OHJEET

OHJEET
OHJEET

OMPELEMINEN

OMPELEMINEN
OMPELEMINEN

NEULOMINEN

NEULOMINEN
NEULOMINEN

Kanervaisia sisarusvaatteita

Kangas saatu Hujaukselta bloginäkyvyyttä vastaan.


Olen perheeni kolmas lapsi ja ainoa tyttö. Minulla ja kahdella veljelläni on myös isohko ikäero. Muistan, miten lapsena olisin halunnut samistella. Pukeutua samanlaisiin vaatteisiin veljieni kanssa. No, eipä ole yllätys, että kahden teinipojan kanssa samisteluyhteyttä ei syntynyt, eikä varsinkaan pukeutumisjutuissa. En tiedä, mistä moinen samisteluhalu nousi. Ehkä halusin kokea kuuluvani joukkoon, olevani ehkä tasaveroisempi sisarus kuin mitä ärsyttävä pikkusisko voi olla (tässä kohtaa sanottakoon, että sisaruussuhteemme on nykyisin hyvinkin tasaveroinen).


Nykyisin suhtaudun sisarusten (ja miksei pariskuntienkin) samisteluvaatteisiin hyvin varauksellisesti. Samanlaiset tuulipuvut ovat jo kansallisen vitsin tasolla, mutta kyllä se pariskunnilla kivalta näyttää, jos kravatti on valittu rouvan mekkoon tai asusteisiin sopivaksi. Ehkä jostain sisuksistani nousee se pienen lapsen halu pukeutua samanlaisiin vaatteisiin sisarusten kanssa, kun ryhdyn ompelemaan lapsilleni. Ja näin kävi taas. Samaa kuosia päätyi molemmille lapsilleni.


Olen jo vuoden ihaillut hyvin syvästi Sokrun tekemiä kuoseja. Vaikka yleensä valitsen mieluiten "aneemisia" värejä lapsillenikin, Sokrun kuoseissa on jotain niin hurmaavaa, että huomaankin ompelevani todella värikkäitä vaatteita. Ja rakastuin taas. Imetysvaatteisiin erikoistunut Hujaus myy Sokrun suunnittelemaa Kanerva-kuosia kahdessa eri värissä ja kahtena materiaalina, digiprintattuna trikoona ja collegena. Sain käyttööni puuterin väristä Kanerva-trikoota ja olen ollut aivan myyty. Koko kangas värimaailmoineen ja kuviointineen iskee todella syvälle. Tästä kuosista oli ilo ommella.


Huomasin kuitenkin, että ryhtyessäni ompelemaan Sokrun suunnittelemasta kankaasta kolmatta kertaa, meinasi iskeä luovuudenpula. Vajaa vuosi sitten ompelin Kikapin myymästä Puutarhassa-kuosista, kesällä taas Verson puodin myymästä Kotimetsän kainalossa -kuosista. Olin jo käyttänyt samantyyppisten vesivärikuosien parissa kellohelmamekon, frillan, peruspaidan sekä napituslistapaidan. Oli keksittävä jotain uutta. Eellä on ollut hinku pitkähelmaisiin mekkoihin jo jonkun aikaa, niinpä lähdin peruspaidan kaavasta liikkeelle ja lisäsin lyhennettyyn paidan helmaan runsaasti laskostetun helman. Laskokset tuovat ilmavuutta ja helppokäyttöisyyttä helmaan. Pituudesta ei neidin mielestä saanut tinkiä, vaikka mielestäni mekon mittasuhteet olisivat vaatineet 20cm lyhyempää helmaa. Myös ihana kuosi pääsee oikeuksiinsa isona pintana. Aan paitaan taas valitsin Misusu patternsin ilmaisen Max Tee -kaavan. Mustat yksityiskohdat tuovat hempeään puuteriin mukavaa särmää ja tekevät kankaasta pojanklopillekin oikein sopivan.


Ompelin vielä aikuisen päähän sopivan pipon sekä käsivarteen pujotettavan heijastimen. Tämä setti on huudettavana ensi perjantaina 5.10. pidettävässä hyväntekeväisyyshuutokaupassa Hope ry:n hyväksi. Siellä on paljon muutakin huudettavaa, joten kannattaa klikkailla itsensä mukaan huutokauppahulinoihin TÄÄLLÄ.

Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua!

Anni

4

Pupureput sekä ohje turkistupsuun

Ystävyys on ihana asia! On toki ihanaa, kun itsellä on ystävä, mutta todella ihanaa on myös, kun näkee oman lapsensa ystävystyvän. Olemme saaneet jo kuuden vuoden ajan seurata hyvän ystäväni kanssa pienten ystävyyden kasvamista, sillä tyttäremme ovat aivan lyömättömiä yhdessä. Kun pitkästä aikaa nähdään, alkaa välittömästi leikit, jotka jatkuvat vuorokausia aina siihen asti, kun on heippojen aika. Näille söpöliineille piti tehdä jotain yhdistävää, sillä mikäs onkaan ihanampaa kuin samistella ystävän kanssa! Inspiroiduin yhdessä ompeluryhmässä näkemistäni pupurepuista ja sellaiset oli aivan pakko tehdä pienille ystävyksille.


Repun mallina on aivan simppeli jumppakassi, siihen on vain lisätty pupun korvat yläreunaan ja pupun tupsuhäntä alareunaan. Kaikki repun kankaat ostin Eurokankaasta. Reppukangas on pieniä kultahippusia sisältävää kerniä, korvien sisukset tekonahkaa ja tupsut tehty tekoturkiksesta.


Etsiskelin aluksi turkistupsuja valmiina, mutta en sellaisia löytänyt. Mieleeni palasikin jostain kuulemani tupsunteko-ohje. Koska en tähän tyyliin tehtyjen tupsujen ohjetta löytänyt netistä (ainakaan pika-googlauksella), otin välivaihekuvat, jotta niistä olisi muillekin iloa.


Eurokankaasta ostamani tekoturkis maksoi 39€/m, mutta tarvitsin sitä vain 10cm. Tällä vajaalla neljällä eurolla tästä palasta valmistuu viitisentoista tupsua - ihan jees hinta per tupsu, jos vertaa valmiiden tupsujen hintaan. Tupsu tehdään leikkaamalla tekoturkiksesta neliskanttinen pala - mahdollisimman minimaalinen leikkaaminen on tekoturkiksen kohdalla aina plussaa, sillä leikkaaminen aiheuttaa aina sotkua. Keskelle piirretään ympyrä, joka harsitaan neulalla ja kaksinkertaisella langalla löyhästi.


Neula työnnetään lopuksi turkispuolelle. Palan kulmat käännetään ympyrän keskelle ja harsittu lanka kiristetään niin, että tupsu alkaa muodostua. Ylijäävät reunat siis jäävät tupsun sisälle täytteeksi. Lopuksi kannattaa tehdä useampi napakka pisto tupsun läpi ja päätellä lanka tukevasti, jotta tupsu varmasti pysyy kuosissa. Samalla langalla voi tupsun päähän ommella vaikka nepparin toisen puolen. Toisen puolen voi ommella sitten vaikka pipoon. Näin tupsun saa pesun ajaksi pois. Videoitu ohje tupsuun näkyy myös instagramini korostetuissa stooreissa.



Ihanan pupuisaa viikkoa!

Anni
8

Vanhasta kirjasta säilö pyöröpuikoille

Sisälläni elää pieni järjestelijä. Haaveilen siitä, että voisin olla kotona yksin vaikka viikon. Voisin pystyviikata kaikki vaatteet nätisti väreittäin, aakkostaa kirjahyllyn kirjat ja DVD:t, järjestellä ylitsevuotavaiset kangas- ja lankavarastoni sekä asetella virkkuukoukkuni johonkin kippoon esille. Hyvin, hyvin harvoin pääsen tähän ihannetilaani. Sisälläni elää nimittäin vielä suurempi luova kaaos ja siinä ei ehdi todellakaan aina järjestellä. Nyt kuitenkin löytyi sen verran hauskanoloinen askartelu, johon tartuin sen järjestelmällisyyttä edistävän luonteensa vuoksi.



