Joutsenmekko musiikkivideon takana

Käsityöt on minulle hyvin rakas harrastus, se taitaa olla sanomattakin selvää, kun pidän käsityöblogia. Nyt kuitenkin hieman kerron teille toisestakin minulle tärkeästä harrastuksesta. Musiikista.

Mieheni on ollut vuosia niin kutsuttu pöytälaatikkorunoilija. Hän on tehnyt sanoituksia ja biisejä kavereidensa kanssa ajan mittaan aika paljon. Sisimpään jäi kuitenkin palo viedä nuo kappaleet vähän pidemmälle kuin vain bändikämpälle. Pari vuotta sitten päätimme, että elämä on tehty elämistä varten ja toteutamme tämän unelman. Toteutamme biisit yhdessä, kappale kerrallaan, hyvin. Äänitimme, sovittaja sovitti ja loi laulun ympärille juuri sen oikean tunnelman ja äänimaailman. Kappaletta jatkettiin isommaksi kokonaisuudeksi ja sen ympärille kuvattiin musiikkivideo. Näitä musiikkivideoita olemme tämän vuoden aikana julkaisseet kolme. Projektin nimeksi tuli ANIG. Vaikka mukanamme on loistava tiimi, on ANIG tullut kuitenkin minun taitelijanimekseni. Vaikka julkaisun takana olisi kuinka iso poppoo, kaikki henkilöityy sen esittäjään. Välillä se tuntuu nurinkuriselta, kun tiedän, minkä valtavan työn niin tuottaja, sovittaja kuin kuvaajakin tekevät jokaisen kappaleen mahdollistamiseksi.

Vaikka minulla on vankka musiikkihistoria klassisen musiikin sekä kuorolaulun puolella, on ANIG vienyt minua mukavuusalueen ulkopuolelle monella tapaa. Vaikkapa mikrofoniin laulaminen ei varsinaisesti kuulu lempparihetkiini. Muun muassa siksi minulle on ollut tärkeää pitää mukana tässä projektissa myös sitä minun mukavuusaluettani, käsitöitä. Minulle on ollut periaatepäätös, että jokainen musiikkivideossa näkyvä mekkoni on minun tekemä. Viimeisimmässä videossamme toinenkin haaveeni kävi toteen, ja mekkoni pääsi myös osaksi videon juonta. Tämä mekko muutenkin on lempparini ja se on ollut kuvausten jälkeen käytössäni juhlamekkona.

Tämä Eurokankaasta ostamani mekkokangas on ihanan laskeutuvaa viskoosia, jonka pinnassa on ohut metallinhohtoinen organza-henkinen kangas. Mekko on kuositeltu peruskaavani pohjalta. Taakse lisäsin napilla kiinnittyvän laskoksen antamaan tilaa. Mekon alle kiinnitin valkoisen lakanakankaan ja ompelin ne yhteen graafisen joutsenen viivoja myöten. Sitten kuvauksissa oli rohkeasti otettava sakset kouraan ja yksi, kaksi osaa kerrallaan leikkasin lakanakangasta näkyviin viskoosin alta. Alikeompelua, lempparitekniikkaani, siis. Ihan kylmilteen en tähän hommaan lähtenyt. Testasin joutsen-ideaa samasta kankaasta valmistamaani paitaan, joka onkin oikein kiva paita arkeen.

ANIG: Joutsenlapsi

Hymyisää viikkoa!

Anni

12

Helppo kranssi vartissa + ohje

Rakastanrakastanrakastan kransseja. Sellainen pitää ehdottomasti olla a i n a ovessa. Saatan laittaa sellaisen myös taulujen seuraksi hyllylle. Sopii sellainen seinällekin. Mutta ovesta kranssi löytyy aina. Tykkään tehdä aika simppeleitä kransseja. Luonnon aineksista kun tekee kranssia, se ei paljon muuta tarvitsekaan kuin yhtä sorttia. Muutama viikko sitten askartelinkin metsäretken jälkeen kranssin pelkistä puolukanvarvuista - kuva siitä löytyy instagramistani.

