoille, jotka ovat standardikokoisia eli tulevat käyttöön ihan varmasti!



Olen ommellut kansia myös kalentereille. Tekemäni ohje korkkikankaasta tehdyille kalenterin kansille löytyy täältä kotilieden kotisivuilta. Myös Kangaskorjaamolla-blogissa on selkeä ohje ja kivoja lisävinkkejä kirjankansiin!

Opiskelun iloa kaikille koulunsa aloittaneille tai sitä jatkaville! 

Anni
8

Tuhansien villasukkien maa - kirja oppijalle

Kirja saatu arvostelukappaleena. 

Yhtäkkiä lämpimän kostea ilma vaihtui sateeksi ja huomasin metsänreunassa kellastuneita puita. Syksy saapuu varkain. Vaikka haikein mielin hyvästelen kesää, on syksyssäkin omat ihanuutensa. Raikas ilma sateen jälkeen. Ne kirpsakat syysaamut. Ja toki myös se, että tekee mieli kilkutella puikkoja! Vaikka sain käsiini Tiina Kuun Tuhansien villasukkien maa -neulekirjan jo keväällä, siihen tekee mieli tarttua vasta nyt.


Kirja on aivan hurmaava. Jokaisessa sukassa on erilaista jujua, kohoneuletta, kirjoneuletta, erilaista kantapäätä tai kärkeä. Tämän kirjan jos neuloisi läpi, olisi varmasti aikamoinen sukkakonkari. Minulla tosin tyssää tämän kirjan haltuunottaminen yhteen seikkaan: mallit on suunniteltu ohuelle sukkalangalle. Tykkään saada nopeasti valmista aikaan - etenkin kun omien käsitöiden tekemisaika on jatkuvasti kortilla - ja tunnistan itsessäni laiskuuden. Tuntuu työläältä ottaa ne minipuikot ja ohuet langat käsiin. Olisi ollut kiva nähdä vaikka pari mallia paksullekin sukkalangalle. Voi siis olla, että korkkaan kirjan todella vasta sitten, kun voin uppoutua neulomaan pidemmäksi aikaa kuin viideksi minuutiksi kerrallaan.


Jokainen sukkamalli tuntuu huolella suunnitellulta. On otettu huomioon erilaiset kantapäät. Jossain malleissa on lisänä helmiä, kaikissa kirjoneuletta, joissain myös kohoneuletta. Ohjeissa on eri tavoin otettu huomioon, miten kerroksen vaihtumiskohdan saa mahdollisimman huomaamattomaksi. Sukista kuudet neulotaan varpaista varteen, loput varresta varpaisiin. Upea neuleteos siis, kannattaa tutustua, etenkin jos haluaa nostaa sukantekotaitojaan seuraavalle tasolle!


Joko on sukkia puikoilla?

Ihanaa elokuista viikkoa!

Anni
3

Kulho köydestä

Olen pitänyt itseäni vähän tavaran ystävänä. Konmarihenkisesti kyselen tuon tuosta, tuottaako tämä ja tämä minulle iloa, käyn samoja kaappeja läpi yhä uudelleen ja heitän roskiin, myyn tai uudistan vaatteita ja tavaroita. Ajatus minimalismista houkuttaa, vaikka olen siitä Hyvin, hyvin kaukana. Vaatekaappini on jo kivassa kuosissa, astioistakin kaikista iloitsen. Mutta sitten on se häpeäpilkkuni. Nimittäin käsityömateriaalivarastoni. (Oikeasti on toinenkin häpeäpilkku ja se on lipasto, joka sisältää kaikenlaista muistorikasta roinaa ja tarvitsisin varmaan ammattiapua sen järjestämiseen.)


Järkeni sumentuu ja arvostelukykyni heikkenee, kun puhutaan käsityömateriaaleista. Aivoni suoltavat diy-ideoita enemmän kuin ehdin niitä toteuttaa. Siksipä saattaisin tarvita sitä tai tuota. Ja lähipiirinikin sen tietää, Annille kannattaa tarjota ennen roskista. Monesta olen oppinut kieltäytymään, mutta silti minulle kertyy käyttökelpoista matskua. Se on toisaalta ihanaa, mutta siinä on se säilytys aina riesana. 


