OHJEET

OHJEET
OHJEET

OMPELEMINEN

OMPELEMINEN
OMPELEMINEN

NEULOMINEN

NEULOMINEN
NEULOMINEN

Kirjan- ja vihkonpäälliset kankaasta - ohje

Esikoinen aloitti koulutaipaleensa reilu viikko sitten. Tämän mukana tulee monenlaista uutta opittavaa, kuten esimerkiksi se, että nyt pitäisi olla mielipide kontaktimuovista. Hieman pohdin ja mietin ja mielipidehän siitä löytyi: maalaisjärki. Jos kirjan pitää kestää esimerkiksi vielä toisellekin käyttäjälle, ehdottomasti muovia pintaan. Sillä muovikerroksella pidennetään koulukirjan ikää monen monituista vuotta! Mutta jos kirja on vaikkapa puoli vuotta käytössä oleva tehtäväkirja tai vihko, niin en suotta muovia siihen pintaan pistäisi. Se on mielestäni ajan-, vaivan- ja rahanhukkaa plus että vaikka sillä ei nyt maailmaa pelasteta, on se turhaa roskaa ja kulutusta joka tapauksessa. Koska kuitenkin tykkään, että tehtäväkirjat ja vihkot pysyvät käytössä hyvänä, on ne kiva suojata jotenkin. Näin kässäihmisenä yksi riesa on kangastilkut, joten päätin ottaa tilkut käyttöön ja ommella niistä päällisiä vihkoille ja tehtäväkirjoille.


Kirjan- ja vihkonpäälliset ovat todella nopeita tehdä ja tekeminen onnistuu vähemmänkin ommelleelta. Näin se käy:
1. Laita kangas kaksinkerroin ja aseta päällystettävä vihko tai kirja taitteelle. Leikkaa kangas siten, että ylä- ja alalaitaan jää n. sentin saumanvarat. Jätä leveyssuunnassa ylimääräistä kangasta n. puolet kirjan tai vihkon leveydestä tai hieman enemmän. Mitä syvemmälle suojatasku menee kannessa, sen tukevammin kannet pysyvät paikoillaan. (Kuvien päällisessä nuo läpät jäivät hieman liian kapeiksi, mutta toimii suoja onneksi siitäkin huolimatta!)
2. Päärmää tai huolittele saumurilla kangaskappaleen lyhyet sivut. Tarkista, miten paljon kangas menee vihkon tai kirjan yli ja merkkaa taite nuppineuloin.
3. Käännä yli jäävät läpät kankaan oikealle puolelle, oikeat puolet vastakkain. Ompele saumurilla ylä- sekä alalaita. Ommellessa läpät jäävät kiinni kankaan reunoihin.
4. Halutessasi voit kääntää kiinnitysläppien väliin jäävän taitteen ommellen. Vaihtoehtoisesti voit silittää taitteen. Sujauta päälliset vihkoon ja nauti opiskelusta!


Suojia oli niin mukava huristella, että niitä tuli tehtyä muutamat ylimääräisetkin. Suomen kielen tehtäväkirja sai päällisen vaateompeluista yli jääneistä kangaskaitaleista. Karvainen laikkukangas on omasta lapsuudestani - ompelin siitä silloin laukun, siitä yli jääneestä kankaasta teemme tällä hetkellä tyttären kanssa kepparia ja siitä yli jääneestä kankaasta ompelin matematiikan tehtäväkirjalle suojan. Muut kangaspäälliset ovat vihkoille, jotka ovat standardikokoisia eli tulevat käyttöön ihan varmasti!



Olen ommellut kansia myös kalentereille. Tekemäni ohje korkkikankaasta tehdyille kalenterin kansille löytyy täältä kotilieden kotisivuilta. Myös Kangaskorjaamolla-blogissa on selkeä ohje ja kivoja lisävinkkejä kirjankansiin!

Opiskelun iloa kaikille koulunsa aloittaneille tai sitä jatkaville! 

Anni
8

Tuhansien villasukkien maa - kirja oppijalle

Kirja saatu arvostelukappaleena. 

Yhtäkkiä lämpimän kostea ilma vaihtui sateeksi ja huomasin metsänreunassa kellastuneita puita. Syksy saapuu varkain. Vaikka haikein mielin hyvästelen kesää, on syksyssäkin omat ihanuutensa. Raikas ilma sateen jälkeen. Ne kirpsakat syysaamut. Ja toki myös se, että tekee mieli kilkutella puikkoja! Vaikka sain käsiini Tiina Kuun Tuhansien villasukkien maa -neulekirjan jo keväällä, siihen tekee mieli tarttua vasta nyt.


Kirja on aivan hurmaava. Jokaisessa sukassa on erilaista jujua, kohoneuletta, kirjoneuletta, erilaista kantapäätä tai kärkeä. Tämän kirjan jos neuloisi läpi, olisi varmasti aikamoinen sukkakonkari. Minulla tosin tyssää tämän kirjan haltuunottaminen yhteen seikkaan: mallit on suunniteltu ohuelle sukkalangalle. Tykkään saada nopeasti valmista aikaan - etenkin kun omien käsitöiden tekemisaika on jatkuvasti kortilla - ja tunnistan itsessäni laiskuuden. Tuntuu työläältä ottaa ne minipuikot ja ohuet langat käsiin. Olisi ollut kiva nähdä vaikka pari mallia paksullekin sukkalangalle. Voi siis olla, että korkkaan kirjan todella vasta sitten, kun voin uppoutua neulomaan pidemmäksi aikaa kuin viideksi minuutiksi kerrallaan.


Jokainen sukkamalli tuntuu huolella suunnitellulta. On otettu huomioon erilaiset kantapäät. Jossain malleissa on lisänä helmiä, kaikissa kirjoneuletta, joissain myös kohoneuletta. Ohjeissa on eri tavoin otettu huomioon, miten kerroksen vaihtumiskohdan saa mahdollisimman huomaamattomaksi. Sukista kuudet neulotaan varpaista varteen, loput varresta varpaisiin. Upea neuleteos siis, kannattaa tutustua, etenkin jos haluaa nostaa sukantekotaitojaan seuraavalle tasolle!


Joko on sukkia puikoilla?

Ihanaa elokuista viikkoa!