Nyt kaipasin kodin ulko-oveen kuitenkin vähän toisenlaista kranssia. Nyt kranssitrendeissä on selkeästi nousussa simppelit metallirenkaat sekä eukalyptuksen oksat (niitä kyllä näkyy muuallakin kuin kransseissa aika paljon, enkä ihmettele, kauniita ovat). Näinpä minäkin nyt lähdin trendilinjalle. 30 cm metallirengas löytyi Sinooperista 3,50 eurolla. Sitten tepastelin lempparikukkakauppaani Neiti Neilikkaan eukalyptusostoksille. Sain sieltä mukaani pari oksaa eukalyptusta (2€/oksa) sekä valtavan hyvän mielen. Tässä putiikissa, jos missä, tiedetään, mitä on asiakaspalvelu ja iloinen mieli. Sieltä löytyy myös kivan erilaisia ja trendikkäitä kukkahommeleita tällaiselle anti-kukka-ihmisellekin!

Kävin päiväkävelyllä Een kanssa Mikkelin Tuomiokirkon ympärillä ja sieltä mukaamme tarttui lehtikuusen tippuneita ihanan röpöläisiä oksia. Joulukoristeita huovuttaessa syntyi myös kolme huopapalloa. Askartelulaatikosta löytyi muutama kulkunen sekä helmiä, jotka pujottelin metallilankaan. Pikkuhiljaa siis kranssimateriaalit kasautuivat valmiiksi. Puheliaan viisveen ja pikkisen vauvan kanssa kuitenkin välillä tuntuu haastavalta päästä tekemään rauhassa omia juttuja. Siksi hyvin suunniteltu onkin jo puoliksi tehty ja kranssi syntyi nopeasti.

Miten siis tehdä kranssi vartissa? Sen voi tehdä muutamassa viiden minuutin pätkässä tai sitten kerralla. Eli näin:

Kokoa kranssitarpeet valmiiksi pikkuhiljaa. Itse käytin kranssiin seuraavia tarvikkeita:

30 cm metallirengas (Sinooperi, 3,50 €)
eukalyptuksen oksa tai kaksi (Neiti Neilikka tai muu ihana kukkakauppa 2€/kpl)
lehtikuusen oksia (vain maahan pudonneita)
huopapalloja
pari kulkusta
helmiä metallilangassa
metallilankaa

Ota kaksi lehtikuusen oksaa ja sido ne metallilangalla hieman päällekäin niin, että kärjet osoittavat eri suuntiin. Tämä on oiva pohja mille tahansa muillekin materiaaleille. Sido tämä omalla metallilangallaan, niin oksat eivät purkaudu, jos haluat myöhemmin vaihtaa kranssin "törsteitä". Tähän menee n. neljä-viisi minuuttia. Tämä vaihe näkyy yllä olevassa kuvassa.


Sido metallilangalla kaksi tai kolme eukalyptuksen oksaa samalla tavoin limittäin oksien päälle niin, että kärjet osoittavat eri suuntiin. Tähän voi varata myös sen neljä-viisi minuuttia.

Lisää tähän päälle haluamasi määrä koristeita. Itse tykkään käyttää kiinnittämisessä aina metallilankaa, sillä näin koristeet saa pois ja niin kranssipohjan kuin koristeet voi käyttää uudelleen. En siis tykkää käyttää liimaa, koska tällöin kranssi on kertakäyttöisempi. Koristeita vaihtamalla kranssi pukeutuu niin jouluun kuin juhannukseen eikä välttämättä uutta kranssia tarvitse aina tehdä. Koristeluunkin menee se viisi minuuttia, jos tietää jo mitä haluaa. Toki mallailu ja suunnitteleminen on ihanaa ja siihen on mukava upottaa aikaa.

Näin se syntyi, kuulas jouluinen kranssi.

Joulumieltä marraskuun pimeyteen!

Anni

9

Bää! - Neulo&virkkaa suomenlampaan villasta

Kirja saatu arvostelukappaleena Moreenilta.