Pyöröpuikkoni ovat pitkään olleet sikin sokin yhden vetolaatikon pohjalla. Olen miettinyt, miten ne saisi järkevästi ja nätisti järjestellyksi ja nyt tämä vanhasta kirjasta askarreltu järjestelijä vaikutti sopivalta ratkaisulta. Kirjahyllyssä vuosia pölyttynyt, jostain poistohyllystä mukaan nappaamani Juhani Ahon Kootut teokset -sarjan kirja sai olla askartelun kohteeni. Ohje kirjan muokkaamiseen tähän muotoon löytyy täältä


Kirjasta poistettiin suurin osa sivuista, loput ommeltiin toisiinsa kiinni vahvoiksi välilehtisiksi Suurpiirteisyyteni otti vallan taitellessa haitaria kirjan reunoille. En tehnyt millinsuoria taitteita, mikä näkyy kirjan yli tursuavista reunoista, piti vähän leikellä ja paikkaillakin. Jälkeenpäin tajusin myös vanhan paperin olevan liian haperoa jykevää reunusta vaativaan käyttöön. Totesin kuitenkin, että antaa tämän kerran olla, ei se ole niin justiinsa, paikataan sitten teipillä, jos tarve vaatii (oikeastihan ajatukset halajaa jo seuraavan projektin kimppuun, silloin on hyvä laskea rimaa nykyisten projektien kohdalla, että pääsee niistä nopeasti eteenpäin).


Nyt on kotona yksi pienen pieni paikka ihan vähän paremmassa järjestyksessä. Ehkä tämä innostaa siivoamaan sen lopunkin vetolaatikon. Ja viereisenkin. Ellen ehdi saamaan uutta ideaa ensin.

Ihanaa viikonloppua!

Anni
12

Kääriytymiseen sopiva neuletakki

Kangas saatu yhteistyönä Arteniolta bloginäkyvyyttä vastaan. 

Aika ajoin katson vaatevarastoani ja se on kuulkaa aikamoisen tyhjä. Lapsille on hyvä syy ommella koko ajan, koska he kasvavat tasaiseen tahtiin. En halua tehdä itselleni vaatteita vain tekemisen vuoksi, sitten sitä unotaa tehdä itselleen vaatteita, joten oma garderoobi jää vähän unholaan. Tänä syksynä olen törmännyt aivan ihastuttaviin kaavoihin, joihin on tehnyt mieli tarttua, mutta sitten intoa latistaa se, ettei näitä kyseisiä vaatteita pääsisi käyttämään vielä pitkään aikaan - ei nyt, koska ruumiinmuoto alkaa olla enenevissä määrin muumihtava, eikä kohtakaan, koska sitten imettämisen kätevyys menee kivan vaatteen edelle.


Vaan yksi vaatetyyppi on, mihin ei vaikuta raskaus, ei imetys eikä vuodenaika, vaatetyyppi, joka on ja pysyy lempparinani. Neuletakit. Mielestäni neuletakit ovat monikäyttöisin vaate, mitä maa päällään kantaa. Neuletakki menee kesällä takista ja talvella pitkähihaisesta. Usein alla olevalla paidalla sekä koruilla voi säädellä myös neuletakin juhlavuutta. Hyvä neuletakki on mielestäni riittävän pitkä muttei liian pitkä. Sen pitää olla myös ryhdikäs, mutta siihen pitää pystyä kääriytymään syystuulen tuivertaessa. Se pitää olla myös helppo vetäistä päälle ja sen tulee toimia erilaisten aluspaitojen päänteiden kanssa.


Luottokaavakseni on osoittautunut Ottobren Gorgeous Grey (OB 5/15), tämä on jo toinen neuletakki tällä kaavalla. En tiedä, olenko merkinnyt piirtämääni kaavaan väärin, mutta olen käyttänyt tässä kaavassa kokoa 34 ja kaventanut sitä tästä vielä (yleensä vaatekokoni on n. 38). Tähän neuletakkiin levensin kaulusta tuplaleveäksi, jotta pystyn nostamaan sen tarvittaessa pystyyn ja pystyn kietoutumaan takkiin paremmin. Liepeet levenivät samalla ja juuri sopivasti peittävät raskausmahani, ettei tule mahallekaan vilu. Ryhdikkyys ja tyylikkyys takkiin tulee Artenion kankaasta. Kankaan viskoosi tuo kankaan pintaan hienoista kiiltoa. Hieman kolmiulotteinen kankaan struktuuri tuo sopivaa elävyyttä kankaaseen myös.