Anni
3

Kulho köydestä

Olen pitänyt itseäni vähän tavaran ystävänä. Konmarihenkisesti kyselen tuon tuosta, tuottaako tämä ja tämä minulle iloa, käyn samoja kaappeja läpi yhä uudelleen ja heitän roskiin, myyn tai uudistan vaatteita ja tavaroita. Ajatus minimalismista houkuttaa, vaikka olen siitä Hyvin, hyvin kaukana. Vaatekaappini on jo kivassa kuosissa, astioistakin kaikista iloitsen. Mutta sitten on se häpeäpilkkuni. Nimittäin käsityömateriaalivarastoni. (Oikeasti on toinenkin häpeäpilkku ja se on lipasto, joka sisältää kaikenlaista muistorikasta roinaa ja tarvitsisin varmaan ammattiapua sen järjestämiseen.)


Järkeni sumentuu ja arvostelukykyni heikkenee, kun puhutaan käsityömateriaaleista. Aivoni suoltavat diy-ideoita enemmän kuin ehdin niitä toteuttaa. Siksipä saattaisin tarvita sitä tai tuota. Ja lähipiirinikin sen tietää, Annille kannattaa tarjota ennen roskista. Monesta olen oppinut kieltäytymään, mutta silti minulle kertyy käyttökelpoista matskua. Se on toisaalta ihanaa, mutta siinä on se säilytys aina riesana. 


Joten taas kerran katsoin materiaalivarastojani. Yhdessä laatikossa älyttömän tilan vei köysi. Sille oli idea, joka ei toiminut ja nyt minulla oli levahtanut köysiläjä. Aloitin pyörittelemällä ovistopparin. Tai ovistoppari siitä oli tarkoitus tulla. Solmun ohje on täältä, sisälle tungin pihalta kiven. Solmusta tuli kuitenkin liian pieni eikä stoppari pidä ovea tuulessa auki. Lisäksi painava moukari on mukavan heittohihnan päässä, joten tämä lienee taaperon ulottuvilla hengenvaarallinen. Siitä tuli nyt toistaiseksi tuommoinen koristeturhake syksyä odottavan kynttilän viereen. Koska köyttä oli vielä jäljellä, mutta en missään nimessä aikonut tunkea sitä takaisin matskulaatikkoon, jatkoin pyörittelyä. Pyöritin saman ohjeen mukaisesti mutta useammilla kierroksilla lapsen pallon ympärille. Kun läjä oli solmuhtava, aloin levittää solmua reunoille siten, että päälle jäi pienen ruukun mentävä aukko. Siitä tuli oiva ruukunpäällinen tai kulho. Ja mikä parasta, olen naamioinut hankalan materiaalin osaksi sisustusta. Jos joskus haluan askarrella köydestä jotain, on se pyöriteltävissä siitä vielä hyvin käyttöön.

Onko sinulla heikkoja kohtia jonkin tavaratyypin säilyttämisessä? Miten saat pidetyksi materiaalivarastot ruodussa? Entä mikä on paras materiaaliensäilytysniksi?

Anni
2

Hellepäivän ompeluksena bikinien yläosa

Mitä tekee kässähullu, kun iskee helteet? Aurinkoon menemisen sijaan istuu ompelukoneen taakse ompelemaan bikinejä. Eikä tarpeeseen, vaan siksi, kun huvittaa. Ompelin pikaisesti itselleni uudet bikiniyläosat, mutta niistä tuli minulle enemmän kuin ajattelin. Niistä tuli armollisuuden opettajat.


Näihin bikineihin meni alle tunti. Todella nämä olivat pikasurautus. En tehnyt taiteen sääntöjen mukaan, vaan tein vähän sinne päin ja sovellellen. Vähän niin kuin tulee ommeltua sitä "peruspertsaa", surrur vain. Kun bikinit olivat päällä, tuli huono omatunto. Olisi pitänyt laittaa bikineihin vissiin vuori, ehkä kuminauhaakin, mutta pistelin vaan menemään. Rikkinäisistä bikineistä napsittu lukkokaan ei ole täydellisen värinen bikinien kankaaseen. Osaisin tehdä huolellisemminkin, mutta miksi en tee! No esimerkiksi siksi, että oma rauhallinen ompeluaika on kortilla. Niin myös kärsivällisyys sekä jaksaminen nyhräämiseen. Päätin antaa itselleni armoa. Tämä elämänvaihe on nyt tämä. Nyt tehdään nopeita juttuja ja mennään sieltä, missä aita on matalin tai peräti sitä ei ole ollenkaan. Se parjattu peruspertsa on oikein arvokasta käsityötä sekin, vaikka se onkin ihan perus. Käsityöharrastus saa antaa onnistumisenkokemuksia niillä helpoilla jutuilla, aina ei tarvitse kikkailla ja näpertää. Nyt  siis opettelen armon antamista, näinkin on ihan hyvä.


Puin uutukaiset bikinit päälleni ja olin iloinen, kun ne näyttivät siltä kuin ajattelinkin. Sitten huomioni kiinnittyi kalman kalpeaan ihooni. Minuun ei väri juurikaan tartu, olen valkoinen, talvisin sinertävä. Olen ok ihoni värin kanssa, mutta kehtaako sitä näyttää rannalla saati somessa, kauneusihanne kun rusketuksen osalta on lähempänä kinuskikastiketta kuin sen alla olevaa jäätelöä. Entä tämä muu kroppani. Vaikka olen siihen ihan tyytyväinen sellaisenaan, se tuntuu vieraalta - onhan se paisunut ja kutistunut moneen otteeseen niin raskauksien kuin imetysten myötä. Tuntuu, ettei kehoni ole kuukauttakaan samannäköinen ja siksi se tuntuu vieraalta ja siksi myös vaikealta näyttää. Mutta entä jos antaisin armoa siinäkin. Tässä minä olen, tällaisena kuin olen, juuri nyt. Jos itse olen tällaisena itselleni ihan hyvä, ehkä olen sitä muillekin. Ja toisaalta, jos en ole, niin mitäpä siitä!



Armollisuus on toki ollut mielessäni muutenkin. Jos ihmiset olisivat armollisia itselleen ja toisilleen, ei ehkä sanottaisi niin ikävästi aina. Jaksettaisiin nähdä niin oma peilikuva kuin muutkin ihmiset ihan tavallisina ihmisinä, aidosti ja positiivisesta käsin.

Kaikenlaisia ajatuksia sitä voikaan nousta yksistä bikinien yläosista! Vielä pari sanaa itse bikineistä. Hieman muokkaamani kaava biksuihin löytyi täältä. Kangas on Mereenin Betoniromua-lycraa. Lukko on vanhoista, rikkinäisistä bikineistä. Taitteet tein kääntämällä ja ompelemalla siksakilla, niinkin voi tehdä. Bikinien malli tuntuu hyvältä ja kevyeltä.

