OHJEET

OHJEET
OHJEET

OMPELEMINEN

OMPELEMINEN
OMPELEMINEN

NEULOMINEN

NEULOMINEN
NEULOMINEN

Tulostettava kirjontakalenteri

Tämä vuosi oli oikein hyvä. Paljon ihania asioita tapahtui ja kässävuosikin oli oikein antoisa ja runsas. Ensi vuotta odotan innolla, katsotaan, mitä kaikkea se pitää sisällään. Toivottavasti paljon antoisia käsityöhetkiä ainakin! 


Tämän vuoden käsityötekniikka oli kirjonta ja se on ainakin minua innostanut ihan uudella tavalla kirjonnan pariin. Meiltä puuttui vielä seinäkalenteri ensi vuoteen, joten tämän vuoden käsityötekniikan kunniaksi päätin, että ensi vuoden kalenteri on kirjontakalenteri. Tai kirjottava kalenteri, miten sen nyt haluaa muotoilla. Sinäkin voit tulostaa omasi niin halutessasi! Jokaisen kuukauden kuvituksena on pelkkiä pisteitä. Pisteitä ei ole tarkoitus suinkaan jättää sellaiseksi, vaan pisteet voi pistellä ensin neulalla ja sen jälkeen kirjoa kuvitukseksi mitä vain haluaa! Kalenterin voi kirjoa valmiiksi heti tai sitten sivuja voi kirjoa kuukausi kerrallaan. Tällainen kirjontatyö sopii niin aikuiselle kuin lapselle.


Voit tulostaa kirjontakalenterin vuodelle 2019
                                                                                                     TÄÄLTÄ

Tulosta kalenteri hieman vahvemmalle paperille, niin se kestää kirjontaa paremmin. Pistele neulalla reiät, valitse haluamaasi lankaa ja kirjo!



Mikäli innostut kirjomaan lisää, voit tsekata muutkin tänä vuonna tekemäni tulostettavat kirjontamallit, jotka sopivat erityisesti lasten kanssa askarteleville:


Ihanaa uutta vuotta 2019!

Anni
11

Tapettiin ja kankaaseen käärityt paketit

En ole koskaan pitänyt lahjapapereista. Muistan, kun lapsena näin uutisen, jossa kerrottiin, miten paljon jätettä lahjapapereista vuosittain tulee kaatopaikoille. Tuolloin aloitin irroittamaan lahjapaperit niin varovasti, että pystyisin itse paketoimaan niihin seuraavana vuonna. Välillä paketoin lasten maalauksiin, välillä sanomalehteen. Saadut lahjakassit toki käytin uudelleen. Tänä syksynä päätin kunnostautua materiaalivarastojeni pienentämisessä ja tuumasin, että jos laatikossani on majaillut jokin kangas kymmenen vuotta, on ehkä järkevämpää ottaa se edes johonkin käyttöön kuin antaa sen olla kaapissa toiset kymmenen vuotta. Myös nurkassa pyörineet tapettirullat päätin hyötykäyttää sellaiseen muotoon, että lahjan saaja itse haluaisi säästää paketin ja paketoida siihen itse seuraavana vuonna. Kaikista ekologisintahan on, että jätteen määrää vähennetään ja olemassa olevaa materiaalia käytetään (mahdollisimman kauan).


Kässähullun elämään kuuluu erilaiset kokeilut ja testit. Myös lapset on kiva päästää erilaisten materiaalien, kuten kankaan ja kangasvärien, kanssa touhuamaan. Jos totta puhutaan, meiltä ei löydy sormivärejä ja paperia, vaan meiltä löytyy vanhaa lakanaa ja kangasvärejä loputtomasti. Kuvan alakulmassa oleva punavalkoinen pussi on taaperomme käsialaa. Kiinnitin kontaktimuovisydämen kankaan keskelle ja annoin maalin ja siveltimen kouraan. Syntyi aika nätti jouluinen kangas, jonka jalostin lahjapussukaksi. Sinne on kätketty isosiskon lahja. Veikkaan, että tämä pussi tullaan näkemään joulukuusen juurella vielä kauan.


Tummanpuhuvat eläinaiheiset pussukat ovat peräisin Tansaniasta lahjaksi saadusta kankaasta. Kangas on tosi kiva, mutta en ole saanut päähäni, miten sitä voisi käyttää. Eläimet eivät kuulu omaan vaatekaappiini oikein ja eläinkuviot olivat sen verran isot, ettei niistä lapsillekaan saanut mitään järkevää. Kymmenen vuoden muhinnan jälkeen ompelin kankaan erikokoisiksi pusseiksi, jonka sivussa on kiinnitysnauha. Lahja sinne humps ja kuusen alle. Näitä pusseja voi käyttää toki myös synttärinä ja milloin vain. Koska oman perheen lahjat on paketoitu pääasiassa näihin, voi näitä käyttää seuraavat vuosikymmenet. Parit isomman puoleiset lahjat kääräisin ihan vain kankaaseen. Nyt kangas toimii lahjapaperina, siitä voi kuitenkin ommella ihan hyvin jatkossa jotain.