Joten taas kerran katsoin materiaalivarastojani. Yhdessä laatikossa älyttömän tilan vei köysi. Sille oli idea, joka ei toiminut ja nyt minulla oli levahtanut köysiläjä. Aloitin pyörittelemällä ovistopparin. Tai ovistoppari siitä oli tarkoitus tulla. Solmun ohje on täältä, sisälle tungin pihalta kiven. Solmusta tuli kuitenkin liian pieni eikä stoppari pidä ovea tuulessa auki. Lisäksi painava moukari on mukavan heittohihnan päässä, joten tämä lienee taaperon ulottuvilla hengenvaarallinen. Siitä tuli nyt toistaiseksi tuommoinen koristeturhake syksyä odottavan kynttilän viereen. Koska köyttä oli vielä jäljellä, mutta en missään nimessä aikonut tunkea sitä takaisin matskulaatikkoon, jatkoin pyörittelyä. Pyöritin saman ohjeen mukaisesti mutta useammilla kierroksilla lapsen pallon ympärille. Kun läjä oli solmuhtava, aloin levittää solmua reunoille siten, että päälle jäi pienen ruukun mentävä aukko. Siitä tuli oiva ruukunpäällinen tai kulho. Ja mikä parasta, olen naamioinut hankalan materiaalin osaksi sisustusta. Jos joskus haluan askarrella köydestä jotain, on se pyöriteltävissä siitä vielä hyvin käyttöön.

Onko sinulla heikkoja kohtia jonkin tavaratyypin säilyttämisessä? Miten saat pidetyksi materiaalivarastot ruodussa? Entä mikä on paras materiaaliensäilytysniksi?

Anni
2

Hellepäivän ompeluksena bikinien yläosa

Mitä tekee kässähullu, kun iskee helteet? Aurinkoon menemisen sijaan istuu ompelukoneen taakse ompelemaan bikinejä. Eikä tarpeeseen, vaan siksi, kun huvittaa. Ompelin pikaisesti itselleni uudet bikiniyläosat, mutta niistä tuli minulle enemmän kuin ajattelin. Niistä tuli armollisuuden opettajat.


Näihin bikineihin meni alle tunti. Todella nämä olivat pikasurautus. En tehnyt taiteen sääntöjen mukaan, vaan tein vähän sinne päin ja sovellellen. Vähän niin kuin tulee ommeltua sitä "peruspertsaa", surrur vain. Kun bikinit olivat päällä, tuli huono omatunto. Olisi pitänyt laittaa bikineihin vissiin vuori, ehkä kuminauhaakin, mutta pistelin vaan menemään. Rikkinäisistä bikineistä napsittu lukkokaan ei ole täydellisen värinen bikinien kankaaseen. Osaisin tehdä huolellisemminkin, mutta miksi en tee! No esimerkiksi siksi, että oma rauhallinen ompeluaika on kortilla. Niin myös kärsivällisyys sekä jaksaminen nyhräämiseen. Päätin antaa itselleni armoa. Tämä elämänvaihe on nyt tämä. Nyt tehdään nopeita juttuja ja mennään sieltä, missä aita on matalin tai peräti sitä ei ole ollenkaan. Se parjattu peruspertsa on oikein arvokasta käsityötä sekin, vaikka se onkin ihan perus. Käsityöharrastus saa antaa onnistumisenkokemuksia niillä helpoilla jutuilla, aina ei tarvitse kikkailla ja näpertää. Nyt  siis opettelen armon antamista, näinkin on ihan hyvä.