Ihania hellepäiviä!

Anni

4

Raivo-ompelua eli helppo neuletakki

Raivo-ompelus. Sellaiseen ryhdyin tällä viikolla. Kun perheessä on monta jonglöörattavaa osasta, ei juurikaan pääse käymään niin, että saisin ommeltua kerralla alusta loppuun yhden vaatekappaleen tai ylipäänsä mitään. Ja tämäkös ärsytti. Ja muutenkin kaikki oman ajan ja tilan puute. Joten raivo-ompelin. Se tapahtuu näin: peltorit korville, terveiset perheelle, että vaikka näyn, en ole läsnä,  ja sitten saksitaan kangasta vimmatusti ja ommellaan vielä vimmatummin. 

Pellavaneulos löytyi tähän neuletakkiin Eurokankaan palalaarista.
Työstön alle pääsi Eurokankaan palalaarista löytynyt pellavaneulos. Se ei maksanut montaa euroa, siksi uskalsinkin ottaa sen työn alle siinä tunnepuuskassa ja vähän summassa saksittavaksi. Koska sopivaa kaavaa en löytänyt, enkä sen puoleen olisi jaksanut alkaa piirtääkään, käytin luotto-pitkähihaisen kaavaa pohjana tälle neuletakille. Luonnosvihkopiirroksestani näkee suurinpiirtein, miten tein - violetilla on alkuperäinen kaava ja vihreällä lopullinen. Hihoille en siis tehnyt mitään. Etukappale kahtia keskeltä ja pääntietä laajensin ja leikkasin loivasti kohti liepeitä, jotka jatkuivat puoleen sääreen. Samaan linjaan alensin pääntietä takakappaleelta. Kun etu- ja takakappale olivat kiinni toisissaan, saumuroin leveän kaitaleen kaksinkertaisena liepeille niskan ympäri zurp. Taskut sopivaan kohtaan nips ja halkiot naps. Helmojen ja hihojen päärmeet zip. Tehokkaasti, nopeasti, raivossa. Tosin loppuvaiheessa ompelusta huomasin, että raivo ja ärtymys oli kadonnut jonnekin saumurin surinaan. Oli hyvä mieli ja minulla oli uusi neuletakki.

Luonnoskirja on uskollinen ystäväni, joka kulkee aina laukussa. Näin simppeleillä muutoksilla pitkähihaisesta saatiin pitkä neuletakki.

 Paitsi, että aivot tuulettuivat tätä neuletakkia ommellessa, tämä takki tuli todella tarpeeseen vaatevarastoissakin. Ensinnäkin näin imettäessä neuletakit ovat käytännöllisimmät vaatekappaleet ikinä. Toiseksi, mikä onkaan ihanampi vetäistä vilpoisana kesäpäivänä niskaan kuin hengittävä, lämmin, pellavahepenekaapu. Käytiin sateiden jälkeen ensimmäisenä aurinkoisena päivänä samoilemassa Mikkelipuistossa perheen kera ja hulmuavahelmainen pellavaneulostakki oli juuri mainio asuvalinta, ei tullut hiki eikä kylmä ja kivaltahan se näyttää luottoimetystopin ja -farkkujen päällä.

Kuvan upea kukkaloisto on Mikkelipuistosta.

Onko raivo-ompeleminen tuttua sinulle?

Raivo-ompeluksista huolimatta lempeitä ajatuksia sunnuntaihin!

Anni
2

Sade, kevyt kesäpaita

Oi kesä. Olen niin kesäihminen, herään henkiin kesällä ja rakastan oikeastaan kaikkea kesässä (paitsi ötököitä). Minua ei haittaa, jos välillä sataa - saapahan hyvällä omallatunnolla ommella sisällä. Helteen sattuessa voin tehdä kissat ja raukeasti pötkötkellä vaikkapa neuloen tai virkaten. Ihana, vehreä, ihmeellinen vuodenaika. Kesään teki mieleni myös ommella. Ensin ajattelin jotain helteeseen sopivaa. Sitten kun tulikin sadesää, alkoi mieli tehdä jotain pitkähihaisempaa. Silmiini osuikin jo valmiiksi piirtämäni Namedin Sade-kaava. Se sopisi niin lämpimään kuin viileämpäänkin säähän

Kevyt kangas ja ilmava kaava tekevät Sade-paidasta ihanan kesäpaidan.

Tein talvella Sade-paidan mutta kiintein hihoin, muokkasin siis hihan ehyeksi. Nyt ajattelin kuitenkin ottaa riskin ja tehdä kaavan alkuperäiset hihat. En siis kauheasti välitä rei'istä hihoissa yleisesti ottaen, mutta ajattelin kokeilla! Kankaaksi valitsin keväällä Salapakasta ostamani Atelier Brunetten ohuen puuvillan. Kangas ja kaava sopivatkin toisilleen mainiosti, niistä syntyi ilmava ja kevyt kokonaisuus, mikä onkin loistava kombo kesään.

Hihansuiden rusetit tuovat söpöä tyttömäisyyttä paitaan.

Yhden muutoksen olisin kuitenkin paitaan saanut kyllä tehdä. Sade on mallina meinaa melkoisen lyhyt enkä siinä leikkaamistohinassa tajunnut pidentää kaavaa. En haluaisi, että napa vilkkuu. Täytyykin vähän vielä miettiä, minkä muun kanssa kuin näiden lempparifarkkujeni kanssa voisin paitaa käyttää. Muutoin paita on tosi ihana!

Paidan takaosa on ehdoton lempparini,  ihana, hieman avonainen selkä.

Heinäkuu alkoi hieman sateisissa tunnelmissa, mutta eiköhän tästäkin ihan oiva kesälomakuukausi saada!

Ihania kesäpäiviä teille!

Anni

2

Ruokalappu koiranruokasäkistä

Kuopuksellamme on alkanut syömishommat kiinteiden muodossa ja ruokalaput ovat tulleet ajankohtaisiksi taas. Ruokalappuajatuksissani tuijottelin koiranruokasäkkiä ja välähti. Siitä olisi tehtävä ruokalappu!

Koiranruokasäkistä tuli oikein oiva ruokalappu.