Jo alkusyksystä tuhosin parit jämätapettirullat lahjakasseiksi. Varastoista löytyi myös tekstiileihin kelpaamattomia sirkkarenkaita, jotka toimivat tapettipusseissa mainiosti. Taitoin tapettipalan yläreunan kaksinkerroin, kiinnitin sirkkarenkaat molempiin reunoihin kiinnitysnauhaa varten ja ompelin ompelukoneella reunat kiinni. Videon tästä voi katsoa instastooristani.

Jos ompelukone ei ole hollilla ja paketteja on vielä paketoimatta, voihan ne sujauttaa vaikka tyynyliinaan tai tyynynpäälliseen. Itse annoin juuri miehelle parit sisustustyynynpäälliset paketointitarkoitusta varten. Toimii oikein hyvin!

Ihanaa joulun tuoksua ja suloisia paketointihetkiä!

Anni
6

Tilkkutähti kuusen latvaan

Olen tänä syksynä oikein nautiskellut joulun tulosta, ihan joka hetki. Pienet koristeet, vaaleaa glögiä (kylmänä!), torttuja, joululahjojen tekemistä ja paketoimista. Vihdoin koitti joulukuusen kotiintulopäivä. Meiltä on puuttunut kunnon joulukuusen tähti jo kauan. Nähtyäni Pomada-blogissa kauniin paperpiecing-tekniikalla valmistetun tähden, tiesin, että tällainen tulisi meidän kuusemme latvaan.


Paperpiecing-tilkkutyötekniikka on kerrassaan koukuttava! Nautin sen säännönmukaisuudesta ja matemaattisen suorista linjoista. Pomadan kaavassa tähden yksi sakara muodostui 21 palasta. Tähteen valitsemani kankaat olivat kuitenkin sen verran paksuja, että yksinkertaistin kaavaa yhdeksään palaan. Kankaat ovat erilaisia pellava(sekoite)kankaita tilkkulaaristani.


Tähti valmistui joutuisasti. Tähden toiselle puolelle tein säkkikankaasta tyynynpäällistyyppisesti taskun,  josta tähti pujotetaan kuusen latvaan. Jätin tilkkupuolelle tukikankaat paikoilleen, niin tähti pysyy latvassakin jämäkästi.


Kuusi on koristeltu. Parit lelutkin on heitetty kuusta päin taaperon toimesta ja siis ensimmäiset kerrat myös neulasia imuroitu. Katsotaan, mitä kuusestamme on aattona jäljellä, mutta siitä ainakin nautitaan täysin rinnoin ja joka hetki. Minulle joulu ei ole vain jouluaatto ja joulupäivä. Se on koko tämä joulunympärysaika täynnä ihania tuoksuja, makuja, hetkiä ja muistoja.

Ihanaa joulunalusviikkoa!

Anni

Ps. Jos paperpiecing kiinnostaa enemmän, voit tsekata aiemmat paperpiecing-työni täältä:





8

Minun tapani sanoa Kiitos

Yhteistyössä Husqvarna Viking.

Yksi maailman tärkeimmistä sanoista on "kiitos". Minusta on tärkeää osata kiittää. Kiitos on arvostamista ja kunnioittamista. Se on toisen ihmisen näkemistä ja hänestä välittämistä. Yleensä joulujen ja kevätjuhlien alla eri keskustelupalstoilla ja facebook-ryhmässä käy kova kuhina siitä, mitä päiväkodin väelle ja opeille antaisi lahjaksi. Näissä keskusteluissa lähes poikkeuksetta aina joku sanoo, ettei aio heitä muistaa, hehän saavat työstään palkkansa. En ole koskaan ymmärtänyt tällaista ajatusmaailmaa. Kaikki he, ja hyvin monet muutkin ihmiset, ansaitsevat kiitoksen ja kiitoksen sanominen tai antaminen ei ole minulta pois. Siksi haluan vaalia kiitoksen ilmapiiriä. Niin jouluna, keväisin kuin muutenkin.



Kiitos on ollut huulillani tällä viikolla monesti, sillä suloinen poikamme, pikkuinen Ii, syntyi. Kuten Aankin kohdalla, myös nyt olen ollut täynnä kiitosta ja ihmetystä siitä, miten ihanat kätilöt Mikkelin synnytyssalissa ja -osastolla onkaan. Kaikki niin lempeitä, positiivisia ja rohkaisevia. Oloni oli aina turvallinen ja koin olevani hyvissä käsissä. Sitä synnytyksen aikana kiinnittää jänniin asioihin huomiota. Minua ilahdutti kovasti synnytyksessä avustaneen kätilömme korvikset, joissa oli pikkiriikkiset stormtrooperin kuvat. Kätilömme oli aivan huippu ja hänen ohjauksessaan oli hyvä synnyttää. Halusinkin ehdottomasti kiittää häntä henkilökohtaisesti tästä positiivisesta Iin synnytyskokemuksesta. Päätin ommella hänelle vetoketjupussukan (naisethan tarvitsevat sellaisia aina) stormtrooperin kuvalla. Muu synnärin väki sai appelsiinimunkkeja.