Puin uutukaiset bikinit päälleni ja olin iloinen, kun ne näyttivät siltä kuin ajattelinkin. Sitten huomioni kiinnittyi kalman kalpeaan ihooni. Minuun ei väri juurikaan tartu, olen valkoinen, talvisin sinertävä. Olen ok ihoni värin kanssa, mutta kehtaako sitä näyttää rannalla saati somessa, kauneusihanne kun rusketuksen osalta on lähempänä kinuskikastiketta kuin sen alla olevaa jäätelöä. Entä tämä muu kroppani. Vaikka olen siihen ihan tyytyväinen sellaisenaan, se tuntuu vieraalta - onhan se paisunut ja kutistunut moneen otteeseen niin raskauksien kuin imetysten myötä. Tuntuu, ettei kehoni ole kuukauttakaan samannäköinen ja siksi se tuntuu vieraalta ja siksi myös vaikealta näyttää. Mutta entä jos antaisin armoa siinäkin. Tässä minä olen, tällaisena kuin olen, juuri nyt. Jos itse olen tällaisena itselleni ihan hyvä, ehkä olen sitä muillekin. Ja toisaalta, jos en ole, niin mitäpä siitä!



Armollisuus on toki ollut mielessäni muutenkin. Jos ihmiset olisivat armollisia itselleen ja toisilleen, ei ehkä sanottaisi niin ikävästi aina. Jaksettaisiin nähdä niin oma peilikuva kuin muutkin ihmiset ihan tavallisina ihmisinä, aidosti ja positiivisesta käsin.

Kaikenlaisia ajatuksia sitä voikaan nousta yksistä bikinien yläosista! Vielä pari sanaa itse bikineistä. Hieman muokkaamani kaava biksuihin löytyi täältä. Kangas on Mereenin Betoniromua-lycraa. Lukko on vanhoista, rikkinäisistä bikineistä. Taitteet tein kääntämällä ja ompelemalla siksakilla, niinkin voi tehdä. Bikinien malli tuntuu hyvältä ja kevyeltä.

Ihania hellepäiviä!

Anni

4

Raivo-ompelua eli helppo neuletakki

Raivo-ompelus. Sellaiseen ryhdyin tällä viikolla. Kun perheessä on monta jonglöörattavaa osasta, ei juurikaan pääse käymään niin, että saisin ommeltua kerralla alusta loppuun yhden vaatekappaleen tai ylipäänsä mitään. Ja tämäkös ärsytti. Ja muutenkin kaikki oman ajan ja tilan puute. Joten raivo-ompelin. Se tapahtuu näin: peltorit korville, terveiset perheelle, että vaikka näyn, en ole läsnä,  ja sitten saksitaan kangasta vimmatusti ja ommellaan vielä vimmatummin. 

Pellavaneulos löytyi tähän neuletakkiin Eurokankaan palalaarista.
Työstön alle pääsi Eurokankaan palalaarista löytynyt pellavaneulos. Se ei maksanut montaa euroa, siksi uskalsinkin ottaa sen työn alle siinä tunnepuuskassa ja vähän summassa saksittavaksi. Koska sopivaa kaavaa en löytänyt, enkä sen puoleen olisi jaksanut alkaa piirtääkään, käytin luotto-pitkähihaisen kaavaa pohjana tälle neuletakille. Luonnosvihkopiirroksestani näkee suurinpiirtein, miten tein - violetilla on alkuperäinen kaava ja vihreällä lopullinen. Hihoille en siis tehnyt mitään. Etukappale kahtia keskeltä ja pääntietä laajensin ja leikkasin loivasti kohti liepeitä, jotka jatkuivat puoleen sääreen. Samaan linjaan alensin pääntietä takakappaleelta. Kun etu- ja takakappale olivat kiinni toisissaan, saumuroin leveän kaitaleen kaksinkertaisena liepeille niskan ympäri zurp. Taskut sopivaan kohtaan nips ja halkiot naps. Helmojen ja hihojen päärmeet zip. Tehokkaasti, nopeasti, raivossa. Tosin loppuvaiheessa ompelusta huomasin, että raivo ja ärtymys oli kadonnut jonnekin saumurin surinaan. Oli hyvä mieli ja minulla oli uusi neuletakki.