Kierrätysmateriaalit ovat usein innostavia! Toki tykkään ekologisesta näkökulmasta - materiaali on jo olemassa ja usein se on vielä roska, joten materiaalin käyttöiän pidentäminen uusiokäytöllä on huippujuttu. Mutta kierrätysmateriaalit kutsuvat myös testaamaan, mihin kaikkeen erilaiset materiaalit voivat taipua. Usein materiaaleilla voi myös leikitellä ennakkoluulottomammin, ei haittaa, jos ei onnistukaan, koska kyseessähän tosiaan oli roska.

Iso koiranruokasäkki mahdollisti sen, että lopulliseen tuotteeseen ei jäänyt tekstejä tai muita viitteitä koiranruoasta kuin itse koira.

Leikkasin parin vanhan ruokalapun pohjalta koiranruokasäkistä ruokalapun. Alareunan kaukalokappaleen leikkasin aavistuksen leveämmäksi, jolloin sain taskun avautumaan paremmin tippuvalle ruualle. Kanttasin terävät reunat mummini kässäkätköistä löytyneellä vinonauhalla. Materiaalit olivat siis täysin ilmaiset ja oikein toimivat. Tositoimiin ruokalappu ei vielä kuitenkaan päässyt, sillä ruokalaput ovat niiiin kiinnostavia, että ne päällä syömisestä ei tule mitään. Vaikuttaisi kuitenkin ihan lupaavalta tämän ruokalapun toimivuus.

Mikä on sinun viimeisin kierrätyskäsityö?

Anni
4

Juhannushame ja ihanat seppeleet

Vuoteni tuntuvat jakaantuvan kahteen odotukseen, joulun ja juhannuksen odotukseen. Joulu on se valopilkku pimeänä vuodenaikana. Juhannus on taas se hetki, josta kesä tuntuu alkavan. Nyt siis on virallisesti kesä!



Kaipasin juhannukseen kevyttä hametta, joka pituudellaan kuitenkin suojaisi kinttujani hyttysiltä. Meninkin helpoimman kautta: ohut, läpinäkyvä batisti sekä sen alle viskoosikaitale kuminauhakujalla hameeksi. Helppo ja nopea! Tosin ajattelin kankaan olevan laskeutuvampi, vaan eipä ollutkaan, Siispä hame saattaa tietyssä kuvakulmassa ja pienen tuulen saattelemana luoda illuusion raskausmahasta, jota ei totisesti ole. Samapa tuo, kiva kesähame se on silti!


Kevyt kesähamepäällä teimme juhannuksena juhannusseppeleitä lupiineista"lupiinitalkoot"-hengessä. Kaunis kukka se kyllä on seppeleessä ja tuoksukin ihana. Kuitenkin tykkään enemmän katsella luonnossa suomalaisia kukkaketoja kuin lupiinikenttiä, joten hyvällä omallatunnolla näitä onkin ihasteltu nyt seppeleissä sekä maljakoissa!


Ihanaa juhannuksen jälkeistä aikaa ja kunnon kesän alkua!

Anni



0

Muistoista ommeltu tilkkupeitto

Tilkkupeiton tilkut tuovat mieleen monta muistoa.

Muutamia vuosia sitten tein valovoimaisen idiootin ostoksen. Hankimme vieraspeittoja ja -tyynyjä ja samalla ostimme "varalle" muutamat aivan halpishöpöhöpöpeitot ja tyynyt Ikeasta. Investointi ei ollut suuri, ehkä euron, kaksi, siksi ne olivat mukamas hyviä varalle. Mutta tietäähän sen. Eihän ne varapeitoiksi jääneet, vaan tulivat käyttöön. Ja tietäähän senkin, ettei semmonen rimpula höttöpeitto kestä yhtään mitään. Tänä keväänä havahduin siihen, että pian on edessä roskis, jos en tee jotain. Vaikka tiedän, ettei  maailman jäteongelma pelastu yhden peiton pelastuksella, otin "challenge accepted"-asenteen. Tämä yksi peitto ainakin pelastetaan. Ja niin muuten otetaan käyttöön myös ne aivan höpsäkän muotoiset puuvillakangaspalat sieltä kangaslaatikosta viemästä tilaa.
Vanhat kapiokoristelut ovat minusta aivan hurmaavia. Niihin on laitettu monta ajatusta ja paljon aikaa. Ihanaa, että tämäkin kirjailu pääsi vielä käyttöön.

Lähdin kokoamaan tilkkupeittoa aika tunteella ja ilman suurempaa suunnitelmaa. Peitosta muodostuikin muistojen peitto, vaikka se ei ollut ensisijaisena tavoitteenani. Ruutukangas on pappani vanhasta peltotyöpaidasta. Mummoni kapioista otettu kirjailtu osio pääsi mukaan myös, muu lakana oli jo puhkikäytetty. Opiskeluaikoina tein shiborivärjäyskokeiluja äitini kirjailemiin kapiotyynyliinoihin, nyt nekin ovat osa peittoa. Kuin myös vuosia sitten painamani pingviinit ja Een kanssa viime talvena painetut kissat. Yksi kaistale on roskiksesta serkkuni dyykkaama Marimekon kangas muistuttamassa, että yhden roska on toisen aarre. Ja yksi afrikkalainen kangas pääsi myös mukaan.

Pienet kankaanpainotilkut pääsivät myös käyttöön.

Lopulta peiton kokoon ompeleminen ei ollut ihan helppo homma, sillä sisään tullut peitto oli jo venynyt ja vanunut. Otin kuitenkin aika hövelin asenteen, ei ole ehkä maailman suorin peitto, mutta on ihan riittävän hyvä. Peittoon on kiva kääriytyä ja se tuntuu muistoineen mukavalta. Vaikka oli tarkoitus, että tämä tilkkupeitto toimittaisi lakanan sisuksiin laitettavan peiton virkaa, saattaa olla, että tästä tulikin torkkupeitto, joka saa olla näkösällä ja käytössä päiväunipeittona.

Tästä peitosta tuli kiva kääriytymispeitto.

Nyt tulikin viileämmät kelit. Peittoon on kiva kääriytyä vaikkapa iltauinnin jälkeen.

Ihania kesäpäiviä!