Alikeompelu on ihan ehdoton lempparitekniikkani ompelun saralla. Sillä saa helposti ja kivasti piristettyä niin vaatteita kuin kassejakin. Ohje alikeompeluun löytyy TÄÄLTÄ. Tässä kuitenkin muutama oiva lisävinkki alikeompeluun. Yksityiskohtaisemmassa kuvassa kuten stormtrooperissa kannattaa ottaa huomioon saumanvara kuviota ommellessa. Koska kangas leikataan 1-2 millin päästä ompeleesta, tulee ommel tehdä saman verran sisemmäksi kuviossa, jotta kuvio ei paksuunnu suotta. Itse piirsin apuviivan ensin paperille tulostamaani kuvioon ja jäljensin irti revittävään tukikankaaseen tuon ommelviivan. Kuvion oikea koko tulee esille ylimääräisten kankaiden leikkaamisen jälkeen.



Toinen oiva apu löytyi avoimesta applikointijalasta, josta onkin tullut uusi lempparipaininjalkani. Avoin applikointijalka on nimensä mukaisesti avoin - näkyvyys neulaan ja ompeleeseen on todella paljon parempi kuin tavallisessa yleispaininjalassa kuten kuvastakin voi huomata. Tällaisessa viivaa pitkin ompelemisessa on todella avuksi se, että näkee, mihin neula osuu. Lisäksi paininjalan pohjassa on ura, joka helpottaa erityisesti tiheällä siksakilla applikoidessa kankaan kulkua paininjalan alla. Applikointijalkaa voi käyttää aina kun tarvitsee hyvän näkyvyyden ompelutyöhön. Juuri hiljattain Pomada-blogissa samaa jalkaa käytettiin paper piecing -ompelussa.


Pieniä, tarkkoja kuvioita leikatessa hyvät ja terävät sakset ovat tarpeen. Ohutteräiset lankasakset ovat oikein oivat tarkoissa yksityiskohdissa. Suuremmissa linjoissa sakset, joissa on leveämpi toinen puoli, ovat oikein kullanarvoiset (nyt kuulkaa puuttuu näiden saksien virallinen nimi - sattuisiko joku tietämään niiden nimeä).


Mutta niin, mitä niille eskarin tädeille kiitokseksi nyt jouluna? Itse päädyin ompelemaan pienet vetskaripussit Eurokankaasta löytyneestä talvisesta kankaasta ja sisälle pakkasin pienen selviytymispakkauksen: laastareita, desinfiointiliinoja, nenäliinoja, ahaa(-elämyksiä) ja Sisua.

Toivon näiden kaikkien vetskaripussien tuovan iloa saajilleen, olenhan ommellut niihin mukaan myös monta kaunista ja kiittävää ajatusta.

Rentouttavaa viikonloppua täältä vauvantuhinan keskeltä!

Anni
6

Pitkän pitkät kirjoneulesukat

Tuossa kuukausi takaperin iski hirmuinen yhteisneulontahimo, kun sain Niina Laitisen isänpäiväsukat valmiiksi. Selailin ja googlailin ja sitten löysinkin ihan uutena tuttavuutena sivuston, joka minun kyllä Olisi Pitänyt jo tietää eli Sukkasirkus. Sullavikat-nettisivunkin takana oleva Mia Sumell on järkkäillyt useampia Pätkis-nimisiä yhteisneulontasessioita, jossa - kuten Taimitarhankin yhteisneulonnoissa - tulee päivittäin pätkä kirjoneuletta.


Syksyn 2018 Pätkis-sukkiin valkkailin saamaani suomenlampaanvillalankaa, joka paitsi tuoksui vielä lampaalle myös ihanasti rasvasi käsiäni lanoliinillaan. Kuviot tein itse värjäämilläni langoilla, koivunlehdistä saadulla keltaisella, (hailakaksi jääneellä) avokadosta saadulla vaaleanpunaisella sekä ihan tavallisella valkoisella.


En tiedä, mitä neulekäsialalleni tapahtui. Normaalisti käsialani on melko tiukka, mutta tänä syksynä käsiala onkin tuntunut aikamoisen löysältä. En tiedä, johtuuko käsialanvaihdos loppuraskauden turvotuksesta, hormonisekoilusta vai mistä, mutta tämmöinen hassu asia on päässyt käymään. Näissä sukissa käsialan huima löystyminen näkyi siinä, että sukista tuli toooodella pitkät, ihan yli polven puoleen reiteen. En tullut sukkia sovittaneeksi, jatkoin vain ohjeen mukaan. Mutta eihän siinä mitään, onhan se hyvä naisella olla yhdet megapitkät villasukat myös. Nämä osoittautuivat ihan näppäriksi, kun itsenäisyyspäivänä puin päälleni hameen ja jalat tarvitsivat kuitenkin pakkaspäivänä lämmikettä. Makkarallakin sukat toimivat, ovat todella lämpimät näinkin.


Tykkään sukkien kuvioista aivan valtavasti. Ihanat pallerot ja pyörylät. Ainoa kuvio, jonka väliin jättämistä harkitsin, oli tuo polven kohdalla oleva sydän. Se ei mielestäni istu kauhean hyvin kokonaisuuteen. Päätin sen kuitenkin ohjeorientoituneena tehdä ja onhan se ihan söpö yksityiskohta.

Nyt tarkenee!