Sanna Vatanen / Sami Repo: Bää! Neulo&virkkaa suomenlampaan villasta. 2017. Moreeni

 Rakastan lampaita. Rakastan myös kotimaisuutta, lähituotantoa, villaa, villalankoja, käsitöitä sekä hillittyjä värejä eli siis mustaa, harmaata ja valkoista. Näillä rakkauden kohteilla varustettuna olen ollut aika tärinöissäni kirjauutuudesta Bää! Neulo&virkkaa suomenlampaan villasta. Tämä kirja on niin kaunis. Sen värimaailmaltaan hillitty estetiikka uppoaa minuun. Samalla kirja on oodi suomenlampaille. Me suomalaiset helposti ihailemme kaikenlaista eksoottista ja kaukomailta tullutta ja unohdamme, että kotikonnuilla kasvaa niin superfoodia marjamättäissä kuin mahtimateriaalia omissa lammaslajikkeissamme. Bää! tuo suomenlampaanvillan hyvät puolet esille ja tuo tämän arvokkaan materiaalin monipuolisesti näkösälle.

Kirja koostuu neljästä osasta. Ensimmäinen osa muistuttaa tietokirjaa. Tiedonjanoisena nautin lukea Suomen lammasroduista, villan käsittelystä ja villamateriaaleista. Sami Revon kauniit kuvat tuovat villan ominaisuudet hyvin esille. Tieto-osa oli aika näpsäkässä paketissa, nopeasti ja helposti luettavissa. Seuraavat kolme osaa keskittyvät käsitöihin, neulontaan, virkkaukseen sekä huovutukseen. Lopussa on vielä pieni ideanurkkaus jämälankatöille. Yhteensä ohjeita oli kolmisenkymmentä.

Ensimmäinen kirjan selailukerta oli vain kauniista kuvista nauttimista. Toisella kerralla luin jo tieto-osan ja nautin siitä, että opin paljon uutta. Tykkäsin valtavasti myös kotimaista villaa kauniisti arvostavasta asenteesta. Tällä toisella selailukerralla tein jo päässäni listaa, mitä voisin kirjasta valmistaa ja kaivoinkin yhden hahtuvajämäkerän ja puikot esille (toivottavasti lanka vain riittää!). Kaikissa töissä oli aina jokin kiva juju, joko langassa tai pinnan struktuurissa. Jokaisessa työssä näkyy aina uusi näkökulma monipuoliseen suomanlampaanvillaan.



Kolmannella selailukerralla huomasin jo pari kehityskohtaa. Vähemmän neulonut ja virkannut ystäväni totesi kirjan selailtuaan, että tämä on helposti lähestyttävä kirja ja sopii hyvin aloittelevallekin. Työt ovat saavutettavissa ja nopeasti valmistettavissa. Suht paljon jo itse tehneenä kaikki projektit tuntuivat kuitenkin melko helpoilta. Olisi ollut kiva nähdä kirjassa vielä joku haastavampi työ tai tekniikka. Lisäksi olisin mielelläni nähnyt kirjassa sovituskuvia. Kirjan ohjeiden vaatteet ja asusteet on kuvattu henkareissa tai pöydillä. Kuvat ovat kyllä kauniita ja ihmisten puuttuminen kuvista luo levollista tunnelmaa, mutta sovituskuvien näkeminen erityisesti isommissa töissä olisi tärkeää tekemisen kannalta.


Siispä suosittelisin kirjaa aloittelevalle tai vähän tehneelle käsityöntekijälle, kotimaisuudesta ja lampaista nauttivalle, kauniita kuvia arvostavalle, monipuolista käsityökirjaa etsivälle sekä hillityistä väreistä pitävälle.

Anni

0

Helppo pupulaukku + kaava

Meidän viisivuotias Ee on aivan fanaattinen eläinfriikki. Eläimet on se kovin juttu. Leikeissä vaihtelee muutama eläinkategoria. Välillä leikitään pettoteilla (ne isopäiset Littles Pet Shop -eläimet), välillä taas parijonossa kulkee sleissit (Sleich-eläimet, jotka kuuluvat laadukkuutensa puolesta minun henkilökohtaisiin suosikkeihin), välillä ilmojen halki lentelee Kaja Ryhmä Hau -kavereineen ja joskus taas huoneen lattian valtaa mailibounit (MyLittlePonyt). Nuket? Ei. Viime kesänä Ee pohtikin, onko hänessä jotain vikaa, kun häntä ei barbit ja nuket kiinnosta ja että onko hänen pakko leikkiä niillä. No ei tietenkään! Eläimet on se juttu ja siihen rohkaisemme häntä.