Anni
6

Adidas-villasukat

Voiko lahjaksi antaa itse tehtyä? Tähän kysymykseen olen törmännyt välillä eri asiayhteyksissä ja olen aina ollut aika pöyristynyt tuosta kysymyksestä. Onko maailma mennyt niin ahneeksi ja kylmäksi, ettei itse tehty enää kelpaa, etenkin jos se on tehty hyvin? Tänä keväänä kuitenkin mietin ensimmäistä kertaa tuota kysymystä itse. Mieheni nimittäin pyysi, että neuloisin hänen kummipojalleen lahjaksi villasukat, mutta mietin, osaisiko nuori mies arvostaa sellaista. Pohdin hetken lahjan saajaa ja tuumasin, että kyllä, villasukista saadaan sellaiset, että varmasti niistä hänkin pitäisi. Adidas-villasukat.

Adidas-villasukat teinille.

Tein villasukat ihan perinteisesti 7 veljestä -langasta ja silmukoin Adidas-logon jälkikäteen, malli löytyy täältä. Silmukointi on mukavaa ja helppoa, joskin aika hidasta. Tulikin manattua, että miksi en valinnut pienempää kuviota. Sukista kuitenkin tuli mielestäni tosi kivat ja toivottavasti saajalleen mieluisat. Oli sukan varressakin vähän jotain ekstraa, joka varmasti nuorta miestä ilahduttaa.

Mutta mitä ajatuksia itse tehdyt lahjat sinussa herättävät?

Anni


3

Camella-pipo kesän alkuun

Kukaanhan ei toivo näkevänsä kesän aikana yhtään pipoa. Ei kukaan. Kuitenkin historia on opettanut, että Suomen kesässä on hyvä varautua kaikkiin mahdollisiin säämuotoihin aina helteistä rakeisiin. Siksi ajattelin ottaa vihdoin haltuun patenttineuloksen ja neuloa pipon näin kesän alkuun. Olen pitkään ihaillut instagramissa Katrin Schubertin (@katta_rinah) upeita neuletöitä. Pääsääntöisesti patenttineuloksella tehdyt upeat kaksiväriset pipot ihastuttavat herkillä koukeroillaan ja kauniilla väriyhdistelmillä. Pitkään selailin ravelryssä Schubertin pipomalleja ja mietin, minkä ottaisin työn alle. Camella-pipolla lähdin alkuun ja nyt tässä sormet syyhyävät, että mikä malli seuraavaksi.

Katrin Schubertin Camella oli nopea ja kaunis neulottava. Pipo sopii päähäni mainiosti!

Patenttineulos - englanniksi brioche stitch - oli helppoa ja todella koukuttavaa! Ohjekaavion seuraaminen oli yhtä koukuttavaa kuin kirjoneuleissa. Aina teki mieli neuloa seuraava rivi, jotta näkisi, miten kuvio alkaa muotoutua. Valkoinen lanka oli pehmoista Dropsin Punaa, harmaa jotain lankahyllyni löytöä, 7 veljestä -lankaa kenties. Karheaa lankaa en otsaani vasten neuloisi, mutta patenttineuloksen ansiosta ihoa vasten onkin vain tuo pehmoinen alpakkalanka. Pieni ohjeidenlukuvirhe minulla tuli heti pipon alussa. Nostin kavennuskohdissa ensimmäisen silmukan niin kuin nurjan enkä niin kuin oikean silmukan, mistä johtuu ensimmäisten kavennusten erinäköisyys. Huomasin virheen kuitenkin ajoissa ja jatkoin kavennusten tekemistä oikein sopivassa kohtaa, jolloin virhe ei kauheasti edes paista silmiin. Pienet virheet mahtuvat elämään ja kertovat vain oppimisen tiestä, ei ne haittaa! Pipo on superlämmin ja malli niin ihana, että aloitin heti toisen.

Kukkakuviot tulevat valkoista kontrastiväriä vasten kauniisti esille.

Toivotaan kuitenkin, että tämä pipo saa pysytellä pipolaatikossa aina syksyn kylmille saakka!

Mukavaa toukokuista viikkoa!

Anni


4

Huivi kuin halaus

Joskus on niin täynnä kiitollisuutta, että haluaisi halata pitkään. Sellaista kiitollisuutta olen kokenut omaa äitiäni kohtaan. Hän on auttanut paljon monessa kohtaa, aina ymmärtänyt, kuunnellut, tsempannut, rohkaissut. Siksi halusin häntä halata, neuloen. Päätin neuloa huivin, joka olisi kuin lämmin halaus, lämmittäisi niin fyysisesti kuin henkisestikin.


Neuletyöt voi sitoa osaksi kukkakimppua. Näin kukat ja neule täydentävät toinen toisiaan.


Päätin jo syksyllä tehdä Katia yarnsin Infinity shawl -langasta huivin äidilleni, mutta en millään keksinyt huivimallia. Aloitin ja purin ja aloitin taas. Mielestäni huivimalli ei saanut olla liian monimutkainen, koska halusin langan väriliu'un tulevan selkeästi esiin. Lopulta päätin, että teen huivin ihan vain aina-oikein-neuleella. Väri erottuu näin hyvin ja huivi on lämpimänä. Ja näin oli oikein hyvä!

Väriliuku erottuu kauniisti yksinkertaisesta huivista.

Sidotutin huivin kukkakimppuun yhdeksi kukaksi Neiti Neilikassa ja kimppu sekä huivi oli äitienpäivälahja äidilleni. Kukkakimppu oli upea! Värit sointuivat kauniisti toisiinsa ja näin kukat ja neule täydensivät toisiaan kauniisti. 

Ihanaa iltaa!

Anni


2

Kukkamekko peruskaavan pohjalta

Kangas saatu Almandiinilta

Kesämekkoni koostuu raikkaasta väristä sekä helposta helmasta.

Olen usein maininnut rakkaudestani mustaan. Musta on turvallinen ja helppo väri. Ei tarvitse pohtia, sopivatko vaatteiden värit yhteen, kun ne kaikki ovat mustia. Rakkaus mustaan syveni esikoiseni synnyttyä. Elämän järjestys muuttui niin rytinällä, että sain turvallisuudentunnetta helposta, mustasta väristä. Nyt kuitenkin, kun elämän järjestys on muuttunut eksponentiaalisesti vielä kaaoksemmaksi, värit ovatkin alkaneet miellyttää silmää! Tässä sekametelisopassa, johon mahtuu kolme lasta ja mies, erisorttisia lemmikkejä, mökkiä, kotia ja kaikenlaisia projekteja, värikkäämmäksi muuttuva garderoobi on vain piste iin päälle. Olen värien vaatekaappiin saapumisesta puhunut usein ja useissa postauksissa. Se kertokoon siitä, miten iso juttu tämä värihomma minulle on! Jos on seitsemän vuotta pukeutunut kokomustaan, jokainen värikäs vaatekappale on minulle iso asia.