Lämpimiä oloja sinnekin päin!

Anni
4

Makramee-joulukoristeet

Löysin makrameen elämääni vasta tänä syksynä, vaikka käsityömaailmassa se on ollut hitti jo pitkään. Intoani lisäsi pyöreät metallikehykset, joihin solmeilemalla voi leikitellä lankojen sidoksilla ja sitomisjärjestyksillä. Metallikehikkoon tekemäni makrameetyön ohje löytyy täältä. Innostuin tekniikasta niin, että halusin jatkojalostaa ideaa joulukoristeiksi.


Etsin kaupoista kissojen ja koirien kanssa ohuita, pyöreitä ja metallisia rannerenkaita, mutta etsinnät eivät tahtoneet tuottaa tulosta. Vihdoin löysin Fida-kirppikseltä ison läjän rannerenkaita eurolla. Niiden seuraksi valitsin varastoistani Novitan Kotiväki- sekä Silver-lankaa. Perussolmut löytyvät aiemmasta makrameepostauksestani ja niillä lähdin tekemään näitä koristeita. Piirtelin solmimisjärjestykset teillekin, jos teillä innostutaan kierrättämään vanhat käsikorut joulukoristeiksi.





Jos solmeilutöistä jää pitkiä langanpätkiä jäljelle - kuten tuosta aiemmin mainitusta työstäni jäi - kannattaa langat ottaa talteen. Tällaisista talteen otetuista langoista eskari-ikäinen tyttäreni teki joulukoristeita ihan vain renkaan alareunaan aloitussolmuja tekemällä. Lopuksi lisäsimme koristeisiin ripustusnauhat ja niihin muutamat puuhelmet. Helppoa ja näyttävää!


Nämä joulukoristeet ovat osa käsityöblogien joulukalenteria - jokaiselle joulun odotuksen päivälle löytyy oma jouluinen postauksensa aina eri käsityöblogissa. Kannattaa tsekata siis nämä blogit, mikäli haluat löytää ihania ja tuoreita käsityöideoita jouluun. Eilen Rakkaudella Henna tarjosi minisukkien neulomisohjeen, en malta odottaa, mitä Kangaskorjaamolla meille paljastaa huomenna! Tässä vielä listaus tämän vuoden joulukalenteriblogeista.

22. Kototeko

Ihaninta joulukuun neljättä päivää!

Anni
12

La crau - silkkinen huivi

"Mitä sinä teet?"
"Huivia itselle."
"Miksi? Sullahan on jo huivi!"

Voi mikä sympaattinen keskustelu käytiinkään autossa miehen kanssa muutama viikko takaperin! Nimittäin käsitöissä ei suinkaan aina ole kyse tarpeesta, vaan joskus - tai aika usein - pitää tehdä jotain itselle ihan vain kauneuden tähden. Tämä Mairlyndin La Crau -huivi kiinnitti huomioni heti sen nähtyäni. Selkeälinjainen, kaunis, mutta kuitenkin siinä on myös omaa jujuansa väri- ja labyrinttiraitoineen.

La Crau on huivina ihanan iso ja pehmoinen.

Olen tykästynyt muutenkin Mairlyndin huiveihin, tämä on toinen hänen ohjeellaan neulomistani ja voisin ehdottomasti tehdä lisää. Kesällä valmistui Mairlyndin Rheinlust, joka oli aikamoinen koetinkivi. La Crau oli onneksi paljon simppelimpi tehdä eikä vaatinut alituista ohjeen tuijottamista. Kirjoneuleosuudet valmistuivat helposti nostamalla edellisen kerroksen silmukoita, joten virallista kirjoneuletta se ei ole. 

Huivia neulottiin oikeasta yläkulmasta vasemmalle. Viimeiset kerrokset olivat aika pitkiä ja raskaita.

Langaksi valikoitui lempilankakaupastani Riikkapiikasta ostamani Schachenmayr Regia Premiumin SILK-lanka. Langassa on 55% villaa, 25% polyamidia ja 20% silkkiä. Silkki tekee langasta kevyttä ja hienoisesti hohtavaa. Lanka oli myös miellyttävä neuloa. Lankaan tuli tosin jo neuloessa pientä nyppyä. toivottavasti huivi ei nyppyynny ihan heti.

Kääriytymiseen sopiva huivi. Ah!


Huivi on ihana ja siihen on hurmaavaa kääriytyä. Se valmistui juuri sopivasti näille hyisille marraskuun tuulille ja toi juuri sopivasti lämpöä ja iloa. Siksipä kai niitä huiveja tehdäänkin uusia, ne tuovat lämmön lisäksi myös iloa! Niin se tekeminen kuin pukeminenkin.

Lämpöisin ajatuksin,

Anni
1

Tonttuovi sikarilaatikosta

Hiljaksiin kuuluu tiptap ja joulukalenterit odottelevat aivan nurkan takana! Vielä koittaa se aika, kun joulukalenterin virkaa toimittavat meillä parin euron suklaakalenterit, mutta vielä minusta löytyy intoa, aikaa ja lapsekkuutta miettiä, että mitä spesiaalia joulukalenteri tänä vuonna voisi olla. Viime vuonna en oikein syttynyt tonttuoville, mutta tänä vuonna tonttuovi alkoikin tuntua kutkuttavalta. Meidän tonttuovi syntyi vanhasta kaverilta saadusta sikarilaatikosta ja joulukalenteriyllärit löytyisivät aamuisin aina rasian sisältä.

