Edellisessä tekstissäni pohdin, onko 100-prosenttista lähivaatetta mahdollista tehdä Suomessa. Kävin tästä myös keskustelua eri tahojen kanssa. Puuvillahan ei Suomessa kasva. Muutenkin halvan tuotannon maat tuntuvat polkevan markkinoita alas siten, ettei Suomessa kehdata käydä oman tekstiilin tuottamiseen, kun se on kalliimpaa. Suomalaista pellavaa en ole löytänyt vielä. Sellaista pellavakangasta löytyy, jonka kuidut ovat ulkomailta ja kangas kudottu Suomessa. Sääli, sillä pellavaa voisi kasvattaa Suomessakin.
Psst. Jos joku tietää, mistä saisi oikeasti Suomessa siemenestä asti tuotettua pellavaa, niin vinkatkaahan! Jonkin verran löytyy kuitenkin Suomessa (ulkomaisesta puuvillasta) valmistettuja trikoita ja neuloksia, esimerkiksi
tämä. Myös Myllymuksujen kotimaisen tencel-neuloksen materiaali (kuidut ja langat) on peräisin eurooppalaisilta tukuilta, mutta langat värjätään ja kudotaan Suomessa. Toki se on parempi kuin kokonaan tietämättömissä ja ulkomaisissa olosuhteissa tehdyt kankaat. Vielä en voi Suomessa tehdä päätöstä käyttää vain 100-prosenttisia lähivaatteita, ehkä joskus on toisin (esim.
vanhasta vaatejätteestä valmistetaan uutta kangasta, ehkä joskus meille kuluttajillekin). Valintojaan voi kuitenkin muuttaa kestävämmiksi. Itse ajattelin lähteä näistä liikkeelle.
Käytän kierrätysmateriaaleja. Hintaa ei ole nimeksikään, estän vaatetta joutumasta kaatopaikalle ja pidennän tekstiilin käyttöikää jne.
Käytän laadukkaita materiaaleja. Ne kestävät käytössä ja aikaa. Yritän enenevissä määrin myös vältellä (huonolaatuista) elastaania sisältäviä kankaita, koska ne eivät kestä käytössä. Pyrin suosimaan joustamattomia materiaaleja ja satsaan istuvuuteen käyttämällä peruskaavaani.
Käytän mahdollisimman suomalaista materiaalia. On sekin jo aika paljon parempi, että kangas on kudottu Suomessa.
Käytän vanhat varastot pois. Liika hamstraaminen ei ole ekologista, vaikka kankaat olisivat. Nyt olen kangaslaihiksella ja yritän käyttää varastoissa olevat kankaat pois.
Tässä pari esimerkkiä. Ystäväni antoi minulle tunikan periaatteella "keksisit tästä vielä varmaan jotain". Ja niin keksinkin, Eelle uuden mekon, kierrättäen.
Äitini kangasvarastoista löytyi sopiva soiro pehmoista, joustamatonta, laskeutuvaa ja laadukkaan tuntuista materiaalia, sisällöistä en tiedä. Siitä syntyi ihana löysä paita omasta peruskaavasta kuositeltuna. Tämän vaatteen ekologisuus perustuu siihen, että se istuu (peruskaava hurraa), jolloin se kestää myös käyttöä eri tavoin, siinä ei ole elastaania eli kangas ei kuole ennen aikojaan ja se on tehty ompelujätteestä eli jostain muinaisen projektin jämäpaloista.
Vaatteiden kestävyyden tie on loputon suo. Jostain on kuitenkin hyvä aloittaa. Minä aloitin jo ja jatkan näin. Miten sinä satsaat käsityöharrastuksesi kestävyyteen?
Iloa viikkoon!
Anni