Helmassa on sekä etu- että takapuolella vastalaskokset. 
Oli kesämekon aika. Semmoisen istuvan, mutkattoman, juhlaan ja arkeen sopivan kesämekon aika. Instastoorissani esittelinkin tämän mekon syntyä, nimittäin lähdin ompelemaan aika summanmutikassa. Yläosan kaavan kuosittelin peruskaavastani. Työn edetessä mittailin ja tuumailin ja leikkelin niin pääntielle omaa muotoaan kuin vastalaskosten syvyyttä helmaan. Kankaan sain blogiyhteistyönä Almandiinilta. Onkin ihanaa, että päällä on jotain, mitä ei ihan heti vastaan tule, sillä Almandiini tuo kankaansa Japanista. Mekon kangas on Pienet kukat niityllä -nimistä eläväpintaista puuvillaa. Aivan suloinen ja kevyt päällä. En vuorittanut mekkoa, jotta se olisi kevyt pitää arkisemmissakin tilanteissa.

Pääntien muodon piirtelin liidulla sovittaessa. On kiva ommella siten, että kuulostelee, mitä kangas haluaa.

Nyt vain sitten odottelemaan kesämekkokelejä, nyt onneksi näyttää lupaavalta!

Kesäisiä päiviä toivotellen, Anni
6

Äitienpäiväsukat ja sukupolvien ketjussa viipyilevät ajatukset

Tänä vuonna päätin neuloa Niina Laitisen yhteisneulonta-äitienpäiväsukat itselleni. Jo vuoden päivät olen ajoittain taistellut väsymystä vastaan. Äitiydessä lienee rankinta tuo riittämättömyyden tunne. Pitäisi ja haluaisi tehdä sitä ja tätä, "kaiken maailman kotkotukset" iholle tuova sosiaalinen media myös lisää painetta suorittaa äitiyttä monin eri tavoin. Myös ihmiselle, joka tarvitsee omaa tilaa melko paljon, ainainen tarvittavuus ja kolmen lapsen jaloissa roikkuminen on rankkaa. Olenkin tietoisesti opetellut ottamaan rennommin, olemaan välittämättä sisäisistä ja ulkoisista vaatimuksista ja suorittamisen sijaan nauttimaan äitiyden eri puolista. Olemaan lempeä itselleni. Kun aloitin äitienpäiväsukat, päätin joka ilta neuloessani miettiä lempeitä ajatuksia itsestäni. Minä riitän äitinä. Olen hyvä äiti.

Vuoden 2019 äitienpäiväsukat ovat ehdottomasti kaunein mutta varmaan myös haastavin neuletyö, minkä olen tehnyt. 

Nyt äitienpäivänä sain vihdoin sukat valmiiksi jalkoihini. Halusin kuvata ne vanhan puretun mummolani portailla. Minua liikuttaa ajatus, että äitini on juossut noita portaita niin pienenä lettipäänä kuin tuoreena äitinä itsekin. Noilla portailla äitini äiti on huutanut peltoväelle "syömään", kuten minä nyt huudahdan omalta oveltani pihalla leikkiville lapsille. On noita portaita kulkenut myös äitini isoäiti, joka joutui muuttamaan 7-vuotiaana pois kotoa töihin lapsia vahtimaan, kun kotona ei ollut hänelle riittävästi ruokaa. Mitä lie Hilman äidin, Annin, jolta nimeni olen saanut, mielessä liikkunut, kun on pitänyt tehdä kipeä päätös lapsen henkiinjäämisen turvaamiseksi. Äitiydessä on ollut eri vuosisadoilla aivan omanlaisensa haasteet.

Lankana äitienpäiväsukissa on Novitan 7 veljestä ja puikkoina kolmosen sukkapuikot.

Jokaisen äidin mieli on tunteita pullollaan. Välillä sydän itkee verta, kun ei itse jaksa tai kun lapseen sattuu, ja välillä meinaa sydän haljeta siitä onnesta, mitä lapset tuovat. Koko elämän ja tunteiden kirjo. Olen tänään liikuttunut kyyneliin Paula Tiessalon kolumnista riittävästä äitiydestä, jossa hän katselee äitiyttä siitä hetkestä käsin, kun lapset muuttavat pois. "Silloin äiti tajuaa, ettei tämä äitiys tämän valmiimmaksi tule. Että sen on tarkoituskin olla ajoittain epäröivää, vajavaista ja ohikiitävää. Että kun parhaansa tekee, tai edes yrittää, niin se riittää. Ja että niin on hyvä." Mitkä armolliset ja lempeät sanat.

Niina Laitisen äitienpäiväsukat 2019 ovat kauniit ja somat edestä ja takaa. 

Lempeää äitienpäivän iltaa!

Anni

2

Muodokas Doris-hame

Kehopositiivisuus on sana, johon olen törmännyt viime aikoina jatkuvasti. Olen törmännyt siihen mielessäni, kun katson peiliin. Viimeiset kolme vuotta ovat olleet keholleni aikamoista myllerrystä, kun saimme nämä meidän pojat alle kahden vuoden ikäerolla. Kaksi lähekkäin olevaa raskautta ja imetykset päälle. Keho ei ole tuntunut omalta, mutta silti olen yrittänyt katsoa sitä ihaillen, sillä se on tehnyt ihmeellisiä asioita. Kehopositiivisuus on vilahdellut aktiivisesti myös mediassa. Olisikohan aika jo unohtaa iän ikuiset laihikset ja pakottava tarve yrittää näyttää mainosmallilta? Jokaisen pitäisi pystyä rakastamaan kehoaan, vaikka se ei olisi langanlaiha.

Doris-hameen korkea, ristikkäin menevä resorikappale tekee hameesta todella mukavan tuntuisen päällä.

Kehopositiivisuus on ollut myös sana tämän kuvissa näkyvän Doris-hameen ympärillä. Pääsin Misusu patternsin Doris-hameen kaavatestaajaksi ja ah se on ollut ihanaa. Paitsi että kaava on ollut ihan super, on ollut ihana nähdä muiden versioita hameesta ja kuulla ajatuksia siihen liittyen. Koen, että monille on ollut haastavaa tehdä ja pukea hame, joka on tiukka ja joka korostaa naisellisia muotoja. Ei olla oltu ihan sinut oman kehon kanssa, siitä huolimatta on vedetty tuo kaunis hame päälle ja sitten onkin huomattu, että jestas, kylläpä näyttää hyvälle! Tämä hame on auttanut joitain sen oman kehopositiivisuuden löytämisessä. Eikö ole ihanaa, miten yksi vaatekappale voi olla niin merkittävä omien ajatusten kannalta!