Sikarilaatikosta tehdyn tonttuoven voi avata ja sisältä paljastuu joulukalenteriylläri.

Ainekset tähän tonttuoveen olivat aika simppelit: vanha sikarirasia, kartonkipaketin takapahvi, netistä tulostettu kuva sekä kalkkimaalia. Kranssi ja ovenkahva syntyi kaverin tuhoamista koruista ja liimasta. Tähän asti kalenterit ovat olleet vain tytölle ja sisukset on olleet helppo keksiä, kun pikkareita, pinnejä ja ponnareita tarvitsee aina. Nyt olikin vähän haastavampaa, kun mukana on 1,5-vuotias pikkuveli, joka myös ansaitsee omat juttunsa. Ylläripussista löytyy siis yhteisiä joulukoristeita, tontun tarvikkeita, pieniä askartelujuttuja (mm. tontun mattopaketti) ja toki aina myös herkkuja.

Materiaalit tähän tonttuoveen olivat ilmaiset.

Jos vielä kaipaat ideoita joulukalenteriin, tekemiäni edellisvuoden kalentereita ovat olleet




Joulukalenteriyllätyksiksi olen varannut myös yhteistä tekemistä.

Jos joulukalenterit kiinnostavat, tsekkaappa myös nämä hiljan julkaistut joulukalenteripostaukset:

Hupsistarallaa - Täältä löytyy kattava kooste erilaisista käsityöjoulukalentereista, blogilla on myös oma joulukalenteri
Punatukka ja kaksi karhua - ideoita joulukalenterin yllätyksiksi

Ihanaa joulukuun odotusta!

Anni
2

Villakangastakki

Yhteistyössä Eurokangas.


Tänä syksynä villakangastakkiasiat ovat tuntuneet houkuttelevilta. Selailin jo kaavoja ja kankaita, mutta jotenkin olin asian kanssa saamaton. Ehkä myös alati kasvava raskausvatsa tekee isompiin ompeluprojekteihin tarttumisesta hankalampaa, kun vartalon muoto sekä suhde omaan kehoon muuttuu joka päivä. Kuitenkin Eurokankaan kysyttyä, lähtisinkö villakangastakkihaasteeseen mukaan, ajattelin, että nyt on sen aika. Kohdata takintekokammo ja ryhtyä hommiin.


Takkikaavana käytin BurdaStylen takkikaavaa 6736. Koska kaava on reilummansorttinen, valitsin koon 36, vaikka kokotaulukko olisikin kehoittanut kokoa isompaan - valintani oli oikea, olisin voinut valita tosin vieläkin pienemmän koon. Kun kyseessä oli ensimmäinen ompelemani villakangastakki, en uskaltanut tarttua kalliimpiin takkikankaisiin. Tänä syksynä Eurokankaisiin tuli lajitelma edullisempia takkivilloja, ja päädyin tummanharmaaseen takkikankaaseen, joka oli koostumukseltaan 80% villaa ja 20% polyamidia ja maksoi 13,90€/m. Kaava ei puhunut vuorista mitään, mutta myyjän kanssa totesimme, että kyllä se takki vaan istuu ja toimii paremmin vuorin kanssa. Hopeaan vivahtava vuorikangas on viskoosia.


Villakangastakki ei ollut niin vaikea ommella kuin mitä luulin. Tavallisia, suoria saumoja vain. Mutta villakangastakki oli raskaampi ommella. Kangaspalat olivat isoja ja kangas raskasta, ei siis mitään kevyttä surruuteltavaa. Tummanharmaata tekstiilipölyä myös lähti kankaasta aika tavalla, rikkaimuri oli tarpeen. Koska en ole ennen villakangastakkeja ommellut, en osaa sanoa, johtuiko pölyn määrä ihan villakankaasta vai villakankaan edullisemmasta sortista. Koska vartalo on toistaiseksi malliltaan muumi, en uskaltanut kiinnittää takkiin vielä nappeja enkä laittaa napinläpiä. Niiden paikat on parasta katsoa synnytyksen jälkeen. Napit ovat kuitenkin jo valmiina odottamassa.


Kuuraa on maassa aamu aamulta enemmän ja ilmassa tuoksuu talvi. Nyt vain odottamaan lunta!

Anni
10

Breaking the Pattern - elegantti käsityökirja

Kirja saatu arvostelukappaleena Namedilta.

Saara & Laura Huhta: Breaking the Pattern. A Modern Way to Sew. Quadrille, 2018.

Breaking the Pattern. Syksyn kaunein kaavakirja.

Ompelumaailma ei ole malttanut pysyä pöksyissään, kun tänä syksynä odotettiin malttamattomina Namedin ensimmäistä kaavakirjaa! Named on suomalainen kaavoja valmistava yritys, jota pyörittää siskokset Saara ja Laura Huhta. Tähän asti kaavoja on voinut ostaa pdf- ja paperimuodossa niin netistä kuin vaikkapa Eurokankaasta. Miten kutkuttavaa onkaan ollut odottaa kokonaista kirjaa täynnä heidän kaavojaan!