Välillä Ee tykkää "tyyliytyä" eli pukea kaikki kruunut, korut ja laukut päällensä. Sopivaa joululahjaa miettiessä olikin helppo yhdistää tyyliytyminen ja eläimet: pupun muotoinen laukku. Kangaslaatikostani löytyi vielä kolmemillistä huopaa palat, jämät viimevuotisesta  joulukuusenmattoprojektista, ja niistä syntyi superhelppo laukku, johon tein kaavat ja ohjeen teidänkin iloksi! Paksu polyesterihuopa on paitsi edullinen myös helppo materiaali, kun sitä ei tarvitse huolitella. Huopa on myös jämäkkää ja se säilyttää hyvin muotonsa. Sitä leikatessa kannattaa kuitenkin varmistaa, että sakset ovat hyvässä iskussa, nimittäin huovan reunat löystyvät rumiksi hapsuiksi, jos yrittää leikata huonoilla saksilla.

Tarvitset

3mm paksua (polyesteri)huopaa (löytyy esim. Eurokankaasta metritavarana)

Kirjontalankaa

Napin

(Pehmolelusilmät)

N. 1m nauhaa olkahihnaksi  (sametti-, satiini- tai puuvillanauha toimii hyvin)

Kaavan voit ladata ja tulostaa TÄÄLTÄ pdf-muodossa.

Leikkaa kaavan muotoiset palat huovasta. Kaavassa on saumanvarat valmiiksi piirrettyinä. Leikkaa napin kokoinen napinläpi kuonon päähän kaavassa näkyvään paikkaan. Kiinnitä nappi nenäksi ja kirjo suu ja silmät. Silmät voit tehdä myös napeista tai pehmoleluihin tarkoitetuista silmistä. Jos käytät näitä valmissilmiä, ota huomioon, että terävät kohdat pitää peittää tai pyöristää laukun sisäpuolelta. Ompele kasvokappaleen muotolaskokset ja ohenna saumanvarat tarvittaessa. Aseta kappaleet oikeat puolet vastakkain ja ompele laukun ainoa sauma. Käännä. Kiinnitä vielä olkahihna joko koneella tai käsin ommellen.

Söpöjä ajatuksia marraskuiseen viikkoon!

Anni

6

Joulukalenteri farkkujen takataskuista

Rakastan joulua. Ehkä rakastan sitä niin paljon siksi, että en erityisemmin pidä tästä pimeästä vuodenajasta. Pimeys tekee tiukkaa henkisesti ja vielä talviaikaan siirtyminen päälle on piste iin päälle pimeyden kuristavuudelle. Olen yrittänyt kääntää ajatuksissani syksyn lempeäksi vuodenajaksi, hyggeillä, polttaa kynttilöitä, kääriytyä peittoihin, neuloa sohvan nurkassa. Ne onkin toimineet hyvin. Lisäksi edelleen mökkeilemme ahkerasti äitiyslomani sen salliessa ja luonto on näyttänyt minulle syksyn kauneuden ja monipuolisuuden vaihtelevilla säillään. Se rakkain järvi on aina niin kaunis säästä riippumatta. Mutta edelleen se ilahduttavin asia pimenevässä syksyssä on tuo valontäyteinen joulu. Siksi minulle on tärkeää odottaa sitä ja vielä tärkeämpää sitä juhlia.

Kahtena vuotena olen pitänyt blogissani joulukalenteria erilaisin ohjein ja ideoin ja näin olen halunnut innostaa jouluiseen yhteiseen tekemiseen vaikkapa ystävän, mummin tai lapsen kanssa. Tänä vuonna tällaista joulukalenteria en toteuta, mutta jouluisia ideoita voit käydä kurkkaamassa vuoden 2016 joulukalenterista sekä vuoden 2014 joulukalenterista. Joulukalenterin teen tänäkin vuonna omalle tyttärelleni, rakkaalle Eelle. Käytän vielä tämän joulun hyödykseni Pikku-Aan tietämättömyyden ja satsaan kalenteriin vain isosiskolle. Tulevina vuosina pieni mieskin saa omansa, mutta tänä jouluna näin.