Hameen leikkaus näkyy parhaiten sivusta. Taskut hameessa on kyllä parhautta!

Itse olen tottunut käyttämään kireitä vaatteita, joten hameen kireys ei ollut minulle ongelma. Kuitenkin hame korostaa kurveja enkä aina ihan ole ollut sinut vaikkapa leveän lantioni kanssa. Mutta. Olen pakottanut itseni katsomaan kehoani lempeydellä ja ihailulla. Ei se näytä samalta kuin 10 vuotta sitten. Mutta sen jälkeen onkin tapahtunut paljon, muun muassa kolme lasta, kolme imetystä, joista yksi jatkuu vielä. Ja toki kehossani näkyy myös muutot, työpäivät, väsymys, rakentamiset jne. Ihmehän se olisi, jos kehossani nämä asiat eivät näkyisi! Keho muuttuu elämän mukana ja koen vastuukseni ymmärtää kehoani eri ikäisenä ja muotoisena. Minulla ja keholla on ihan oma suhde ja sitä suhdetta voi vaalia esimerkiksi ihanilla kehoa arvostavilla vaatteilla. Jos jonkun mielestä hameeni on liian kireä tai muotoja nuoleva, hän voi katsoa pois päin.

Sivusaumoissa kulkevat tereet korostavat hameen leikkausta.

Doris-hameessa on kolme eri pituusvaihtoehtoa ja sen voi tehdä taskuilla tai ilman, myös raskaushameeksi se sopii. Valitsin midi-mitan ja ehdottomasti taskut, sillä minulla ei ole yhtään taskullista hametta tällä hetkellä. Kangas on Mereenin joustocollegea. Hame tuntuu todella hyvältä päällä. Se on toki kireä, mutta takahalkio sekä joustava hamemateriaali antaa riittävästi liikkumatilaa. Kaavan mukana tulee ohjeet, miten muokata kaavaa enemmän omalle keholle sopivaksi, jos omat mitat eivät kohtaa kaavan mittojen kanssa. Itse koin kaavan kuitenkin hyväksi juuri sellaisena.

Lempein ajatuksin kohti viikonloppua!

Anni
2

Kylpytakista kissa-asu

Vappu oli ja vappu meni! Ihana iloinen hassuttelujuhla, jolloin saa pukeutua hassusti ja heittää leikiksi. Meillä tosin vappu kääntyi aikamoiseksi norovirushulabalooksi - jo toistamiseen tänä vuonna. Nyt kun siitä on selvitty, on kiva kääntää katseet vielä vapun hassutteluaikaan ja Een eskarin naamiaisiin. Ee halusi pukeutua naamiaisiin kissaksi, joten kissa-asun tekoon sitä oli ryhdyttävä.

Kissan leikkiminen on mieluisaa ja sen näkee jo kissamaisesta elekielestä.

Ostin vuosi, pari sitten kirppikseltä 50 sentillä fleece-kylpytakin, josta puuttui vyö. Vaikka fleecestä en kauheasti materiaalina tykkää, ajattelin sen olevan ihanan lämmin talvisilla saunareissuilla ja niin se olikin. Nyt kuitenkin hihat olivat käyneet jo lyhyiksi ja halusin tuosta polyesteripallerosta eroon. Roskikseen en kuitenkaan halunnut ehjää takkia heittää ja jälleenmyyntiin se ei vyöttömyytensä puolesta sovi, joten siitä sain oivan materiaalin kissa-asuun.

Kylpytakista sai kierrätetyksi oivan kissa-asun lasten naamiaisiin.

Leikkasin hupparin kaavaa mukaellen etu- ja takakappaleet kylpytakista. Kylpytakki siis lyheni ja kapeni. Taskut saivat jäädä paikalleen ja ne ovatkin ihan näppärät naamiaisissakin. Pään- ja kädentiet sain huoliteltua hieman fleeceä venyttämällä, kääntämällä ja ompelemalla siksakilla päältä. Näin huolitttelin myös helman. Leikkasin alkuperäisen kylpytakin helmakäänteen vyöksi ja hupun käänteen hännäksi. Hihoista sain leikatuksi hatun kappaleet. Hattu on pipon kaavalla tehty, mutta etukappaleeseen tein kaarteet otsalle. Piponkin reuna on huoliteltu kääntämällä ja ompelemalla siksakilla päältä. 

Takkimallinen kissatakki mahtuu isompanakin päälle, joten asu ei jää kertakäyttöiseksi.


Koska kissa-asu on takkimallinen, mahtuu tämä päälle vaikka aikuisena, mikä on loistojuttu, koska en hirveästi pidä kertakäyttöasuista. Toisaalta ei tämä kertakäyttöiseksi ole jäänyt nytkään - se on eläinfani-Eellä vähän väliä päällä ja kissahattu päässä viiletetään ulkonakin miauta maukuen.

Pääsikö teillä ompelukoneet surraamaan vappunaamiaisten merkeissä?

Leikkimielistä sunnuntai-iltaa!

Anni
10

Raikasta kesävaatetta

Kankaat saatu blogiyhteistyönä Myllymuksuilta

Kyllä pienten palleroiden kelpaa nyt kesästellä.

Kesä yllätti perheenäidin. Lämpimät kelit tulivat kerralla ja kauhukseni tajusin, että vaatekaapissa ei ole kummallekaan pojalle Mitään kesävaatetta. Siis ei mitään. Ei yhtään t-paitaa, ei sortseja, ei mitään. Silloinhan ei käsityöharrastaja voi mitään muuta kuin ottaa kesäkaavalehdet kouraan ja alkaa etsiä kesäisiä kaavoja. Siinä kuumeisesti kaavoja etsiessäni pohdin, että onko käsityöharrastus jo sairaus, sillä tuntuu mahdottomalta ajatukselta ostaa mitään valmiina kaupasta. Kaikki pitää tehdä itse. (Okei, ostaisin kirpparilta, mutta olen aika tarkka laadun ja värimaailman suhteen, joten harvoin löydän mieleistä ja jos löydän, on joku muu jo ehtinyt sanoa av-yv-jne.)