Sade-paidan takaosa on aivan hurmaava. Tämä on tekolistalla ensimmäisenä.

Kun sain kirjan käsiini, en voinut olla huokailematta ihastuksesta. Kirja oli juuri sitä, mitä odotin. Joku ehkä voisi ajatella, että ihastukseni on arvostelukappaleella ostettua, mutta ei. Kirja todella on hyvin kaunis ja elegantti. Kirjan kaavat ovat selkeälinjaisia, ajattomia, silti trendikkäitä, muotokieleltään puhtaita ja eleettömiä mutta samalla niistä löytyy jokaisesta oma jujunsa. Koska Named on yrityksenä kansainvälinen ja heidän kaavojaan myydään pitkin maailmaa, oli luonnollista, että kirja julkaistaan englanniksi. Suomenkielistä kirjaa odotetaan julkaistavaksi syksyllä 2019.

Kirjan loppupuolen kaavoista löytyi elegantti Kaste-mekko kauniine leikkauksineen.

Kirjassa on 20 kaavaa ja ne on kirjassa järjestyksessä helpoimmasta vaikeampaan. Ompeluohjeiden lisäksi kirjasta löytyy kuvalliset ohjeet ompeluun, joten helpoimmista kaavoista aloittelijakin selviää varmasti. Kokeneempi ompelija saa haastetta ompeluilleen kirjan edetessä, sillä kussakin projektissa esitellään uusia ompelutekniikoita. Kirjan takana pienessä kansiossa on kuusi kaava-arkkia. Kaavojen koot ovat 34-50.

Kaavat erottuvat selkeästi toisistaan.

Kirja antaa kivasti eväitä myös omaan suunnitteluun. Sade-, Utu-, Solina-, Ruska- Saraste- ja Kaste-projekteissa on useampi kaavavaihtoehto. Esimerkiksi Ruska-kaava on toteutettavissa kahtena erilaisena mekkona, t-paitana sekä tunikana, Solina taas mekkona, haalarina sekä paitana. Kuten tekijät itse kuvaavat kotisivuillaan "Itse tehdyissä vaatteissa toteutuu myös valinnan vapaus; värit ja materiaalit valitsemalla sekä yksityiskohtia muuttamalla myös asiakas on iso osa suunnitteluprosessia." Kaavojen muovattavuus tukee hyvin tätä Namedin ideologiaa.

Kuvalliset ohjeet ovat mainio apu.

En malta odottaa, että saan keskeneräiset sekä akuutit tarveompelut tehdyksi, jotta pääsen tarttumaan kirjan kaavoihin toden teolla! Ainakin Sade-paita, Ruska-solmumekko sekä Kaste-cocktailmekko ovat haaveissa.

Ihanaa viikon jatkoa, nautitaan pilkistelevästä auringosta!

Anni
0

Jouluisia ideoita nahkapaperista

Joulu on tehnyt tuloaan meillä jo lokakuun alkupuolelta lähtien - rakastan joulua ja sen tuomaa valoa tähän synkkään syksyyn. Paketti kerrallaan lahjat valmistuvat odottamaan aattoa, jouluvalot on ripustettu valaisemaan syksyä ja mieleen pulpahtelee erilaisia jouluideoita. Nyt lähdin pyörittelemään käsissäni erivärisiä nahkapapereita, millaisia jouluisia juttuja niistä syntyisikään.

Lehtikranssin ohje löytyi Ihana-lehden joulunumerosta.

Ihana-lehden joulunumerossa oli hurmaava lehtikranssin ohje tänä syksynä markkinoille tulleista metallinhohtoisista nahkapapereista. Kun hopeisen kostutetun nahkapaperin vielä rypistää ja taittelee, tulee nahkapaperiin ihanan rustiikkinen pinta. Lehdet kiinnitettiin metalliseen kranssipohjaan ensin ohuella metallilangalla ja sen jälkeen vielä kuumaliimalla. Ihanan kuulas kranssi!

Nahkapaperista ommellut lahjakassit ovat lahja jo ihan itsessään.

Nahkapaperi on siitä ihana materiaali, että sitä voi liimaamisen lisäksi myös ommella. Nämä lahjapussit valmistuivat ommellen nopeasti tämän ohjeen avulla. Tällainen lahjapussi on lahja jo ihan itsessään. Ennen ompelua nahkapaperi kannattaa kostuttaa lämpimällä vedellä.

Nahkapaperia voi leikata myös kuvioleikkureilla ja stansseilla. Nahkapaperin rypistäminen tekee nahkapaperin pinnasta elävämmän.