Nyt kun vaatekaapissa on uusi neuletakki, ne vanhat neuletakit näyttävät entistä kulahtaneemmilta. Nyt siis olisin vinkkejä vailla: mikä on sinun luotto-neuletakkikaavasi? Mikä olisi seuraava kaava, jolla ryhtyä neuletakkihommiin?

Anni
10

Pipot sisaruksille

Kuten tuolta instagramistani on voinut huomata, meillä on pian kolmaskin pipopää. On ihanaa ja jännittävää odottaa ihmettä kolmatta kertaa. Nyt tietää, mitä on mahdollisesti jo edessä, mutta kuitenkin ihan uudenlainen persoona, johon pitää ja saa tutustua. Toki odotukseen on liittynyt myös haikeutta - enää emme ole nelihenkinen perhe, isosiskosta tulee vielä isosiskompi ja perheen pikkuveljestä tulee myös isoveli.


Yksi asia on kuitenkin hämmentänyt minua kolmannen lapsen odottamisessa kovasti. Se on ihmisten reaktiot. Aluksi nauratti, kun huomasin, ettei puhelimen emojipankissa ollut kuin kuva erilaisista vanhemmista ja yhdestä tai kahdesta lapsesta. Kolmen lapsen emojiperhettä ei löytynyt. Mutta sitten ihmisten reaktioiden perusteella alkoi tuntua, että todellakin kolmilapsinen perhe on aivan kummajainen. Ensimmäisten kahden lapsen kohdalla raskausuutista kerrottaessa reaktiona oli vilpitöntä iloa ja onnitteluja. Kolmatta lasta ei olekaan aina onniteltu. Verkkokalvoilleni on jäänyt muistijälki järkyttyneistä ilmeistä, kummallisista lausahduksista: Ohhoh. Enpä olisi uskonut. Nyt olen järkyttynyt. Noh, voihan se kolmas lapsi olla ihan kiva. Onko se vahinko? Sen sijaan, että olisin kuullut tutun "ihanaa, onnea". En ole kokemukseni kanssa ainoa. Myös hyvä ystäväni tunnisti ilmiön - heilläkään ei kolmatta onniteltu siinä määrin kuin edellisiä ja myötäilon korvasi järkyttyneet ilmeet ja oudot kommentit.


Onneksi on onniteltukin. On hypitty ilmaan ja naurettu ilosta. En aio unohtaa näitäkään kokemuksia ja nuo reaktiot olen painanut sydämeeni sitäkin visummin. Mutta silti mieleen on jäänyt paha mieli syntymättömän lapseni puolesta. Eikö hänellä ole oikeutta olla odotettu ja kaivattu, koska hän on kolmas? On. Jokaisella lapsella on oikeus onnitteluihin ja iloon. Lapsi on aina ihana asia. Minulle tästä ilosta on tullut nyt vieläkin tärkeämpi vaalia. Haluan korostaa lapsilleni ja koko maailmalle, että jokainen on minulle ihan yhtä tärkeä ja ihmeellinen. Siksi tuntuikin siltä, että halusin neuloa pipot jokaiselle lapselleni, samasta langasta, samalla kuviolla. Ne ovat sisaruspipot. Ne kertovat, että me olemme meidän jengi ja jokainen meistä kuuluu siihen.


Pipot valmistuivat Dropsin Nord-langasta. Kuvio oli tuttu, tein Eelle tällaisen muutamia vuosia sitten. Ohje kuvioon on täältä. Vaaleanpunaisessa isosiskon pipossa näkyy unettomat yöt löysänä käsialana, mutta päätin olla purkamatta pipoa. Elämä on välillä sellaista ja se saa näkyä. Toivottavasti pipot lämmittävät lasteni päitä ja mieliä!