Luonnoskirja on uskollinen ystäväni, joka kulkee aina laukussa. Näin simppeleillä muutoksilla pitkähihaisesta saatiin pitkä neuletakki.

 Paitsi, että aivot tuulettuivat tätä neuletakkia ommellessa, tämä takki tuli todella tarpeeseen vaatevarastoissakin. Ensinnäkin näin imettäessä neuletakit ovat käytännöllisimmät vaatekappaleet ikinä. Toiseksi, mikä onkaan ihanampi vetäistä vilpoisana kesäpäivänä niskaan kuin hengittävä, lämmin, pellavahepenekaapu. Käytiin sateiden jälkeen ensimmäisenä aurinkoisena päivänä samoilemassa Mikkelipuistossa perheen kera ja hulmuavahelmainen pellavaneulostakki oli juuri mainio asuvalinta, ei tullut hiki eikä kylmä ja kivaltahan se näyttää luottoimetystopin ja -farkkujen päällä.

Kuvan upea kukkaloisto on Mikkelipuistosta.

Onko raivo-ompeleminen tuttua sinulle?

Raivo-ompeluksista huolimatta lempeitä ajatuksia sunnuntaihin!

Anni
2

Sade, kevyt kesäpaita

Oi kesä. Olen niin kesäihminen, herään henkiin kesällä ja rakastan oikeastaan kaikkea kesässä (paitsi ötököitä). Minua ei haittaa, jos välillä sataa - saapahan hyvällä omallatunnolla ommella sisällä. Helteen sattuessa voin tehdä kissat ja raukeasti pötkötkellä vaikkapa neuloen tai virkaten. Ihana, vehreä, ihmeellinen vuodenaika. Kesään teki mieleni myös ommella. Ensin ajattelin jotain helteeseen sopivaa. Sitten kun tulikin sadesää, alkoi mieli tehdä jotain pitkähihaisempaa. Silmiini osuikin jo valmiiksi piirtämäni Namedin Sade-kaava. Se sopisi niin lämpimään kuin viileämpäänkin säähän

Kevyt kangas ja ilmava kaava tekevät Sade-paidasta ihanan kesäpaidan.

Tein talvella Sade-paidan mutta kiintein hihoin, muokkasin siis hihan ehyeksi. Nyt ajattelin kuitenkin ottaa riskin ja tehdä kaavan alkuperäiset hihat. En siis kauheasti välitä rei'istä hihoissa yleisesti ottaen, mutta ajattelin kokeilla! Kankaaksi valitsin keväällä Salapakasta ostamani Atelier Brunetten ohuen puuvillan. Kangas ja kaava sopivatkin toisilleen mainiosti, niistä syntyi ilmava ja kevyt kokonaisuus, mikä onkin loistava kombo kesään.

Hihansuiden rusetit tuovat söpöä tyttömäisyyttä paitaan.

Yhden muutoksen olisin kuitenkin paitaan saanut kyllä tehdä. Sade on mallina meinaa melkoisen lyhyt enkä siinä leikkaamistohinassa tajunnut pidentää kaavaa. En haluaisi, että napa vilkkuu. Täytyykin vähän vielä miettiä, minkä muun kanssa kuin näiden lempparifarkkujeni kanssa voisin paitaa käyttää. Muutoin paita on tosi ihana!

Paidan takaosa on ehdoton lempparini,  ihana, hieman avonainen selkä.

Heinäkuu alkoi hieman sateisissa tunnelmissa, mutta eiköhän tästäkin ihan oiva kesälomakuukausi saada!

Ihania kesäpäiviä teille!

Anni

2

Ruokalappu koiranruokasäkistä

Kuopuksellamme on alkanut syömishommat kiinteiden muodossa ja ruokalaput ovat tulleet ajankohtaisiksi taas. Ruokalappuajatuksissani tuijottelin koiranruokasäkkiä ja välähti. Siitä olisi tehtävä ruokalappu!

Koiranruokasäkistä tuli oikein oiva ruokalappu.