Kesävaatesetit pikku-veljeksille farkkucollegesta sekä Klaara-trikoosta

The kaavalehdeksi valikoitui Ottobre 3/2016. Ii-vauvalle ompelin Sporty Baby-shortsit, tosin vain yhdestä kappaleesta eikä kolmesta, kuten kaavassa. Kaveriksi ompelin bodykaavan pohjalta muokkaillun hihattoman. Aa sai housut Trick-kaavalla sekä Panda & X print -kaavalla tehdyn paidan. Paidan reunaraidoista tykkään ihan älynä! Kankaana molempien poikien housuissa on Myllymuksujen farkkucollege, mukavan jämäkkä kangas. Paidoissa taas on Myllymuksujen ihanan raikas Klaara-digiprintattu trikoo. Lapsuudessani meillä on ollut monenlaisia papukaijoja, mm. kankaastakin löytyvä harmaapapukaija. Siksipä tämä kangas herättää hyvin lämpimiä muistoja ja tuntuu tavallistakin kauniimmalta silmissäni. Papukaija-kankaasta tykkään myös siksi, ettei se ole selvästi tytöille tai pojille suunnattu. Viime aikoina minun on ollut haastava löytää erityisesti pojille kuosikankaita, koska en niin välitä auto-kulkuväline-merirosvo-jne-kankaista, vaan haluaisin jotain kuvitukseltaan neutraalia.

Lippapipot on meidän perheen ehdoton kesähattumalli.

Myös Ee pääsi mukaan kangassamisteluihin, sillä koko kesävaateruljanssi piti aloittaa uusista kesähatuista. Kaavana lippapipoissa on NOSHin lippapipon kaava. Nämä ovatkin ihan huiput, kun sisarukset kulkevat ulkona kuin majakka ja perävaunu samispipoissaan.

Nyt saa kesä tulla, olemme valmistautuneet!

Mites, joko teillä ompelukoneet suoltaa kesävaatetta?

Anni
1

Solmupanta + ohje

Huhtikuu kun alkaa lähestyä loppuaan, erinäiset käsityö- ja askarteluryhmät alkavat täyttyä kyselyistä mitä lastenhoitajille ja opeille lahjaksi. Monet - niin kuin minäkin - haluavat tehdä jotain itse, mutta kuitenkin jotain käyttökelpoista mutta ei mitään liiaksi aikaa vievää, koska usein annettavia lahjoja on useita. Sitten toki keskusteluun mahtuu ne, jotka vastustavat lahjojen antamista. Noh, minusta kyse on hyvistä tavoista ja meidän perheessä lahjotaan kyllä eskarin henkilökunta. Tänä vuonna pakettiin sujahtaa nopeasti ommeltavat solmupannat.


Solmupanta valmistuu nopeasti ja sellaiseen saa kulutettua niitä kapeampiakin kankaanpaloja, joista ei vaatetta enää helposti saa. Panta on saanut innoituksensa Roosa Blomin blogista, jossa vastaava solmu on tehty neulottuun kappaleeseen.


Leikkaa kankaasta n. 52 x 20 cm kaitale. Pidempi mitta siis tulee pään ympäryksestä plus saumanvarat. Ompele pitkät sivut yhteen kankaan oikeat puolet vastakkain. Käännä pitkä putki oikeinpäin ja aseta tuo sauma keskelle - sauma jää pannan nurjalle puolelle. Aseta pannan oikeat puolet vastakkain mutta lomittain siten, että ne ovat vain puoliksi päällekkäin. Käännä päällimmäisen kappaleen ylimenevä reuna koko kasan alimmaiseksi ja alempi ylimenevä reuna kasan ylimmäiseksi. Pannan päät ovat siis kaksinkerroin lomittain. Ompele koko kasan päältä saumurilla tai ompelukoneella. Taittele ommeltu sauma poikittain pannan solmun alle.


Mitä te meinaatte antaa lastenhoitajille ja opeille tänä keväänä lahjaksi?

Rentoa viikonloppua!

Anni
2

Pellavapaita pikkutwisteillä

Välillä kun pysähdyn istumaan, tajuan, miten vilinää tämä elämä on. Päässä on kaksituhatta ajatusta ja mieli on koko ajan tarkkana, itkeekö joku lapsista jossain. Ajatukset skannaavat niin omaa tulevaisuutta kuin lastenkin, plus tietenkin kaikki käytännön jutut ja murheet. Kun pää on yhtä ajatussykkyrää, tuntuu välillä vaikealta asettua aloilleen. Huomaan tämän vaikuttavan myös käsitöihin. Käsityöt on pysähtymistä vaativa harrastus. Ei voi söheltää. Tekee myös mieli pysyä mukavuusalueella eikä lähteä kikkailemaan suuresti. Siltikin tuntuu ehdottoman tärkeältä tehdä käsitöitä. Koska on niin tarvittu koko ajan, käsityöt maadoittavat minut siihen, mitä Minä itsessäni olen.

Hihan hiuslaskosyksityiskohta on melko huomaamaton ja ehkä juuri siksi niin ihana.

Huomaan, että viime aikoina minulle on ollut erityisen tärkeää myös ommella juuri itselle. Ehkä kun antaa itsestään koko ajan jotain, tulee tärkeäksi hoivata ja hemmotella itseä. Ompelin itselleni pellavapaidan tutulla kaavalla, jota olen käyttänyt itselleni lukuisia kertoja. Olen sen vuosia sitten kuositellut omasta peruskaavastani. Halusin kuitenkin jotain vähän erilaista tällä kertaa, mutta ei niin erilaista, että se vaatisi kauheasti ajatustyötä. Koska kangasta ei ollut ihan riittävästi, aloitin tekemällä hihoihin pidennyskappaleet hiuslaskoksin. Hiuslaskosjalan toiminnasta olen kirjoittanut täällä.

Pääntien muodolla saa helposti pientä muutosta vaatteeseen.

Jatkoin pikkutwistin hakemista erilaisella pääntiellä kuin yleensä. Pääntie on edestä puolikkaan kymmenkulmion muotoinen. Tällainen pääntie on todella helppo tehdä muotokaitaleella.

Pellavapaita on monikäyttöinen vaate - niin viileälle kuin lämpimälle sekä arkeen ja juhlaan.
Paita on juuri sitä, mitä nyt tarvitsin. Maanläheinen, löysä ja mukava päällä, hyvin istuva, hieman trikoista imetysvaategarderoobia tyylikkäämpi ja asiallisempi mutta silti hitusen persoonallinen.

Levollista pääsiäisviikonlopun jatkoa!

Anni
5
Sisällön tarjoaa Blogger.