Anni
15

Paidasta pöksyt

Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta. Teksti sisältää mainoslinkkejä*.

Tuntuu, että vastahan me muutimme, vaikka todellisuudessa siitä on jo lähes puoli vuotta. Samaan syssyyn muuttohässäkkä tapahtui sekä omassa että vanhempieni taloudessa. Jossain ekohöyryissäni päätin keväällä, että mepäs ei heitetä tekstiilejä roskikseen, vaan minä kierrätän ne tavalla tai toisella. Hieman järkiinnyin tässä kesällä ja keräsin sellaiset vaatteet, joille en keksi mitään käyttöä, recciin menevään kassiin. Siltikin lumppuhaastetta on riittänyt ja riittää edelleen ihan riittävästi. Mietin tässä yksi päivä, että mitä ihmettä näille kaikille vanhoille vaatteille teen, ja kuin tilauksesta huomasin uuden käsityökirjan, Linnea Larssonin Paidasta pöksyt - ompele isosta pienelle (Otava, 2018).

Lumppukasassani odottaa seuraavaksi nämä vaatteet. Paidasta pöksyt -kirjasta ajattelin saada ideoita niille.



Paidasta pöksyt -kirjassa on 35 kaavaa, joissa vanhoista vaatteista voi tehdä uusia lapselle. Kaavat ovat 6kk-koossa, mutta kirjasta löytyy ohjeet, kuinka muokata ne 1- ja 2-vuotiaalle. Kokohaarukan pienuus oli itselleni vähän yllätys, kirjan myyntipuheissa kun puhutaan lastenvaatteista. Onneksi meillä on kirjan kokoluokitukseen sopiva lapsi, niin kirja pääsi käyttöön.

Tällainen olisi kyllä tyttölapselle aivan ihana.

Kirjan kaavat löytyvät näppärästi etu- ja takakannesta.

Kirjan esipuheessa Larsson kertoo taustafilosofiastaan. Kyllä, näinhän se on, että on ympäristöystävällistä käyttää vaatteita mahdollisimman pitkään ja loppuun asti. Usein onkin niin, että vaatteesta kuluu vaikkapa kainalot tai hihat ensin, ja keskelle jää käyttökelpoista materiaalia juuri lapsenvaatteen verran. Järkihommiahan se on käyttää se materiaali hyödyksi! Larsson halusi pitää kirjansa mallit myös yksinkertaisina ja nopeina toteuttaa, koska aikaa lapsiperheessä ei koskaan ole liikaa. Larsson kertoo esipuheessa myös tehneensä kirjassa näkyvät vaatteet tyttärelleen Majlle. Tämä näkyy kirjan kaavatarjonnassa. Vaikka pääasiassa kirjan vaatteet ovat neutraaleja, pukisin ne kuitenkin ehkä ennemmin tytölle. Onneksi sieltä löytyi muutamia kivoja kaavoja, jotka pääsevät meilläkin käyttöön.

Nämä tossut olisivat seuraavina to do -listalla.

Housupula vaivaa meidän taloutta, joten päätin tehdä kirjan nimenkin innoittamana paidasta pöksyt eli leggingsit vanhasta paidasta. Muokkausohjeet 1-vuotiaan kokoon olivat hyvin yksinkertaiset ja leggingsit helpot ja nopsat ommella. Materiaalina toimi äitini vanha neulepaita, jossa oli jo käytön tuomaa nyppyä ja siksi se ei mennyt kaupaksi kirpparillakaan. Muuten paita oli ehjä ja käyttökelpoinen taaperon housutarkoitukseen. Paidasta syntyi oikein kivat ja pehmoiset housut yksivuotiaan leikkeihin. Tällä kaavalla teen kyllä toisetkin housut!

Vanhasta paidasta tuli oikein mainiot pöksyt. Eikä paidasta jäänyt paljoa jäljelle.

Mukavaa sadeviikon jatkoa!