Nahkapaperia on helppo leikata niin saksilla kuin stansseilla ja kuvioleikkureillakin. Erilaisilla valmisstansseilla syntyi näyttäviä joulukoristeita kuuseen tai ikkunaan ripustettavaksi. Voisihan näillä ehostaa myös joululahjapakettejakin tai miksei vaikka ommella kiinni vaatteeseen, nahkapaperi kun kestää pesuakin. Lehtien sekä kuvioiden leikkuusta jäi paljon pieniä nahkapaperin paloja, jotka halusin vielä hyödyntää. Leikkasin tilkuista kukanmuotoisella kuvioleikkurilla n. 70 pientä kukkaa, joiden terälehdet käänsin vienosti ylöspäin. Maalasin styroxpallon ensin hopeisella spray-maalilla ja sitten kiinnitin kukat kuumaliimalla pallon pintaan. Pallosta tuli kaikessa yksinkertaisuudessaan todella näyttävä. Valot heijastuvat ihanasti kukkien pinnoilta.

Pienetkin nahkapaperitilkut voi hyödyntää joulupallon tekemisessä.
Onko nahkapaperi sinulle jo tuttu materiaali? Millaisiin projekteihin tykkäät käyttää sitä eniten?

Ihanaa viikonloppua!

Anni

6

Makramee metallikehikkoon + ohje

Viime vuodet käsityösaralla on näkynyt enenevissä määrin toinen toistaan upeampia makrameetöitä. Vuoden 2017 käsityötekniikkakin oli makramee. Vaikka solmeillut työt ovat upeita ja meillä kotona olisi sellaisille tilaakin, jotenkin makramee ei ole tuntunut omalta jutulta. Ehkä sen aloittamisvalmistelut ovat tuntuneet liian työläiltä ja tilan ja ajan ottaminen makrameelle vaikealta, se kun vaatii vähän isomman tilan kuin vaikkapa neuletyö. Nyt kuitenkin päätin testata makrameeta pienemmässä koossa.


Tänä syksynä makrameehöyhenet tuntuivat olevan uusin makrameehitti. Materiaalia ei kulu paljon, höyheniä voi tehdä niin isoja kuin pieniä, niitä voi tehdä aloittelijatkin helposti, (isompien) lastenkin kanssa höyhenten teko onnistuu helposti. Lankavan minimop-ekopuuvillalankaa kului tällaiseen höyheneen viitisen metriä. Täältä löytyy selkeä ohje höyheniin.


Makrameetöitä selaillessani pinterestissä huomasin, että nyt enenevissä määrin näkyy vähän uudenlaisia makrameetöitä. Niissä ei ole välttämättä leikitelty solmuilla vaan erilaisilla sidoksilla ja lankojen risteämisillä ja ne on solmeiltu pyöreään metallikehikkoon. Tämä tuntui heti omalta! Rakastan geometrisia kuvioita. Lankojen leikki on kiehtovaa katsottavaa ja solmuja tähän ei tarvinnut kuin kahta sorttia.

Tähän työhön tarvitaan
20 cm pyöreä metallikehikko
Ohutta makrameelankaa (käyttämäni lanka on Retwisst-merkkistä)

Leikkaa 20 n. 120 cm pitkää lankaa narusta. Taita langat kahtia ja solmi ne vierekkäin aloitussolmuin. Jaottele solmut kymmenen ryhmiin, jätä keskelle pieni rako.


Ota kaikkein vasemmanpuolisin lanka ja sido se kehikon alareunaan keskikohdan oikealle puolelle. Seuraavaksi ota oikeanpuoleisin lanka ja sido se kehikon alareunaan keskikohdan vasemmalle puolelle. Ohjekuvassa on kahteen suuntaan menevät solmut. Lopputulos on samannäköinen, mutta koin helpommaksi tehdä ylärivin tyyliin oikean puolen solmut ja alarivin tyyliin vasemman puolen solmut.


Jatka lankojen solmimista työn alareunaan vuorotellen vasemmalta ja oikealta ottaen kunnes kaikki langat on solmittu. Näin työn keskelle muodostuu kaunis säleikkö. Tässä kohtaa voisi leikitellä myös lankojen värillä ja solmia työhön erivärisiä lankoja tai vaikka kahta eri väriä puolittain. Sellaisen taidankin tehdä seuraavaksi!



Solmeilun iloa!

Anni
4

Isänpäiväsukat ja yhteisneulonnan kuviteltu yhteisö

Miten monen himoneulojan sydämessä läikähtikään ilo, kun pari kuukautta sitten Niina Laitinen ilmoitti, että pian on edessä taas yhteisneulonta, isänpäiväsukat! Yhteisneulontoja on ollut Suomessa ja maailmalla jo vuosia, mutta tuntuu, että niiden suosio kasvaa jatkuvasti. KAL eli knit along on monelle neulojalle tuttu termi. KALeissa neulotaan yhdessä. Ohje saattaa olla ennakkoon tiedossa, mutta itse olen törmännyt useammin yllätysmomentin sisältäviin KALeihin. Langan tiedot ja menekki sekä lopputuote on tiedossa, mutta muuten ohjetta paljastetaan vähän kerrallaan ja lopputulos on yllätys. Näin myös Niina Laitisen yhteisneulontasukissa, joista onkin tullut aikamoinen neulontahitti. Niina Laitisen Taimitarha-facebook-ryhmässä, jossa isänpäiväsukkienkin ohjetta paljastettiin 19.10.-7.11.2018 aikavälillä, on tällä hetkellä 23 771 jäsentä.

Riittävä kontrasti on onnistuneiden kirjoneuleiden salaisuus. Sininen ja valkoinen toimivat mustan seurana mainiosti.