Innostuin instagramissa näkemästäni kuvasta, jossa joulukalenteri oli tehty farkkujen takataskuista (tämä nainen on muuten yksi taitavampia tietämiäni ompelijoita, kannattaa tsekata!). Päätin apinoida takataskuideaa. Facebookiin kysymys, että onkos kellään rikkinäisiä farkkuja ja kohta minulla oli farkkuja monta kassillista. Enemmänkin olisin saanut, jos olisin tarvinnut. Pesussa liikaa kutistunut ompelemani vieraspatjan markiisisuojus pääsi uusiokäyttöön. Kirjoin taskuihin numerot ykkösestä jouluaattoon, päärmäsin markiisin reunat, ompelin taskut suoralla ompeleella markiisille, leikkasin ylimääräiset pois ja se oli valmis. Nopeaksi en voi tätä työtä sanoa, koska menihän materiaalien haalimiseen oma aikansa ja aika monta pyöritystä tein joulukalenterikankaalle, kun isoa kangasta rullailin saadakseni sen pyörähtämään kunkin taskun ympäri. Kalenteri on kuitenkin ihan älyttömän kiva, sopivan neutraali ja kierrätysideanakin nätti.

Ee on käynyt jo yhden päivän aikana kurkkaamassa monta kertaa, että joko siellä olisi jotain. Näinköhän uskallan täyttää taskuja kuin vasta aina edellisenä iltana?

Kyllä se joulu sieltä tulee! Ei anneta pimeydelle periksi!

Anni

0

Lämmin huivi pakkaspäiviin

Olen projektihamsteri. Kaikkien käsityöprojektien aloittaminen on ihanan kutkuttavaa ja voisin vaikka työkseni aloittaa erilaisia käsitöitä. Se loppuunsaattaminen on sitten toinen juttu. Viime keväänä aloin laskea keskeneräisiä käsitöitäni ja lopetin laskemisen kolmenkymmenen tienoilla. Niin, en saanut edes laskettua loppuun. En tosin varmaan olisi kestänyt sitä todellista lukua. Otinkin haasteeksi itselleni, että saattaisin töitä myös loppuun vähän paremmalla menestyksellä kuin aiemmin. Tämä tarkoittaa myös sitä, että törmättyäni aivan ihanaan ohjeeseen hillitsen itseäni hetken ja saan sen odotuksen voimin edellisen projektin loppuun, jotta pääsen aloittamaan uuden.

Näin kävi Andrea Mowryn Goldfinch-huivin kanssa. Näin ohjeen ja tajusin heti, että tässä se on, kauan etsimäni huivin ohje, joka on pakko tehdä. Huivi, jossa on vaihtelevuutta ja ideaa, mutta sitä pystyy tekemään myös katsomatta joka sekunti itse ohjetta. Langat löysin matkan varrelta Joroisissa sijaistevasta Riikkapiikasta. Riikkapiikka on aivan mainio lankakauppa vitostien varrella, idyllinen ja sieltä löytyy aina jotain jännää. Sieltä löysin mukavantuntuiset Katian Seta Tweed -langat. Langan koostumus on 55% merino superwash, 25% polyamidi ja 20% silkki. Merino tekee langasta pehmoisen, silkki tuo silkin suloista tuntua ja ilmavuutta, polyamidi taas tuo kestävyyttä. Vaan piti saada ensin niitä projekteja valmiiksi ennen kuin pääsin aloittamaan.

Vihdoin aloitettuani huivi valmistui aika joutuisaan, etenkin kun alkupuoli on lyhyempää kerrosta täynnä. Huivi koostuu aina oikein -neulotuista kerroksista, niin yksivärisistä kuin raidallisistakin sekä langankierroilla aikaansaatuihin reikäkierroksiin. Lähes jokainen neljästätoista alueesta muodostuu lyhennetyistä kerroksista. Myönnettäköön, että loppuvaiheessa kerrosten ollessa paljon pidempiä alkoi jo vähän kyllästyttää. Viimeiset rivit sain tehtyä sen voimin, että pääsisin sen seuraavan projektin kimppuun. Pieni maltillisuus siis toimii projektien aloittamisen hillitsemisessä, ehkä projektit valmistuvat loppuviimein hieman joutuisamminkin.

Mitkä ihanat pakkaset saimmekaan hetkeksi. Ihana, kuulas pakkassää on ilonamme vielä hetken ja uusi huivi lämmittää ihanasti kaulalla.

Ihania pakkaspäiviä ja levollista pyhäinpäivää!

Anni

10