Anni

2

Mehiläisvahakääreet eli kestokelmut

Muovista on tullut vihollinen ja sen vastustamisesta eko-elämän merkki. Itse suhtaudun muovin välttämiseen vähän kahtalaisesti. Kyllä, ehdottomasti haluan välttää muoveja. En halua tuoda roskaa tähän maailmaan yhtään sen enempää kuin on pakko enkä pidä siitä, että muovi ei maadu eikä häviä kovin helposti. Lisäksi muoviin liittyy oma ongelmallisuutensa kemikaaliensa puolesta. Kemikaalicocktail avaa mielestäni muovien sisältämien aineiden haitallisuutta tässä blogipostauksessaan mainiosti (tämän postauksen ansiosta muovin määrä on vähentynyt keittiössämme huomattavasti). Mutta se toinen puoli. Muovikasseja ja kaikenmaailman muovikääreitä vastustetaan fanaattisesti usein katsomatta kokonaiskuvaa. Kestokassi on ekologisen elämän tunnusmerkki, vaikka elämä muuten saattaa olla hyvinkin epäekologista. Käytetään kestokassia pystyssäpäin ja samalla lapataan kassiin hyvällä omallatunnolla lihaa, huonolaatuista pikamuotivaatetta tai muuta, minkä ostamattomuus olisi suurempi ekoteko kuin kestokassin käyttö. Kestokassien käytöllä on kiva ja helppo viherpesaista omatunto putipuhtaaksi ja se on minusta se huono juttu.


Minusta asioita pitäisi katsoa laajemmin. Ja jos tekee jotain epä-ekoa, tiedostaa sen ja yrittää aktiivisesti muuttaa sen. Käytän kestokassia, mutta pakkaan kassiini lihaa enemmän kuin pitäisi, yritän tehdä siinä parannusta. Silti näen tärkeäksi, että jokainen hiljalleen siirtyy ekologisempiin kuluttamisen tapoihin. Ei siksi, että omatunto olisi maailmanparannuksen suhteen puhdas eikä kokisi tarvetta muuttaa elämäntapojaan enempää, vaan siksi, että näen sen ainoaksi oikeaksi tavaksi elää. Ensin yksi käyttää kestokassia, sitten käyttää sata, sitten tuhat ja sitten se onkin jo normi ja maailmassa muovia hieman vähemmän. Ja sama trendi saisi näkyä hiljalleen muussakin kuluttamisessa - vaate- ja tekstiilihankinnoissa, ruokatottumuksissa, lentomatkoissa ja niin edelleen. Pienin, pysyvin askelin kohti parempaa.

Pitkä introni johdattelee seuraavaan askeleeseeni ekologisemmassa elämäntavassa. Tietoinen ekologistumispolkuni on sisältänyt muutamia (itse tekemistä sisältäviä) juttuja, joista on tullut osa perheemme arkipäivää. Kestokassit ja kestohedelmäpussit ovat pesiytyneet käsilaukkuihini ja olen iloinen tästä muovinvähennysosuudesta kohdallani. Vanhat rikkinäiset vaatteet kierrätän kestotalouspaperiksi. Käsi- ja vartalosaippuat ovat vaihtuneet nestemäisistä palasaippuoiksi (saippua-ajatuksistani sekä tekemästäni saippuapussista lisää täällä). Viimeisimmäksi valmistin mehiläisvahakääreitä. Ai mitä? No kuulkaa semmosia kestokelmuja! Valmistin mehiläisvahakääreitä mummini lähes sata vuotta sitten kirjomista tyynyliinoista. Kangas oli jo hyvin ohutta, mutta juuri sopivaa kääretarkoitukseen, kääreen kun ei tarvitse olla megapaksu. Liikuttavat tyttönimen nimikirjaimet ovat vuosikymmenien saatossa osin purkautuneet, mutta nekin pysyvät paikoillaan mehiläisvahan alla. Seuraamani ohje löytyi Heidi did it -blogista (yksinkertaistettuna huolittele kangaspalan reunat, raasta päälle mehiläisvahaa ja silitä vaha kiinni kankaaseen kahden leivinpaperin välissä). Kääreitä voi käyttää elmukelmun sijaan ruoka-astioiden päällä tai niihin voi kääräistä vaikka eväsleivän. Kääre huuhtaistaan haalealla vedellä puhtaaksi ja vahaa voi jälkikäteen myös lisätä. Kaikista kätevimmiltä tuntui kuitenkin pussimuotoon ommeltu kääre - sinne voi sujauttaa eväsomput tai miksei ne leivätkin. Pussi pysyy kiinni, kun jämäkkää vahattua kangasta kääntää paristi ja vähän painaa taitetta kiinni käsillä lämmittäen.