Kierrätysmateriaalit ovat usein innostavia! Toki tykkään ekologisesta näkökulmasta - materiaali on jo olemassa ja usein se on vielä roska, joten materiaalin käyttöiän pidentäminen uusiokäytöllä on huippujuttu. Mutta kierrätysmateriaalit kutsuvat myös testaamaan, mihin kaikkeen erilaiset materiaalit voivat taipua. Usein materiaaleilla voi myös leikitellä ennakkoluulottomammin, ei haittaa, jos ei onnistukaan, koska kyseessähän tosiaan oli roska.

Iso koiranruokasäkki mahdollisti sen, että lopulliseen tuotteeseen ei jäänyt tekstejä tai muita viitteitä koiranruoasta kuin itse koira.

Leikkasin parin vanhan ruokalapun pohjalta koiranruokasäkistä ruokalapun. Alareunan kaukalokappaleen leikkasin aavistuksen leveämmäksi, jolloin sain taskun avautumaan paremmin tippuvalle ruualle. Kanttasin terävät reunat mummini kässäkätköistä löytyneellä vinonauhalla. Materiaalit olivat siis täysin ilmaiset ja oikein toimivat. Tositoimiin ruokalappu ei vielä kuitenkaan päässyt, sillä ruokalaput ovat niiiin kiinnostavia, että ne päällä syömisestä ei tule mitään. Vaikuttaisi kuitenkin ihan lupaavalta tämän ruokalapun toimivuus.

Mikä on sinun viimeisin kierrätyskäsityö?

Anni
4

Juhannushame ja ihanat seppeleet

Vuoteni tuntuvat jakaantuvan kahteen odotukseen, joulun ja juhannuksen odotukseen. Joulu on se valopilkku pimeänä vuodenaikana. Juhannus on taas se hetki, josta kesä tuntuu alkavan. Nyt siis on virallisesti kesä!



Kaipasin juhannukseen kevyttä hametta, joka pituudellaan kuitenkin suojaisi kinttujani hyttysiltä. Meninkin helpoimman kautta: ohut, läpinäkyvä batisti sekä sen alle viskoosikaitale kuminauhakujalla hameeksi. Helppo ja nopea! Tosin ajattelin kankaan olevan laskeutuvampi, vaan eipä ollutkaan, Siispä hame saattaa tietyssä kuvakulmassa ja pienen tuulen saattelemana luoda illuusion raskausmahasta, jota ei totisesti ole. Samapa tuo, kiva kesähame se on silti!


Kevyt kesähamepäällä teimme juhannuksena juhannusseppeleitä lupiineista"lupiinitalkoot"-hengessä. Kaunis kukka se kyllä on seppeleessä ja tuoksukin ihana. Kuitenkin tykkään enemmän katsella luonnossa suomalaisia kukkaketoja kuin lupiinikenttiä, joten hyvällä omallatunnolla näitä onkin ihasteltu nyt seppeleissä sekä maljakoissa!


Ihanaa juhannuksen jälkeistä aikaa ja kunnon kesän alkua!

Anni



0

Muistoista ommeltu tilkkupeitto

Tilkkupeiton tilkut tuovat mieleen monta muistoa.

Muutamia vuosia sitten tein valovoimaisen idiootin ostoksen. Hankimme vieraspeittoja ja -tyynyjä ja samalla ostimme "varalle" muutamat aivan halpishöpöhöpöpeitot ja tyynyt Ikeasta. Investointi ei ollut suuri, ehkä euron, kaksi, siksi ne olivat mukamas hyviä varalle. Mutta tietäähän sen. Eihän ne varapeitoiksi jääneet, vaan tulivat käyttöön. Ja tietäähän senkin, ettei semmonen rimpula höttöpeitto kestä yhtään mitään. Tänä keväänä havahduin siihen, että pian on edessä roskis, jos en tee jotain. Vaikka tiedän, ettei  maailman jäteongelma pelastu yhden peiton pelastuksella, otin "challenge accepted"-asenteen. Tämä yksi peitto ainakin pelastetaan. Ja niin muuten otetaan käyttöön myös ne aivan höpsäkän muotoiset puuvillakangaspalat sieltä kangaslaatikosta viemästä tilaa.
Vanhat kapiokoristelut ovat minusta aivan hurmaavia. Niihin on laitettu monta ajatusta ja paljon aikaa. Ihanaa, että tämäkin kirjailu pääsi vielä käyttöön.