Malli: Niina Laitinen, Isänpäiväsukat 2018
Langat: Kivijalka, Kaupunkilanka sekä sininen mystinen jämäkerä lankalaatikosta

Minäkin lähdin isänpäiväsukkiin mukaan, sillä mieheni käyttää pitkiä saapassukkia metsästys- ja kalastusretkillään ja halusin hänen jalkojaan näillä reissuilla lämmittää. Yhteisneulontaan kuitenkin tuntuu liittyvän niin paljon muutakin kuin se tarve neuloa ja tehdä vaikkapa ne sukat. Politiikantutkija Benedict Andersonin termi kuviteltu yhteisö voisi olla sovitettavissa myös tällaiseen käsityöryhmään. Osallistujia on paljon ja he ovat toisilleen usein kasvottomia. Jokainen yhteisneulontaan osallistuva haluaa olla osa yhteisneulontaa, jokainen kuitenkin neuloo usein yksin olematta sen koommin yhteydessä muihin - mitä nyt joskus postaillaan kuvia ongelmatilanteista tai omista sukista facebook-ryhmään. Kuitenkin sukkia tehdään porukalla ja iloitaan, kun saadaan tehdä taas uusi kuvio sukkiin ja jännityksellä seurataan muiden värivalintoja ja samasta ohjeesta huolimatta erilaisia lopputuloksia. Instagramissa #isänpäiväsukat2018 nähdessään tulee hauska olo, että hei jes, tuo kuuluu "samaan porukkaan". Tai että minäkin olen osa tätä porukkaa. Kuulun johonkin (kuvitteelliseen) sisäpiiriin. Sukkien ympärille muodostuu kuviteltu yhteisö, joka yhteisneulonnan jälkeen lakkaa aktiivisesti olemasta, mutta syntyy uudelleen seuraavien yhteisneulontasukkien yhteydessä.

Vuoden 2018 isänpäiväsukat ovat kivan graafiset ja metsäretkille juuri mainiot.

Mihin kaikkiin yhteisneulontoihin eli KALeihin te olette osallistuneet? Onko tiedossasi joku KAL lähitulevaisuudessa, josta haluaisit meille muille kanssaneulojille vinkata?

Anni
6

Repuksi taipuva kukkalaukku


Rakastan erilaisia käsitöihin liittyviä kisailuja ja haasteita, etenkin jos siinä kisataan pääsääntöisesti omaa itseä vastaan tai ei tarvitse ottaa oikeita paineita itse kisailusta. Yllätysmateriaalia sisältäviin haasteisiin osallistun kuitenkin todella harvoin, koska en halua varastoihini sellaista materiaalia, jota en muutenkin hankkisi. Tein kesän alussa poikkeuksen tilatessani Verson puodin ompelukerhokangasta, sillä tiesin kuosin olevan Sokrun käsialaa. Nyt päätin uhmata harmaata syksyä ja haastaa itseäni taas, sillä yllätyskangasta tarjosi tällä kertaa kukkaisia printtejä tehtaileva Nuppu Print Company.


Tiesin, että paketista paljastuisi jotain kukkaisaa, kukat kun ovat Nuppu Printin juttu. Haaveilin vaatetuskankaasta ja siitä vaikkapa itselle jouluisaa mekkoa tai sitten tyttärelle jotain. Mutta ei, paketista paljastuikin paksua panama-kangasta. Tästä ei ommeltaisi vaatteita. Tämä huutaa laukkua. Pinterestiä selattuani edes ja takas en päässyt yhdestä laukkumallista eroon. Laukkumallista teki kiinnostavan se, että laukkua pystyisi käyttämään myös reppuna. Mikäs sen mukavampaa kuin kiepauttaa raskaaksi käynyt laukku repuksi ja pistää selkään! Ohjekin olisi ollut, tosin venäjäksi, mutta koska venäjä ei taivu mitenkään päin, kävin salapoliisihommiin.


Avainsana tyylikkääseen laukkulopputulokseen on kankaiden tukeminen kunnolla. Niinpä tuin jämäkän panaman kuin myös vuorikankaan. Vuorina käytin vuosia sitten liukuvärjäämääni lakanakangasta. Vuori vaalenee alaspäin, joten laukun pohjaltakin erottaa siellä piileskelevät tavarat. Magneettinappi on Mikkelin Iloisesta langasta ja olkaimina käyttämäni naru vuosia kaapissani lojunutta. Vaikka laukku näyttää simppeliltä tehdä, piti ompelujärjestystä pähkäillä hetki jos toinenkin, jotta näkyviin ei jäisi rumia saumoja. Lopulta laukku valmistui joutuisasti. Nyt järjestyksen hahmottaessani tekisi mieli toinenkin ommella, mutta enpä taida joutaa, sillä joulupukin töihin pitää palata.


Ehkä kukikas reppu tuo hieman iloa tähän harmaaseen marraskuuhun. Ja hei, kohta on kolmannes siitä vuoden tylsimmästä kuukaudesta takanapäin ja pian vietetään valon juhlaa.

Rentouttavaa viikonloppua!

Anni

4
Sisällön tarjoaa Blogger.