Timantteja nahkasta ja pyöränkumista

Ystävälläni oli perjantaina timanttiaiheiset polttarit. Yksi tehtävistäni oli miettiä polttariporukalle timanttiliiga-tunnukset. Oli kaksi vaihtoehtoa, kalvosinhenkinen käsikoru pyöränkumista ja siihen timanttitunnus leikkaamalla tai heijastin nahkasta ja heijastinkankaasta liimaamalla.
 

© Laura Kallahti

© Laura Kallahti

Yritin keksiä yksinkertaisen jutun, mutta porukasta kuului yllättävän paljon jupinaa ja napinaa askartelun vaikeudesta ja haasteellisuudesta. Morsian naureskeli, että niin, täytyyhän tässä sekä leikata että liimata, ja toinen näistä toiminnoista on liikaa. Ehkä itse olen sokeutunut käsitöiden haastavuuden suhteen, koska harrastan niitä aika paljon, mutta toisaalta ehkä tässä oli hieman nähtävissä sitä, että kun astuu vieraalle alueelle, vähäisetkin taidot ja rohkeus tehdä katoaa. Vaan kaikki saivat valmiiksi ja kaikki tuotokset olivat todella hienoja! Jäin vain miettimään näin tulevaisuuden käsityönopettajana, että miten paljon voi ja uskaltaa vaatia. Jos aina pysyy mukavuusalueella (vaikkapa vain liimaamassa), niin kehittyykö sitä? Toisaalta onko tekeminen nautinnollista, jos joku vaatii liikaa? Itse kuitenkin huomaan pitäytyväni liikaakin mukavuusalueella ellei minulle sanota, että kyllä sinä pystyt, tee vaan. Sitten kun pienen painostuksen ja rohkaisun saattelemana teen jotain, mihin en alunperin olisi kokenut pystyväni, onnistumisen kokemus on valtava! Kai uuden opettamisessa onkin kyse juuri tästä tasapainosta rohkaista uuteen mutta olla tönäisemättä liian kauas mukavuusalueelta.

Onnistumisen kokemuksia toivon sydämeni pohjasta jokaiselle tulevaan viikkoon!

Anni

9

Koneparsittu käsikoru

Välillä niin rakastan tämänhetkistä kouluani (käsityötiede Helsingin yliopistossa). Tällä hetkellä rakastan sitä eniten siksi, että siellä saan tutustua uusiin todella koukuttaviin tekniikoihin! Tällä kertaa olen täysin hurahtanut konekirjontaan ja -parsintaan. Katkoin alussa parit ompelukoneneulat, mutta sitten päässä naksahti ja tajusin, miten homma etenee. Tässä yksi tämän päivän tuotoksistani, koneparsittu käsikoru. Ehdottomat kannatinkivet tälle tekniikalle on koneparsintajalka sekä vedessä liukeneva Solvy-kalvo (tällaisia lähti tilaukseen oitis). Ompelin kaksinkertaiselle Solvy-kalvolle normaalilla ompelulangalla harvan ruudukon, jonka päälle ompelin pyörylöitä. Kun ompelukset olivat valmiit, huljuttelin kalvon näkymättömiin lämpimän veden alla ja lisäsin napin. Hyvin taiteellinen, herkkä, kaunis ja ihana lopputulos minusta! Tämä onnistuminen vaatii uusintaa ja mielessä pyörii jo ainakin tsiljoona uutta testattavaa juttua tällä tekniikalla.

Taiteellista, herkkää, kaunista ja ihanaa viikon jatkoa!

Anni

8

Anarkistipaita + alikeompeluohje

Koulussa on tullut taas opittua monenlaista jännää. Värjäyksen kurssi on ollut opettavainen ja tuotoksia sieltä näkyy pikkuhiljaa. Kirjonnan kurssilla myös olen oppinut uutta. Heitin mustaan jälkiliemeen vanhaa lakanaa palan ja lopputulos oli ihan vahingossa aika huikea, anarkistisen ruman kaunis. Kirjonnan kurssilla opettelin hieman alikeompelua ja näistä yhdessä syntyi paita Eelle. Niin. Siinä paidassa lukee "ei". Miksi? No ensinnäkin olen päättänyt lopettaa kiltin tytön syndroomani. En suostunut tekemään kurssilla jotain kokeellista turhaketilkkua, vaan halusin tehdä tuotteen. Sanoin ei koulutusjärjestelmälle. Yritän sanoa ei myös liialle puurtamiselle. Ei suorittamispakolle. Ei kaupassa myytäville huonolaatuisille lastenvaatteille. Ei lastenvaatteille, jotka on tehnyt toinen lapsi tai alipalkattu ihminen. Ei turhalle kuluttamiselle. Ja osuvaahan on myös se, että Ee sanoo myös ei aika usein. Ei vanhempien keksimille ajatuksille. Ei syömiselle. Ei nukkumiselle. (Vanhempien päätöksestä) ei tutille. Ei vähän kaikelle. Eli siksi "ei". Jotenkin juuri sopivan anarkistinen sana anarkistiselle kankaalle. Ee tykkäsi eistään. Kaavan piirtelin itse. Takakappale koostuu kahdesta kappaleesta, jotka menevät päällekkäin ja ovat kahdella nepparilla kiinni yläreunasta - antaa mukavasti liikkumatilaa.