Lähdin kokoamaan tilkkupeittoa aika tunteella ja ilman suurempaa suunnitelmaa. Peitosta muodostuikin muistojen peitto, vaikka se ei ollut ensisijaisena tavoitteenani. Ruutukangas on pappani vanhasta peltotyöpaidasta. Mummoni kapioista otettu kirjailtu osio pääsi mukaan myös, muu lakana oli jo puhkikäytetty. Opiskeluaikoina tein shiborivärjäyskokeiluja äitini kirjailemiin kapiotyynyliinoihin, nyt nekin ovat osa peittoa. Kuin myös vuosia sitten painamani pingviinit ja Een kanssa viime talvena painetut kissat. Yksi kaistale on roskiksesta serkkuni dyykkaama Marimekon kangas muistuttamassa, että yhden roska on toisen aarre. Ja yksi afrikkalainen kangas pääsi myös mukaan.

Pienet kankaanpainotilkut pääsivät myös käyttöön.

Lopulta peiton kokoon ompeleminen ei ollut ihan helppo homma, sillä sisään tullut peitto oli jo venynyt ja vanunut. Otin kuitenkin aika hövelin asenteen, ei ole ehkä maailman suorin peitto, mutta on ihan riittävän hyvä. Peittoon on kiva kääriytyä ja se tuntuu muistoineen mukavalta. Vaikka oli tarkoitus, että tämä tilkkupeitto toimittaisi lakanan sisuksiin laitettavan peiton virkaa, saattaa olla, että tästä tulikin torkkupeitto, joka saa olla näkösällä ja käytössä päiväunipeittona.

Tästä peitosta tuli kiva kääriytymispeitto.

Nyt tulikin viileämmät kelit. Peittoon on kiva kääriytyä vaikkapa iltauinnin jälkeen.

Ihania kesäpäiviä!

Anni
6

Adidas-villasukat

Voiko lahjaksi antaa itse tehtyä? Tähän kysymykseen olen törmännyt välillä eri asiayhteyksissä ja olen aina ollut aika pöyristynyt tuosta kysymyksestä. Onko maailma mennyt niin ahneeksi ja kylmäksi, ettei itse tehty enää kelpaa, etenkin jos se on tehty hyvin? Tänä keväänä kuitenkin mietin ensimmäistä kertaa tuota kysymystä itse. Mieheni nimittäin pyysi, että neuloisin hänen kummipojalleen lahjaksi villasukat, mutta mietin, osaisiko nuori mies arvostaa sellaista. Pohdin hetken lahjan saajaa ja tuumasin, että kyllä, villasukista saadaan sellaiset, että varmasti niistä hänkin pitäisi. Adidas-villasukat.

Adidas-villasukat teinille.

Tein villasukat ihan perinteisesti 7 veljestä -langasta ja silmukoin Adidas-logon jälkikäteen, malli löytyy täältä. Silmukointi on mukavaa ja helppoa, joskin aika hidasta. Tulikin manattua, että miksi en valinnut pienempää kuviota. Sukista kuitenkin tuli mielestäni tosi kivat ja toivottavasti saajalleen mieluisat. Oli sukan varressakin vähän jotain ekstraa, joka varmasti nuorta miestä ilahduttaa.

Mutta mitä ajatuksia itse tehdyt lahjat sinussa herättävät?