Käytin kääreissäni kahta eri sorttista vahaa - ostin mehiläistarhurilta suoraan hänen mehiläistensä sivutuotteena tuottamaa vahaa sekä lisäksi askartelukaupasta kosmetiikkaan tarkoitettua vahaa. Tarhurilta tehtyä vahaa käytettävät kääreet tuntuivat pitävän vettäkin melko hyvin, kun taas tämä kosmetiikkamehiläisvahalla tehty pussi päästi vedet lorisemalla lävitseen. En osaa sanoa, johtuiko tämä mehiläisvahasta vai käyttämästäni kankaasta. Empiiriset tutkimukseni jatkuvat vedenpitävyyden suhteen vielä - palaan asiaan.

Olisi hei todella mielenkiintoista kuulla, millaisia tietoisia ekotekoja muissa kotitalouksissa on tehty - ja erityisesti sellaisia ekotekoja, mihin liittyy itse tekeminen! Onko ideoita, mikä voisi ekologistumispolullani olla seuraava itse valmistettava projekti?

Ihanaa sunnuntaita!

Anni
12

Pieni nahkakori ja Koreja käsin -kirja

Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta. Teksti sisältää mainoslinkkejä*.

Viime aikoina olen pääasiassa ommellut ja neulonut, hieman virkannutkin. Kässärintamalla tuntui siltä, että nyt täytyy vähän sekoittaa pakkaa ja kokeilla jotain uutta. Sopivasti juuri julkaistiinkin Susanna Uusitalon kirja Koreja käsin (Moreeni, 2018). Kuten otsikkokin kertoo, kirjassa neuvotaan erilaisten korien tekoon eri materiaaleista, eri tekniikoilla.


Tartuin paksuun nahkapalaan, jonka olin napannut talteen käyttöikänsä päässä olevasta laukusta sekä parkkinahkakoriohjeeseen. Paksu nahka osoittautui aika haastavaksi työstää, sitäpä ei leikattu saati rei'itetty noin vain. Pikkuerissä sain kuitenkin leikatuksi sopivan kappaleen ja tehtyä 40 reikää kulmien punontoja varten. Lopputulos on kivan maanläheinen, mutta kuitenkin moderni. Juuri sopiva pienten asioiden, kuten korujen, avaimien tai teepussien säilytykseen.


Kirjan ohjeiden tekniikat vaihtelevat aina punomisesta, ompelemisesta ja ruuvaamisesta liimaamiseen, pujotteluun ja virkkaamiseen. Korimateriaalejakin on laidasta laitaan - löytyy luonnosta kerättyjä, kierrätettyjä, kovia sekä pehmeitä materiaaleja. Löytyipä ohjeet myös uudemmille hittimatskuille, korkkikankaalle ja nahkapaperille. Ohjeet ovat helppoja ja selkeitä, kuvalliset välivaiheet pitävät aloittelijankin kaidalla tiellä. Eli jos olet aloittelija ja korituttaa, kannattaa tarttua tähän kirjaan. Kokeneemmat korintekijät voivat saada tästä kirjasta mukaansa uusia ideoita ja lähestymistapoja eri materiaaleihin, mutta syventävämpää oppia spesifeihin korintekotekniikoihin kannattanee etsiä niihin erikoistuneista opuksista.



Ulkona sataa (onneksi koiran iltalenkki ehdittiin tehdä juuri ennen sateita, huh), joten taitaa olla sopiva hetki keittää iltateet, maistaa äidin tekemää omenahyvettä ja tarttua taas neuleeseen.

Ihanaa keskiviikon jatkoa!

Anni
2
Sisällön tarjoaa Blogger.