Kangas: vanha värjätty lakana

Kaava: oma

Vaikka ompelin alikeompelua ensi kertaa, ajattelin tehdä asiasta tutoriaalin (minua kun niin kovin ärsyttää, jos löytää kivan tekniikan, eikä siihen löydy ohjetta). Tässä siis ohje, miten minä sen tein. 1. Piirrä haluamasi kuva paperille. 2. Laita päällikankaan alle leikatessa näkyvä kangas ja sen alle irtirevittävä tukikangas. 3. Ompele paperin läpi haluttu kuva kaikkien kankaiden läpi. Ompelin n. 1 mm päästä reunan ulkopuolelta. 4. Revi paperi irti. 5. Leikkaa päällikangas halutuista kohdista irti ompeleen vierestä. 6. Tikkaa tiheällä siksakilla kankaiden rajapinnat.

Eistä huolimatta toivotan kyllä-pitoista ja myönteistä viikkoa!

Anni

13

Silkkipaperiruusut

Joku hullu Säästäjänainen iskee minuun, kun näen Materiaalin. Kaapissa lojui pitkään silkkipapereita, jotka ovat olleet joskus jonkun ostetun asian kääreenä. Naistenpäivän ruusu inspiroi kaivelemaan nuo esiin ja tekemään kestoruusuja - pääsivät siis käyttöön nuokin hassut paperit. Pakkaussilkkipaperin lisäksi tarvitsi vain sakset, rautalankaa ja kukkateippiä ja niitähän löytyi kaikkia eli ilmaisia olivat nämä ruusut. Ohje ruusuihin löytyy täältä.

 Ihaninta viikonlopun jatkoa!

Anni

2

Huovuttamista taaperon kanssa

Katsokaa, miten söpööö!

No siis täytyy ehkä hieman selittää, koska ei tämä ruskea huovutettu heijastin nyt niin söpö itsessään ole, että sitä tässä hehkutan, vaan nyt hehkutan prosessia. Nimittäin meidän ihana pieni reipas ja niin taitava puolitoistavuotias huovutti tämän (minä ompelin heijastinkankaan siihen kiinni, kuten myös taakse hakaneulan)! Mietin koulussa, mitä taaperon kanssa voisi askarrella ja ystäväni ehdotti huovuttamista. En uskonut sen toimivan, kunnes kokeilin.

Asettauduimme vessan lattialle kunnianhimoisen aikeen kera. Huovutusvillaa rahkapurkkiin, perään lämmintä vettä ja nestemäistä mäntysuopaa. Yritin neuvoa Eetä, että töki sormella, mutta huomion vei ällöt sormiin tarttuvat villahaituvat. Jostain hän tempaisi tuttipullon korkin ja alkoi sörkkiä sillä. Meinasin kieltää, kunnes tajusin, että hoo, siinäpä oiva apuväline. Ei kun sillä lätkyttelemään. Lisäksi korkista lähti hauska ääni, mikä motivoi huovutusoperaatioon entisestään. Käänsin välillä levyä, niin levy huopui tasaisesti. Kun huovuttaminen sai riittää, annoin huovutetulle ympyrälle kylmää ja kuumaa kyytiä ja niin oli valmis tasainen pyöreä huovutettu ympyrä. Eli taaperon kanssa voi huovuttaa, se oli hauskaa ja suosittelen sitä lämpimästi!

Mitä muuta taaperon kanssa voisi kokeilla?

Huovutusiloa!

Anni

7

Huopakassit

Tämä projekti oli pitkään mielessä, vaan en saanut aikaiseksi kunnes tänään. Ohje ja idea on Rinkisen Sormustin ja sorkkarauta -kirjasta. Huopalevyt ostin pari vuotta sitten (nii-in, projekti oli piitkään mielessä - tosin näistä piti alunperin tulla jotain ihan muuta) Tallinnan Karnaluksista, kahvat tein vanhasta vyöstä. Tänneppä passaa laittaa pipot ja lapaset niin kauan kuin niitä tänä keväänä tarvitaan. Näin viime viikolla ensimmäiset laulujoutsenet ja näin lempilintuni toivat selvän viestin keväästä.

Väliviikko vetää viimeisiä tuntejaan, virkistynein mielin uuteen viikkoon. Tsemppiä tulevaan viikkoon teillekin!

Anni

3

Elukka kaulaan

Ystäväni äiti kasvattaa alpakoita ja tästähän olen aivan riemuissani, onhan alpakat ehkä hupaisimpia eläimiä, mitä maa päällään kantaa. Silmiini heräsi myös villan kiilto. Sainkin eräänä päivänä kolme kassillista aitoa alpakkaa. Musta alpakka pääsi käyttöön oitis (värimakuni tuntien "ylläri"). Villa ei ollut karstattua eikä itseltäkään löytynyt karstoja, joten villassa oli hyvin elukkafiilis (en antanut tämän häiritä huovutustani). Huovutukseni työ-(ja valmis-)nimi olikin Elukka. Toisaalta oli aika vinkeä fiilis, kun tajusin niin konkreettisesti, että tämä villa tässä on kasvanut Evitassa ja sitten se on leikattu ja pistetty pussiin ja tässä minä huovuttelen sitä.