Anni


3

Camella-pipo kesän alkuun

Kukaanhan ei toivo näkevänsä kesän aikana yhtään pipoa. Ei kukaan. Kuitenkin historia on opettanut, että Suomen kesässä on hyvä varautua kaikkiin mahdollisiin säämuotoihin aina helteistä rakeisiin. Siksi ajattelin ottaa vihdoin haltuun patenttineuloksen ja neuloa pipon näin kesän alkuun. Olen pitkään ihaillut instagramissa Katrin Schubertin (@katta_rinah) upeita neuletöitä. Pääsääntöisesti patenttineuloksella tehdyt upeat kaksiväriset pipot ihastuttavat herkillä koukeroillaan ja kauniilla väriyhdistelmillä. Pitkään selailin ravelryssä Schubertin pipomalleja ja mietin, minkä ottaisin työn alle. Camella-pipolla lähdin alkuun ja nyt tässä sormet syyhyävät, että mikä malli seuraavaksi.

Katrin Schubertin Camella oli nopea ja kaunis neulottava. Pipo sopii päähäni mainiosti!

Patenttineulos - englanniksi brioche stitch - oli helppoa ja todella koukuttavaa! Ohjekaavion seuraaminen oli yhtä koukuttavaa kuin kirjoneuleissa. Aina teki mieli neuloa seuraava rivi, jotta näkisi, miten kuvio alkaa muotoutua. Valkoinen lanka oli pehmoista Dropsin Punaa, harmaa jotain lankahyllyni löytöä, 7 veljestä -lankaa kenties. Karheaa lankaa en otsaani vasten neuloisi, mutta patenttineuloksen ansiosta ihoa vasten onkin vain tuo pehmoinen alpakkalanka. Pieni ohjeidenlukuvirhe minulla tuli heti pipon alussa. Nostin kavennuskohdissa ensimmäisen silmukan niin kuin nurjan enkä niin kuin oikean silmukan, mistä johtuu ensimmäisten kavennusten erinäköisyys. Huomasin virheen kuitenkin ajoissa ja jatkoin kavennusten tekemistä oikein sopivassa kohtaa, jolloin virhe ei kauheasti edes paista silmiin. Pienet virheet mahtuvat elämään ja kertovat vain oppimisen tiestä, ei ne haittaa! Pipo on superlämmin ja malli niin ihana, että aloitin heti toisen.

Kukkakuviot tulevat valkoista kontrastiväriä vasten kauniisti esille.

Toivotaan kuitenkin, että tämä pipo saa pysytellä pipolaatikossa aina syksyn kylmille saakka!

Mukavaa toukokuista viikkoa!

Anni


4

Huivi kuin halaus

Joskus on niin täynnä kiitollisuutta, että haluaisi halata pitkään. Sellaista kiitollisuutta olen kokenut omaa äitiäni kohtaan. Hän on auttanut paljon monessa kohtaa, aina ymmärtänyt, kuunnellut, tsempannut, rohkaissut. Siksi halusin häntä halata, neuloen. Päätin neuloa huivin, joka olisi kuin lämmin halaus, lämmittäisi niin fyysisesti kuin henkisestikin.


Neuletyöt voi sitoa osaksi kukkakimppua. Näin kukat ja neule täydentävät toinen toisiaan.


Päätin jo syksyllä tehdä Katia yarnsin Infinity shawl -langasta huivin äidilleni, mutta en millään keksinyt huivimallia. Aloitin ja purin ja aloitin taas. Mielestäni huivimalli ei saanut olla liian monimutkainen, koska halusin langan väriliu'un tulevan selkeästi esiin. Lopulta päätin, että teen huivin ihan vain aina-oikein-neuleella. Väri erottuu näin hyvin ja huivi on lämpimänä. Ja näin oli oikein hyvä!

Väriliuku erottuu kauniisti yksinkertaisesta huivista.

Sidotutin huivin kukkakimppuun yhdeksi kukaksi Neiti Neilikassa ja kimppu sekä huivi oli äitienpäivälahja äidilleni. Kukkakimppu oli upea! Värit sointuivat kauniisti toisiinsa ja näin kukat ja neule täydensivät toisiaan kauniisti. 

Ihanaa iltaa!

Anni


2
Sisällön tarjoaa Blogger.