Homma eteni niin, että levitin huovutusalustalle tasaisen kerroksen alpakkaa, sen päälle tasaisen kerroksen tummanruskeaa huovutusvillaa ja vielä sen päälle alpakkaa. Sitten huovutin. Ja huovutin ja huovutin ja huovutin vähän vielä lisää. Kävi ilmi, että alpakka (ainakin karstaamaton) on hyvin liukasta eikä tahdo huopua järin helposti, vaikka lampaanvilla oli siellä välissä. Useamman tunnin hinkkaamisen ja pyörittelyn jälkeen minulla oli kuitenkin valmiina levy. Pujottelin kuivuneeseen levyyn monta rypytysnauhaa ja kiristin narut saaden levyn haitarille. Iskin rypytetyn elukan mehumaijaan höyrystymään tunniksi ja annoin kuivua. Kiinnitin pitkän mustan nauhan kiinnitysmekanismiksi ja valmista on. Jos stabilointi ei miellytä silmää, voin kastella levyn, rypyttää uusiksi ja stabiloida uudelleen. Nyt vaan tarvittaisiin ne kunnon pakkaset vielä kerran, jotta kauluri pääsisi käyttöön.

On se vaan kiva, että on eläimiä, joissa kasvaa karva, jota voi työstää ja saada aikaan jotain näin hauskaa! Ja vielä suomalaista. Ja melkein niin kuin lähikäsityötä.


Anni

4

Farkkumatto ja ajatuksia kestävyydestä

Ystäväni toi minulle läjän farkkuja. Farkut olivat jo kuluneet käyttökelvottomiksi, mutta ystäväni aavisti oikein - keksisin jotain niiden käyttöiän kasvattamiseksi. Rinkisen kaimakirjassa (eli Sormustin ja sorkkarauta -kirjassa) oli oiva idea leikata farkut kaitaleiksi ja ommella niitä limittäin matoksi. Työ oli pidemmän päälle aika puuduttavan tylsä, mutta lopputulos on kyllä tosi kiva, etenkin mökin kynnysmattona.

On päässyt käymään niin, että minulla on menossa ekologinen herätys. Olen tyytyväisenä kierrättänyt vanhat vaatteet aina kirppareille ja hyväntekeväisyysjärjestöille ja sillä tavoin pessyt omantuntoni puhtaaksi kuluttamista ja uuden ostamista varten. Vaan hiljattain luin, että "vuosia jatkunut lumpun dumppaaminen Afrikkaan on supistanut Saharan eteläpuolisten maiden tekstiilituotantoa 39 % ja alan työllisyyttä 50 % tasosta, jolle maat olisivat ilman vaatevirtaa päässeet" sekä vuonna 2010 Pelastusarmeijan jätekustannukset samaisen lumpun dumppaamisen takia olivat 60 000 euroa (HS 28.8.2011).

Mielessäni ja toimissani yritän siirtyä astetta kestävämpään kuluttamisen tapaan, farkkumatto osana muutosta. Käytän materiaalin loppuun saakka. Pidän itse huolen materiaalin loppuun kuluttamisesta sen sijaan, että sysään sen muille. Käytän vaatteet rei'ille, sen jälkeen teen niistä tiskirättejä, kestotalouspaperia eli rättejä, osan saatan upottaa Een vaatteisiin tai sitten leikkaan ne matonkuteeksi. Tiedänpä ihmisiä, jotka kierrättävät vanhat vaatteensa kestovessapaperiksikin (kuulostaa villiltä, tiedän, mutta miten se loppujen lopuksi eroaa kestovaipoista! Kunnioitan jokaista, joka kestovessapaperia käyttää, itse en ole vielä jaksanut asiaan paneutua). Mielestäni kierrättämisen ja kierrätysvaatteiden tekemisen ei tarvitse tarkoittaa ekohippipuunhalaajameininkiä (vaikkei siinäkään mitään väärää ole, tyyli ei vain satu olemaan omaani), vaan sen voi tehdä ihan omalla tyylillä. Pyrin myös tekemään (ja ostamaan) malliltaan ja materiaaliltaan aikaa kestäviä ja hyvin istuvia vaatteita. Näin kuluttamisen tarve vähenee. Eettinen kestävyys onkin sitten ihan toinen juttu, siitä jatkan paatosta joku toinen kerta.

Mitä te ajattelette ekologisesta kestävyydestä? Ajatteletteko asiaa ollenkaan? Jos ajattelette, miten toteutatte ajatuksia arjessanne? Mielelläni kuulisin muidenkin ajatuksista ja ratkaisuista!

Mutta nyt sunnuntain puuhiin, rentouttavaa viikonlopun jatkoa!

Anni

22